Ennätysmäärä armeijan käyneitä kieltäytyi reservistä

[Umkhonto]

6.1.2012 7:15

Viime vuonna ennätysmäärä eli yli 240 armeijan suorittanutta ilmoitti, ettei halua enää kuulua reserviin.

Ilmoituksen jälkeen kieltäytyjät joutuvat osallistumaan siviilipalveluskeskuksen järjestämään täydennyspalvelukseen.

"Täydennyspalvelukseen hakeutuu keskimääräisenä vuonna alle 170 reserviläistä. 2000-luvulla reservistä on kieltäytynyt yhteensä 2 120 henkilöä.

"Suurin syy täydennyspalvelukseen hakeutumiseen on se, että kertausharjoituskutsu on lävähtänyt postista", sanoo komentajakapteeni Jyrki Kivelä pääesikunnasta.

"Lukumäärä vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon järjestämme kertausharjoituksia."

Täydennyspalveluun pyrkineiden määrään vaikuttavat myös Aseistakieltäytyjäliiton kampanjat ja täydennyspalveluksen saama julkisuus.

Puolustusvoimain kannalta täydennyspalvelukseen hakeutuva reserviläinen on hukkainvestointi. Siksi mahdollisuutta ei hirveästi haluta mainostaa.

Täydennyspalvelus on sikäli lopullista, että sen jälkeen ei ole enää paluuta reserviin. Puolustusvoimat saakin joka vuosi täydennyspalveluksen käyneiltä pyyntöjä päästä takaisin reserviin.

Reservistä kieltäytyjille järjestetään viiden päivän täydennyspalvelus Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Tänä vuonna kursseja järjestetään kolme kertaa".

http://www.hs.fi/kotimaa/Enn%C3%A4tysm%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+armeijan+k%C3%A4yneit%C3%A4+kielt%C3%A4ytyi+reservist%C3%A4/a1305552834442


Toiset kiroaa kun ei käskyä kuulu ikuna, toiset tekee paniikkiratkaisuja jos sellainen sattuukin jostain ihme syystä luukusta kolahtamaan. No, voi olla että tänä vuonna ja muutamana seuraaavana hiljenee Lapinjärven kursseillakin.

 

[hessukessu]

Miksi puolustaa EU:n osavaltiota, jossa Suomella on vähemmän itsenäisyyttä kuin mitä oli aikoinaan Venäjän autonomisena suurruhtinaskuntana? Reservin kieltäytyminen on laillinen ja pirullinen keino karttaa mahdollisuus joutua taistelemaan Eurostoliiton sodissa Eurostoliiton puolesta. Ehkäpä poliitikkojen ja armeijan sietäisi miettiä, mistä OIKEASTI johtuu, että jengi ei ole halukas puolustamaan Suomea. Ehkä suomalaisten rahojen ja itsenäisyyden antamisella pois etelä-Eurooppaan on jotain tekemistä asian kanssa. Ehkäpä.

 

[Umkhonto]

Miksi puolustaa EU:n osavaltiota, jossa Suomella on vähemmän itsenäisyyttä kuin mitä oli aikoinaan Venäjän autonomisena suurruhtinaskuntana? Reservin kieltäytyminen on laillinen ja pirullinen keino karttaa mahdollisuus joutua taistelemaan Eurostoliiton sodissa Eurostoliiton puolesta. Ehkäpä poliitikkojen ja armeijan sietäisi miettiä, mistä OIKEASTI johtuu, että jengi ei ole halukas puolustamaan Suomea. Ehkä suomalaisten rahojen ja itsenäisyyden antamisella pois etelä-Eurooppaan on jotain tekemistä asian kanssa. Ehkäpä.

Ehkäpä. Itse kuitenkin uskoisin, että muutamalla adjektiivilla on myös hyvin monessa tapauksessa tekemistä asian kanssa. Ne adjektiivit voisivat olla esim. laiska, vetelä, vätys.
:a-cool:

 

[Kapiainen]

Ehkäpä. Itse kuitenkin uskoisin, että muutamalla adjektiivilla on myös hyvin monessa tapauksessa tekemistä asian kanssa. Ne adjektiivit voisivat olla esim. laiska, vetelä, vätys.
:a-cool:

+1

Nykynuori on yhä useammin arvomaailmaltaan sellainen, että hänen mielestään hänellä on vain oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia!

