Hirvenlihaa nälkäisille – Näin toimi Suomen Robin Hood

Tvälups

Ylipäällikkö
Hirvenlihaa nälkäisille – Näin toimi Suomen Robin Hood
Savon Sanomat 07:00

Talvisota muutti tarkka-ampujana toimineen Heikki Hakkaraisen elämän. Hakkarainen haavoittui sodassa päähän, eikä pystynyt enää raskaisiin maataloustöihin.

Niinpä lapsesta saakka metsässä viihtynyt Hakkarainen palasi tuttuihin metsämaisemiin ja ryhtyi salametsästäjäksi. Pian Hakkarainen tunnettiinkin nimellä Hirvi-Heikki.

Hirvi-Heikistä kertova dokumenttielokuva sai sunnuntaina ensi-iltansa Hakkaraisen kotipitäjässä Rautavaaralla. Elokuvassa piirretään kuva anteliaasta kulkurista, joka salametsästi hirviä ja jakoi niiden lihat tarvitseville.

– Hirvi-Heikki oli oman aikansa Buffalo-Bill, joka kaatoi yli sata hirveä. Lisäksi hän oli Robin Hoodin kaltainen hyväntekijä, ohjaaja Henry Korpilinna vertaa.

Salametsästäjän ruokatoimitukset toimivat sekä kotiinkuljetuksena että noutoperiaatteella.

– Hän vei lihat mökkiin ja kertoi missä ruhot ovat. Kokonaisia kaadettuja hirviä haettiin heinäkärryillä, Korpilinna kertoo.

Poliisit olivat monesti Hirvi-Heikin perässä, eivätkä pelkästään metsästyksen takia. Kulkuri kun tykkäsi myös polttaa salaa viinaa.

Paikalliset kuitenkin piilottelivat mielellään hyväntekijäänsä milloin missäkin. Aina välillä poliisi sai kuitenkin Hirvi-Heikin kiinni. Tuomioita kertyi, pisin vankeusrangaistus kesti vuodenkin.

Kodittomalle vankila ei ollut kovinkaan paha rasti. Sellissä oli lämmintä. Siellä sai suojan päänsä päälle ja ruokaa.

Sellaisen tuomion jälkeen Rautavaaran Robin Hood jaksoi taas palata metsään tekemään sitä, minkä parhaiten osasi.
 
Kuhmossa tuhottiin talvisodan taisteluissa puna-armeijan ns. Dolinin hiihtoprikaati. Prikaatin aseistuksena oli paljolti itselataavia kivääreitä. Taisteluiden jälkeen suomalaiset joukot tietenkin keräsivät aseet mahdollisimman tarkkaan talteen, mutta jotakin jäi myös sodan jälkeen koteihinsa palanneille siviileillekin.

Jatkosodankin jo päätyttyä sattui päivänä muutamana nimismies itse, omassa korkeassa persoonassaan saapastelemaan metsämökin pirttiin. Kahvisteltiin (vastiketta) ja tupakoitiin. Ottipa sitten nimisukko puheeksi hirvieläimet ja niiden metsästyksen, jolloin isäntä tyynin mielin myönsi, että hirvikeittohan se siinä hällalla porisi.

No. Rapsuthan siitä määrättiin ja ase (uutta vastaavassa kunnossa ollut neuvostovalmisteinen itselataava kivääri) takavarikoitiin valtiolle.

Meni aikaa. Päivä vaihtui toiseksi, kuu kiersi närettä ja vesi virtasi. Kului vuosi. Tuli nimismies jälleen pirttiin. Kahvisteli, tupakoitsi ja otti lopulta puheeksi hirvieläimet ja niiden metsästyksen. Jälleen kerran oli isännän myönnettävä, että hirvikeittohan siinä kattilassa porisi, joten leivättömän pöydän ääressä määrättiin rangaistus ja ase (uutta vastaavassa kunnossa ollut neuvostovalmisteinen itselataava kivääri) takavarikoitiin valtiolle.

Koitti kolmas syksy ja jälleen kerran samanlainen ase takavarikoitiin valtiolle, jolloin nimismies kysäisi, että montako syksyä täällä tiettömän taipaleen takana pitää vielä rampata. Talossa oli poika, pikku paitaressu, jonka päälaki juuri ja juuri ylsi pöydänkannen tasalle. Loihe nuori-isäntä lausumaan virkavallan edustajalle: "Seihtämän vuotta."
 
Lainaus Sotaromaanista.

- Ek sää tie et se on kielletty? sanoi Hietanen.
Pieni kuiva hymy käväisi Lehdon huulilla.
- Niin on tappaminenkin. Viides pykäläkö se nyt oli. Pikkujuttu se on säilykepurkki sillon kun pääkuoriakin aukee yhtämittaa.
 
Rautavaara oli sodan aikana ja vielä jälkeenkin oikeasti köyhää aluetta. Viimeinen savupirtti taisi tyhjetä 1960-luvulla. -50-luvun alussa alkaneet isot metsätyömaat (koreasuhdanne) vasta toivat niin paljon rahaa alueelle, että voitiin sanoa ryysyköyhyyden väistyneen. Kommonismin kannatus oli huipussaan. Heikin metsästysalue oli laaja ja taisipa tehdä ihan tilaustyötäkin. Ajat olivat kovat noilla perillä tuohon aikaan.
 
Kairanmaa oli myös köyhää aluetta sotien jälkeen. Onneksi oli ollut Kuhmon rintamalta tuotuja kiväärejä pari kappaletta ja alueella jonkun verran hirviä. Suvun rikokset kuitenkin vanhenneet, aseet sepällä luvitettu.
 
Back
Top