Hermannit.

Olikos foorumilla ketään Lahest? Mitähän tuossa maksumuurin takana olevassa jutussa mahtaa olla?
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2301236

Ei siinä mitään erikoista. :D

HELSINGISSÄ toimi kylmän sodan aikana salainen yhdistys, jonka jäsenet tekivät suunnitelmia sotilaallisen valmiuden nostamisen ja liikekannallepanon varalle. Toiminta tapahtui yhteistyössä Helsingin sotilaspiirin kanssa.

Hermanneiksi itseään kutsuvien reserviupseereiden tavoitteena oli tukea eri tavoin Helsingin sotilaspiirin toimintaa. Hermannien toiminta alkoi 1950-luvulla ja aktiivisin vaihe ulottui 1980-luvulle asti.

Ei muuten toiminut ainoastaan Helsingissä, vaan omissa yhdistyksissään muuallakin.

Tiettyjä yhteyksiä tähän myös:

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Gladio
 
Ei siinä mitään erikoista. :D

HELSINGISSÄ toimi kylmän sodan aikana salainen yhdistys, jonka jäsenet tekivät suunnitelmia sotilaallisen valmiuden nostamisen ja liikekannallepanon varalle. Toiminta tapahtui yhteistyössä Helsingin sotilaspiirin kanssa.

Hermanneiksi itseään kutsuvien reserviupseereiden tavoitteena oli tukea eri tavoin Helsingin sotilaspiirin toimintaa. Hermannien toiminta alkoi 1950-luvulla ja aktiivisin vaihe ulottui 1980-luvulle asti.

Ei muuten toiminut ainoastaan Helsingissä, vaan omissa yhdistyksissään muuallakin.

Tiettyjä yhteyksiä tähän myös:

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Gladio
Ai jaa, missä päin muualla?
 
Ai jaa, missä päin muualla?

Asia tuskin on salassapidon alainen edelleen, mutta jokaisessa silloisessa sotilaspiirissä.

Jos löydät sen tunnustajia, niin aika kova kuulustelu pitää olla. :D
 
Ai jaa?
Pääkaupunkiseudun Hermannit, joita tunnen henkilökohtaisesti, ovat myöhemmin avoimesti kertoneet toiminnasta ylpeyttä tuntien. Ja syystä, eiväthän he mitään lakeja rikkoneet.

En tarkoita Hemanneja, vaan sitä että pahuus saattoi olla levinnyt laajalle. :)
 
Hienoa toimintaa. On aina kiinnostavaa kuulla sotahistorian hämärimmistä kolkista.
 
Eihän asekätkijät ja tiedustelumiehet päässeet asemaansa tyhmyyden takia.

Syvemmällä oli vastarintatoiminnan järjestely. Enkä nyt tarkoita Lauri Törniä.
 
Syvemmällä oli vastarintatoiminnan järjestely. Enkä nyt tarkoita Lauri Törniä.

Hermanneja aikaisemmin tapahtuneesta toiminnasta on tosiaan viitteitä. Samaan aikaan kaikkialla Länsi-Euroopassa oli NATOn ja CIAn organisoimaa ns stay-behind -toimintaa. Eli salainen organisaatio mahdollisen Neuvostoliiton miehityksen varalta.
Meillä siinä arveltiin olleen mukana PV:n henkilökuntaa ja ulkomaille siirtyneitä upseereita. Ns Marttisen miehistä, eli sodan jälkeen jenkkiarmeijaan liityneistä maj-ev tason upseereista, lähes kaikki palvelivat Saksassa, kuten myös jo mainittu Törnikin.
Ei liene mikään sattuma, sillä siinä armeijassa olisi kyllä riittänyt posteja kaikkialla muuallakin maailmassa.

Mitään ei tietysti pantu paperille. Kaikki osalliset ovat jo kuolleet joten tämä jää historian arvoitukseksi.
 
Hermanneja aikaisemmin tapahtuneesta toiminnasta on tosiaan viitteitä. Samaan aikaan kaikkialla Länsi-Euroopassa oli NATOn ja CIAn organisoimaa ns stay-behind -toimintaa. Eli salainen organisaatio mahdollisen Neuvostoliiton miehityksen varalta.
Meillä siinä arveltiin olleen mukana PV:n henkilökuntaa ja ulkomaille siirtyneitä upseereita. Ns Marttisen miehistä, eli sodan jälkeen jenkkiarmeijaan liityneistä maj-ev tason upseereista, lähes kaikki palvelivat Saksassa, kuten myös jo mainittu Törnikin.
Ei liene mikään sattuma, sillä siinä armeijassa olisi kyllä riittänyt posteja kaikkialla muuallakin maailmassa.

