En muista mistä tämän opin, mahdollisesti brittiläisistä podcasteista. Mutta islaminuskossa on dogma, että se mitä Koraanissa lukee on koskematonta. Eli sitä sanaa ei voi muuttaa esimerkiksi uudella käännöksellä, ja että vain arabiankielinen versio on oikea. Tulkintaa Koraanin sanasta voidaan hieman käydä, mutta siinäkin tuppaavat agressiivisemmat tulkitsijat sattuneesta syystä päästä vähän niskan päälle.
Näin ollen reformismi (ja siten sukupuolten tasa-arvo ja länsimaalaiset oikeuskäsitykset) on lähtökohtaisesti rajoittunut kapealle sektorille islaminuskossa. Pientä reformismia on olemassa, mutta se taitaa hukkua enimmäkseen jo uskontokuntien, myös pienempien eroavuuksien varjoon.
Vähäisessä määrin on olemassa myös voimakkaampaa reformismia, mutta se rajoittuu pääasiassa yksittäisiin (heikäläisittäin) radikaaleihin uudistajiin, ja jotka ovatkin sitten länsimaissa suojassa suoralta islamin "kritiikiltä".
Näin siis länsimaalainen versio islamista esimerkiksi valtioiden avittamana on lähtökohtaisesti jo aika pitkällä takamatkalla. Toki esimerkiksi uskonnonopetuksen, ja varsinkin imaamien opettamisen ottaminen valtion yliopistojen haltuun voi avata kanavia hieman lempeämmälle islamintulkinnalle, mutta iso muutos on epätodennäköinen sinä aikana joka meillä uppoavassa lännessä vielä on.
Mitä tulee naisten suhtautumiseen islamiin... länsimaalaiset miehet, (julkikeskustelussa tallattu) patriakraatti ja koko kulttuuri näyttäytyy psykologisesti heikolta ja "vahvalle" islamille alisteiselta, ja siten ei välttämättä naisten mielestä edes suojelemisen arvoiselta. Kyllä siinä sitten saattaa tulla kannatettua vahvoja etnisiä ryhmiä... Tämä tuntuu hullulta, mutta aika moni asia puhuu tällaisen tulkinnan puolesta.
