Hafnium 178 röntgensädelentokone.
Ymmärtääksemme miten juuri oppimamme ydinfysiikan käsitteistö käytännössä ja ennenkaikea teoreettisena ideana toimii, otan tähän lainaukseksi T.M. No:14 -04 raportin eräästä tiedemaailmaa kohahduttavasta 1999 julkaistusta Texasin yliopiston tutkijaryhmän professori Carl Collinsin julkaisema arvostetun Journal of Physical Rewiev Letter lehtitutkimus. Hafnium 178 metalli-isotooppia pehmeillä röntgensäteillä pommittamalla saatiin ulos 60-kertainen energiamäärä gammasäteilynä sisäänsyötettyyn energiaan verrattuna. Systeemi on odottamaton uusi tapa tuottaa ydinenergiaa ilman fissioreaktoria, tai ydinfuusiota.
Hafnium 178 isotooppi on säteilevä alkuaine, jonka puoliintumisaika on 31v. Collinsin ryhmän demonstraation mukaan gammasäteily irtoaa purskeina annetun röntgenöinnin pulssista ja sammui röntgenöinnin loputtua. Tulosta verrattiin "lumivyöryilmiöön". Röntgensäteily sai normaalin pitkäaikaisesti vapautuvan hajoamisenergian purkautumaan satoja jopa tuhansia kertoja nopeammin. Tilanteesta vakuuttunut Pentagon näkikin huimia mahdollisuuksia aloittaa tutkimukset isotoopin eristämiseksi ja julisti USA-tyyliin aiheen huippusalaiseksi. Kuten myöhemmin kuulin alkoi vesittää koko tutkimustulosta irti muusta tiedetutkijoista, niin kuin vain kyseinen armeija voi.
Niin tässä systeemissä on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Matalaenerginen röntgensäteily synnyttää itseasiassa todistetusti täysin absorboimattoman vyöhykkeen säteilykohteessaan. Säteily lisäksi noudattaa Malenkan, Ajzwenbergin ja Lauritsenin kuorimallin selittämää "atomilinssikompressointi-ilmiötä" selkeästi ja muuttaa kvanttitasoisen matalaviresäteilyn ennustetusti korkeampienergiseksi pelkäksi gammaksi. Gammasäteily taas puolestaan täyttää jo aiemmin omalla energiallaan n.99-99,9 % isomeerivirittyneet nukleonit kvanttitiloihinsa.
Näistä aivan luonnollisesti kuoriteoriamallin etenemiskaavan mukaan saadaan taas kvanttienergia näennäisesti 1000 kertaistumaan! Prosessi on erittäin puhdas myös siinä mielessä, ettei muuntyyppistä energiaa hiukkasineen ja lämpöhukkineen käytännössä esiinny. Eli vapautuu vyöhykkeenä erittäin korkeahyötysuhteisesti gammaa edellistä seuraavana vyöhykkeenä. Energiaa ei siis tule tyhjästä, vaan ikään kuin piripintaan täytettyyn saaviin tehdään täyskaato ja siellä pitkään isomeerisenä tai termivireenä odotteleva säteilyisomeeritila vapautetaan luonnollisella tavalla energialisäämisellä.
Tässä on oivallettava loogisuus, että vasta 100% viretila kykenee ylittämään kvanttikaivon reunat ja kvantittamaan ulos koko muodostetun fotonipaketin. Kvanttimaailman perusta kun on sen digitaalimaisuus, vire poistuu vain kokonaisena. Energia sitten siirtyy taas seuraavaan ilmakehämolekyyliin jne. Energiaa poistui nimenomaan nopeutetusta säteilypuoliintumisaikaansa kiihdyttäneestä hafniumista. Kaikki on täysin järkeenkäyvää ja siksi systeemin myös suoraan USA:n armeijan tiedemiehet esteittä hyväksyivät. Erittäin mielenkiintoiseksi tässä tekee se, että idea "sinällään" sotii kaikkia säteilystä "virallisesti" kerrottuja absorbointi- ja myös säteilyn isomeeriviresäilymis- ja purkautumissääntöjä! Mutta koska USA:n armeijan tiedemiehillä oli käytettävissä IAEA:n mm. Suomessa salatut kuorimalliteoriat ja säteilyenergian säilymis- ja muuttumissäännöt, mitään epäilynalaista demonstraatiosta ja siihen sisälletystä teoriasta ei luonnollisesti löydetty. Tämä on aivan keskeistä huomioida.
