Erilaisten vammojen hoitoketjulle aiheuttama rasitus

RPG83

Soome Majori
Miten erilaiset vammat vertautuvat vaatimiensa hoitoresurssien suhteen?

Raajaosumat lienevät pääsääntöisesti niitä vähemmän kuormittavia juttuja. Sotimisesta aiheutuneet päävammat taas ilmeisesti luokitellaan usein sinne "ei kannata hoitaa" luokkaan ja ovat hankalia hoidettavia jo rauhan ajan oloissa. Vaan entäpä sitten vaikkapa vatsan alueen vammat? Ilmeisesti ne ovat useinkin selviydyttäviä, jos potilas pääsee ajoissa hoitoon, mutta vaadittavat resurssit voivat ilmeisesti olla melkoiset. Tähän viittaa ainakin sen Hyvinkäällä ammutun naispoliisin kymmenet leikkaukset. Voiko olla, että sodan aikana jopa rintakehään tullut osuma on selviydyttävämpi kuin vatsaan tullut osuma?

Entä esiintyykö tällaista jo siviilioloissa, että esim. kolarissa vaikeammin vammautunut potilas jätetään vaille kaikkea mahdollista hoitoa? Joku esitti joskus jossain, että jos Hyvinkään vatsalaukaus olisi sattunut siviilille, tähän ei olisi uhrattu samanlaista määrää resursseja. Pitäneekö paikkansa? Tavallaan on vaikea nähdä, että tuohon vaikuttaisi läheskään samalla tavalla ihmisen ammatti kuin esim. vaikutusvaltaiset läheiset, mutta mutta...
 
Osumakohta ei sinänsä ole se määräävä tekijä, vaan sen osuman aiheuttama vamma siinä kohdassa.
Esimerkiksi rk:n luoti aiheuttaa aivan erilaisen vamman kuin pieni sirpale. Lisäksi osumassa on paljon muuttujia ja vammat erilaisia, vaikka aiheuttaja onkin periaatteessa sama.
Eli ei voi luokitella että raajaosuma olisi vähemmän kuormittava, kuin joku muu. Päävammat ovat kyllä aina haasteellisia.

Resurssit tietysti vaikuttavat eri vammojen hoitoon. On vaikea sanoa miten pitkälle hoitaja/lääkäri etiikka veisi turhia hoitoja. Triage on ensihoidossa tuttua ja sitä tehdään jatkuvasti monipotilastilanteissa. Erikoissairaanhoidossa lääkärit arvioivat joka päivä potilaan hyötymisestä jostain hoidosta. Esimerkiksi joku hoito evätään koska ei nähdä potilaan hyötyvän siitä versus hoidon aiheuttama rasitus. Joitain leikkaushoitoja ei tehdä koska potilaan ei uskota selviävän anestesiasta.
Eli RPG83:n kysymykseen, kyllä juuri tälläkin hetkellä potilaat luokitellaan. Tämä siis koskee tilanteita joissa vaikuttaa olevan enenmmän potilaita kuin yksiköitä. Jos jossain landella on bussi nurin ja paikalla kaksi yksikköä, eikä lisää ole tulossa 30 min aikana, on päätettävä kuka hyötyy hoidosta ja kuka ei. Sellainen joka ei hyödy, saa kouraansa mustan pekkan. Joskushan sitten tällainen potilas sinnittelee hengissä koko keissin aijan ja kuljetetaan viimeisenä sairaalaan.
 
Joku esitti joskus jossain, että jos Hyvinkään vatsalaukaus olisi sattunut siviilille, tähän ei olisi uhrattu samanlaista määrää resursseja. Pitäneekö paikkansa?
Ei.

@kimmo.j jo hyvin kirjoittikin. Terveydenhuollossakin resurssit on rajallisia ja sen myötä niiden käyttöä tulee miettiä, eikä päde vain mihinkään vakaviin monipotilastilanteisiin, vaan kaikkeen toimintaan.
 
