fulcrum
Greatest Leader
Diplomaattisessa kielenkäytössä usein vilahtava 'fait accompli' on ranskalainen fraasi joka tarkoittaa 'tapahtunutta tosiasiaa'. Se viittaa usein käytettyyn strategiaan, joka osoittaa perustavanlaatuisen eroavaisuuden siviilioikeuden ja kansainvälisen oikeuskäytännön välillä. 'Fait accomplin' tarkoitus on suorittaa toimenpide, jota ei voida enää mielekkäällä tavalla perua. Tällöin vastapuolen on pakko hyväksyä uusi tilanne ja sopeutua siihen tavalla tai toisella. Tällainen toimenpide voi olla esimerkiksi miehitys, vallankaappaus, infrastruktuurin tuhoaminen tai murha. Toimenpide on usein tai lähes aina oikeuskäytännön vastainen tai jopa laiton, mutta tekijöitä on vaikea tai mahdoton saattaa vastuuseen eikä tehtyä saa tekemättömäksi, joten usein tapahtuneeseen sopeudutaan jonkunlaisella sopimuksella tai "pehmeillä" seurauksia tai painostuskeinoilla. "Me teimme nyt tällaisen tempauksen, myönnetään että se on vähän epäreilu veto, mutta tehty mitä tehty. Mitäs nyt sanotte?" Usein menestyksekkäästäkin 'fait accomplista' tulee vähintäänkin diplomaattisia seurauksia, mutta ne ovat usein vähäinen harminaihe verrattuna saavutettuun menestykseen.
Olennaista on tosiaan huomata että vastaava ei yleensä onnistuisi siviilimaailmassa. Pankkiryöstäjä ei selviä teostaan vain sillä ettei rahoja saada palautettua eikä murhaaja voi vedota siihen että turhaan te mua alatte rankaisemaan, ei tuo uhri enää sillä virkoa. Kansainvälisessä politiikassa kellään ei ole väkivallan monopolia eikä maailmassa ole ehdotonta auktoriteettia joka voisi jaella rangaistuksia. Siksi aiheeseen vihkiytymättömät, siviilimaailman oikeuskäytäntöihin tottuneet ovat usein järkyttyneitä siitä kyynisyydestä ja häikäilemättömyydestä jolla diplomatiaa ja politiikkaa usein maailmannäyttämöllä toteutetaan. Näille henkilöille tapahtumat tulevat usein myös suurena yllätyksenä.
Olennaista on tosiaan huomata että vastaava ei yleensä onnistuisi siviilimaailmassa. Pankkiryöstäjä ei selviä teostaan vain sillä ettei rahoja saada palautettua eikä murhaaja voi vedota siihen että turhaan te mua alatte rankaisemaan, ei tuo uhri enää sillä virkoa. Kansainvälisessä politiikassa kellään ei ole väkivallan monopolia eikä maailmassa ole ehdotonta auktoriteettia joka voisi jaella rangaistuksia. Siksi aiheeseen vihkiytymättömät, siviilimaailman oikeuskäytäntöihin tottuneet ovat usein järkyttyneitä siitä kyynisyydestä ja häikäilemättömyydestä jolla diplomatiaa ja politiikkaa usein maailmannäyttämöllä toteutetaan. Näille henkilöille tapahtumat tulevat usein myös suurena yllätyksenä.