Israel

Tätä ei tainnut olla vielä täällä...


Spectatorin toimitus on saanut haltuunsa BBC:n toimituspäällikön omalle toimitukselleen lähettämän sisäisen sähköpostin, jossa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten Gazan humanitaarista tilannetta tulee käsitellä toimituksessa.

Spectatorille vuodetussa sähköpostissa BBC:n toimittajia ohjeistetaan painottamaan ”kasvavaa näyttöä” nälästä ja kuolemista avustuskeskusten läheisyydessä, mutta ohjeissa ohitetaan tyystin Hamasin rooli avun terrorisoimisessa ja jakelun estämisessä.

Sähköposti on otsikoitu nimellä ”Gazan ruokakriisin uutisointi” ja se lähetettiin BBC:n henkilökunnalle viime viikon perjantaina, 25. heinäkuuta.

Sähköpostin alussa todetaan, että ”väittely siitä, kuinka paljon apua on saatu Gazaan, on epäolennaista”. Tekstissä myös ohjeistetaan sanomaan, että hyväntekeväisyysjärjestö Gaza Humanitarian Foundationin (GHF) jakelujärjestelmä ”ei toimi”. Samalla toimittajia kehotetaan syyllistämään Israelia humanitaarisesta kriisistä.
--------
Spectatorin artikkelin mukaan BBC ottaa vastaan Hamasin kanssa linkittyneiden tahojen sekä siihen myötämielisesti suhtautuvien järjestöjen ilmoittamat uhriluvut ja nälkäväitteet lopullisina, samalla kun BBC ohittaa tai jättää mainitsematta Israelin tiedot ja vasta-argumentit, joiden tueksi on videoita ja silminnäkijätodistuksia.

BBC:n toimituspäällikön lähettämä sähköposti ohjeistaa myös toimittajia viittaamaan ”kasvaviin todisteisiin” nälästä ja kuolemista avustuskeskusten ympärillä, mutta sähköpostissa ei mainita Hamasin toimijoiden suorittamia avustussaattueiden ryöstöjä, avun estämistä, ja ruokaa hakevien siviilien tappamista.


Luotettavaa uutisointia.
 
Tätä ei tainnut olla vielä täällä...


Spectatorin toimitus on saanut haltuunsa BBC:n toimituspäällikön omalle toimitukselleen lähettämän sisäisen sähköpostin, jossa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten Gazan humanitaarista tilannetta tulee käsitellä toimituksessa.

Spectatorille vuodetussa sähköpostissa BBC:n toimittajia ohjeistetaan painottamaan ”kasvavaa näyttöä” nälästä ja kuolemista avustuskeskusten läheisyydessä, mutta ohjeissa ohitetaan tyystin Hamasin rooli avun terrorisoimisessa ja jakelun estämisessä.

Sähköposti on otsikoitu nimellä ”Gazan ruokakriisin uutisointi” ja se lähetettiin BBC:n henkilökunnalle viime viikon perjantaina, 25. heinäkuuta.

Sähköpostin alussa todetaan, että ”väittely siitä, kuinka paljon apua on saatu Gazaan, on epäolennaista”. Tekstissä myös ohjeistetaan sanomaan, että hyväntekeväisyysjärjestö Gaza Humanitarian Foundationin (GHF) jakelujärjestelmä ”ei toimi”. Samalla toimittajia kehotetaan syyllistämään Israelia humanitaarisesta kriisistä.
--------
Spectatorin artikkelin mukaan BBC ottaa vastaan Hamasin kanssa linkittyneiden tahojen sekä siihen myötämielisesti suhtautuvien järjestöjen ilmoittamat uhriluvut ja nälkäväitteet lopullisina, samalla kun BBC ohittaa tai jättää mainitsematta Israelin tiedot ja vasta-argumentit, joiden tueksi on videoita ja silminnäkijätodistuksia.

BBC:n toimituspäällikön lähettämä sähköposti ohjeistaa myös toimittajia viittaamaan ”kasvaviin todisteisiin” nälästä ja kuolemista avustuskeskusten ympärillä, mutta sähköpostissa ei mainita Hamasin toimijoiden suorittamia avustussaattueiden ryöstöjä, avun estämistä, ja ruokaa hakevien siviilien tappamista.