Mitään ei tietysti pantu paperille. Kaikki osalliset ovat jo kuolleet joten tämä jää historian arvoitukseksi.

Ei tarvitse enää epäillä. :D

Mutta joku tästäkin kirjoittaa taas kirjan puheiden perusteella.

Kakkostasolla oli Luutnantti-Kapteenia.
 
Ai jaa, missä päin muualla?

No esmes Tampereella. Appiukkoni oli aktiivitoimija siinä porukassa.

Jotakin hänkin on toiminnasta kertoillut, mutta eihän siellä mitään laitonta tehty vaan pikemminkin arkijärjellä löydettävissä olevia tehtäviä pyrittiin varmistamaan.

Ei ollut sattumaa, että heillä oli miehiä kaupungin virkamiehissä, sähkölaitoksella, puhelinyhdityksessä, rautateillä, tamperelaisessa teollisuudessa (konepajat, elintarvikkeet, jne), jne jne. Kun uuteen pestiin tuli sopivalta vaikuttava mies, niin ei mennyt aikaakun kun sotilaspiiristä tupsahti käsky kertausharjoituksiin. Siellä sitten mittailtiin miestä päästä varpaisiin ja analysoitiin, josko hänestä olisi potentiaalia toimintaan. Siihen maailmanaikaan tietysti piti olla tarkana poliittisten intohimojen suhteen eli maailmankatsomuksen piti olla oikeanlainen. Väärän miehen rekrytointi reserviläistouhuihin olisi ollut paha vikatikki.

Tuon virallisen sotilaskäskyyn tukeutuneiden ensivaiheiden jälkeen toiminta oli kuulemma hyvin pitkälti erillään sotavaltiosta. Kyseessä olivat oman alansa ammattimiehet ja tarkoituksena oli oman toimialan suorituskyvyn ja isänmaan palvelelmisen varmistaminen myös hämärissä olosuhteissa, joten eipä siihen sotilailla kovin paljoa annettavaa olisi ollutkaan.

Joitakin konkreettisia esimerkkejä appiukko ehti näyttämään maastossa liikkuessamme. Pyynikinharjussa vielä nykyisinkin sijaitseva Soneran, silloinen Posti- ja lennätinlaitoksen, valtakunnallinen telekeskus oli oletettavasti pienten vihreiden miesten kohteena. Niinpä nämä "hermannit" olivat varautuneet vastaanottoseremonioihin. Appiukko vei muutama vuosi sitten lapsenlapset retkelle Pyynikille ja kehoitti minua lähtemään mukaan. Lähellä Soneran kallioluolan ovia, mutta kymmeniä metrejä korkeammalla on pengerretty kaupungin ulkoilureittiä oikein tukevilla konetyönä tehdyillä kivillä ja maa-aineksilla. Kun paikkaa katsoi kehoituksesta muutoinkin, niin siitähän syntyi selvä kattoa vaille oleva korsu, jossa oli kaksimetriset kiviseinät. Samoin sieltä lähtee juoksuhaudoiksi kelpaavat reitit asemiin, joista "yllättäen" avautuu suora sektori telekeskuksen oville. Hieman sivummalta löytyi vielä TA-asemia, joista avautui hyvät näkymät pitkälle Pyynikintielle ja trikootehtaan alueelle. Myös harjun päällä olevat ilmastointi- ja muut käytävät on suojattu.

Toinen esimerkki on Pirkkahallin parkkialue eli entisen Tampereen lentoaseman kiitorata. Lentoasemahan siirtyi 80-luvun alussa Pirkkalaan. Kiitorata oli hetken aikaa nimensä veroisessa kunnossa ainakin silloin kun messukeskuksessa ei ollut vieraita, kunnes tämä samainen aktiiviressujen porukka sai tehtäväkseen sen katkaisemisen. Siis niin, että sinne ei laskeudu mitään kutsumattomia vieraita. Kaupungin "puisto-osasto" määrättiin "viherryttämään" kiitorata ympäristöön sopivaksi. Sinne istutettiin puurivistöjä ja pitkittäiseksi esteeksi alueelle raahattiin parin kuution kokoisia kukkaruukkuja täynnä multaa. Virallisesti operaation syynä oli nuorison rällääminen ja sen estäminen.

