Bushmaster
Greatest Leader
EU:n johtajan puhelinnumero on hukassa?
Kenelle Putin soittaa kun on olisi asiaa tai jos vaikka USA:n presidentillä olisi "privaattia" asiaa EU:n johtajan kanssa..?
Kenelle soitetaan kun on "numero hukassa?"
Asiantuntijat: Eurooppa etsii suuntaansa, mutta kuka sitä johtaa?
http://www.hs.fi/talous/a1437184306226?jako=0ec34c5960fa371c82d0880938b90b4c
Viime aikoina on otettu sellaisia integraation askeleita Euroopassa, joita kukaan ei ole halunnut aikaisemmin ottaa, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto sanoo.
"Talous- ja rahaliitto vaatii lisäintegraatiota, jotta se toimisi. Rahaliitto luotiin poliittisesti, mutta se täytyy luoda myös talouspoliittisesti. Mutta nyt ei olla enää sellaisessa tilanteessa, jossa integraatiota olisi pakko lisätä. Muutamat maat ovat ehdottaneet integraation suhteen jo taka-askeleita", Aalto sanoo.
Taka-askeleita, talousongelmia, luottamuksen puutetta. Euroopan poliittinen ja taloudellinen integraatio on ollut takkuista, eikä Kreikan-kriisi auta asiaa.
Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Draghi arvioi torstaina, että talous- ja rahaliitto kaipaa uudistusta.
"Talous- ja rahaliitto on epätäydellinen ja epätäydellisyys tarkoittaa haurautta ja haavoittuvuutta. Kaikki hyödyt saataisiin aikaan, jos se olisi valmis. Tulevaisuudessa on otettava päättäväisiä askeleita integraation lisäämiseksi", Draghi kertoi lehdistötilaisuudessa.
Lausunto oli harvinainen avaus Euroopan keskuspankin puolelta. EKP:n pääjohtajat eivät ole aikaisemmin juuri puhuneet euron ongelmista.
Yhtenäisestä Euroopasta on kuitenkin puhuttu satoja vuosia. Voiko Eurooppa löytää vielä yhteisen ja vakaan suunnan?
Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe arvioi, että Euroopan sirpaleisuus vaikeuttaa alueen integraatiota.
"Euroopassa kaikki liittyy valtioihin ja Euroopan haasteena on se, kuinka sirpaleinen valtiorakenne on. Siihen vaikuttavat historialliset syyt. Eurooppa ei ole tyhjä mantere, eikä unionia ole mahdollista niin sanotusti perustaa tyhjään tilaan. Integraatio täytyy aina rakentaa olemassa olevien valtiorakenteiden varaan", Kolbe sanoo.
Euroopan teräs- ja hiiliunioni perustettiin 65 vuotta sitten ja nykyisen Euroopan unionin kehitys alkoi siitä.
"Integraation ajatus saatiin aluilleen teräs ja -hiiliunionin kautta. Ajatus oli tuottaa yhteistä taloudellista vaurautta sodan runtelemaan Eurooppaan ja taata rauha Euroopassa. Tämä viesti on kantanut tähän päivään saakka."
Kolbe kuitenkin arvioi, että uusille sukupolville 1950-luvun rauhan kaltainen ajatus ei ole enää itsestäänselvyys.
"Uudet päättäjäsukupolvet eivät enää automaattisesti hyväksy vanhojen eurooppalaisten mahtimaiden määrittämää talous- ja rahapolitiikkaa. Halutaan korostaa alueellista, paikallista ja kansallista. Siksi integraation vastavoimat nostavat päätään."
Euroopan historiaa leimaavat yhtenäistävien vaiheiden ja alueellista voimaa korostavien ilmiöiden vuorottelu. Kolbe arvioi, että Euroopalle on tyypillistä pitää kiinni menneisyyden rakenteista.
"Tarina ei ole vielä loppu, vaan hajottavien voimien nousua tullaan näkemään Euroopassa. Historian painolasti tuntuu tästä näkökulmasta hyvin painavalta. Menneisyyden mentaliteeteista ja rakenteista ei pystytä vapautumaan", Kolbe sanoo.
Paras esimerkki eurooppalaisesta onnistuneesta integraatiosta löytyy Kolben mukaan 1800-luvulta. Hän jäljittää modernin eurooppalaisuuden synnyn kyseiselle vuosisadalle.
"1800-luku oli Euroopan kulta-aikaa. Silloin syntyi idea Euroopasta ja eurooppalainen rauha, joka oli seurausta Wienin kongressista. Sen onnistui luoda rauha suurten imperiumien välille. Taloudellista vaurautta saatiin siirtomaista."