Luotettavaa uutisointia.
No vihdoinkin. Ei ne voi enää valehdellä loputtomiin. Rehelliset, ajattelevat ihmiset ovat totaalisen kyllästyneitä länsimaiseen Hamaz terrorismin ihailuun. Kuinka paljon tälläistä korruptiota jolle kelpaa Qatarin rahaa? Sitä kovasti epäillään tämän takana. Ja mukana eräät vaikutusvaltaiset, kuten jo mainittu Italian ministeri, joka jäi valheesta eikä viitsinyt edes pyytää anteeksi.
Koska tätä vääristelyä kestänyt jo hyvin kauan, jonkunlainen ylivoipaisuus on päässyt irti ihan saatanallisella tavalla. Minulla on kait hyvä vainu ollut pitkään, muistan 90 luvulla katsoin yhden dokkarin, siellä gazan naiset leivän leipomisen puuhassa, lihaa padassa sekoittaen panetteli Israelia sitä että heitä kiidutetaan nälällä. Se on niin törkeä, koska joka ikinen heistä oli reilusti ylipainoinen.
Neukulassa syntyneenä olen pienestä pitäen kuullut radiosta miten kauhea on USA ja Israeli, no koko imperialistinen kapitalistinen länsi tietenkin, mutta israelilainen воешнщина, militarisuudelle halveerava nimi, korostettiin tässä pahuuden kolmikossa aina - USA, Länsi ja Israel ja heitä vastaan maailman pyhin ja planeetan ykkönen - Neukula.
Sitten Lännessä ruvettiin haukkumaan pelkästään Israelia ja tämä mennyt ihan ylikierroksilla.
Ja jokainen tätä järjettömyyttä tukeva näistä hyödyllisistä idioteista on juuri näiden kaltainen:
 
Viimeksi muokattu:
VALKOISESTA KIRJASSA KAHTEEN VALTIOON - MUTTA ILMAN JUUTALAISIA.

Garik Mazor: Ennakkotapaus, joka muutti kaiken, tapahtui Camp Davidissa.

Aina kun "palestiinalaisvaltiosta" keskustellaan, läntisen maailman yleisön tasolla – heidän, jotka ovat kaukana historiallisesta kontekstista – puhutaan "palestiinalaisten oikeudesta omaan valtioonsa", jonka luomista Israel, "joka on muka miehittänyt palestiinalaisten maat", estää. Juuri näin ihmisoikeusjärjestöt, palestiinalaisten tukijat lännessä ja suuri osa maailman liberaalista valtavirrasta asian esittävät.

Kuitenkin yksinkertainen kysymys – missä tarkalleen palestiinalaisvaltio pitäisi luoda ja miten se toimisi – nousee harvoin esiin niiden joukossa, jotka kaikkein äänekkäimmin vaativat "välitöntä ratkaisua". Vielä tärkeämpää, kukaan näistä kiihkeistä kannattajista ei osaa vastata kysymykseen: keitä palestiinalaiset itse asiassa ovat? Todellisuudessa "palestiinalaisvaltio" on vanha, mutta yhä muodikas ja kätevä populistinen iskulause; majakka liberaalien "yksinkertaisten eliöiden" ja kaikenlaisten juutalaisvastustajien kulkueille, jotka marssivat käsi kädessä yhdessä ja samassa soihtukulkueessa vihaamassa juutalaisia ja Israelia.

Ja kuten mikä tahansa iskulause, se ei edellytä historian tai tosiasioiden tuntemusta. Kukaan tästä "hyödyllisten idioottien" joukostosta ei rasita itseään historiallisella tiedolla. He eivät tarvitse sitä, eikä se ole heille ymmärrettävää. He saavat historiansa "korviensa kautta": millaista keitosta heille valmistetaan propagandakeittiöissä ja kaadetaan heidän päähänsä, se muuttuu heidän "totuudekseen", "tosiasioikseen" ja "historiakseen".

Antisemitismiin perustuva inertia on kuin lasi lämmintä verta elokuvien vampyyreille. Ilman "taistelua palestiinalaisen asian puolesta" he kuolisivat. Niin kauan kuin on olemassa heille niin mieluinen verinen eliksiiri, nimeltään "palestiinalaisvaltio", he ovat aktiivisia ja toimeliaita. Liberaalius on muuttunut uudeksi uskonnoksi, ja mitä tahansa uskonnollisia dogmeja massat pitävät ainoana ja kiistattomana totuutena.

