"Head shot only " Ammuntakoulutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hillhead
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Näin vakavasti: On tullut ammuttu ammuttua Spol-tauluja "päähän", ja ilmapallot joita käytetään joskus taisteluammunnoissa on karkeasti ihmisen pään kokoisia,
MUTTA
Siinä vaiheessa kun yrität ampua ihmistä joka
A)liikkuu
B)käyttää aktiivisesti suojaa
C)ampuu takaisin
Ja sen lisäksi ilmassa saattaa lennellä paljon muutakin rautaa ja paskaa,
Niin se päähän osuminen vaikeutuu aika helvetisti.

Tähän voi ottaa tuntumaa vaikka simulaattoritaistelulla.

Käykö mitenkään järkeen?

Kannattaa vähän kellailla näitä asioita, koska ne pelit ja leffat ei välttis aina oo niin todenmukaisia.


Siinä vaiheessa kun oot niin kova specalföörcesninja että oot ampunu miljoonia kertoja, ja oikeasti hallitset aseesi, ja olet vieläpä ollut niin monessa tulitaistelussa että hermot kestää, niin voi ihan itse valita ammutko otsaan vai munille.
 
Viimeksi muokattu:
Topikin otsikkona voisi ollakin feissiosumafantasiointi. Rautaristin postit yllä ovat hyviä. Eiköhän pysytellä siinä ammuntatekniikan ja -taidon hionnan puolella tyynesti. Feissifantasiointi tuskin tuo mitään lisäarvoa. En halua suin surminkaan saittia Iltapäivälehtiin....topikin riehakkaimmat osat liimattuna, leikattuna ja teipattuna sopivasti framille.
 
Olisi huomattavan paljon fiksumpaa keskustella osunnasta pienelle alalle dynaamisessa tilanteessa, komppaan Baikalin näkemystä että fetissien mehustelu kuuluu muualle kuin tänne.
 
Jos unohdetan nuo savikiekot ja meloonit sinne kolmesatasen vallille hetkeksi ja mietitään koulutuksen kannalta, voin kertoa että JV taistelijalle painotetaan maalin valintaa varsin paljon. Oli se sitten suojaamaton alue pään kohdilla tai näkyvä kehon osa 150 metrissä, tärkeintä on saada vaikuttavia osumia valittuun maaliin.

Jos mietitään RK harjoitteina joita jalkaväki käy läpi, (ei optiikkaa tai pp):
-300m, Paikallaan olevaan SPOL tauluun
-150m kääntyvä spoltaulu tai jantteri
-50m merkistä kääntyminen ja tulen avaus, SPOL taulu + liikkuva jantteri.
-25m -5m liikkeestä ohjaajan valitsemaan maaliin, ohjaaja käskyttää ampumishetken esimerkiksi "ala vasen ammu", maali ilmakivääritaulut muodossa 2x3.

Skaala aseenkäytössä on laaja riippuen etäisyydestä ja tilanteen vaatimasta nopeudesta, ampuma-asennosta ja tietysti välineistä. Maaliksi valitaan varmin vaikutukseen johtava, tilanteeseen sopiva. Alle 50m ammuttaessa siis pään alue jos näkyvillä.

Näin siis jo noin kymmenen vuotta sitten.
 
Viimeksi muokattu:
Näistä tämän nimimerkin aloituksista tulee minulle jostain syystä mieleen että eräs karttaruutumies on siirtynyt pienemmän kaliiberin aseisiin. Mutta ehkä se olen vain minä.

Minulle riittäisi että osun edes ruhoon, muu on turhaa hifistelyä. Mutta hyvä jos joiltain onnistuu ne ydinjatkeosumat.
 
setämies kirjoitti:
Jos unohdetan nuo savikiekot ja meloonit sinne kolmesatasen vallille hetkeksi ja mietitään koulutuksen kannalta, voin kertoa että JV taistelijalle painotetaan maalin valintaa varsin paljon. Oli se sitten suojaamaton alue pään kohdilla tai näkyvä kehon osa 150 metrissä, tärkeintä on saada vaikuttavia osumia valittuun maaliin.

Jos mietitään RK harjoitteina joita jalkaväki käy läpi, (ei optiikkaa tai pp):
-300m, Paikallaan olevaan SPOL tauluun
-150m kääntyvä spoltaulu tai jantteri
-50m merkistä kääntyminen ja tulen avaus, SPOL taulu + liikkuva jantteri.
-25m -5m liikkeestä ohjaajan valitsemaan maaliin, ohjaaja käskyttää ampumishetken esimerkiksi "ala vasen ammu", maali ilmakivääritaulut muodossa 2x3.

Skaala aseenkäytössä on laaja riippuen etäisyydestä ja tilanteen vaatimasta nopeudesta, ampuma-asennosta ja tietysti välineistä. Maaliksi valitaan varmin vaikutukseen johtava, tilanteeseen sopiva. Alle 50m ammuttaessa siis pään alue jos näkyvillä.