Molemmat hyviä esimerkkejä siitä, kuin varsin tunnetusti kommunisteja edustaneet kaupungin työmiehet laitettiin palvelemaan isänmaata ja rakentamaan valmiita esteitä puna-armeijalle. Jos tämä olisi lausuttu ääneen, niin se olisi lakon paikka, ulkopoliittisesta kriisistä puhumattakaan. Suunnittelu- ja työnjohtoportaassa oli sopivia miehiä, niin kaikki tämä onnistui hiljaisuudessa.

Joskus aiemmin olen jo kertonut ns. valtion autovarikon ja Pirkkalan uuden lentoaseman yhdistävästä metsätiestä, jolla postin rekat oli saatavissa vartissa kiitoradan tukkeeksi ilman, että kukaan ulkopuolinen huomaisi mitään tapahtuneen. Sitä voi edelleen ihmetellä kartasta tai käydä ajelemassakin läpi. Ei ollut sattumaa, että uuden lentoaseman valmistuessa 70 ja 80-lukujen taitteessa sinne rakennettiin uutta metsätietä.

Muita kohteita on ollut esim. polttonesteiden kalliovarastot Nokialla, Kaupissa ja Pirkkalassa lennoston naapurissa. Nokian kalliovarastossa on muuten juuri nyt meneillään polttonesteen vaihtaminen ja sieltä on lähtenyt päivittäin junakuorma löpöä Porvooseen, jossa se sekoitetaan tuoreeseen tavaraan ja laitetaan jakoon. En tiedä joko suunta on kääntynyt eli joko luolaa täytetään, mutta junat kulkevat edelleen.

Mukavahan näitä olisi tietää laajemminkin, mutta ei niistä puhuttu silloin, eikä puhuta vieläkään.
 
No esmes Tampereella. Appiukkoni oli aktiivitoimija siinä porukassa.

Jotakin hänkin on toiminnasta kertoillut, mutta eihän siellä mitään laitonta tehty vaan pikemminkin arkijärjellä löydettävissä olevia tehtäviä pyrittiin varmistamaan.

Ei ollut sattumaa, että heillä oli miehiä kaupungin virkamiehissä, sähkölaitoksella, puhelinyhdityksessä, rautateillä, tamperelaisessa teollisuudessa (konepajat, elintarvikkeet, jne), jne jne. Kun uuteen pestiin tuli sopivalta vaikuttava mies, niin ei mennyt aikaakun kun sotilaspiiristä tupsahti käsky kertausharjoituksiin. Siellä sitten mittailtiin miestä päästä varpaisiin ja analysoitiin, josko hänestä olisi potentiaalia toimintaan. Siihen maailmanaikaan tietysti piti olla tarkana poliittisten intohimojen suhteen eli maailmankatsomuksen piti olla oikeanlainen. Väärän miehen rekrytointi reserviläistouhuihin olisi ollut paha vikatikki.

Tuon virallisen sotilaskäskyyn tukeutuneiden ensivaiheiden jälkeen toiminta oli kuulemma hyvin pitkälti erillään sotavaltiosta. Kyseessä olivat oman alansa ammattimiehet ja tarkoituksena oli oman toimialan suorituskyvyn ja isänmaan palvelelmisen varmistaminen myös hämärissä olosuhteissa, joten eipä siihen sotilailla kovin paljoa annettavaa olisi ollutkaan.