Samalla ne, jotka valmistavat tätä keitosta – poliittiset eliitit, kansainväliset byrokraatit, korruptoituneet liberaalit virkailijat palestiinalaisista rakenteista – ymmärtävät täydellisesti: tämän idean lopullinen tavoite on geopoliittinen Israelin muutos, juutalaisvaltion syrjäyttäminen Lähi-idän kartalta ja sen seurauksena Yhdysvaltojen geopoliittisten etujen heikentäminen. Israel on merkittävin strateginen liittolainen Yhdysvalloille Lähi-idässä, ja kaikki Israelille aiheutettu vahinko on isku itse Amerikkaa kohtaan. Jos tarkastelemme asiaa syvällisemmin, "palestiinalainen valtio" edustaa modernia, liberaalien oikeudenmukaisuusiskulauseiden alle kätkettyä jatkoa yrityksille "lopullisen ratkaisun" toteuttamiseksi juutalaisten kohdalla. Natsien Saksassa ja muutamia vuosisatoja aiemmin keskiaikaisen Espanjan valtiossa "lopullinen ratkaisu" näyttäytyi yhtä lailla "oikeudenmukaisuuden puolustamisen legitiiminä toimenpiteenä", jonka toteutumista juutalaiset muka esti. Tänään kyse ei ole vielä juutalaisten joukkotuhoamisleireistä, vaan pikemminkin XV-luvun Espanjan tavoin tapahtuvasta karkotuksesta: karkotetaan ja vainotaan Israelia ja israelilaisia. Mutta tämä on vasta alku. Jos tätä kehityskulkua ei pysäytetä, seuraa väistämättä kansanmurhan toisto – jälleen "legitiimisti", "oikeudenmukaisuuden" lipun alla. "Palestiinalainen valtio" on väline juutalaisten ja Israelin syrjäyttämiseksi. Tarkastelkaamme faktoja. Palestiinalaisen valtion tarkoituksena sen arkkitehtien visiossa on yhdistää kaksi maantieteellisesti erillistä enklaavia: Gazan kaista Välimeren rannalla ja Jordanjoen länsiranta Israelin keskisessä vuoristoalueella.
 
Jatko osa edelliseen:
Välillä Gazan ja Länsirannan sijaitsee noin 80 kilometriä pitkä Israelin kapea alue, joka on leveimmillään vain 15–20 kilometriä. Näiden erillisten alueiden yhdistäminen liikenne- ja viestintäkäytävillä jakaa Israelin alueen käytännössä kahteen osaan: pohjois-keskiseen ja eteläiseen. Tämä on Israelin alueellinen jako. Tästä syntyy jatkuvia vaatimuksia siihen, että Israel palaisi vuoden 1967 kuuden päivän sotaa edeltäviin rajoihin. Tuolloin Israel onnistui voittamaan arabiarmeijoiden liittoutuman ja palauttamaan alueellisen koskemattomuutensa arabivaltausta vastaan, mukaan lukien Itä-Jerusalem, Juudea, Samaria ja Golanin kukkulat.

Jo vuonna 1993 Arafat vaati Israelilta vetäytymistä vuoden 1967 rajoihin palestiinalaisvaltion perustamisen ehtona. Samoin vaativat suurin osa maailman maista, mukaan lukien EU ja YK, jotka pitävät näitä alueita "miehitettyinä" ja Israelin siirtokuntia "vihreän linjan" takana laittomina. Yhdysvallat eri hallintojen eri kausina on puolestaan vaihtanut kantaansa: Obaman hallinto (2011) puhui vuoden 1967 rajojen ja "yhteisesti sovittujen aluevaihtojen" tarpeesta, kun taas Trumpin hallinto (2017–2021) käytännössä tuki Israelin kantaa ja tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.

Nykyään Ranska, Espanja, Norja ja monet muut maat vaativat suoraan Israelia palaamaan vuoden 1967 rajoihin konfliktin ratkaisun pohjaksi. Käytännössä juutalaisilta vaaditaan jälleen "ryhmittymistä ja alistumista kaasukammioihin", eikä tätä voida tulkita muuten. Palestiinalaisvaltion luominen tarkoittaisi seuraavaa:
– Uuden arabivaltion (alueen 23. arabivaltio) syvää sijoittamista Israelin alueelle;

– Israelin strategisen puolustussyvyyden merkittävää kaventumista;

– Pohjois- ja etelä-Israelin yhdistävien tärkeiden liikenneväylien haavoittuvuuden lisäämistä;