Wienin kongressi järjestettiin vuonna 1814–1815 ja sen tarkoituksena oli luoda pitkän tähtäimen rauhansopimus. Yksi kongressin tärkeimmistä saavutuksista oli Itävallan, Preussin ja Venäjän solmima Pyhä allianssi, jota ehdotti Aleksanteri I syyskuussa 1815.
Kolbe arvioi, että Euroopan unionin suurin heikkous on se, että se ei ole onnistunut tuottamaan yhteisöllistä identiteettiä ja tunnepintaa.
"Historiallisesti eurooppalainen integraatio perustui vahvojen kuningas- ja keisarikuntien tuottamaan yhteisöllisyyteen. EU ei ole onnistunut ottamaan samanlaista "imperiaalista" roolia. Siinä on Euroopan unionin sisäinen heikkous: kansallisvaltiot ovat liian vahvoja."
Pami Aalto arvioi, että vaihtoehtoja Euroopan integraation kehitykselle on muutamia.
"Yksi mahdollisuus on se, että jatketaan viimeisen kuuden vuoden tiellä ja Kreikka aiheuttaa isomman kriisin kuin on edes osattu kuvitella. Siinä tilanteessa Euroopan Unionin ratkaisu voi olla lisäintegraatio talouspoliittisten ongelmien voittamiseksi", Aalto sanoo.
Toisena vaihtoehtona Aalto pitää Euroopan hajaantumista.
"Muutamat maat saattaisivat heikentää sitoumuksiaan. Mutta sitä on vaikeaa nähdä, että koko unioni ajaisi integraation purkua."
Aallon mukaan Euroopan vaikea tilanne saattaisi pakottaa Euroopan unionin toden teolla integraatiokysymysten äärelle. Myös Ukrainan ja Venäjän kehitys saattaa ajaa Euroopan unionin puolelta lisäintegraatiota.
"Monet arvioivat, että Euroopassa historia on suurin integraation moottori. Vastakkainen ajatussuunta on taas se, että yhteisen vihollisen löytäminen saattaisi painaa integraatiota eteenpäin. Jos Euroopan talouskasvu jää jälkeen nousevista valloista, Euroopan määräysvalta heikkenee ja osuus maailmankaupasta pienenee, se saattaisi viedä yhtenäisyyttä eteenpäin."
Laura Kolben mukaan johtajuus Euroopassa on jäänyt hyvin epäselväksi.
"Ajatus yhtenäisestä Euroopasta on kaunis, mutta kenen johdolla se tehdään?"
Kenelle Putin soittaa kun on olisi asiaa tai jos vaikka USA:n presidentillä olisi "privaattia" asiaa EU:n johtajan kanssa..?
Kenelle soitetaan kun on "numero hukassa?"
Asiantuntijat: Eurooppa etsii suuntaansa, mutta kuka sitä johtaa?
http://www.hs.fi/talous/a1437184306226?jako=0ec34c5960fa371c82d0880938b90b4c
Viime aikoina on otettu sellaisia integraation askeleita Euroopassa, joita kukaan ei ole halunnut aikaisemmin ottaa, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto sanoo.
"Talous- ja rahaliitto vaatii lisäintegraatiota, jotta se toimisi. Rahaliitto luotiin poliittisesti, mutta se täytyy luoda myös talouspoliittisesti. Mutta nyt ei olla enää sellaisessa tilanteessa, jossa integraatiota olisi pakko lisätä. Muutamat maat ovat ehdottaneet integraation suhteen jo taka-askeleita", Aalto sanoo.
Taka-askeleita, talousongelmia, luottamuksen puutetta. Euroopan poliittinen ja taloudellinen integraatio on ollut takkuista, eikä Kreikan-kriisi auta asiaa.
Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Draghi arvioi torstaina, että talous- ja rahaliitto kaipaa uudistusta.
"Talous- ja rahaliitto on epätäydellinen ja epätäydellisyys tarkoittaa haurautta ja haavoittuvuutta. Kaikki hyödyt saataisiin aikaan, jos se olisi valmis. Tulevaisuudessa on otettava päättäväisiä askeleita integraation lisäämiseksi", Draghi kertoi lehdistötilaisuudessa.
Lausunto oli harvinainen avaus Euroopan keskuspankin puolelta. EKP:n pääjohtajat eivät ole aikaisemmin juuri puhuneet euron ongelmista.
Yhtenäisestä Euroopasta on kuitenkin puhuttu satoja vuosia. Voiko Eurooppa löytää vielä yhteisen ja vakaan suunnan?
Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe arvioi, että Euroopan sirpaleisuus vaikeuttaa alueen integraatiota.