Hafnium- reaktioon pohjautuva ydinmoottori on erittäin suoraviivainen ja yksinkertainen. Nykysuihkumoottoreita kyettäisiin käyttämään liki sellaisenaan. Polttokammioon johdettaisiin lämmönvaihtimesta ylikuumaa gammasäteilyn kuumentamaa ilmaa. Korostettavaa on se, ettei reaktiossa synny kuin mitään muuta kuin voimakas gammasäteily. Siitä suojautuminen on taas ongelmana selkeästi ydinreaktorin neutroneilta suojautumista helpompaa. Gammasäteily ei sinällään synnytä haitallista saastetta. Hafniumreaktori on tarkoitus sijoittaa Global Hawkin miehittämättömän vakoilukoneen moottorin alle runkoon. Säteilysuoja painaa tonnin ja suojaa elektroniikkaa koneen keulassa. Nousuun ja laskuun Global Hawk käyttää kerosiinia turvasyistä. Hafniumpoltto käynnistyy vasta lentokorkeudessa. Reaktion starttaava röntgenkone saa energiansa aurinkokennosta. Jos kone tuhoutuu, ei ole vaaraa, koska reaktio pysähtyy röntgensäteilyn loppuessa. Todella hyvä piirre kiinailmiöivään perusydinreaktoriin!
Hafnium-kvanttireaktori tullee mullistamaan lentoliikenteen halvalla, loputtomalla ja saasteettomalla ydinenergiallaan. Se soveltuu myös laivoihin ja maakulkuneuvoihin. Hafnium on suhteellisen harvinainen sirkoniumin yhteydessä esiintyvä aine. Se sisältää isotooppi 178 noin 27% ja sen eristäminen saattaa olla pääongelma. Mitään olemassaolevaa prosessia ei tunneta. Pentagon on asettanut prosessin "kriittisen teknologian listalleen". Hafniumreaktoria on kehitelty Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Ohiossa. Asialla on toinen puoli myös. Reaktorista voitaisiin kehittää kemiallista räjähdettä vahvempi ja oleellisesti pienempi ydinase. Sen käyttöä eivät sitoisi politiikkojen sopimat sopimukset. Toisaalta valitettavasti myös terroristeja hanke näinollen kiinnostaa kellarilaboratorioissaan rasitteeksi turvallisuudellemme.
Hafnium on kirkkaanhopea, periodisen järjestelmän IVb-ryhmään kuuluva metallinen alkuaine. Järjestysluvultaan 72. Se koostuu useista isotoopeista. Hf-178 se sisältää 27,1 prosenttia. Hf-178 sisältää erityisen suuren spin-arvon 16+, ja korkean viritysenergia 2,44MeV. Se absorboi fotonienergiaa alueella 10-60 000eV. Siksi sitä tutkittiin SDI-projektin mahdollisena röntgenlaserin lasoivana aineena. Lasersäde sisältää enemmän energiaa taajuutensa ja aallonpituuden lyhentymisen nousun tahdissa. Röntgenlaser olisi omaa luokkaansa. Sillä höyrystettäisiin helposti vihollisohjukset jo avaruudesta. On erittäin harvinaista , että näin suoraan IAEA antaa lehtikirjoituksissa lipsahtaa tietoon yksittäisatomin sisällään säteilyenergiasta kantamansa 2,44MeV viritysenergiatietoja, joita ei siis edes käsitteenä virallinen säteilyoppimme milläänlailla tunne! Tottakai kyseessä on silti "sensuroitua" osatietoa. Katselin Malenkan kuorimalliteorian kertovan hafniumatomin sitovan maksimissaan tilastoissaan todellisuudessa n. 20MeV kokonaissäteilyenergian.
Professori Collinsin Texasin yliopistossa käyttämä hafnium on siis isomeerisesti energiaansa virittynyt ydin, joka on merkinnältään 178m2-Hf. Ainetta voidaan verrata täyteen puhallettuun ilmapalloon, josta hiljalleen vuotaa ilmaa tyhjentyen 31 vuodessa puolilleen. Systeemissä tämä energia vapautetaan hetkessä, tai normaalia nopeammin. Ikään kuin pallo puhkaistaisiin neulanpistolla. Isotoopin normaalisti vapautuva energia ei riittäisi juuri mihinkään. Silti 30g hafnium 178m2 energiaa riittäisi kuumentamaan kiehumispisteeseen 120t vettä. Hafniumin keksi 1923 unkarilaisruotsalainen George Charles von Hevesy ja hollantilainen Dick Coster sirkoniumin röntgenspektristä Hafniumia käytetään myös ydinreaktoreissa reaktiota jarruttavana aineena neutronisitojana. Huvittavaa tosiaan nähdä, että aine on "ikään kuin" hyvä virallinen absorbaattori neutronisäteilylle, mutta toimii nähdysti röntgenenergialla.