– Pysyvän jännityksen pesäkkeen luomista Israelin sisälle – ei enää naapuriksi, vaan sisäiseksi vihamieliseksi tahoksi;

– Väistämättömiä liikenneväylien laajennuksia Gazan ja Länsirannan välillä arabiväestön demografisen kasvun vuoksi.
 
jatkoa edelliseen..
Jaettu Israeliin kuuluva alue tulee kutistumaan kuin sahraminnahka, muuttaen alueen pysyväksi sotavyöhykkeeksi. Lopputulos on ilmeinen: Israel, menettäen alueellisen yhtenäisyytensä, heikentää dramaattisesti kykyään turvata turvallisuutensa ja menettää sen vuoksi suvereniteettinsa, kadoten juutalaisvaltiona. Israelin jakamisen politiikka ei syntynyt eilen, vaan muotoutui jo kauan ennen itsenäisyyden julistamista vuonna 1948. Sen juuret ulottuvat 1920-luvulle 20. vuosisadalla. Huhtikuussa 1920 San Remon rauhanjälkeisessä konferenssissa, jossa ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot suorittivat uutta maailmanjakoa, hyväksyttiin mandaattijärjestelmä. Iso-Britannia sai mandaatin hallita Palestiinaa, mukaan lukien vuoden 1917 Balfourin julistuksen periaatteet "juutalaisen kansan kansallisen kodin perustamisesta". Vuonna 1921 Kansainliitto antoi Ison-Britannian tehtäväksi edistää juutalaisvaltion perustamista koko historiallisen Israelin maan alueella, mukaan lukien Jordanjoen itäpuoliset maat.

Jo vuonna 1922 kuitenkin Winston Churchillin, siirtomaa-asioiden ministerin, aloitteesta Israelin maa-alue jaettiin keinotekoisesti: 77 % mandaatin alaisesta Palestiinasta muodostettiin erillinen valtio – Transjordania-emiirikunta, joka suljettiin juutalaisilta asutuksilta. Näin britit toteuttivat "hajota ja hallitse" -politiikkaansa ajaen kolonialistisia etujaan. Arabeille he lupasivat Osmanien valtakunnan alueita sodan tukemiseksi, ja juutalaisille – kansallisen kodin.

Toukokuussa 1939 Britannia julkaisi "valkoisen kirjan", joka rajoitti juutalaisten maahanmuuton vain 75 000 henkilöön viiden vuoden ajaksi, ja sen jälkeen vain arabien hyväksynnällä. Tämä tarkoitti käytännössä kieltoa pelastaa juutalaisia hetkellä, jolloin Eurooppa vajosi natsismin pimeyteen. Saksasta ja muista Euroopan maista saapuvia laivoja britit käännyttivät takaisin, lähettäen tuhansia juutalaisia natsien keskitysleireihin ja tuhoamisuuniin.

Nämä tosiasiat ovat julkisesti saatavilla: "Struma" (1942) – 769 pakolaista Romaniasta; britannialaiset eivät päästäneet laivaa Palestiinaan, myöhemmin se upposi, ja yksi henkilö selvisi. "Patria" (1940) – piti lähettää juutalaisia internointileireille Afrikassa; maanalainen räjähdys johti 260 ihmisen kuolemaan. "Exodus 1947" – 4500 selviytynyttä juutalaista, jotka pääsivät Luvattuun maahan, karkotettiin takaisin... Saksaan.
 
Jatkoa edelliselle:
Tämä oli tietoinen politiikka: säilyttää öljyn ja Suezin kanavan hallinta sekä arabihallintojen lojaalisuus – tuhansien juutalaisten elämien kustannuksella. Sionistiliike koki vuoden 1922 jaon petokseksi ja teki johtopäätöksen: voi luottaa vain itseensä. Niinpä "Haganah"-liike vahvistui. Arabit saivat ensimmäisen valtionsa – Transjordaniaksi nimetyn – mutta jatkoivat vaatimuksiaan, että britit hylkäisivät täysin suunnitelman juutalaisesta kansallisesta kodista. Arabisheikit ja emiirit ymmärsivät hyvin, että Israelista tulisi Lontoon vipuväline arabimaailmaa vastaan. Ja juuri niin kävikin viidenkymmenen vuoden kuluttua, mutta nyt Lontoon tilalle oli tullut Washington. Vuoden 1922 jako oli vaarallinen ennakkotapaus, jota käytetään yhä tänä päivänä "kahden valtion" periaatteen edistämisessä.