Tilannetta arvioidaan vamman laajuuden, vakavuuden, ennusteen ja resurssien kautta. Jos resursseja on vähän niin kävelevät (vihreä) ja selkeästi "toivottomat" (violetti) jäävät vähemmälle huomiolle ja toiminnan fokus on niiden hoidossa jotka todennäköisesti hyötyvät eniten hoidosta (punainen, keltainen).
 
Miten erilaiset vammat vertautuvat vaatimiensa hoitoresurssien suhteen?

Raajaosumat lienevät pääsääntöisesti niitä vähemmän kuormittavia juttuja. Sotimisesta aiheutuneet päävammat taas ilmeisesti luokitellaan usein sinne "ei kannata hoitaa" luokkaan ja ovat hankalia hoidettavia jo rauhan ajan oloissa. Vaan entäpä sitten vaikkapa vatsan alueen vammat? Ilmeisesti ne ovat useinkin selviydyttäviä, jos potilas pääsee ajoissa hoitoon, mutta vaadittavat resurssit voivat ilmeisesti olla melkoiset. Tähän viittaa ainakin sen Hyvinkäällä ammutun naispoliisin kymmenet leikkaukset. Voiko olla, että sodan aikana jopa rintakehään tullut osuma on selviydyttävämpi kuin vatsaan tullut osuma?

Väittäisin että rintakehän vammat ovat yleisesti ottaen kuolettavampia kuin vatsavammat. Ellei sitten aleta poimimaan tapauksia.
 
Tätä lääkärin arviota on käytetty kauan jo!
Kun enoni, edesmennyt jo, sai aivoinfarktin, niin kannoin itse hänet kynnyksen yli ensiapuun ja siitä paareille sekä liuotukseen ja sitten lääkärikaveri tuli siihen, teki papereita ja aika välinpitämättömästi tokaisi hoitajille ympärillä, että jos menee uuteen shokkiin, niin elvytyskielto on sit päällä. Kättelin lähteissäni sen kaverin ja kun puristin kädestä, niin kaveri jäi lattialle makaamaan... En ole kuullut, että mitä kipsimestari on sanonut kädestä, mutta ennenkuin sillä silmät pyörähti ympäri, niin sanoin sille, että kokeileppa omalle kohdallesi, ettei kukaan auta, vaikka olet sairaalassa. :)
Ei ole kuulunut mitään sieltä perääni, mutta ihan taatusti oli luita poikki kädessä. :)
 
Väittäisin että rintakehän vammat ovat yleisesti ottaen kuolettavampia kuin vatsavammat. Ellei sitten aleta poimimaan tapauksia.


Pitää muistaa että vatsavamma on myös hyvin tappava koska abdominaali alueella on suuria verisuonia, verekkäitä elimiä ect mm. maksa, haima, munuaiset. Myös sen jälkeen jos ja kun on suolisto puhjennut alkaa välitön infektio, joka johtaa yleiseen kehonsisäiseen tulehdukseen eli "sepsikseen" josta seuraa kuolema aika nopeasti sen jälkeen jos ei ole jo veren hukkaan kuollut... eli puhutaan vuorokausista mutta varma menehtyminen ilman hoitoa, koska vaati leikkuriin pääsyn sekä laajakirjoisen antibioottihoidon, eikä silti ole 100 % parantumista luvassa... Yleisin syy taisteluvammaan menehtymiseen kentällä on massivinen verenvuoto (joka on raajoissa tai kehossa) ja tai osuma keskushermostoon / "pää tietokoneeseen"

Raajavuodot kyetään aika pitkälle ehkäisemään mutta kehonsisäiset vuodot ovatkin kinkkisempiä tyrehdyttää. ..Nopea pääsy leikkuriin on lähestulkoon ainoa keino..
 
