Erillissota

RDF

Kapteeni
BAN
Luimpa tässä näin kirjaa Aseveljet- Saksalais-Suomalainen aseveljeys 1942-1944 jonka johdannossa Markku Jokisipilä tyrmää melko täydellissti yleisesti vieljjellyt termit kuten erillissota ja myötäsotija. oMan käsitykseni mukaan nämä termit keksittiin sodan jälkeen jolloin haluttiin tehdä pesäeroa Hitlerin saksaan. Itse en voi muuta kuin yhtyä täydellisesti Jokisipilän kommentteihin.

Termejä näkee enää harvoin julkisuudess ajoten niistä on kaiketi kaikessa hiljaisuudessa luovuttu. Kumma kyllä ne jotka termejä vallivat tuntuvat olevan näitä suomlainen vastaa kymmentä ryssää tyyppejä.

Mitä mieltä foorumilla ollaan, onko suomessa jo tunnustettu miten asiat todella olivat vai vieläkö halutaan tehdä pesäeroa toisen maailmansodan aikaiseen saksaan?
 
Liittolaisia oltiin, tuo "erillissota" ei mene läpi missään muualla kuin Suomessa.
 
Tuo pesäeron tekeminen Saksaan ei koske pelkästään sotimista ja sotavoimia. Se koskee käytännössä koko yhteiskunnallista elämää: lääkärit, papit, piispat, partioliike, urheiluelämä.....loputon jono toimintaa, joka oli riemurinnoin kiinni vaskistin kyljessä. Kyllä Saksa-Italia-akselilla oli vankka kannatus Suomessa. Jonkinlaista todellisuudesta irtoamista tapahtui vielä sodan loputtua: tietyt piirit hellivät ajatusta siitä, että Länsi yhdistyy ja yhdessä käydään sitten NL:n kimppuun....eli sotahimoja löytyi edelleen. Tuskin niinkään heissä, jotka joutuivat sotaan perskohtaisesti, sotaa on paljon mukavampi käydä turvatulta kotisohvalta käsin.

Kyllä aihe on kiinnostava ja tuo kirja päätyy luettavien listalle.
 
Ilman muuta oltiin liittolaisia siinä mielessä, että oli yhteinen vihollinen ja jonkinasteista koordinaatiota sotavoimien kesken. Ei brittejäkään pidetä erillissotijoina vaan jenkkien liittolaisina, vaikka eivät ihan jokaiseen hölmön tölväykseen lähdekään mukaan.

Sama koskee tätä vaikutuksille altista kansanosaa, kyllähän täällä kovasti Saksan voittoa toivottiin.

Sitten taas siinä mielessä oltiin ehkä vähän eri asemassa kuin monet muut Saksan liittolaiset, että kaikista huurupäistä huolimatta, Saksan ote ei oikein ulottunut sisäpolitiikkaan ja yhteiskuntajärjestykseen. Ja liittoutuneetkin tunnustivat Suomen erityisaseman, joten jonkinlainen tämänsuuntainen käsitys aikalaisillakin lienee aiheesta ollut.

Minusta näillä termeillä jeesustelu on hiukan väsynyttä: tuntuu, että termivalinnalla halutaan lähinnä tuoda esille se, mitä mieltä pohjimmiltaan on suomalaisten pahuudesta tai hyvyydestä. Hurraaisänmaallisille ollaan jatkossakin erillissotijoita, älymystölle ollaan jatkossakin natsien liittolaisia.

Tosiasiassahan nämä käsitteet on ihan puhtaasti tulkinnanvaraisia eikä ole semmoista kohtaa, missä voi eksaktisti sanoa että toi nyt on liittolainen mutta toi toinen vaan kanssasotija.

Mulle on henk. koht. selvää, että jos pieni valtio joutuu sotimaan olemassaolostaan, niin silloin ei ole hirveästi varaa moralisoida jos joku suostuu auttamaan. (Sitä sopii pohtia, että olisiko Saksan kelkkaan kannattanut v. 1940 tienoilla ylipäätään lähteä mukaan, mutta sen valossa mitä tietoja neukkujen aikeista Suomen suhteen oli, en viitsi hirveästi esittää kaukaa viisasta.) Ja on ihan selvää, että sitten jos tämmöisessä tilanteessa ollaan niin totta kai silloin ollaan vähintään jossain määrin liittolaisia, vaikka ei ihan ikuisen ystävyyden valtioliittoa kovaan ääneen joka hetki toitotettaisi.
 