Kylmän sodan aikaan "palestiinalaisten itsenäisyyden" ideasta tuli yksi tärkeimmistä Neuvostoliiton välineistä sen pyrkiessä lisäämään vaikutusvaltaansa Lähi-idässä. Moskova loi, rahoitti ja aseisti siihen aikaan liittolaisinaan toimivia arabimaita ja terroristijärjestöjä, joista kaikkein vaikutusvaltaisin oli PLO (Palestiinan vapautusjärjestö), jota johti Neuvostoliiton marionetti Jasser Arafat. Yhdysvallat ja länsimaat tukivat Israelia, mutta käyttivät itsekin "palestiinalaiskorttia" omiin tarkoituksiinsa. Kaiken muuttanut ennakkotapaus tapahtui Camp Davidissä. Vuonna 1979 Israelin pääministeri Menachem Begin, allekirjoittaessaan Egyptin kanssa rauhansopimuksen Yhdysvaltain painostamana, allekirjoitti myös toisen, erillisen sopimuksen. Siinä Israel tunnusti ensimmäistä kertaa "palestiinalaisen kansan" ja sitoutui neuvottelemaan autonomian luomisesta. Tämä oli strateginen virhe – ensimmäinen askel "palestiinalaisvaltion" legitimointiin.

Presidentti Jimmy Carterin hallinto kuvitteli naiivisti, että Israelin tunnustama "palestiinaproblematiikka" ja ilmoitettu palestiinalaisten autonomia heikentäisivät Neuvostoliiton asemaa arabimaailmassa. Neuvostoliitto ei kuitenkaan menettänyt yhtäkään arabiliittolaista, mutta länsi loi pitkäkestoisen poliittisen välineen Israelin painostamiseksi – keinon jakaa juutalaisvaltion alueellisesti. Seuraukset eivät antaneet odottaa itseään. Vuonna 1991 Yitzhak Shamirin hallitus tunnusti Madridin Lähi-idän konferenssissa häpeällisesti PLO:n ja Jasser Arafatin neuvottelukumppaneina. Sitten tulivat Oslon sopimukset (1993–1995), joiden mukaisesti Israel luovutti Arafatin johtamille terroristeille maata ja vallan. Vuonna 1997 Benjamin Netanjahun hallituksen aikana Hebron siirtyi palestiinalaishallinnon valvontaan. Vuonna 2009 Netanjahu piti puheen "kahdesta valtiosta", vahvistaen väärän narratiivin. Jatko oli väistämätön.
 
Ja viimeinen osa, jotkoa edelliseen. Jopa itse arabit jo tajuavat, mutta milloin punavihreät lopettavat levittää omia valheita?
Vuonna 2005 Ariel Sharon toteutti yksipuolisen irtautumisen – Israel vetäytyi kokonaan Gazasta, avaten tien Hamasille. Vuonna 2017 Amonan purkaminen symboloi lopullista petosta juutalaisen suvereniteetin idealle Juudeassa ja Samariassa. Vuosikymmenten myönnytykset, jotka alkoivat Camp Davidista, johtivat pisteeseen, josta ei ollut paluuta, minkä jälkeen Israelin oli pakko muuttaa kurssiaan 180 astetta. Israelin vihollisten, jotka nykyisin ovat keskittyneet lännen liberaaliin poliittiseen eliittiin ja arabimaailman radikaaleihin voimiin, toimintatavat eivät ole muuttuneet: avokätistä terroristien rahoittamista; poliittista painostusta Israelia kohtaan; totaalista valhetta ja propagandaa, joiden tavoitteena on juutalaisen valtion tuhoaminen.

Historiallinen jatkumo on selkeästi havaittavissa: 1920-luku – maailman uudelleenjako ensimmäisen maailmansodan jälkeen; 1945–1950-luku – uuden jaon aika toisen maailmansodan jälkeen; nykypäivä – uusi uudelleenjako, jossa eri voimat pyrkivät jälleen jakamaan Israelin maan. Erona on kuitenkin se, että nykypäivänä Israel on tarpeeksi vahva estääkseen menneiden tragedioiden toistumisen. Arabimaailma, tai ainakin sunnien enemmistön edustama merkittävä osa siitä, on käytännössä tehnyt valintansa ja tunnustanut Israelin. Arabien silmissä pitkään alueellista epävakautta aiheuttanut triggeri – "palestiinalaisvaltio" – menettää yhä enemmän merkitystään.