Viimeksi muokattu:
Tätä lääkärin arviota on käytetty kauan jo!
Kun enoni, edesmennyt jo, sai aivoinfarktin, niin kannoin itse hänet kynnyksen yli ensiapuun ja siitä paareille sekä liuotukseen ja sitten lääkärikaveri tuli siihen, teki papereita ja aika välinpitämättömästi tokaisi hoitajille ympärillä, että jos menee uuteen shokkiin, niin elvytyskielto on sit päällä. Kättelin lähteissäni sen kaverin ja kun puristin kädestä, niin kaveri jäi lattialle makaamaan... En ole kuullut, että mitä kipsimestari on sanonut kädestä, mutta ennenkuin sillä silmät pyörähti ympäri, niin sanoin sille, että kokeileppa omalle kohdallesi, ettei kukaan auta, vaikka olet sairaalassa. :)
Ei ole kuulunut mitään sieltä perääni, mutta ihan taatusti oli luita poikki kädessä. :)

Elvytyskielto on osoitus ihmisyyden kunnioituksesta. Se ei tarkoita ettei ihmistä hoideta, vaan ettei elotonta potilasta elvytetä.
Elvytyskielto ei vaikuta potilaalle annettavaan hoitoon niin kauvan kuin sydän lyö. Usein vain on, että vakava aivoinfarktin aiheuttama vaurio vie ihmisen elottomaksi.
Kyllä sydän saadaan käyntiin, mutta mitä hyötyä siitä on jos aivot ovat tuhoutuneet? Ihminen on jo mennyt.

Olisi ehkä kannattanut ajatella ensin.
 
Tätä lääkärin arviota on käytetty kauan jo!
Kun enoni, edesmennyt jo, sai aivoinfarktin, niin kannoin itse hänet kynnyksen yli ensiapuun ja siitä paareille sekä liuotukseen ja sitten lääkärikaveri tuli siihen, teki papereita ja aika välinpitämättömästi tokaisi hoitajille ympärillä, että jos menee uuteen shokkiin, niin elvytyskielto on sit päällä. Kättelin lähteissäni sen kaverin ja kun puristin kädestä, niin kaveri jäi lattialle makaamaan... En ole kuullut, että mitä kipsimestari on sanonut kädestä, mutta ennenkuin sillä silmät pyörähti ympäri, niin sanoin sille, että kokeileppa omalle kohdallesi, ettei kukaan auta, vaikka olet sairaalassa. :)
Ei ole kuulunut mitään sieltä perääni, mutta ihan taatusti oli luita poikki kädessä. :)
Mitä järkeä tuossa nyt sitten oli? Ei mitään. Tälläisten tapausten vuoksi sairaaloissa on yhä useammin vartijat, koska ei sitä tiedä kuka potilaista tai omaisista on väkivaltaan taipuvainen.

"aika välinpitämättömästi tokaisi". Voisiko olla, että lääkärille tuollaiset tapaukset on arkipäiväisiä, eivätkä ne aiheuta samanlaista tunteellista reaktiota kuin omaisille? Se ei tarkoita, että olisi kyse välinpitämättömyydestä.
 
  • Tykkää
Reactions: VLF
Pitää muistaa että vatsavamma on myös hyvin tappava koska abdominaali alueella on suuria verisuonia, verekkäitä elimiä ect mm. maksa, haima, munuaiset. Myös sen jälkeen jos ja kun on suolisto puhjennut alkaa välitön infektio, joka johtaa yleiseen kehonsisäiseen tulehdukseen eli "sepsikseen" josta seuraa kuolema aika nopeasti sen jälkeen jos ei ole jo veren hukkaan kuollut... eli puhutaan vuorokausista mutta varma menehtyminen ilman hoitoa, koska vaati leikkuriin pääsyn sekä laajakirjoisen antibioottihoidon, eikä silti ole 100 % parantumista luvassa... Yleisin syy taisteluvammaan menehtymiseen kentällä on massivinen verenvuoto (joka on raajoissa tai kehossa) ja tai osuma keskushermostoon / "pää tietokoneeseen"

Raajavuodot kyetään aika pitkälle ehkäisemään mutta kehonsisäiset vuodot ovatkin kinkkisempiä tyrehdyttää. ..Nopea pääsy leikkuriin on lähestulkoon ainoa keino..

Osuma torson alueelle on aiva vakava asia.
Bushmaster kirjoitti vatsaosuman tulehduksesta, se on täysin totta. On kuitenkin hyvä muistaa, että käytännössä jokainen luodin ja sirpaleen aiheuttama haava tulehtuu. mitä nopeampi kappale, sen helpommin se vetää mukaansa likaa haavaan. Siksi Jenkkien erikoisjoukkojen lääkintämiehillä on iv-antibiotteja.