Liittouduttiin Saksan kanssa että saadaan kalustoapua, mutta tiedettiin pääsevämme irti siitä tarvittaessa. Ryti teki tämän sopimuksen Saksan kanssa. Sopimus ei ollut parlamentin hyväksymä.
 
larrythorn kirjoitti:
Liittouduttiin Saksan kanssa että saadaan kalustoapua, mutta tiedettiin pääsevämme irti siitä tarvittaessa. Ryti teki tämän sopimuksen Saksan kanssa.

Ryti teki tuon sopimuksen vasta 1944. Saksan kanssa Suomi oli kyllä liitossa jo vuodesta 1941. Ensimmäisiä tunnusteluja varmaan jo 1940 puolella. Tuo Deeii:n kirjoitus kyllä kuvaa aika hyvin Suomen ja Saksan suhdetta. Voitaneen puhua "puhtaasta" sotilaallisesta liitosta. Poliittista yhteistyötä ei mainittavasti ollut. Suomihan ei koskaaan liittynyt Saksan-Italian-Japanin sopimukseen.
 
Bodyguard kirjoitti:
larrythorn kirjoitti:
Liittouduttiin Saksan kanssa että saadaan kalustoapua, mutta tiedettiin pääsevämme irti siitä tarvittaessa. Ryti teki tämän sopimuksen Saksan kanssa.

Ryti teki tuon sopimuksen vasta 1944. Saksan kanssa Suomi oli kyllä liitossa jo vuodesta 1941. Ensimmäisiä tunnusteluja varmaan jo 1940 puolella. Tuo Deeii:n kirjoitus kyllä kuvaa aika hyvin Suomen ja Saksan suhdetta. Voitaneen puhua "puhtaasta" sotilaallisesta liitosta. Poliittista yhteistyötä ei mainittavasti ollut. Suomihan ei koskaaan liittynyt Saksan-Italian-Japanin sopimukseen.
Kalusto apua oltiin saatu jo aiemminkin. Rytin sopimus turvasi sen edelleen saannin.

Tässä yhteydessä korjaan tuota edellistä viestiäni sen verran että sanan "tämän" voidaan unohtaa.
 
larrythorn kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
larrythorn kirjoitti:
Liittouduttiin Saksan kanssa että saadaan kalustoapua, mutta tiedettiin pääsevämme irti siitä tarvittaessa. Ryti teki tämän sopimuksen Saksan kanssa.

Ryti teki tuon sopimuksen vasta 1944. Saksan kanssa Suomi oli kyllä liitossa jo vuodesta 1941. Ensimmäisiä tunnusteluja varmaan jo 1940 puolella. Tuo Deeii:n kirjoitus kyllä kuvaa aika hyvin Suomen ja Saksan suhdetta. Voitaneen puhua "puhtaasta" sotilaallisesta liitosta. Poliittista yhteistyötä ei mainittavasti ollut. Suomihan ei koskaaan liittynyt Saksan-Italian-Japanin sopimukseen.
Kalusto apua oltiin saatu jo aiemminkin. Rytin sopimus turvasi sen edelleen saannin.

Tässä yhteydessä korjaan tuota edellistä viestiäni sen verran että sanan "tämän" voidaan unohtaa.

Kalustoapua saatiin toki aiemminkin, mutta jos puhutaan "Rytin sopimuksesta", niin sillä juurikin yleensä tarkoitetaan tuota 1944 solmittua sopimusta, missä Suomi vakuutti taistelevansa Saksan rinnalla. Ryti varmaan teki sen "omissa nimissään" ilman eduskunnan yms. suostumusta, jotta siitä olisi helpompi irtautua.
Tämän sopimuksen seurauksena Suomi sai suurimman kalustoerän ja mm. Luftwaffen osasto Kulmey annettiin Suomen käyttöön.
 
Bodyguard kirjoitti:
larrythorn kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
larrythorn kirjoitti:
Liittouduttiin Saksan kanssa että saadaan kalustoapua, mutta tiedettiin pääsevämme irti siitä tarvittaessa. Ryti teki tämän sopimuksen Saksan kanssa.

Ryti teki tuon sopimuksen vasta 1944. Saksan kanssa Suomi oli kyllä liitossa jo vuodesta 1941. Ensimmäisiä tunnusteluja varmaan jo 1940 puolella. Tuo Deeii:n kirjoitus kyllä kuvaa aika hyvin Suomen ja Saksan suhdetta. Voitaneen puhua "puhtaasta" sotilaallisesta liitosta. Poliittista yhteistyötä ei mainittavasti ollut. Suomihan ei koskaaan liittynyt Saksan-Italian-Japanin sopimukseen.
Kalusto apua oltiin saatu jo aiemminkin. Rytin sopimus turvasi sen edelleen saannin.