Toisaalta asiaa voi lähestyä myös siltä kantilta, että lähes jokainen noista reservissä siviilipalvelukseen hakeutuvista on sellainen kaveri, jolle ei Puolustusvoimilla todennäköisesti olisi muutenkaan mitään käyttöä poikkeusoloissa, joten miksi sellaista kuraa täytyisi väkisin koittaa pitää mukana?! Tosin siitä kurasta ei ole mitään hyötyä myöskään siviilipalvelustehtävissä..

Osa reservissä siviilipalvelukseen hakeutuvista on varmasti myös fiksuja ja pystyviä kavereita, joille armeijalla varmasti olisi käyttöä..mutta sitten taas heidän ratkaisunsa takana on mitä todennäköisimmin harkitut perustelut, ei laiskuus, vetelyys ja vätystely..joten miksei harkittua ja perusteltua ratkaisua olisi syytä kunnioittaa?! Jonkunhan ne on ne siviilipalvelustehtävätkin tehtävä..ja ne edellisen ihmistyypin edustajat eivät todennäköisesti tee niitäkään tehtäviä..

 

[skärdis]

Miksi puolustaa EU:n osavaltiota, jossa Suomella on vähemmän itsenäisyyttä kuin mitä oli aikoinaan Venäjän autonomisena suurruhtinaskuntana? Reservin kieltäytyminen on laillinen ja pirullinen keino karttaa mahdollisuus joutua taistelemaan Eurostoliiton sodissa Eurostoliiton puolesta.

Ei se niin kovin tehokas ole, kun siviilipalvelus on mahdollista vain rauhan aikana. Pilliin vihellettäessä ei ole olemassa sivaria.

 

[Mosuri]

Ei se niin kovin tehokas ole, kun siviilipalvelus on mahdollista vain rauhan aikana. Pilliin vihellettäessä ei ole olemassa sivaria.

Miksi toistella tuota fraasia kun se ei pidä paikkaansa? Reservissä aseista kieltäynyt muuttuu sivariksi ja mahdollisesn liikekannallepanon aikana sijoitus ei voi olla rajavartiolaitos, puolustusvoimat, poliisi tai hätäkeskuslaitos. Niihin siiviilipuolen hommiin voidaan kyllä nakittaa.

Sun tzu kirjoitti aikoinaan "Kun liikekannallepano alkaa kyyneleet kastelevat sotilaiden kasvot." Juha Mälkki on käsitellyt kirjassaan Sotataitoa ihmisten johtajille sitä kuinka sodankäynnissä tunteet on ohitettu. Ihminen on ennenkaikkea tunteellinen olento ja tunteet vaikuttavat erittäin voikkaasti päätösentekoomme - viisas vain myöntää sen ja sen sovittaa oman toiminnan ihmisten todellisen olemuksen mukaan.

Omista kertausharjoituksista on jäänyt mieleen tietty epävarmuus mikä monesta reserviläisjohtajasta on peittelystä huolimatta kuultanut varsinkin kun ollaan majoitustiloissa. Kun tuo epävarmuus yhdistetään siihen, että koti- tai työrintamalla on odotettavissa ongelmia saattaa tuo viiden päivän Lapinjärven koulutus alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta.

Yksinkertaisesti saattaa olla niin, että esim. 30 vuotias mies kokee yhtäkkisesti naamalle läväytetyn haasteen toimia sotilasjohtajana liian suureksi? Varsinkin jos tietoisuuden rajamailla pyörii muisto siitä, että oma johtaminen asevelvollisuuden aikana perustui vain laitoksen ankariin rangaistuksiin? Kestääkö Kersantti Kovan ja Vänrikki Vittupään rooli rooli aikuisten miesten edessä kun vääpeli on 10 kilometrin päässä ja kotiutus kolmen päivän päässä? Vai takertuuko huuto kurkkuun kun 30 miestä nauraa päin naamaa? Romahtaisiko oma korttitalo tällä kertaa ja vielä työpaikalta tuttujen ihmisten edessä?

