Inttirolex

Tosin oli eri mallia kuin sinun kellosi, oli Mercedes-osoittimet ja kyklooppi päivyrissä. Tuo 50 näyttää omalta itseltään, hyvä valinta.

Kiitos. :giggle:

Mä tykkään juuri siitä kun se ei ole submarinerin näköinen vaan ihan omansa. Subin homageja on niin paljon, enkä oikein välitä homage-tyyppisistä kelloista. Jos tietyntyyppisen kellon haluan niin pyrin ostamaan sen alkuperäisen, en "tyydy" homageen.

Toi sun 7s26 joka edistää noin huomattavasti, onkohan se magnetisoitunut esimerkiksi lentokentällä?
 
Täytyy sanoa että aurinkolataavia G-Shockeja on vaikea piestä tässä kenttäkelloasiassa ja toolwatcheina. Kestäviä, edullisia, tarkkakäyntisiä.

Oma suosikki on tällähetkellä aurinkolataava Mudman. Kaikki tarpeellinen ja tarpeetonta. Isot näppäimet joita pystyy myös noukkarit kädessä räpläämään. Kuun vaiheen näyttö täysin tarpeeton, lämpömittari melko tarpeeton, kompassi on hyvä varalla.
 

skärdis

Respected Leader
Oma suosikki on tällähetkellä aurinkolataava Mudman. Kaikki tarpeellinen ja tarpeetonta. Isot näppäimet joita pystyy myös noukkarit kädessä räpläämään. Kuun vaiheen näyttö täysin tarpeeton, lämpömittari melko tarpeeton, kompassi on hyvä varalla.

Ajattelepa kuukausien tai vuosien sotavankeutta jossakin etelämeren saarella tai jotain kwaijoen siltaa rakentamassa.

Eikö ole kuunäyttö tarpeen?
 

Gyllis1

Respected Leader
Vaikka rouva Gyllis1 on ymmärtäväinen tiettyyn pisteeseen asti, joudun kyllä yleensä myymään jotain vanhaa pois kun uutta tulee.

Oma "graalin malja" eli haaveiden haave on Explorer:
View attachment 29168
View attachment 29169
Jonotusajat ovat tolkuttomat johtuen suosiosta, pitää myös käytettyjen hinnat itselleni liian korkealla. Ehkä sitten vaikka 40 vuotislahjaksi neljän vuoden päästä raaskisi.
Erinäisten sattumien sekä mahtavien sukulaisten ansiosta ei tarvi enää haaveilla, nyt on graali ranteessa:
IMG_20191110_195430.jpg

Pahoittelut kököstä kännyräpsystä, toivottavasti taustalla saa vähän anteeksi.
 

Passi

Ylipäällikkö
Muistan kuinka alokasaikana yksi taistelija yritti vedota siihen, että ei voi tuoda teltanpystytykseen tukiriukuja kun ei ole puukkoa. Ei kuulemma puolustusvoimat ollut hommannut ja hänellä ei ollut mitään velvollisuutta yms. Kersantti ilmoitti, ihan kohteliaasti, että sotkussa oli mora puukkoja jotka taisivat maksaa kahdeksan markkaa. Ei kuulemma ollut rahaa, vaikka tupakkaan sitä riitti useampi kymppi joka päivä. Pari viikkoa tuo jaksoi kirvestä kantaa, ennen kuin mora ilmestyi oikein korostetusti vyölle.:)
Vanha viesti ja ohi aiheesta, mutta..

Meillä EI saanut olla puukkoa keuruulla. En muista mihinkä perustui vai perustuiko yhtään mihinkään. Vitutuksen maksimointiin kaiketi.


Saako puukko nykyään olla mukana?
 

Viisi minuuttia hyökkäykseen

Rannekellojen historia on sotainen.

Alun perin ensisijaisesti naisia kiinnostaneesta korusta alkoi ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoihin muodostua sotilaan luotettava kumppani.
Monet pitävätkin sitä miehen tärkeimpänä koruna.

Varusmiehelle kello on tärkeä hankinta.


Maailmansotien välisenä aikana ranne- ja taskukellot olivat markkinoilla rinnakkain.