"Euroopassa kaikki liittyy valtioihin ja Euroopan haasteena on se, kuinka sirpaleinen valtiorakenne on. Siihen vaikuttavat historialliset syyt. Eurooppa ei ole tyhjä mantere, eikä unionia ole mahdollista niin sanotusti perustaa tyhjään tilaan. Integraatio täytyy aina rakentaa olemassa olevien valtiorakenteiden varaan", Kolbe sanoo.
Euroopan teräs- ja hiiliunioni perustettiin 65 vuotta sitten ja nykyisen Euroopan unionin kehitys alkoi siitä.
"Integraation ajatus saatiin aluilleen teräs ja -hiiliunionin kautta. Ajatus oli tuottaa yhteistä taloudellista vaurautta sodan runtelemaan Eurooppaan ja taata rauha Euroopassa. Tämä viesti on kantanut tähän päivään saakka."
Kolbe kuitenkin arvioi, että uusille sukupolville 1950-luvun rauhan kaltainen ajatus ei ole enää itsestäänselvyys.
"Uudet päättäjäsukupolvet eivät enää automaattisesti hyväksy vanhojen eurooppalaisten mahtimaiden määrittämää talous- ja rahapolitiikkaa. Halutaan korostaa alueellista, paikallista ja kansallista. Siksi integraation vastavoimat nostavat päätään."
Euroopan historiaa leimaavat yhtenäistävien vaiheiden ja alueellista voimaa korostavien ilmiöiden vuorottelu. Kolbe arvioi, että Euroopalle on tyypillistä pitää kiinni menneisyyden rakenteista.
"Tarina ei ole vielä loppu, vaan hajottavien voimien nousua tullaan näkemään Euroopassa. Historian painolasti tuntuu tästä näkökulmasta hyvin painavalta. Menneisyyden mentaliteeteista ja rakenteista ei pystytä vapautumaan", Kolbe sanoo.
Paras esimerkki eurooppalaisesta onnistuneesta integraatiosta löytyy Kolben mukaan 1800-luvulta. Hän jäljittää modernin eurooppalaisuuden synnyn kyseiselle vuosisadalle.
"1800-luku oli Euroopan kulta-aikaa. Silloin syntyi idea Euroopasta ja eurooppalainen rauha, joka oli seurausta Wienin kongressista. Sen onnistui luoda rauha suurten imperiumien välille. Taloudellista vaurautta saatiin siirtomaista."
Wienin kongressi järjestettiin vuonna 1814–1815 ja sen tarkoituksena oli luoda pitkän tähtäimen rauhansopimus. Yksi kongressin tärkeimmistä saavutuksista oli Itävallan, Preussin ja Venäjän solmima Pyhä allianssi, jota ehdotti Aleksanteri I syyskuussa 1815.
Kolbe arvioi, että Euroopan unionin suurin heikkous on se, että se ei ole onnistunut tuottamaan yhteisöllistä identiteettiä ja tunnepintaa.
"Historiallisesti eurooppalainen integraatio perustui vahvojen kuningas- ja keisarikuntien tuottamaan yhteisöllisyyteen. EU ei ole onnistunut ottamaan samanlaista "imperiaalista" roolia. Siinä on Euroopan unionin sisäinen heikkous: kansallisvaltiot ovat liian vahvoja."
Pami Aalto arvioi, että vaihtoehtoja Euroopan integraation kehitykselle on muutamia.
"Yksi mahdollisuus on se, että jatketaan viimeisen kuuden vuoden tiellä ja Kreikka aiheuttaa isomman kriisin kuin on edes osattu kuvitella. Siinä tilanteessa Euroopan Unionin ratkaisu voi olla lisäintegraatio talouspoliittisten ongelmien voittamiseksi", Aalto sanoo.
Toisena vaihtoehtona Aalto pitää Euroopan hajaantumista.
"Muutamat maat saattaisivat heikentää sitoumuksiaan. Mutta sitä on vaikeaa nähdä, että koko unioni ajaisi integraation purkua."
Aallon mukaan Euroopan vaikea tilanne saattaisi pakottaa Euroopan unionin toden teolla integraatiokysymysten äärelle. Myös Ukrainan ja Venäjän kehitys saattaa ajaa Euroopan unionin puolelta lisäintegraatiota.
"Monet arvioivat, että Euroopassa historia on suurin integraation moottori. Vastakkainen ajatussuunta on taas se, että yhteisen vihollisen löytäminen saattaisi painaa integraatiota eteenpäin. Jos Euroopan talouskasvu jää jälkeen nousevista valloista, Euroopan määräysvalta heikkenee ja osuus maailmankaupasta pienenee, se saattaisi viedä yhtenäisyyttä eteenpäin."
Laura Kolben mukaan johtajuus Euroopassa on jäänyt hyvin epäselväksi.
"Ajatus yhtenäisestä Euroopasta on kaunis, mutta kenen johdolla se tehdään?"