Image lehdessähän oli 10 vuotta takaperin juttu siitä kuinka toimittaja temmattiin kulttuuripiireistään keskelle puolustusvoimia. Aivan erinomainen kuvaus siitä kuinka ihmisellä voi olla orpo olo vaikka oma rooli oli kirjoitettu johtajaksi tai väkeväksi esitaistelijaksi. "Pahan lumous" ei tuntunut hellittävän edes kotiutumisen jälkeen vaan ala-astelaisen pikku pahiksen tarmolla mukaan annettu ampumataulu revittiin roskikseen ja vain pelko uusista kertausharjoituksista esti kersanttia repimästä sotilaspassia samaan läjään...

 

[Umkhonto]

Omista kertausharjoituksista on jäänyt mieleen tietty epävarmuus mikä monesta reserviläisjohtajasta on peittelystä huolimatta kuultanut varsinkin kun ollaan majoitustiloissa. Kun tuo epävarmuus yhdistetään siihen, että koti- tai työrintamalla on odotettavissa ongelmia saattaa tuo viiden päivän Lapinjärven koulutus alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta.

Yksinkertaisesti saattaa olla niin, että esim. 30 vuotias mies kokee yhtäkkisesti naamalle läväytetyn haasteen toimia sotilasjohtajana liian suureksi? Varsinkin jos tietoisuuden rajamailla pyörii muisto siitä, että oma johtaminen asevelvollisuuden aikana perustui vain laitoksen ankariin rangaistuksiin? Kestääkö Kersantti Kovan ja Vänrikki Vittupään rooli rooli aikuisten miesten edessä kun vääpeli on 10 kilometrin päässä ja kotiutus kolmen päivän päässä? Vai takertuuko huuto kurkkuun kun 30 miestä nauraa päin naamaa? Romahtaisiko oma korttitalo tällä kertaa ja vielä työpaikalta tuttujen ihmisten edessä?

Image lehdessähän oli 10 vuotta takaperin juttu siitä kuinka toimittaja temmattiin kulttuuripiireistään keskelle puolustusvoimia. Aivan erinomainen kuvaus siitä kuinka ihmisellä voi olla orpo olo vaikka oma rooli oli kirjoitettu johtajaksi tai väkeväksi esitaistelijaksi. "Pahan lumous" ei tuntunut hellittävän edes kotiutumisen jälkeen vaan ala-astelaisen pikku pahiksen tarmolla mukaan annettu ampumataulu revittiin roskikseen ja vain pelko uusista kertausharjoituksista esti kersanttia repimästä sotilaspassia samaan läjään...

Yleensä tehtävät ja sijoitukset tuppaavat olemaan nousujohteisia niin, ettei ensimmäisessä kh:ssa 10 vuotta sitten reserviin siirtynyttä vänrikki Nappulaa välttämättä laiteta ihan heti "pataljoonankomentajan saappaisiin".

En minäkään aikanaan ensimmäisessä harjoituksessa saanut varusteiden kuittauksen jälkeen käskyä siirtää patteri uusiin asemiin 100 km päähän K+12h vaan ihan kiltisti hipsin muiden perässä suihkuläpyttimissä ja kynä+A4-bloki kädessä luokkaan pariksi päiväksi palauttamaan vanhoja asioita mieleen.

 

[skärdis]

Ei se niin kovin tehokas ole, kun siviilipalvelus on mahdollista vain rauhan aikana. Pilliin vihellettäessä ei ole olemassa sivaria.

Miksi toistella tuota fraasia kun se ei pidä paikkaansa? Reservissä aseista kieltäynyt muuttuu sivariksi ja mahdollisesn liikekannallepanon aikana sijoitus ei voi olla rajavartiolaitos, puolustusvoimat, poliisi tai hätäkeskuslaitos. Niihin siiviilipuolen hommiin voidaan kyllä nakittaa.

Katos vaan, asevelvollisuuslaki on muuttunut. :huh:

"88 § Omantunnonsyiden perusteella kieltäytyvän palvelus

Asevelvollinen, joka on vapautettu tämän lain mukaisesta palveluksesta rauhan aikana vakaumukseen perustuvien omantunnonsyiden takia, voidaan liikekannallepanon aikana määrätä valmiuslaissa tarkoitettuun työhön."

Tässä se kertausharjoitusten olemattomuus taasen nähdään. Vanha putoaa kehityksestä auttamatta.

