Kysymys siitä, että miksi USA olisi noussut maihin hirvittävin tappioin, on helppo heittää kymmeniä vuosia jälkikäteen. 1945 kuitenkin käytiin aktiivisesti hyvin raakaa sotaa, jossa amerikkalaistenkin tappiot olivat jo huomattavat ja jopa naisten osittaista asevelvollisuutta harkittiin tosissaan. Tuohon mennessä sota oli jatkunut jo melkein neljä vuotta ja se piti saada päätökseen tavalla tai toisella. Yksi osa kolikkoa olivat 100 000 sotavankia Japanissa, jotka olivat tavallaan panttivangin asemassa. Ja se Tyynen meren sota oli raakaa. Jo Bataanin kuolemanmarsseissa kuoli 10 000, Manilan vetäytymistaisteluissa japanilaiset tuhosivat käytännöllisesti katsoen koko kaupungin väestön. Japanilaiset ampuivat omiaan estääkseen antautumisen, siviilit heittäytyivät jyrkänteiltä ja amerikkalaiset ampuivat japanilaiset merimiehet pelastusveneisiin, jottei heitä jouduttaisi ottamaan työläästi ja verisesti hengiltä viidakkosodassa. Japani taas oli käynyt sotaa jo 8 vuotta ja säännöstelytalouteen oltiin siirrytty vaiheittain jo 1939 alkaen - kaikesta oli pula, mutta kansakunta vain piti sitkeästi pintansa (kuten muuten käytännössä kaikissa sodissa kaikkien maiden osalta on käynyt - pitkittyvää pulaa siedetään vuosikausia) Ei ole älyllisesti rehellistä länkyttää jälkiviisaana, että atomipommi oltaisiin voitu räjäyttää merellä vain pelotteena tai että Japani oltaisiin voitu vain piirittää näännyksiin. Eivät ne olleet mitään todellisia vaihtoehtoja siinä vuoden 1945 todellisuudessa.
www.is.fi