Ymmärtääksemme miten juuri oppimamme ydinfysiikan käsitteistö käytännössä ja ennenkaikea teoreettisena ideana toimii, otan tähän lainaukseksi T.M. No:14 -04 raportin eräästä tiedemaailmaa kohahduttavasta 1999 julkaistusta Texasin yliopiston tutkijaryhmän professori Carl Collinsin julkaisema arvostetun Journal of Physical Rewiev Letter lehtitutkimus. Hafnium 178 metalli-isotooppia pehmeillä röntgensäteillä pommittamalla saatiin ulos 60-kertainen energiamäärä gammasäteilynä sisäänsyötettyyn energiaan verrattuna. Systeemi on odottamaton uusi tapa tuottaa ydinenergiaa ilman fissioreaktoria, tai ydinfuusiota.
Hafnium 178 isotooppi on säteilevä alkuaine, jonka puoliintumisaika on 31v. Collinsin ryhmän demonstraation mukaan gammasäteily irtoaa purskeina annetun röntgenöinnin pulssista ja sammui röntgenöinnin loputtua. Tulosta verrattiin "lumivyöryilmiöön". Röntgensäteily sai normaalin pitkäaikaisesti vapautuvan hajoamisenergian purkautumaan satoja jopa tuhansia kertoja nopeammin. Tilanteesta vakuuttunut Pentagon näkikin huimia mahdollisuuksia aloittaa tutkimukset isotoopin eristämiseksi ja julisti USA-tyyliin aiheen huippusalaiseksi. Kuten myöhemmin kuulin alkoi vesittää koko tutkimustulosta irti muusta tiedetutkijoista, niin kuin vain kyseinen armeija voi.
Niin tässä systeemissä on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Matalaenerginen röntgensäteily synnyttää itseasiassa todistetusti täysin absorboimattoman vyöhykkeen säteilykohteessaan. Säteily lisäksi noudattaa Malenkan, Ajzwenbergin ja Lauritsenin kuorimallin selittämää "atomilinssikompressointi-ilmiötä" selkeästi ja muuttaa kvanttitasoisen matalaviresäteilyn ennustetusti korkeampienergiseksi pelkäksi gammaksi. Gammasäteily taas puolestaan täyttää jo aiemmin omalla energiallaan n.99-99,9 % isomeerivirittyneet nukleonit kvanttitiloihinsa.
Näistä aivan luonnollisesti kuoriteoriamallin etenemiskaavan mukaan saadaan taas kvanttienergia näennäisesti 1000 kertaistumaan! Prosessi on erittäin puhdas myös siinä mielessä, ettei muuntyyppistä energiaa hiukkasineen ja lämpöhukkineen käytännössä esiinny. Eli vapautuu vyöhykkeenä erittäin korkeahyötysuhteisesti gammaa edellistä seuraavana vyöhykkeenä. Energiaa ei siis tule tyhjästä, vaan ikään kuin piripintaan täytettyyn saaviin tehdään täyskaato ja siellä pitkään isomeerisenä tai termivireenä odotteleva säteilyisomeeritila vapautetaan luonnollisella tavalla energialisäämisellä.
Tässä on oivallettava loogisuus, että vasta 100% viretila kykenee ylittämään kvanttikaivon reunat ja kvantittamaan ulos koko muodostetun fotonipaketin. Kvanttimaailman perusta kun on sen digitaalimaisuus, vire poistuu vain kokonaisena. Energia sitten siirtyy taas seuraavaan ilmakehämolekyyliin jne. Energiaa poistui nimenomaan nopeutetusta säteilypuoliintumisaikaansa kiihdyttäneestä hafniumista. Kaikki on täysin järkeenkäyvää ja siksi systeemin myös suoraan USA:n armeijan tiedemiehet esteittä hyväksyivät. Erittäin mielenkiintoiseksi tässä tekee se, että idea "sinällään" sotii kaikkia säteilystä "virallisesti" kerrottuja absorbointi- ja myös säteilyn isomeeriviresäilymis- ja purkautumissääntöjä! Mutta koska USA:n armeijan tiedemiehillä oli käytettävissä IAEA:n mm. Suomessa salatut kuorimalliteoriat ja säteilyenergian säilymis- ja muuttumissäännöt, mitään epäilynalaista demonstraatiosta ja siihen sisälletystä teoriasta ei luonnollisesti löydetty. Tämä on aivan keskeistä huomioida.