En vaan löydä säädöstä, joka kieltäisi sivarin määräämisen poliisivoimiin tai hätäkeskuslaitoksen tehtäviin. Poliisi ja häkelaitos kun eivät ole sotilaallisesti järjestäytyneitä viranomaisia.

 

[koponen]

Tuosta Kapiaisen lausumasta oikeuksien ja velvollisuuden epäsuhdasta olen 100% samaa mieltä. Ei ole kiva joutua opettamaan nuoria ihmisiä siihen että on myös niitä velvollisuuksia, ihan työelämässäkin.

Eräs kokenut varusmieskouluttaja lausahti, että kotiutumisen kynnyksellä olevan varusmiesjohtajan oikea käyttöarvo reservin johtajana selviää hyvin pitkälti kolmen viimeisen palveluspäivän aikana. Se mahdollinen sitoutuminen tai sitten ulkokultaisuus näkyy...

 

[Kapiainen]

Omista kertausharjoituksista on jäänyt mieleen tietty epävarmuus mikä monesta reserviläisjohtajasta on peittelystä huolimatta kuultanut varsinkin kun ollaan majoitustiloissa. Kun tuo epävarmuus yhdistetään siihen, että koti- tai työrintamalla on odotettavissa ongelmia saattaa tuo viiden päivän Lapinjärven koulutus alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta.

"Muutaman" kertausharjoituksen nähneenä kehtaan sanoa, että ylivoimainen enemmistö reserviläisjohtajista on yllättävänkin hyvin tehtäviensä tasalla. Se, että kaverit ovat hieman epävarmoja ei mielestäni ole sekää paha asia. Minusta se kertoo lähinnä siitä, että kaverit ottavat tehtävänsä tosissaan ja vilpittömästi haluavat tehdä parhaansa. Kun kaverit tulevat siviilistä tekemään sotilastehtäväänsä, on selvä että epävarmuus hiipii mieleen.. Useimmilta epävarmuus karisee harjoituksen edetessä..ja jos rivissä oltaisiin harjoitusten lyhyttä kestoa pidempi aika, alkaisi homma sujumaan koko ajan paremmin ja paremmin.

Paljon "vaarallisempana" pidän sitä vähemmistöä reserviläisjohtajista jotka uhkuvat itsevarmuutta harjoituksen alusta saakka..

Minusta on vain tervettä, että miehessä näkyy epävarmuutta hänelle oudossa ympäristössä ja oudossa tehtävässä.. Samoin minulle kävisi aivan taatusti jos menisin maanantaina siviilikoulutustani vastaavaan työtehtävään. Todennäköisesti omaan yhä riittävät perustiedot homman hoitamiseksi kunnialla, mutta siviilityöpaikka on minulle ympäristönä outo jne jne, joten aivan varmasti olisin epävarma siitä miten suoriudun. Sama se on reserviläisjohtajalla kun hän tulee riviin.

 

[vehamala]

"Muutaman" kertausharjoituksen nähneenä kehtaan sanoa, että ylivoimainen enemmistö reserviläisjohtajista on yllättävänkin hyvin tehtäviensä tasalla. Se, että kaverit ovat hieman epävarmoja ei mielestäni ole sekää paha asia. Minusta se kertoo lähinnä siitä, että kaverit ottavat tehtävänsä tosissaan ja vilpittömästi haluavat tehdä parhaansa. Kun kaverit tulevat siviilistä tekemään sotilastehtäväänsä, on selvä että epävarmuus hiipii mieleen.. Useimmilta epävarmuus karisee harjoituksen edetessä..ja jos rivissä oltaisiin harjoitusten lyhyttä kestoa pidempi aika, alkaisi homma sujumaan koko ajan paremmin ja paremmin.

Paljon "vaarallisempana" pidän sitä vähemmistöä reserviläisjohtajista jotka uhkuvat itsevarmuutta harjoituksen alusta saakka..

Minusta on vain tervettä, että miehessä näkyy epävarmuutta hänelle oudossa ympäristössä ja oudossa tehtävässä.. Samoin minulle kävisi aivan taatusti jos menisin maanantaina siviilikoulutustani vastaavaan työtehtävään. Todennäköisesti omaan yhä riittävät perustiedot homman hoitamiseksi kunnialla, mutta siviilityöpaikka on minulle ympäristönä outo jne jne, joten aivan varmasti olisin epävarma siitä miten suoriudun. Sama se on reserviläisjohtajalla kun hän tulee riviin.