Silti juurikin tuo nopea pääsy leikkuriin on se paras tae hengissäselviämiseen.
 
TBman ei millään pahalla, mutta harva meistä haluaa elää elämää aivokuolleena. Se on silkkaa kidutusta vaikka omaiset sitä aina toisinaan vaatiikin. Omaisena et ehkä ollut kykenevä arvioimaan asiaa tosiasioiden valossa vaan meni niinsanotusti tunteisiin se homma. Se on toki ihan ymmärrettävää. Mutta käyttäytymisesi edustaa viimeisen päälle typerintä mahdollista.
Hoitohenkilökunta saa kokea jatkuvasti erilaista uhkailua ja väkivaltaa ja eipä se ole tainnut paljoa saatuun hoitoon vaikuttaa. Jos rehellisiä ollaan niin ainoa vaikutus taitaa olla negatiivinen, vaikkei ehkä saisi olla. Mutta näin se on. Asiallinen ihminen saa asiallista palvelua ja se koskee myös omaisten asiaa hoitavia..
 
TBman ei millään pahalla, mutta harva meistä haluaa elää elämää aivokuolleena. Se on silkkaa kidutusta vaikka omaiset sitä aina toisinaan vaatiikin. Omaisena et ehkä ollut kykenevä arvioimaan asiaa tosiasioiden valossa vaan meni niinsanotusti tunteisiin se homma. Se on toki ihan ymmärrettävää. Mutta käyttäytymisesi edustaa viimeisen päälle typerintä mahdollista.
Hoitohenkilökunta saa kokea jatkuvasti erilaista uhkailua ja väkivaltaa ja eipä se ole tainnut paljoa saatuun hoitoon vaikuttaa. Jos rehellisiä ollaan niin ainoa vaikutus taitaa olla negatiivinen, vaikkei ehkä saisi olla. Mutta näin se on. Asiallinen ihminen saa asiallista palvelua ja se koskee myös omaisten asiaa hoitavia..

Tiedän, mutta lääkärillä pitää olla senverran "hoksaa" ettei kerro asiaa omaisen kuullen :)
Tilanteen aiheuttama tuntemus on iso juttu ja lääkäriksi asti kouluttautuneen tulisi kyllä ymmärtää, että miten toimitaan kun omaisia on lähellä. Harjoitus tekee mestarin ja kun ajan myötä hautaan lisää läheisiä ja sukulaisia, niin ei se varmaan enään itseäni hötkäytä, kun olen itse siinä liuotettavana :)
Asia on vaan sellainen, että kun se kohdalle sattuu, niin sitten vasta oppii.
 
Tiedän, mutta lääkärillä pitää olla senverran "hoksaa" ettei kerro asiaa omaisen kuullen :)
Tilanteen aiheuttama tuntemus on iso juttu ja lääkäriksi asti kouluttautuneen tulisi kyllä ymmärtää, että miten toimitaan kun omaisia on lähellä. Harjoitus tekee mestarin ja kun ajan myötä hautaan lisää läheisiä ja sukulaisia, niin ei se varmaan enään itseäni hötkäytä, kun olen itse siinä liuotettavana :)
Asia on vaan sellainen, että kun se kohdalle sattuu, niin sitten vasta oppii.

Taas puhutaan tietämättä asioista.
Eilvytyskielto ei ole mikään, salaisuus, vaan siitä pitää keskustella/infota omaisia. Nopeassa tilanteessa se tarkoittaa juurikin tuota, myöhemmin voidaan sitten keskustella rauhassa.
Toivottavasti kokemus on opettanut kaikkia tässä tilanteessa olleita. Sairaalat ovat ainakin oppineet ja hankkineet vartioita päivystyksiin.
 