Joitakin konkreettisia esimerkkejä appiukko ehti näyttämään maastossa liikkuessamme. Pyynikinharjussa vielä nykyisinkin sijaitseva Soneran, silloinen Posti- ja lennätinlaitoksen, valtakunnallinen telekeskus oli oletettavasti pienten vihreiden miesten kohteena. Niinpä nämä "hermannit" olivat varautuneet vastaanottoseremonioihin. Appiukko vei muutama vuosi sitten lapsenlapset retkelle Pyynikille ja kehoitti minua lähtemään mukaan. Lähellä Soneran kallioluolan ovia, mutta kymmeniä metrejä korkeammalla on pengerretty kaupungin ulkoilureittiä oikein tukevilla konetyönä tehdyillä kivillä ja maa-aineksilla. Kun paikkaa katsoi kehoituksesta muutoinkin, niin siitähän syntyi selvä kattoa vaille oleva korsu, jossa oli kaksimetriset kiviseinät. Samoin sieltä lähtee juoksuhaudoiksi kelpaavat reitit asemiin, joista "yllättäen" avautuu suora sektori telekeskuksen oville. Hieman sivummalta löytyi vielä TA-asemia, joista avautui hyvät näkymät pitkälle Pyynikintielle ja trikootehtaan alueelle. Myös harjun päällä olevat ilmastointi- ja muut käytävät on suojattu.

Toinen esimerkki on Pirkkahallin parkkialue eli entisen Tampereen lentoaseman kiitorata. Lentoasemahan siirtyi 80-luvun alussa Pirkkalaan. Kiitorata oli hetken aikaa nimensä veroisessa kunnossa ainakin silloin kun messukeskuksessa ei ollut vieraita, kunnes tämä samainen aktiiviressujen porukka sai tehtäväkseen sen katkaisemisen. Siis niin, että sinne ei laskeudu mitään kutsumattomia vieraita. Kaupungin "puisto-osasto" määrättiin "viherryttämään" kiitorata ympäristöön sopivaksi. Sinne istutettiin puurivistöjä ja pitkittäiseksi esteeksi alueelle raahattiin parin kuution kokoisia kukkaruukkuja täynnä multaa. Virallisesti operaation syynä oli nuorison rällääminen ja sen estäminen.

Molemmat hyviä esimerkkejä siitä, kuin varsin tunnetusti kommunisteja edustaneet kaupungin työmiehet laitettiin palvelemaan isänmaata ja rakentamaan valmiita esteitä puna-armeijalle. Jos tämä olisi lausuttu ääneen, niin se olisi lakon paikka, ulkopoliittisesta kriisistä puhumattakaan. Suunnittelu- ja työnjohtoportaassa oli sopivia miehiä, niin kaikki tämä onnistui hiljaisuudessa.

Joskus aiemmin olen jo kertonut ns. valtion autovarikon ja Pirkkalan uuden lentoaseman yhdistävästä metsätiestä, jolla postin rekat oli saatavissa vartissa kiitoradan tukkeeksi ilman, että kukaan ulkopuolinen huomaisi mitään tapahtuneen. Sitä voi edelleen ihmetellä kartasta tai käydä ajelemassakin läpi. Ei ollut sattumaa, että uuden lentoaseman valmistuessa 70 ja 80-lukujen taitteessa sinne rakennettiin uutta metsätietä.

Muita kohteita on ollut esim. polttonesteiden kalliovarastot Nokialla, Kaupissa ja Pirkkalassa lennoston naapurissa. Nokian kalliovarastossa on muuten juuri nyt meneillään polttonesteen vaihtaminen ja sieltä on lähtenyt päivittäin junakuorma löpöä Porvooseen, jossa se sekoitetaan tuoreeseen tavaraan ja laitetaan jakoon. En tiedä joko suunta on kääntynyt eli joko luolaa täytetään, mutta junat kulkevat edelleen.

Mukavahan näitä olisi tietää laajemminkin, mutta ei niistä puhuttu silloin, eikä puhuta vieläkään.
Tuollaista se pitäisi homman olla vieläkin, ja tiedä vaikka olisikin. Mehän emme siitä mitään tietäisi.
 
Pyynikinharju on mielenkiintoinen paikka.

Toisaalta herää kysymys, kannattaako nettiin postata joka ikinen tiedonmuru jonka harjaantunut reserviläinen saa kierrellessä rakasta isänmaatamme?

Ei ole olemassa sotasalaisuuksia, on vain asioita joihin maanpuolustusnettiläiset eivät ole paneutuneet!:camo:
 
Onhan tuossa tietysti se aspekti, että vaikka ajattelisikin vihollisen tietävän jonkin mielestään ilmiselvän asian, niin kovin tarkkaan paikkoja kertomalla myös anarkomarkot tai muuten vain kiinnostuneet teinipojat tms. voivat saada herätteitä. Ja ilmestyvät paikalle.
 
Back
Top