– Toinen maailmansota ja sen jälkeinen aika oli täysin rannekellojen aikaa.
Elokuvissakin usein pyritään tekemään eroa siinä, että toisessa maailmansodassa sotilaalla on aina ranteessaan kello, vaikka herrasmiehet käyttivätkin vielä usein taskukelloja, Kero valaisee.

Suomessa rannekelloon siirtyminen tapahtui vähän hitaammin kuin muualla.
Ahoniemen mukaan vielä talvi- ja jatkosodassa enemmistöllä oli taskukello.

– Se johtui varmaan siitä, että suurin osa porukasta tuli armeijaan maaseudulta, jossa taskukello oli yleisempi, hän päättelee.

Vasta 1950-luvun alkupuolella Suomen tullitilastoissa miesten rannekellojen tuontimäärä ylitti taskukellojen määrän.

Kellojen tuontiin on Ahoniemen mukaan voinut vaikuttaa myös sodan aikaisten lisenssien purkaminen ja maan vaurastuminen.

Suomessa oli myös Ahoniemen mukaan nahkatehtaita, jotka tekivät koteloita taskukelloille.
Osalla sotilaista oli näitä, mutta hyvin yleistä se ei kuulemma ollut.
Idea taskukellojen koteloihin levisi Saksasta.

Sota-aikana Ahoniemen ja Keron mukaan muutamat upseerit antoivat ansioituneille sotilaille tai aliupseereille myös kelloja palkinnoksi hyvästä suorituksesta, mutta se on vähemmän tunnettua.

– Käsitykseni mukaan puolustuslaitos ei ollut kellojen hankkija ja lahjoittaja, vaan yksittäiset upseerit.

Rajavartiolaitoksen erikoisrajajääkärikomppanian kouluttaja painottaa rannekellon olevan taistelijan välttämätön varuste.

– Ilman sitä palveluksen suorittaminen on mahdotonta. Harjoituksissa ja päivittäisessä koulutuksessa on paljon tehtäviä, joissa tarvitaan kelloa. Sitä tarvitaan esimerkiksi ajoissa olemiseen, havaintojen tekemiseen ja oman toiminnan ajoittamiseen, hän järkeilee.

Erikoisrajajääkärit liikkuvat kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina vaihtelevissa ympäristöissä, kuten maastossa, rakennetuilla alueilla ja vesistöissä.
Taistelijat joutuvat kohtaamaan myös kaikki sää- ja valaistusolosuhteet. Kellolle on siis tiettyjä vaatimuksia.

– Rannekellolta vaaditaan vähintään ajan näyttäminen sekunnin tarkkuudella, hyvä patterin kesto ja valaistava näyttö, vedenkestävyys sekä kestävyys myös kuumissa ja kylmissä olosuhteissa, ajanotto sekä jämerä ranneke, kouluttaja luettelee.

Muiksi hyviksi ominaisuuksiksi hän mainitsee hämäränäkötilan, GPS-paikannuksen ja maastokartat.
Kaikissa tiloissa tai tehtävissä niitä ei kuitenkaan saa käyttää.

Rannikkoprikaatin tuore alokas Alvar August piti rannekellon ottamista inttiin itsestäänselvyytenä.

– Ajattelin, että pitää olla aina kaikkialla ajallaan, niin on hyvä olla oma kello mukana, hän pohtii.

Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi August mainitsee sekuntikellon, vedenpitävyyden ja digitaalisen näytön, jossa on mielellään valo, jotta ajan katsominen on helpompaa.

– Myös kohtuullisen halpa hinta on hyvä, niin ei haittaa, jos kello hajoaa tai katoaa.

Varusmiehillä on monenlaisia tapoja käyttää rannekelloja eli niin sanottua inttirolexia.
Jotkut herrasmiesmäiset taistelijat muun muassa haluavat palveluksen loppupuolella palata ensimmäisen maailmansodan käytänteisiin, ja tekevät kelloistaan taskukelloja kiinnittämällä ne ketjuun.

August pitää kelloaan ranteen sisäpuolella, kuten jotkut erikoisjoukotkin tekevät.

– Silloin on helpompi katsoa aikaa, kun käsittelee esimerkiksi RK-kivääriä. Se tuntuu myös mulle luonnollisemmalta.

– Kyllä kello tekee elämästä helppoa, kun näkee heti kuinka paljon aikaa on jäljellä esimerkiksi ulos siirtymiseen tai aamutoimille, August tuumaa.
 
Top