Hafnium- reaktioon pohjautuva ydinmoottori on erittäin suoraviivainen ja yksinkertainen. Nykysuihkumoottoreita kyettäisiin käyttämään liki sellaisenaan. Polttokammioon johdettaisiin lämmönvaihtimesta ylikuumaa gammasäteilyn kuumentamaa ilmaa. Korostettavaa on se, ettei reaktiossa synny kuin mitään muuta kuin voimakas gammasäteily. Siitä suojautuminen on taas ongelmana selkeästi ydinreaktorin neutroneilta suojautumista helpompaa. Gammasäteily ei sinällään synnytä haitallista saastetta. Hafniumreaktori on tarkoitus sijoittaa Global Hawkin miehittämättömän vakoilukoneen moottorin alle runkoon. Säteilysuoja painaa tonnin ja suojaa elektroniikkaa koneen keulassa. Nousuun ja laskuun Global Hawk käyttää kerosiinia turvasyistä. Hafniumpoltto käynnistyy vasta lentokorkeudessa. Reaktion starttaava röntgenkone saa energiansa aurinkokennosta. Jos kone tuhoutuu, ei ole vaaraa, koska reaktio pysähtyy röntgensäteilyn loppuessa. Todella hyvä piirre kiinailmiöivään perusydinreaktoriin!
Hafnium-kvanttireaktori tullee mullistamaan lentoliikenteen halvalla, loputtomalla ja saasteettomalla ydinenergiallaan. Se soveltuu myös laivoihin ja maakulkuneuvoihin. Hafnium on suhteellisen harvinainen sirkoniumin yhteydessä esiintyvä aine. Se sisältää isotooppi 178 noin 27% ja sen eristäminen saattaa olla pääongelma. Mitään olemassaolevaa prosessia ei tunneta. Pentagon on asettanut prosessin "kriittisen teknologian listalleen". Hafniumreaktoria on kehitelty Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Ohiossa. Asialla on toinen puoli myös. Reaktorista voitaisiin kehittää kemiallista räjähdettä vahvempi ja oleellisesti pienempi ydinase. Sen käyttöä eivät sitoisi politiikkojen sopimat sopimukset. Toisaalta valitettavasti myös terroristeja hanke näinollen kiinnostaa kellarilaboratorioissaan rasitteeksi turvallisuudellemme.
Hafnium on kirkkaanhopea, periodisen järjestelmän IVb-ryhmään kuuluva metallinen alkuaine. Järjestysluvultaan 72. Se koostuu useista isotoopeista. Hf-178 se sisältää 27,1 prosenttia. Hf-178 sisältää erityisen suuren spin-arvon 16+, ja korkean viritysenergia 2,44MeV. Se absorboi fotonienergiaa alueella 10-60 000eV. Siksi sitä tutkittiin SDI-projektin mahdollisena röntgenlaserin lasoivana aineena. Lasersäde sisältää enemmän energiaa taajuutensa ja aallonpituuden lyhentymisen nousun tahdissa. Röntgenlaser olisi omaa luokkaansa. Sillä höyrystettäisiin helposti vihollisohjukset jo avaruudesta. On erittäin harvinaista , että näin suoraan IAEA antaa lehtikirjoituksissa lipsahtaa tietoon yksittäisatomin sisällään säteilyenergiasta kantamansa 2,44MeV viritysenergiatietoja, joita ei siis edes käsitteenä virallinen säteilyoppimme milläänlailla tunne! Tottakai kyseessä on silti "sensuroitua" osatietoa. Katselin Malenkan kuorimalliteorian kertovan hafniumatomin sitovan maksimissaan tilastoissaan todellisuudessa n. 20MeV kokonaissäteilyenergian.
Professori Collinsin Texasin yliopistossa käyttämä hafnium on siis isomeerisesti energiaansa virittynyt ydin, joka on merkinnältään 178m2-Hf. Ainetta voidaan verrata täyteen puhallettuun ilmapalloon, josta hiljalleen vuotaa ilmaa tyhjentyen 31 vuodessa puolilleen. Systeemissä tämä energia vapautetaan hetkessä, tai normaalia nopeammin. Ikään kuin pallo puhkaistaisiin neulanpistolla. Isotoopin normaalisti vapautuva energia ei riittäisi juuri mihinkään. Silti 30g hafnium 178m2 energiaa riittäisi kuumentamaan kiehumispisteeseen 120t vettä. Hafniumin keksi 1923 unkarilaisruotsalainen George Charles von Hevesy ja hollantilainen Dick Coster sirkoniumin röntgenspektristä Hafniumia käytetään myös ydinreaktoreissa reaktiota jarruttavana aineena neutronisitojana. Huvittavaa tosiaan nähdä, että aine on "ikään kuin" hyvä virallinen absorbaattori neutronisäteilylle, mutta toimii nähdysti röntgenenergialla.