Näin siis jo noin kymmenen vuotta sitten.
Klikkaa laajentaaksesi...

Osuma on AINA vaikuttava, vaikka se losahtaisi siihen speksattuun peltiinkin pumppaamon edustalla. Jos ei muuta, niin ainakin henkisesti se rauhoittanee, jos ei aivan huumeissa kohde ole.

Sarjatulivaihtimen asento ei ole rynnäkkökiväärissä suinkaan suun mauksi viritetty perspektiivitön härpäke. Lähietäisyyksiltä ponnekkaalla ja hallitulla sarjatulella pystyy varmasti parempaan kuin koskaan pistoolilla. En halua latistaa pistoolikeskustelua, mutta rk on pistooliin nähden sentään oikea tekopeli.:rolleyes: En tiedä, miten nykyään koulutetaan mahdollisten lähietäisyyksien hoitaminen, kuulun wanhaan koulukuntaan, joka uskoo sarjatuleen tilanteissa, joissa on SEN paikka.
 
baikal kirjoitti:
Sarjatulivaihtimen asento ei ole rynnäkkökiväärissä suinkaan suun mauksi viritetty perspektiivitön härpäke. Lähietäisyyksiltä ponnekkaalla ja hallitulla sarjatulella pystyy varmasti parempaan kuin koskaan pistoolilla. En halua latistaa pistoolikeskustelua, mutta rk on pistooliin nähden sentään oikea tekopeli.:rolleyes: En tiedä, miten nykyään koulutetaan mahdollisten lähietäisyyksien hoitaminen, kuulun wanhaan koulukuntaan, joka uskoo sarjatuleen tilanteissa, joissa on SEN paikka.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näin niin kuin palstan keskitasoa enemmän sen kaikkein syvimmän reservin (reservin reserviläinen) edustajana voin allekirjoittaa tämän. Rynnärillä nyt osuu sekä maastossa että radalla ihan kohtalaisesti vaikka lähtisi suoraan vaipanvaihtohommista käsienpesun jälkeen kokeilemaan, vaikka puristavat laukaukset ja hengitystekniikat on korkeintaan jossain kaukana takaraivon perukoilla. Pistoolilla taas ei oikein tahdo osua ladon seinäänkään vaikka sen sisällä seisoisi, ammattilaiset ja aktiivikäyttäjät erittäin hyvillä välineillä varustettuna tietysti asia erikseen. Ainakaan itse en saisi pistoolilla aikaan mitään ihmeellistä paitsi niissä tilanteissa kun muuten olisi puukko käytössä...mutta epäilen että minua ei laiteta vyöryttämään kovassa tilanteessa sitä kaupungin ainoaa puhelinkoppia, jossa Vihreä Mies jostain syystä olisi pitkän kiväärin kanssa...Väitän että keskimääräinen suomalainen reservinupseeri on lähempänä meikäläistä kuin tuota ammattilaista, vaikka on joskus saanut tähän ihan jotain koulutustakin.
 
Lähin tuota pientä kohdetta hakemaan sillä ,että suojautunut sotilas tulitaistelussa on hyvinkin pieni maali mikäli ollaan suurinpiirtein samalla korkeudella .

näin ollen vihollisesta näkyy osapäästä ja ase yleensä.

Kun on lukenut erinlaisia kertoumuksia tulitaisteluista osumaa saaneista niin osa on huomannut saavansa osuman vasta kun tilanne on ollut ohi ja adrealiinit laskenut.

Vahvaepäilys että vastapuolella on body armoria käytössä jolloin osuma alue pienenee huomattavasti. varsinkin jos tilanne on sellainen että vihollisella on helppo ampua takaisin.

toisille tosiaan tulee pahoinvointia ja pumppu hakee paikkaansa kun osuu body armoriin riippuu monestakin syystä.

Aikoinaan yksi henkilösuojauksen kouluttaja kertoi pistoolilla tapahtuvaan ammuntaan juurikin sen että

ihminen pysähtyy ainoastaa aivoihin taikka selkärankaan osumasta välittömästi. muissa tapauksessa on vaarana että kohde pääsee "silmille"

Ja mitä jos jopa kirjoittettaisiin aiheesta eli etsin aiheeseen liittyen koulutus pätkiä.


MIKÄLI AIHE TUNTUU LIIAN RADIKAALILTA NIIN SITTEN MODERAATTORI PYYHKII MENEMÄÄN
 
Viimeksi muokattu:
Ilmapallo oli muuten kanssa jo tiedossa.
 
Lähi idässä nato joukkoja ammutaan alavartaloon kohti jalkoja koska siellä on suojaamaton kohta ja jalat varsinkin yhdessä on tarpeeksi laajamaalitaulu avotähtäin ak kavereille. ,

Eikös ne tilannut luodinkestäviä munareitakin tämän takia
 
MeriTJ kirjoitti:
Olisi huomattavan paljon fiksumpaa keskustella osunnasta pienelle alalle dynaamisessa tilanteessa, komppaan Baikalin näkemystä että fetissien mehustelu kuuluu muualle kuin tänne.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juuri näin. Pienten pistemaalien ampuminen ei suinkaan ole turha taito, mutta se pistemaali voi olla muutakin kuin SRA taulun yläneliö ja tarpeeksi pitkältä ametilta kaikki maalit näyttävät pistemaaleilta.
 