Tässä yhteydessä korjaan tuota edellistä viestiäni sen verran että sanan "tämän" voidaan unohtaa.

Kalustoapua saatiin toki aiemminkin, mutta jos puhutaan "Rytin sopimuksesta", niin sillä juurikin yleensä tarkoitetaan tuota 1944 solmittua sopimusta, missä Suomi vakuutti taistelevansa Saksan rinnalla. Ryti varmaan teki sen "omissa nimissään" ilman eduskunnan yms. suostumusta, jotta siitä olisi helpompi irtautua.
Tämän sopimuksen seurauksena Suomi sai suurimman kalustoerän ja mm. Luftwaffen osasto Kulmey annettiin Suomen käyttöön.

Osuvasti ilmaistu ;) Asiasta kukkaruukkuun. Tiesittekös muuten miksi Marski muutti Sveitsiin?
 
Todennäköisesti siksi, että Punainen Käsi ei korjaa kundiparkaa sotasyyllisyystuomiolle Moskovaan, kuten aiheellisesti pelättiin.

Liitto Saksan kanssa muotoutui kyllä jo hyvän aikaa -30-luvulla. Tiettyjä kuvioita hangattiin jo ainakin lähtien -35. Mistä sai parhaat kartat Lapista vuonna -36? Ei suinkaan Päämajasta tai suomalaisesta kirjakaupasta vaan Wermachtin esikunnasta. Miksi? Miksi jo tuolloin? Hmmm.
 
Kyllähän tuota yhteistyötä oli mm. sukellusveneiden rakentamisesssa Suomen ja Saksan välillä jo 30-luvulla. Molotov-Ribbentrop sopimus sitten teki pienen katkoksen väleihin. Saksa ei oikein voinut puuttua, vaikka ehkä olisi halunnutkin, Talvisotaan. Talvisodan jälkeen Suomi oli sitten seinän ja tapetin välissä, länsivaltojen mielenkiinto oli omissa kahinoissaan. Aika luonnollinen suunta toi Saksa oli Suomelle, Ruotsi oli liian heikko ja halusi pysyä irti koko kapinasta. Itsenäisen Suomen puolustusvoimathan saivat oikeastaan alkunsa Saksasta, joten yhteistyöllä oli jo "perinteitäkin". Kyllähän Suomessa ns. Saksa-mielisiä ihmisiä tuohon aikaaan oli, mutta oli myös ns. anglofiilejä, jotka olivat enemmän kallellaan länsimaihin, lähinnä englanninkielisiin maihin. Jotain piti saada turvaksi NL:a vastaan ja Saksa vaan oli luonnollinen ja helppo valinta.
 
RDF kirjoitti:
Luimpa tässä näin kirjaa Aseveljet- Saksalais-Suomalainen aseveljeys 1942-1944 jonka johdannossa Markku Jokisipilä tyrmää melko täydellissti yleisesti vieljjellyt termit kuten erillissota ja myötäsotija. oMan käsitykseni mukaan nämä termit keksittiin sodan jälkeen jolloin haluttiin tehdä pesäeroa Hitlerin saksaan. Itse en voi muuta kuin yhtyä täydellisesti Jokisipilän kommentteihin.

Termejä näkee enää harvoin julkisuudess ajoten niistä on kaiketi kaikessa hiljaisuudessa luovuttu. Kumma kyllä ne jotka termejä vallivat tuntuvat olevan näitä suomlainen vastaa kymmentä ryssää tyyppejä.

Mitä mieltä foorumilla ollaan, onko suomessa jo tunnustettu miten asiat todella olivat vai vieläkö halutaan tehdä pesäeroa toisen maailmansodan aikaiseen saksaan?
Suomi kävi erillissodan, mutta ilman Saksan apua kuusessa ois oltunna, ninnannunnan. :a-grin:
 
baikal kirjoitti:
Todennäköisesti siksi, että Punainen Käsi ei korjaa kundiparkaa sotasyyllisyystuomiolle Moskovaan, kuten aiheellisesti pelättiin.

Liitto Saksan kanssa muotoutui kyllä jo hyvän aikaa -30-luvulla. Tiettyjä kuvioita hangattiin jo ainakin lähtien -35. Mistä sai parhaat kartat Lapista vuonna -36? Ei suinkaan Päämajasta tai suomalaisesta kirjakaupasta vaan Wermachtin esikunnasta. Miksi? Miksi jo tuolloin? Hmmm.