Tässä täytyy kompata Kapiaista. Samankaltaisia kokemuksia minulla on niistä muutamista KH:ista, joihin minulla on ollut mahdollisuus osallistua.
Ja viimeisessä harjoituksessa minulla oli tilaisuus harjoitella kouluttajan roolia. Osallistujien reaktiot tehtävänannon jälkeen olivat hyvin opettavia.

 

[Touhottaja]

Itse olen koettanut pitää mielessä joskus sinne taotun fraasin "hyvä esimies on myös hyvä alainen". Mielenkiintoisia reaktioita tosiaan välillä kertauksissa syntyy, mutta niistäkin on aina selvitty. Itse olen koettanut pitää sellaista linjaa, etten epävarmaa tai väärin komentavaa esimiestä ainakaan nolaa enempää, vaan annan rakentavaa palautetta, ohjeita ja tukea. Jos en kykene moisia antamaan, olen sitten hissuksiin.

Kenties reservistä kieltäytyminen kertoo nykypäivästä jotain.. suuri osa kansasta ei ilmeisesti tiedä, ettei kertauksia tarvitse pelätä (nykyään senkään takia, kun niitä on niin harvassa). Lisäksi osa joutuu vieläkin vastoin tahtoaan inttiin, joku sukulaisten, joku jonkun muun syyn takia. Joillekin jää palveluksesta kakkendaalin maku suuhun, syitä moiseen on varmasti lukuisia.

Jotenkin vaikuttaa, että ainakin itselle se tärkeä ydin hommassa, tehdään YHDESSÄ, on täysin kadonnut. Ennen tehtiin yhdessä maan eteen, koska se tunnettiin yleiseksi velvollisuudeksi. Nyt tuntuu olevan kuningas se, joka pääsee vähimmällä. Se perimmäinen syy toimintaan jää jonnekin sumuun. Tuntuu jokaisella tekemisen tasolla. Ryhmä pitää potkia pystyttämään teltta yhdessä. Jokainen yrittää vetkuloida muualle. Jokut tunnolliset tekevät, miutta monesti turhautuvat, kun muut eivät auta ja kaikki kaatuu heidän päälleen.

Joskus onnekkaasti sattu tekijämiehiä yhteen porukkaan, ja silloin tapahtuu. Samoin pelisilmäiset varusmiesjohtajat saavat todistettavasti yhteisyritystä aikaan. Tämän harvinaisuuden olen kerran nähnyt.

 

[OldSkool]

Jotenkin vaikuttaa, että ainakin itselle se tärkeä ydin hommassa, tehdään YHDESSÄ, on täysin kadonnut. Ennen tehtiin yhdessä maan eteen, koska se tunnettiin yleiseksi velvollisuudeksi. Nyt tuntuu olevan kuningas se, joka pääsee vähimmällä. Se perimmäinen syy toimintaan jää jonnekin sumuun.

Hyvin sanottu. Koko yhteiskunnassahan on asenneheiluri aikas tavalla siellä "yksilöllisyysreunassa" - joka tarkoittaa just tuota että miten MINÄ saan maksimoitua oman etuni.

Joskus onnekkaasti sattu tekijämiehiä yhteen porukkaan, ja silloin tapahtuu.

Mielestäni tässä on yksi kertausharjoitusten suola, eli joka kerta eka päivä on "hieman haussa" mutta porukka - ja nimenomaan porukka - hitsautuu yllättävän äkkiä yhteen ja alkaa tapahtua.

 

[Peiper]

Tuntuu että joillakin on hirveän romanttinen kuva entisajoista ja ihmisistä
Kuinkakohan moni olisi sodastakin kieltäytynyt jos se olisi käytännössä ollut jotenkin järkevästi mahdollista?

 

[baikal]

Tuntuu että joillakin on hirveän romanttinen kuva entisajoista ja ihmisistä
Kuinkakohan moni olisi sodastakin kieltäytynyt jos se olisi käytännössä ollut jotenkin järkevästi mahdollista?

Ja entäs kuukauden sitä herkkua maisteltuaan?

