Fyysinen yhteistoiminta reserviläisyyden nimissä

koponen

Kenraali
Maakuntakomppanian väki juoksee yhteislenkkejä, käy ampumassa, vääntää, pelailee ja vetää PAK-suorituksia selkeästi komppanian viitekehyksessä. Joillakin resups/res-kerhoilla on ammunnan lisäksi muitakin säännöllisiä liikuntatapahtumia. Joissain entisissä PATeissa ja niissä harvoissa RYTeissä oli liikunta yhtenä toimintamuotona. Sitten on vielä ne SA-porukoista ystäväporukoiksi kehittyneet kokoonpanot, joissa tehdään sitä sun tätä liikunnallistakin yhdessä.

Moni erottelee reserviläisyyden jotenkin henkilökohtaisesta viikko-ohjelmasta eroavaksi, ja saattaa käydä vaikkapa urheiluseuran yhteistreeneissä tai muuten porukalla hikoilemassa liittämättä sitä mitenkään reserviläisrooliin.

Millaisia havaintoja tai kokemuksia teillä on omista porukoistanne tai teitä lähellä olevista porukoista liikuntamielessä, niin että reserviläisyydellä olisi jokin merkitys asiassa?

Itselläni ainoa säännöllinen linkki reserviroolin ja liikunnan välillä on sovellettu ammunta, jonka tausta-ajatuksena on kenttäkelpoisuuden ylläpitäminen tältä osin. Kivaahan se on sinälläänkin, mutta tuskin olisin päätynyt käyttämään näinkään paljon aikaa asiaan jos taustalla ei olisi reserviläisyyttä. Muut kuntoliikuntaan liittyvät aeerobiset ja lihaskuntopuuhat tulevat ihan omasta terveys- ja toimintakuntoajattelusta ja pallopelit ymv. sosiaalisista lähtökohdista.
 
Lähden heti jäiden sallittua melontaretkueelle erään evp-ups.-ystäväni kanssa ja tiedän, että hänen silmänsä poimii kaikenlaista sotilaan silmään sattuvaakin aina matkan varrella. Alue on Koitere ja sen pohjoispuoli...hienoa maisemaa ja kevään elämää, majavan hännän pauketta ja teeren kujerrusta, hyviä tulipuita ja pitkä valoisa aika, paljon hyvää muonaa ja reipasta liikuntoa.

Toinen sessio pari-kolme viikkoa myöhemmin eräässä porukassa menen vaskaamaan erästä jokipahaista, sopivasti liikuntoa, kiven kimallusta ja ähinää. Ja het sen perään omien poikien kanssa Ylä-Savoon leireilemään.

Nämä nyt on lukkoon lyötyjä, en tiedä palveleeko minun reserviläisyyttäni mitenkään, mutta hiisin kivaa vaan on ja tukee arkea mukavasti.
 
Kun en oikein perustreeniä enää pysty kovin kovaa vetämään, niin parin kertauskaverin ( ovat myös samasta seurasta ) kanssa pidetään viikottain ip-tekniikkasessio kaverin autotallissa, kestää semmoisen tunnin pari. Eipä siinä varsinaisesti kuntoa kohoa, eikä pahemmin uutta opi, mutta tuleepa ainakin tekniikoita verestettyä. Pysyy taidot edes jotenkin hanskassa.
 
baikal kirjoitti:
en tiedä palveleeko minun reserviläisyyttäni mitenkään, mutta hiisin kivaa vaan on ja tukee arkea mukavasti.

Näin kai se on meikäläisenkin asia nähtävä. Reserviläisyydellä ei ole kyllä mitään tekemistä meikäläisen harrastusten kanssa, ehkä oli joskus mutta kun ei ole sijoitusta eikä varmasti tulekaan niin hankalapa siitä on harrastusmotivaatiota ammentaakaan. Meikäläisen nimi on siellä niskalaukauksella lopetettavien listalla kohta puoliin muutenkin :lanssi: (toivottavasti ei paljastu hys-hysiä NiskaLaukausPrikaatista jota käytetään pikamurrosteena)

Noooo.... Meikäläinen on semmoinen yksinään suorittaja muutenkin, eli minulla ei ole mitään porukkaa jonka kanssa harrastelisi.
 
Second, rangaistuspataljoonien muodostamisohjeet ovat yleisen liikekannallepanokäskyn salaisessa lisäpöytäkirjassa - ihan siinä taktisten tekstiilien pakko-oton vieressä...

Havaitsin vähän aikaa sitten että käytännössä kaikki oman SA-lähipiirini henkilöt liikkuvat tavalla tai toisella yhdessä, kuka kenenkin kanssa. Tuskin liittyy reserviläisyyteen tämäkään, mutta iloinen havainto joka tapauksessa. Itse olen keskittynyt pariin yksilöpuolen perus- ja lihaskuntolajiin toistaiseksi, ja yhdessä tekeminen rajoittuu "motivaatiokihauksiin" hiki- ja pauketeemoilla.
 
Back
Top