Nykyiset Israelin jakamisen idean puolestapuhujat löytyvät eurooppalaisten presidenttien palatseista, eurooppalaisista parlamenteista ja kansainvälisten byrokratiarakenteiden toimistoista. Kaikki tämä on liberaalin lännen poliittista opportunismia, joka pyrkii kaikin keinoin ottamaan osansa uudesta Lähi-idän järjestelystä, jota Yhdysvallat, Israel ja alueen arabimaat yhdessä rakentavat. Näin tai muuten, "kahden valtion" idea on tuskissaan – ja kuinka paljon sitä yritetäänkin elvyttää, nämä yritykset ovat tuomittuja epäonnistumaan.

Garik Mazor
 
Ennustus:

Israel häviää sodan gazassa strategisella tasolla!!

Hamasin aseistariisunta ei onnistu, ellei ruuan jakelua saada gazassa toimimaan hamasista riippumatta. Nyt on nähty, että sen voi tehdä vain Israel yksin, mitkään ulkomaalaiset avustusjärjestöt ei tähän voi/aio/halua osallistua.
Kolme avustuspistettä ei riitä yhtään mihinkään jos 2milj. käsiparia pitää täyttää kädestä käteen, siitä ei seuraa kuin nälänhätä.
Nälkään tappaminen on pois keinovalikoimasta, samoin väestön pakkosiirrot, kaasukammiot ja ydinaseet.
Vastustajat ilmoittaa muina terroristeina, että jos valtiota ei tipu niin ei tipu aseetkaan. Minkäs teet?
Mun mielestä pöydällä on kaksi vaihtoehtoa:
1) Paluu sotaa edeltävään kylmään/ kuumaan rauhaan, jatkaa ruokkimista ja pudottaa aina välillä pommi pääteron rotankoloon. Hamas säilyy vallassa ja pyrkii tekemään statusquosta Israelille mahdollisimman kalliin ratkaisun. Paljon voimia pitää laittaa ns. käärmeen pään kimppuun, eli aseiden toimittajia tarvii kylmätä tarvittaessa kaikkialla maailmassa.
2) Kokeilla oikeasti tavoitella sitä kahden valtion mallia. Ulkopoliittinen paine kulkee kohti tätä, sisäpoliittisesti liki mahdoton malli. Oma keppostelu länsirannalla pitäisi lopettaa ja painua vittuun sieltä ainakin jossain määrin. Samalla pitäisi luottaa teron sanaan siitä että gazassa aseet sit tippuis (uskoo ken haluaa). Toisaalta jotain sotaväsymystä saattaa olla hamasissa/ tukevissa osissakin, nyt on nähty että vähänkään konventionaalisissa leikeissä Iipoilta tulee hopeaa käteen kerta kerrasta.
Summa summarum, jos strategisena voittona pidetään gazan tyhjentämistä, tai hamasin aseistariisuntaa/tuhoamista, niin näihin mä en missään määrin enää tavoitteina usko.
 
Ennustus:

Israel häviää sodan gazassa strategisella tasolla!!

Hamasin aseistariisunta ei onnistu, ellei ruuan jakelua saada gazassa toimimaan hamasista riippumatta. Nyt on nähty, että sen voi tehdä vain Israel yksin, mitkään ulkomaalaiset avustusjärjestöt ei tähän voi/aio/halua osallistua.
Kolme avustuspistettä ei riitä yhtään mihinkään jos 2milj. käsiparia pitää täyttää kädestä käteen, siitä ei seuraa kuin nälänhätä.
Nälkään tappaminen on pois keinovalikoimasta, samoin väestön pakkosiirrot, kaasukammiot ja ydinaseet.
Vastustajat ilmoittaa muina terroristeina, että jos valtiota ei tipu niin ei tipu aseetkaan. Minkäs teet?
Mun mielestä pöydällä on kaksi vaihtoehtoa:
1) Paluu sotaa edeltävään kylmään/ kuumaan rauhaan, jatkaa ruokkimista ja pudottaa aina välillä pommi pääteron rotankoloon. Hamas säilyy vallassa ja pyrkii tekemään statusquosta Israelille mahdollisimman kalliin ratkaisun. Paljon voimia pitää laittaa ns. käärmeen pään kimppuun, eli aseiden toimittajia tarvii kylmätä tarvittaessa kaikkialla maailmassa.
2) Kokeilla oikeasti tavoitella sitä kahden valtion mallia. Ulkopoliittinen paine kulkee kohti tätä, sisäpoliittisesti liki mahdoton malli. Oma keppostelu länsirannalla pitäisi lopettaa ja painua vittuun sieltä ainakin jossain määrin. Samalla pitäisi luottaa teron sanaan siitä että gazassa aseet sit tippuis (uskoo ken haluaa). Toisaalta jotain sotaväsymystä saattaa olla hamasissa/ tukevissa osissakin, nyt on nähty että vähänkään konventionaalisissa leikeissä Iipoilta tulee hopeaa käteen kerta kerrasta.
Summa summarum, jos strategisena voittona pidetään gazan tyhjentämistä, tai hamasin aseistariisuntaa/tuhoamista, niin näihin mä en missään määrin enää tavoitteina usko.
3) Gazan pilkkominen pieniin osiin osana rauhansopimusta ja rakentaminen täyteen siirtokuntia plus Trumpille pari rantatonttia päälle. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee. Oman valtion antaminen hamaksille olisi Israelin loppu pitkällä aikavälillä enkä usko siihen sekuntiakaan.
 