 

[aj77]

6.1.2012 7:15

Viime vuonna ennätysmäärä eli yli 240 armeijan suorittanutta ilmoitti, ettei halua enää kuulua reserviin.

Ilmoituksen jälkeen kieltäytyjät joutuvat osallistumaan siviilipalveluskeskuksen järjestämään täydennyspalvelukseen.

"Täydennyspalvelukseen hakeutuu keskimääräisenä vuonna alle 170 reserviläistä. 2000-luvulla reservistä on kieltäytynyt yhteensä 2 120 henkilöä.

"Suurin syy täydennyspalvelukseen hakeutumiseen on se, että kertausharjoituskutsu on lävähtänyt postista", sanoo komentajakapteeni Jyrki Kivelä pääesikunnasta.

"Lukumäärä vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon järjestämme kertausharjoituksia."

Täydennyspalveluun pyrkineiden määrään vaikuttavat myös Aseistakieltäytyjäliiton kampanjat ja täydennyspalveluksen saama julkisuus.

Puolustusvoimain kannalta täydennyspalvelukseen hakeutuva reserviläinen on hukkainvestointi. Siksi mahdollisuutta ei hirveästi haluta mainostaa.

Täydennyspalvelus on sikäli lopullista, että sen jälkeen ei ole enää paluuta reserviin. Puolustusvoimat saakin joka vuosi täydennyspalveluksen käyneiltä pyyntöjä päästä takaisin reserviin.

Reservistä kieltäytyjille järjestetään viiden päivän täydennyspalvelus Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Tänä vuonna kursseja järjestetään kolme kertaa".

http://www.hs.fi/kotimaa/Enn%C3%A4tysm%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+armeijan+k%C3%A4yneit%C3%A4+kielt%C3%A4ytyi+reservist%C3%A4/a1305552834442


Toiset kiroaa kun ei käskyä kuulu ikuna, toiset tekee paniikkiratkaisuja jos sellainen sattuukin jostain ihme syystä luukusta kolahtamaan. No, voi olla että tänä vuonna ja muutamana seuraaavana hiljenee Lapinjärven kursseillakin.

Ennätysmäärä 240. Ei tuo onneksi tarkoita sitä että armeijan juuri suorittaneesta kutsuntaerästä ilmoitti 240,vaan koko reservistä. En pidä suurena määränä tuota koko kansanarmeijan reservissä ja rauhan aikana. Katsotaan sitten uudestaan kun tilanne on päällä. Tällöin aina jotkut reserviläiset lähtevät käpykaartiin,ja vastaavasti jotkut sivarit ilmoittautuvat täysillä mukaan.

No,historian mukaan suomessa ja ympäri maailman suuretkin pasifistit ja aseistariisujat muuttavat kantaansa ja tekevät velvollisuutensa sitten kun vainolainen uhkaa. Onneksi enään ei sodita selkeiden poliittisten aatteiden välillä kuten ennen. Kommunismi oli mielenkiintoinen tauti,kun se sai maanpetosten määrän ihan omiin lukuihinsa.

 

[skärdis]

Tuntuu että joillakin on hirveän romanttinen kuva entisajoista ja ihmisistä
Kuinkakohan moni olisi sodastakin kieltäytynyt jos se olisi käytännössä ollut jotenkin järkevästi mahdollista?

Kuinkakohan moni rintamallakin ollut hakeutui mahdollisuuksien mukaan takalinjojen tehtäviin? Etulinjassakaan tuskin kaikki ovat olleet innoissaan nostamassa päätään poterosta.

Isoisäni oli jatkosodan alkaessa veturinkuljettajakoulutuksessa ja palveli sitten koko sodan rautateillä. On moneen kertaan muistellut olleensa erittäin tyytyväinen palveluspaikastaan. Toki hänkin ymmärtää rintamamiesten tarpeellisuuden, mutta yksittäistä miestä siellä ei kaivattu.

Edit: Todetaan nyt vielä, että veturinkuljettajat astuivat palvelukseen siinä missä muutkin reserviläiset, mutta palveluspaikaksi käskettiin Valtion Rautatiet. Siellä sitten ajettiin vetureita asepuvuissa ja oltiin muutoinkin sotilaita. Ei se tietysti kovinkaan sotilaallista toimintaa ollut ja tuskinpa veturitallilla työvuoroa aloitettiin sulkeisilla.