Eikös hyväksi havaittu "jokamiehen ratkaisu" tuohon, ettei yksi laukaus tiputa luotiliivimiestä, ole tarkkojen kriittisten osumien sijaan ampua useita laukauksia siihen mihin kykenee suurella todennäköisyydellä osumaan? Taitaa vaatia aikamoista korstoa jos kykenee vaikka kolmen-viiden kiväärikalipeerisen osuman jälkeen taistelemaan, vaikka henki vielä (kiitos liivin) pihisisi?
 
hillhead kirjoitti:
Lähi idässä nato joukkoja ammutaan alavartaloon kohti jalkoja koska siellä on suojaamaton kohta ja jalat varsinkin yhdessä on tarpeeksi laajamaalitaulu avotähtäin ak kavereille.
Klikkaa laajentaaksesi...
Paska puhetta. Ei ne mihinkään erikseen tähtää kunhan ampuvat kohti pl. tarkka-ampujat.

Eikös ne tilannut luodinkestäviä munareitakin tämän takia
Klikkaa laajentaaksesi...
No ei.
Ihan vähän on perusasiatkin sekasin kun IED-suojaus ja luodinkestävät munarit on sama asia...

Minä kanssa epäilen vahvasti, että sisävesitroolikarttaruutupommit ovat taas kerran tehneet comebackin.
 
Honcho kirjoitti:
Eikös hyväksi havaittu "jokamiehen ratkaisu" tuohon, ettei yksi laukaus tiputa luotiliivimiestä, ole tarkkojen kriittisten osumien sijaan ampua useita laukauksia siihen mihin kykenee suurella todennäköisyydellä osumaan? Taitaa vaatia aikamoista korstoa jos kykenee vaikka kolmen-viiden kiväärikalipeerisen osuman jälkeen taistelemaan, vaikka henki vielä (kiitos liivin) pihisisi?
Klikkaa laajentaaksesi...
Juuri näin. Ammutaan siihen mihin varmasti osutaan ja ammutaan niin kauan että haluttu vaikutus saadaan. Ihan kuten PST-aseillakin, aina kannattaa tähdätä keskimassaan ja jättää kikkailu vähemmälle. Tarkkuus on hyvästä, mutta vaikeita maalitilanteita ei tavallisen kiväärimiehen tarvitse erikseen määrättömästi harjoitella. Yleensä kiväärimiehelle hyödyllisempää on harjoitella nopeaa tulenavausta ja varmaa osumaa ensimmäisellä laukauksella nopeasti yllättävissä tilanteissa keskimassaan. Tarkka- ja tuki-ampujat ovat sitten asia erikseen, heidän tulee harjoitella vaativiin maalitilanteisiin ja pitkille etäisyyksille nopeudesta tinkien ja tarkkuutta korostaen.
 
Viimeksi muokattu:
Oikeasti siinä mitään ihmeitä tarvita, jos otsalohkoon haluaa ampua ensimmäisellä laukauksella. Ei ole olemassa mitään super-ninja-navy-seal-tekniikoita, joilla tuo saataisiin onnistumaan jotenkin paremmin kuin tavis-ampujilla. Jossain panttivanki-tilanteessa voisin kuvitella tuollaisella olevan käyttöä, jolloin tarvii vihulaiselta saada valot pois nopeasti, mutta kuinka usein tällainen tilanne tulee vastaan? Hollywoodin mukaan tietysti koko ajan, mutta täällä Härmälässä harvemmin. Parempi vain ampua keskelle massaa niin kauan kunnes uhka poistuu, tyyliin "pampampampam-osuin-siihen-pampam-vielä-liikkuu-pampampam-ei-liiku-enää-pampam".
Jos nyt kuitenkin siihen otsaan pitää se ensimmäinen saada, niin en edes lähtisi yrittämään kuin suhteellisen läheltä. Löysät pois liipaisimesta jo valmiiksi, aseen nosto ja nopea tähtäinkuva ja laukaus. Harjoittelemalla siihen saa ihan hyvin nopeutta ja varmuutta.

Tarkka-ampujat on sitten erikseen...
 
Yksi mikä on niin kannattaa radalla ampua ensimmäinen laukaus erilliseen tauluun ja kun tuo rupeaa osumaan hyvin keskelle niin voi ruveta laittamaan penkalle savikiekon ja ryömiä ampumaan se tai muuta sellaista.
Jos pitää osua ensimmäisellä pieneen maaliin niin ammutaan luultavasti kylmällä piipulla ja öljyt kannattaa poistaa ensin jo ihan piipun kulumisen vähentämiseksikin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top