Alkuperäisessä uutisessa Haglund sanoi (mehukkaasti leikaten):
"Ilmavoimille pitää ostaa paras kalusto, johon meillä on varaa. Jos menemme yhteistyöhön Ruotsin kanssa, siinä pitää tehdä järkeviä asioita. Se ei ole teollisuuspolitiikkaa vaan puolustuspolitiikkaa", Haglund linjaa.
"Vaikka kannatan yhteistyötä Ruotsin kanssa, niin ei se voi mennä niin, että ostamme ruotsalaisen Jas-hävittäjän, jos saamme suurin piirtein samaan hintaan amerikkalaisen F-35-häivehävittäjän. Suorituskyvyn pitää ratkaista investointi."
Ryhdyin tässä pohtimaan, olisiko se sittenkään niin huono asia tuo teollisuuspolitiikkakaan. Ruotsilla on kyky rakentaa hävittäjiä, onko heillä myös muita kaluston rakentamiseen liittyviä taitoja ja teollisuutta, jota Suomella ei ole? Ja ylipäänsä, millainen omavaraisuus Suomella on kriisitilanteessa?
Siis voisiko Suomi tiivistää puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa turvatakseen mahdollisen kriisin sattuessa kaluston saantia - vai olisiko moderni konflikti niin nopeasti ohi, ettei muulla kuin käsillä olevilla ammuksilla olisi merkitystä?