Olen eri mieltä siitä, etteikö Libanoniin saisi rauhaa. Se tosin edellyttäisi Iranin ja Venäjän strategian täydellistä muutosta.
Ehkä on paikallaan piirtää nopein vedoin tausta.
Tässä viestissä lyhyesti 1970 - 1985.
Libanonissa oli paljon kristittyjä. Vielä 1950-1960-luvuilla muslimit ja kristityt pärjäsivät, ja Yhdysvallat pelasi hyvin. Libanon oli vielä 1960-luvun lopulla Välimeren helmi, sekulaari maa. Suosittu turistikohde.
Kun Jordanian Hussein ajoi Jasser Arafatin PLO:n pois (Jasser oli loppujen lopuksi KGB:n projekti), joukko tuli Libanoniin ja otti Etelä-Libanonissa valtaa. Heti tämän jälkeen rauhallisessa Libanonissa sattui monia välikohtauksia, joissa palestiinalaiset sieppasivat ja ampuivat kristittyjä. Kristityt falangistit alkoivat puolustautua ja kostaa, mikä vei sotaan, johon myös Libanonin muut muslimit alkoivat sekaantua. Syyria tuki silloin Libanonin hallituksen pyynnöstä kristittyjä tukemaan ja miehitti Libanonin itäosan. Sisällissodan aikana Israel hyökkäsi Libanoniin kolme kertaa eliminoidakseen maasta käsin toimivat palestiinalaiset PLO:n sissit.
Kristityt halusivat Libanonin olevan länsimaiden kelkassa, ja muslimit halusivat Libanonin olevan muiden arabimaiden tapaan Israelin-vastainen.
Nyt Libanon oli PLO:n ainoa tukialue. Syyria ja Jordania suhtautuivat palestiinalaisiin torjuvasti.
Huhtikuussa vuonna 1975 tuntemattomat asemiehet tulittivat Itä-Beirutissa kristittyjä falangisteja, jotka olivat tulossa kirkosta. Falangistit syyttivät ampumisesta palestiinalaisia ja ampuivat bussin 27 palestiinalaista matkustajaa.
Sen jälkeen maa oli 15 vuoden sisällissodan, jossa syntyi enemmän ryhmittymiä kuin jaksan laskea. Nimellä "Libanonin rintama" (Lebanese Front) kutsuttiin niitä, jotka halusivat tilanteen ennalleen, kun taas "Libanonin kansallisliike" (Lebanon National Movement) halusi pakan sekaisin.
Palestiinalaiset iskivät keväällä 1978 Israelin puolelle surmaten ja haavoittaen useita siviilejä. Tämän seurauksena Israel aloitti suurhyökkäyksen Etelä-Libanonin palestiinalaistukikohtiin ja tuli samantien Litanijoelle asti.
Kun UNIFIL tuli, Israel siirsi miehityshallinnon kristittyjen SLA:lle, Saad Haddadille.
Mutta ei UNIFIL eikä Haddad pystyneet estämään teroja toimimasta.
1982 Israel iski taas. Amerikkalaiset ja ranskalaiset vastasivat Beirutista. Heitä kuoli satoja muslimien pommi-iskuissa. Jenkit häipyivät Libanonista 1984.
Unifil-joukot vetäytyivät Israelin linjojen taakse suojellen paikallista väestöä siellä. Vuonna 1985 Israel suostui osittaiseen vetäytymiseen ja jätti Haddadin taas alueelle.
1982 oli perustettu Hizbollah. Se toimi läheisessä yhteistyössä uuden "ajatollahien" Iranin kanssa. Shiiamuslimit olivat aiemmin olleet Libanonin heikoimmassa asemassa oleva ryhmä, ja heidän edustajanaan oli toiminut maltillinen Amal.