Linnoittaminen voi olla myös osa maastouttamista. Vastahyökkäykseen valmistautuvan tstos tst kyky säilyy varmemmin kun joukot ja ajoneuvot on naamioituina valmistelluissa poteroissa.
Tst-tavassa keskeistä on taistelutilan valmistelu. Suluttaminen, linnoittaminen, liikkeenedistäminen. Jotkut joukot suunnitellaan taistelevan kiinteämmin linnoitetuista asemista ja toiset taas painottaa liikkuvampaan taisteluun. Lähtöajatuksena kuitenkin että kaikki puolustustaistelu suoritetaan mieluiten ennakkoon valmistelluista asemista ja siirtyvä joukko ryhmittyy ennakkoon valmisteltuihin asemiin. Eli alueet linnoitetaan intensiivisesti ja suunnitelmallisesti se. linnoittettuja asemia on oletetuissa taistelupaikoissa ja esim. oletetujen hyökkäysreittien varrella. Ohessa syntyy merkittävä määrä linnoitteita jotka ovat miehitettyinä vain ajoittain. Toki valmistelun tavoite ei koskaan täysin toteudu mutta mitä enemmän sitä parempi.
Vihollisella on lopulta rajallinen kyky yrittää iskeä kaikkeen havaittuun ja ko. iskut eivät välttämättä ole meidän taistelukyvyn kannalta haitallisimpia. Aina parempi jos vihollisen suunnitelmallinen tulenkäyttö ailahtelee iskemään muihin maaleihin. Toki paras onnistuminen meille, jos iskevät esim. valemaaleihin.
Vihollinen pyrkinee välttämään asutuskeskuksissa taistelua. Rajalta Helsinkiin pääsee kulkematta merkittävästi rakennettujen alueiden läpi. Tiiviisti rakennettu alue hidastaa liikettä ja sitoo joukkoja. Vihollinen sitoutuu ko. taisteluihin vain kun se on heille edullista tai tavoitteen vuoksi välttämätöntä. Tuo välttämätön toteutuu lähinnä jos halutaan väkisin päästä johonkin kehä1:n sisäpuolen kohteeseen. En oikein näe ko. pääsyä sotilaallisesti tarpeelliseksi. Lentokenttä ja esim. Vuosaari on saavutettavissa kulkematta tiiviisti rakennetun alueen läpi.
Haminaa se todennäköisesti pyrkii kiertämään.
Karhulasta joutuu tod.näköisesti tulemaan läpi.
Kotkaa pystyy kiertämään.
Suluttaminen jossain määrin ohjaa liikennettä pakostakkin.
Silti vahvasti uskon että moniakaan asemia ei keretä kauheasti valmistelemaan välillä Hamina/Vaalimaa etelässä.
Venäjällä kortit kädessä huononee koko ajan, mitä kauemmin se viivästyttää puomien yliajoa ja sen he tietävät itsekkin.
Alussa päästävä niin pitkälle kuin suinkin.
Koska reserviä saapuu jatkuvasti enemmän riviin.
Tämä toki avaa ns siseille maalirikkaan ympäristön selustassa. Toki maasto ei ole sieltä helpoimmastapäästä varsinkaan etelässä mm kattavan tieverkoston johdosta.
Alkuvaiheessa x joukot ovat hyvin tiiviisti kiinni taistelussa ja paikanvaihdoissa.
Pieni potero on monesti ehkä suurin mitä keretään tekemään alkurähinöissä.
Loppu onkin kiinne siitä paljon taistelevat ukot saavat ostettua aikaa perustamiskeskuksille ja kaluston hankinnoille mm kaivinkoneet.
Se miksi nyt puhun Etelästä on se että alueella sijaitsee satamia, lentokenttiä, isoja kaupunkeja, meren läheisyys, maahanlaskupaikkoja.
Toki tilanteet elää, tiedustelutieto elää ja todelliset painopisteet voivat olla Pohjoisemmassakin.
Varsinkin mikäli haetaan jäätynyttä konfliktia.
Etelä on yksi pontenttiaalisista vaihtoehdoista mutta vain yksi lukuisista eri skenaarioista.
; itse olen päässyt kokemaan israelilaisen 155mm tykistöiskun, joka tuli sen verran kohdalle, että takana olleesta puusta putosi oksat sirpaleiden osumista (ja siis tuli myös koettua tämä sirpaleiden surahtelu). Paineisku oli aika hirveä; kuin kevyemmällä lekalla kypärään, korvat meni lukkoon ja perään tullut tulikuuma ilma poltti otsatukan, kulmakarvat ja silmäripset (tuppasi luomet jäämään jumiin sulkiessa) - ja hengityksen, helvetisti tulikuumaa ilmaa ja pölyä. Sealastulevan kranun ääni on kieltämättä ... päräyttävä.