Kappas vaan osui ja upposi ;)
 
baikal kirjoitti:
Kyllä aihe on kiinnostava ja tuo kirja päätyy luettavien listalle.

Kirjasta sen veran että kyse ei ole tilinteko vaan pääasillisesti otteita suomalaisten (ja saksalaisten) yhteysupseerien raporteista jaettuna eri kategorioihin. Sinällään kyllä ihan mielenkiintoista luettavaa.
 
RDF kirjoitti:
Luimpa tässä näin kirjaa Aseveljet- Saksalais-Suomalainen aseveljeys 1942-1944 jonka johdannossa Markku Jokisipilä tyrmää melko täydellissti yleisesti vieljjellyt termit kuten erillissota ja myötäsotija. oMan käsitykseni mukaan nämä termit keksittiin sodan jälkeen jolloin haluttiin tehdä pesäeroa Hitlerin saksaan. Itse en voi muuta kuin yhtyä täydellisesti Jokisipilän kommentteihin.

Termejä näkee enää harvoin julkisuudess ajoten niistä on kaiketi kaikessa hiljaisuudessa luovuttu. Kumma kyllä ne jotka termejä vallivat tuntuvat olevan näitä suomlainen vastaa kymmentä ryssää tyyppejä.

Mitä mieltä foorumilla ollaan, onko suomessa jo tunnustettu miten asiat todella olivat vai vieläkö halutaan tehdä pesäeroa toisen maailmansodan aikaiseen saksaan?

Pidän ilmaisuja edelleen pätevinä. Meillä ei ollut sakujen kanssa yhteisiä tavoitteita, suunnitelmia, tai sodanjohtoa. Kumpainenkin taho kävi omaa sotaansa.
 
Bodyguard kirjoitti:
Kyllähän tuota yhteistyötä oli mm. sukellusveneiden rakentamisesssa Suomen ja Saksan välillä jo 30-luvulla. Molotov-Ribbentrop sopimus sitten teki pienen katkoksen väleihin. Saksa ei oikein voinut puuttua, vaikka ehkä olisi halunnutkin, Talvisotaan. Talvisodan jälkeen Suomi oli sitten seinän ja tapetin välissä, länsivaltojen mielenkiinto oli omissa kahinoissaan. Aika luonnollinen suunta toi Saksa oli Suomelle, Ruotsi oli liian heikko ja halusi pysyä irti koko kapinasta. Itsenäisen Suomen puolustusvoimathan saivat oikeastaan alkunsa Saksasta, joten yhteistyöllä oli jo "perinteitäkin". Kyllähän Suomessa ns. Saksa-mielisiä ihmisiä tuohon aikaaan oli, mutta oli myös ns. anglofiilejä, jotka olivat enemmän kallellaan länsimaihin, lähinnä englanninkielisiin maihin. Jotain piti saada turvaksi NL:a vastaan ja Saksa vaan oli luonnollinen ja helppo valinta.

Jup. Onneksi oli tuolloin tarpeeksi maltillista väkeä vastapainoksi molempien laitojen ääriväkeä vastaan. Kommonistit olivat avoimesti valtionvastaisia ja toinen äärilaita oli sitä omalla tavallaan myös.

Vaskismilla oli vasittu kannatuksensa Suomessa, mutta herra nähköön, kannattajia löytyi kaikista muistakin Euroopan maista, jopa Yhdysvalloistakin....eli? Ja sama koski kommunismia.

Olivatko britit ja Usa sen jalompia, kun liittoutuivat Stalinin kanssa? Hehheh.
 
JOKO kirjoitti:
RDF kirjoitti:
Luimpa tässä näin kirjaa Aseveljet- Saksalais-Suomalainen aseveljeys 1942-1944 jonka johdannossa Markku Jokisipilä tyrmää melko täydellissti yleisesti vieljjellyt termit kuten erillissota ja myötäsotija. oMan käsitykseni mukaan nämä termit keksittiin sodan jälkeen jolloin haluttiin tehdä pesäeroa Hitlerin saksaan. Itse en voi muuta kuin yhtyä täydellisesti Jokisipilän kommentteihin.

Termejä näkee enää harvoin julkisuudess ajoten niistä on kaiketi kaikessa hiljaisuudessa luovuttu. Kumma kyllä ne jotka termejä vallivat tuntuvat olevan näitä suomlainen vastaa kymmentä ryssää tyyppejä.

Mitä mieltä foorumilla ollaan, onko suomessa jo tunnustettu miten asiat todella olivat vai vieläkö halutaan tehdä pesäeroa toisen maailmansodan aikaiseen saksaan?