Elvytyskielto on osoitus ihmisyyden kunnioituksesta. Se ei tarkoita ettei ihmistä hoideta, vaan ettei elotonta potilasta elvytetä.
Elvytyskielto ei vaikuta potilaalle annettavaan hoitoon niin kauvan kuin sydän lyö. Usein vain on, että vakava aivoinfarktin aiheuttama vaurio vie ihmisen elottomaksi.
Kyllä sydän saadaan käyntiin, mutta mitä hyötyä siitä on jos aivot ovat tuhoutuneet? Ihminen on jo mennyt.

Olisi ehkä kannattanut ajatella ensin.


maalikon on vaikea ymmärtää mutta olisi lääkäri voinut olla hienotunteisempi ja kertoa faktat "pehemeämmin" mutta akuuttihoitotyössä "kovenee" eikä tilanteessa aina muista huomioida läsnäolevia omaisia...valitettava totuus joka olisi hyvä kovimmankin pelastusalan henkilön muistaa...
 
Kyllähän tuo sotilaslääketiede on kehittynyt aika paljonkin...

Jenkkien näkökulmasta: http://archive.armytimes.com/articl...315/Study-25-war-deaths-medically-preventable
  • 2.ms aikoihin n.20% taistelussa saaduista vammoista johti kuolemaan.
  • Irakin ja Afghanistanin sodissa kuolettavien vammojen prosenttiosuus on pudonnut 10 prosenttiyksikköä.

  • Institutionaalista osaamista on kertynyt sotilaslääkintäalalla. Lääkintäosaamisesta hyötyvät myös amerikkalaiset siviililääkärit ampumahaavojen hoitamisessa. Tietotaitoa valuu takaisin siviiliyhteiskuntaan.
 
maalikon on vaikea ymmärtää mutta olisi lääkäri voinut olla hienotunteisempi ja kertoa faktat "pehemeämmin" mutta akuuttihoitotyössä "kovenee" eikä tilanteessa aina muista huomioida läsnäolevia omaisia...valitettava totuus joka olisi hyvä kovimmankin pelastusalan henkilön muistaa...

Totta, hienotunteisuutta kaivataan aina ja kaikilta. Valitettavasti silloin kun on kiire, kuten mahdollisen aivoinfarktin kanssa on, prioriteetti osuu muualle.
Elytyskiellostahan on hyvä keskustella omaisen kanssa rauhassa osana muuta tilanne ja tulevaisuus keskustelua. Lääkärikin on kuitenkin ihminen ja todennäköisesti unohti TBmanin läsnäolon.
Silti tuollaisella käytöksellä aiheuttaa pikemminkin hallaa omaiselleen kuin hyötyä.

Edit: typoja
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän tuo sotilaslääketiede on kehittynyt aika paljonkin...

Jenkkien näkökulmasta: http://archive.armytimes.com/articl...315/Study-25-war-deaths-medically-preventable
  • 2.ms aikoihin n.20% taistelussa saaduista vammoista johti kuolemaan.
  • Irakin ja Afghanistanin sodissa kuolettavien vammojen prosenttiosuus on pudonnut 10 prosenttiyksikköä.

  • Institutionaalista osaamista on kertynyt sotilaslääkintäalalla. Lääkintäosaamisesta hyötyvät myös amerikkalaiset siviililääkärit ampumahaavojen hoitamisessa. Tietotaitoa valuu takaisin siviiliyhteiskuntaan.

Myönnettäköön, että modernit suojavarusteet nykyaikana ovat johtaneet jenkkisotilaiden parempiin selviytymisprosentteihin. Elikkä pelkästä lääketieteen parannuksista ei ole kyse.

Tässä hieman erilaisia lukuja noista vammoista sekä historiallisesta kehityksestä

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2706344/

Sodathan ovat perinteisesti vieneet lääketiedettä eteenpäin.
Nykyaikainen ensihoito on esimerkiksi tietyllä tavalla Vietnamin sodan seurausta.