 

[Hande]

Kommunismi oli mielenkiintoinen tauti,kun se sai maanpetosten määrän ihan omiin lukuihinsa.

Kommunistejakin oli moneen junaan, todella moni oli rintamalla ase kädessä Suomea puolustamassa. Vastaavasti monet valkoisen hurmokset kyllästämät valikoivat itselleen ns. vähemmän kunniakkaita hommia. Eipä kenenkään tavoista tiedä ennen kuin on tilanne päällä, vasta sitten se todellinen vakaumus punnitaan.

 

[baikal]

Kommunismi oli mielenkiintoinen tauti,kun se sai maanpetosten määrän ihan omiin lukuihinsa.

Kommunistejakin oli moneen junaan, todella moni oli rintamalla ase kädessä Suomea puolustamassa. Vastaavasti monet valkoisen hurmokset kyllästämät valikoivat itselleen ns. vähemmän kunniakkaita hommia. Eipä kenenkään tavoista tiedä ennen kuin on tilanne päällä, vasta sitten se todellinen vakaumus punnitaan.

Ihan kaikki - ismit ovat mielenkiintoisia tauteja.

 

[Einomies1]

Tuntuu että joillakin on hirveän romanttinen kuva entisajoista ja ihmisistä
Kuinkakohan moni olisi sodastakin kieltäytynyt jos se olisi käytännössä ollut jotenkin järkevästi mahdollista?

Kuinkakohan moni rintamallakin ollut hakeutui mahdollisuuksien mukaan takalinjojen tehtäviin? Etulinjassakaan tuskin kaikki ovat olleet innoissaan nostamassa päätään poterosta.

Isoisäni oli jatkosodan alkaessa veturinkuljettajakoulutuksessa ja palveli sitten koko sodan rautateillä. On moneen kertaan muistellut olleensa erittäin tyytyväinen palveluspaikastaan. Toki hänkin ymmärtää rintamamiesten tarpeellisuuden, mutta yksittäistä miestä siellä ei kaivattu.

Edit: Todetaan nyt vielä, että veturinkuljettajat astuivat palvelukseen siinä missä muutkin reserviläiset, mutta palveluspaikaksi käskettiin Valtion Rautatiet. Siellä sitten ajettiin vetureita asepuvuissa ja oltiin muutoinkin sotilaita. Ei se tietysti kovinkaan sotilaallista toimintaa ollut ja tuskinpa veturitallilla työvuoroa aloitettiin sulkeisilla.

Minunkin isoisäni oli veturimies. Muistelen kun hän kertoi joitakin kertoja matkoistaan ja tapahtumista. Jotkut niistä olivat mielenkiintoisia vaikka mitään rintamaelämää se ei ollut. Hän sanoi että ilmahyökkäykset olivat pahinta. Vanjat yrittivät pommittaa täydennysjunaa tai sitten lentämällä 2-tasokoneillaan matalalla hiljaa junan ympärillä ja taka-ampuja yritti puhkoa pst-kiväärillä reikiä höyrykattilaan. Useinkaan se ei onnistunut.

Erään kerran hän kertoi kun hävittäjä-pommittajat yrittivät tuhota junaa ja he pysäyttivät junan ja juoksivat lähimetsään pakoon. Vanja ei osunut junaan vaan yritti kaikella vimmalla ampua veturimiehiä kk:lla. Veturimiehet kiersivät suurta kiveä ympäri ja siirtyivät aina vastapuolelle josta hävittäjä hyökkäsi.

Vielä yksi juttu tuli mieleeni, se tapahtui jossain Laatokan rannalla olevalla rautatie sillalla jossa veturin piti pysähtyä ottamaan täydennysvettä. Vihulainen oli ajanut sillan lähelle parilla sotalaivallaan ja juna piti pysäyttää keskelle siltaa ja vihollisen tykkien eteen. Isoisäni kertoi että pelosta huolimatta junan oli pakko "tankata" siinä. Junan ja miehistön pelasti hänen mukaansa se että Vanja tarvitsi sillan ehjänä hyökkäystään varten. Siinä vaiheessa suomi-poika tuli takoperin melkoista vauhtia ja suur-suomi oli jo haudattu.