Pidän ilmaisuja edelleen pätevinä. Meillä ei ollut sakujen kanssa yhteisiä tavoitteita, suunnitelmia, tai sodanjohtoa. Kumpainenkin taho kävi omaa sotaansa.

Tavoitteita ja suunnitelmia ja ties mitä oli ties kuinka paljon, kuten rintamavastuun jaot, yhteenlyönti syvärillä, Hitlerin mukaan olimme im bunde ja niin monet muut asiat. Eikai Japanillakaan ollut saksan kanssa kovin yhteneneväiset tavoitteet tai sodanjohto mutta yhdessäpä silti toimivat.

Asiaa pitää tarkastella myös ulkopuolisten näkökulmasta. Erillissota-termi ei ole käsittääkseni mennyt oikein misään läpi, ei edes länsinaapurissa, enkä yhtään ihmettele.
 
Bodyguard kirjoitti:
Kyllähän Suomessa ns. Saksa-mielisiä ihmisiä tuohon aikaaan oli, mutta oli myös ns. anglofiilejä, jotka olivat enemmän kallellaan länsimaihin, lähinnä englanninkielisiin maihin. Jotain piti saada turvaksi NL:a vastaan ja Saksa vaan oli luonnollinen ja helppo valinta.
Jeps. Tässäkin keskustelussa mainittu pari anglofiilia.

Mielestäni termille erillissota ei ole mitään tarvetta. Suomi oli Saksan liittolainen, mutta kuten jo mainittua ei se näkynyt esimerkiksi sisäpolitiikassa.
 
Tetra kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Kyllähän Suomessa ns. Saksa-mielisiä ihmisiä tuohon aikaaan oli, mutta oli myös ns. anglofiilejä, jotka olivat enemmän kallellaan länsimaihin, lähinnä englanninkielisiin maihin. Jotain piti saada turvaksi NL:a vastaan ja Saksa vaan oli luonnollinen ja helppo valinta.
Jeps. Tässäkin keskustelussa mainittu pari anglofiilia.

Mielestäni termille erillissota ei ole mitään tarvetta. Suomi oli Saksan liittolainen, mutta kuten jo mainittua ei se näkynyt esimerkiksi sisäpolitiikassa.

Hyvin kiinteässä sotilasliitossa Saksan kanssa, mutta poliittisesti aika vähän ( jos ei ollenkaan ) sitoutunut. Ehkäpä ainoa selkeä poliittinen sitoutuminen oli kommunismin vastustaminen.
 
Bodyguard kirjoitti:
Tetra kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Kyllähän Suomessa ns. Saksa-mielisiä ihmisiä tuohon aikaaan oli, mutta oli myös ns. anglofiilejä, jotka olivat enemmän kallellaan länsimaihin, lähinnä englanninkielisiin maihin. Jotain piti saada turvaksi NL:a vastaan ja Saksa vaan oli luonnollinen ja helppo valinta.
Jeps. Tässäkin keskustelussa mainittu pari anglofiilia.

Mielestäni termille erillissota ei ole mitään tarvetta. Suomi oli Saksan liittolainen, mutta kuten jo mainittua ei se näkynyt esimerkiksi sisäpolitiikassa.

Hyvin kiinteässä sotilasliitossa Saksan kanssa, mutta poliittisesti aika vähän ( jos ei ollenkaan ) sitoutunut. Ehkäpä ainoa selkeä poliittinen sitoutuminen oli kommunismin vastustaminen.

Suomi luovutti jatkosodan aikana Saksalle 12 juutalaista pakolaista ja 520 neuvostoliittolaista sotavankia, joista ilmeisesti 49 oli juutalaisia. Suomen juutalaisia eli Suomen kansalaisia Suomi ei luovuttanut, lukuunottamatta vangiksi saatuja aiemmin Neuvostoliittoon siirtyneitä suomalaisia kommunisteja. Paradoksaalisesti jatkosodan aikana Suomen juutalaisia palveli Suomen armeijassa, joka siis taisteli yhdessä Natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Suomi, joka oli riippuvainen Saksan viljasta, luovutti juutalaisia ilmeisesti saksalaisten painostuksen vuoksi. Luovutettujen juutalaisten kohtalo osaltaan viittaisi siihen että käytännössä Suomi saattoi olla sidotumpi Saksaan kuin yleisemmin on ajateltu ja että maat saattoivat käytännössä olla lähempänä liittosuhdetta kuin erillissotaa käyviä maita.
 
Back
Top