Kehitys on mielenkiintoinen ja voidaan selittää (mielestäni) monella syyllä.
- Parantunut ensihoito taistelukentällä
- Nopeutunut evakointi kirurgiseen hoitoon
- Parantunut kirurginen hoito.
- Parantuneet suojavarusteet

Minkä verran mikäkin on sitten vaikuttanut on toinen asia. Lääkinnän osalta kaikki kolme osa-aluetta nivoutuvat hoitoketjuksi joka pelastaa ne potilaat.
Kuitenkin tämän seurauksena vammoista selviää entistä pahemmin invalidisoituneita sotilaita. Tämä taas asettaa kohonneita vaatimuksia kuntoutukselle ja jatkohoidolle.

Se missä tilanteessa meillä ollaan on taas toinen asia.
Omasta mielestä ensihoito on maassamme hyvää ja nykyaikaista, eri asia on millainen se on SA-joukoissa.
Evakointi kirurgiseen hoitoon on se pullonkaula. Panssaroituja evakointiajoneuvoja ei ole montaa, joten sellaisia ei joukoille ole jakaa. Tämä hidastaa evakointia. Ilmaevakointi on tuskin samanlaista arkipäivää kuin jenkeillä.
Evakointi prikaati/vast tasolta hoitoon on myös kysymysmerkki.
PV on ilmoitanut tukeutuvansa terveydenhuoltoon ja terveydenhuolto taas keskittää omia yksiköitään koko ajan. Suomessa kyetään erittäin korkealaatuiseen traumakirurgiaan, mutta kuinka monessa paikassa, on kysymysmerkki.
 
Jep

Hyviä pointteja.

Ajattelin että jenkkien esillenosto kuitenkin pitää tehdä. He kuitenkin ovat edelläkävijöitä tällä alalla.

Vaikeahan se täältä nojatuolista on huudella mutta kuolleisuuden vähentäminen on tietenkin ollut tärkeä tavoite sotilaslääketieteessä.

Samoin tietty kuntoutus ja jatkohoito haavoittuneille. Jotenkin kuitenkin ajattelen maallikkona että nuo tulevat toissijaisina.

Ja mitä päävammoihin tulee. Ei varmaankaan pidä paikkaansa että kaikki päävammat jätetään hoitamatta. Rpg83 näin jotenkin aihepiiriä avasi ketjun ensimmäisessä viestissä.

Päävammoja voi tulla sekä sirpaleista ja luodeista ainakin. Toki luodiniskut ovat niitä vaarallisimpia.

Kypärä ei suojaa koko päätä sirpaleilta eikä ole 100% suojaus. Käsittääkseni siltikin sirpaleista aiheutuu päävammoja.

Jenkitkään eivät yleensä pysty noita headshotteja hoitamaan. Muistan erään sotadokumentissä jossa käsiteltiin Air force pararescue sotilaita (muistaakseni disc channel tai military channel).

Siinä oli joku afghanipoika saanut luodin päähän (ilmeisesti harhaluoti) eikä sotilassairaala ottanut vastaan potilasta. Varmaankin ennuste oli ollut todella huono vaikka potilasta yritettiin kuljettaa helikopterilla jatkohoitoon. Potilas kuoli muistaakseni. Hieman sen jälkeen tulikin pommi-isku johon taas lennätettiin paikalle pararescue sotilaita.
 
Päävamoista, olet oikeassa luodin aiheuttamat päävammat ovat hyvin monesti kuolettavia. Eikä niiden korjaamiseksi voi juuri mitään tehdä.
Viimeiset kymmenen sotavuotta ovat nostaneet paineen aiheuttamat päävammat esiin. Ongelma on ilmeisen iso ja kertautuva ongelma jota on yritetty ratkaista uusia kypärä malleja kehitettäessä.
On täysin väärin ajatella, että jokin tietty vamma jätettäisiin kategorisesti hoitamatta, vallitseva tilanne ratkaisee paljon. Jos aikaa ja resursseja on, yritetään toivottomiakin tapauksia pelastaa.

Jatkohoito ja kuntoutus tulee huomioida osana sotavammojen kokonaishoitoa. Ne eivät tietysti ihan ensilinjan asioita ole, eikä niitä tarvita jos potilaat eivät ensin selviä hengissä akuuttivaiheesta, mutta os/kun pysytään otiskossa, ne syövät huomattavasti resursseja.
 
Back
Top