3) Gazan pilkkominen pieniin osiin osana rauhansopimusta ja rakentaminen täyteen siirtokuntia plus Trumpille pari rantatonttia päälle. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee. Oman valtion antaminen hamaksille olisi Israelin loppu pitkällä aikavälillä enkä usko siihen sekuntiakaan.
Kun hamas seuraavan kerran iskee Israeliin niin mitä silloin? Väestön siirto, joukkotuhonta, samaa vanhaa vai jotain uutta, mitä?
 
3) Gazan pilkkominen pieniin osiin osana rauhansopimusta ja rakentaminen täyteen siirtokuntia plus Trumpille pari rantatonttia päälle. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee. Oman valtion antaminen hamaksille olisi Israelin loppu pitkällä aikavälillä enkä usko siihen sekuntiakaan.
Voi toimia, tai sitten ei. KV paine pitää muistaa taustatekijänä. Israel ei tule saamaan parempaa ulkomaista tukea ehkä koskaan (äärikristityt vallassa tärkeimmässä liittolaismaassa). Onko tuolla sijainnilla paukkuja ottaa vastaan samaa kohtelua kuin etelä-afrikka 80-luvulla? Seuraava peliliike voi olla kivien ja rakettien heittelyn sijaan vaikka nälkälakko. Ja kun pakotteet iskee niin Iran parantelee asemiaan sotilaallista ratkaisua varten taustalla… Ei tuolla ole hyvää tai selvää ratkaisua mihinkään suuntaan tulossa.
 
DINA RUBINA NÄKEMYKSISTÄÄN NYKYTILANTEESTA

"Tämä on se, mitä haluan sanoa kaikille, jotka odottavat minulta pikaista ja miellyttävää raporttia kannastani liittyen rakkaaseen kotimaahani, joka tällä hetkellä (ja aina) elää fanaattisten vihollisten ympäröimänä, pyrkien sen tuhoamiseen; kotimaahani, joka käy tällä hetkellä oikeudenmukaista kansallista sotaa vimmaista, armotonta, valheellista ja kavalasti toimivaa vihollista vastaan:

Viimeksi perustelin itseäni yhdeksännellä luokalla koulussa, apulaisrehtorin huoneessa. Siitä lähtien olen tehnyt niin kuin olen katsonut oikeaksi, kuunnellut vain omaa omaatuntoani ja ilmaissut yksinomaan omaa käsitystäni maailmanjärjestyksestä sekä ihmisoikeuden periaatteista.

Joten näin.

Oikeasti, Natalia*, olen pahoillani ponnisteluistasi ja toiveistasi, että minun kanssani voisi "keittää puuroa" – sellaista puuroa, joka maistuisi kaikille. Pyydän siksi teitä henkilökohtaisesti lähettämään kaikille kiinnostuneille vastaukseni:

"7. lokakuuta, lauantaina, Simchat Torah -juutalaisjuhlan aikana, armoton, huolellisesti koulutettu, hyvin valmistautunut ja Iranin aseilla loistavasti varustettu Gazan kaistaa hallitseva Hamas-terroristijärjestö (alue, jonka Israel jätti noin 20 vuotta sitten) hyökkäsi kymmeniin rauhallisiin kibbutseihin samalla, kun se pommitti maatamme kymmenillä tuhansilla raketeilla. Julmuudet, joita edes Raamattu ei kykene kuvaamaan, kauheudet, jotka himmentävät Sodoman ja Gomorran rikoksia (mikä muuten tallennettiin tappajien omille otsa- ja rintakameralle ja ylpeästi lähetettiin reaaliajassa internetiin), voivat järkyttää ketä tahansa normaalia ihmistä. Useiden tuntien ajan tuhannet verestä juopuneet ja euforiset pedot raiskasivat naisia, lapsia ja miehiä, ampuivat uhreja sukuelimiin ja päähän, leikkasivat naisten rinnat irti ja pelasivat niillä jalkapalloa; leikkasivat vauvoja ulos raskaana olevien naisten kohdusta ja heti tappoivat heidät, sitoivat ja polttivat pieniä lapsia. Hiiltyneitä ja täysin palaneita ruumiita oli niin paljon, että viikkojen ajan patologit eivät pystyneet käsittelemään uskomatonta työmäärää uhrien tunnistamisessa.

Ystäväni, joka on työskennellyt 20 vuotta New Yorkin sairaalan päivystyksessä ja toiset 15 vuotta Israelissa jäänteiden tunnistamisen parissa, saapui ensimmäisten joukossa veren ja tuhkan täyttämiin kibbutseihin pelastusryhmän ja lääkintähenkilöstön kanssa… Hän ei ole vieläkään pystynyt nukkumaan. Lääkäri, joka oli tottunut käsittelemään ruumiita, menetti tajuntansa nähtyään tapahtumat, ja myöhemmin autossa hän oksensi koko paluumatkan. Se, mitä nämä ihmiset näkivät, on mahdotonta kuvailla.

Hamas-taistelijoiden mukana aukoista rajassa säntäsivät myös "siviilit", jotka osallistuivat mittaamattoman suuriin mellakoihin, ryöstivät, tappoivat ja veivät kaikkea, mitä saivat käsiinsä. Näiden "rauhanomaisten palestiinalaisten" joukossa oli myös 450 henkilöä YK:n BAPOR-organisaatiosta. Siellä oli kaikki halukkaat, ja halukkaita oli monia, kuten vilkkaista kansanjuhlinnasta voi nähdä (joka myös kuvattiin nykyään epämukavasti sadoilla mobiilikameroilla) – Hamasia tukee ja hyväksyy, ainakin ennen varsinaisten taistelujen alkua, lähes koko Gazan väestö.

Pääongelma: pedon luolaan vietiin meidän kansalaisiamme, yli 200, mukaan lukien naiset, lapset, vanhukset ja viattomat ulkomaiset työntekijät. Heistä noin sata on edelleen mätänemässä ja kuolemassa Hamasin piilopaikoissa. Tarvitseeko edes sanoa, että nämä uhrit, joiden kidutus jatkuu, eivät juuri kiinnosta "akateemista yhteisöä".

Mutta en puhu nyt siitä. Kirjoitan tämän en siksi, että joku myötätuntoisi kansani tragediaa. Kaikkina niinä vuosina, kun maailman yhteisö on kaatanut satoja miljoonia dollareita tähän maapalaseen (Gazan kaistaan) – ja pelkästään BAPOR-organisaation vuosibudjetti on MILJARDI dollaria! – Hamas on rakentanut näillä rahoilla monimutkaisen tunnelijärjestelmän, kerännyt aseita, opettanut pienille koululaisille, miten puretaan ja kootaan Kalashnikov-automaattiaseet, painanut oppikirjoja, joissa Israelin viha ylittää kuvittelun, ja joissa jopa matematiikan tehtävät näyttävät tältä: "Oli kymmenen juutalaista, shahid tappoi neljä, kuinka monta jäi jäljelle?" – Jokaisella sanalla kehotetaan tappamaan juutalaisia.

Ja nyt, kun Israel, järkyttyneenä näiden saastaisten rikollisten hirvittävistä teoista, käy sotaa terroristisen Hamasin tuhoamiseksi, joka niin huolellisesti valmisti tämän sodan ja sijoitti tuhansia ammuksia kaikkiin sairaaloihin, kouluun, päiväkoteihin… – nyt maailman akateeminen yhteisö huutaa "palestiinalaisen kansan kansanmurhasta", perustuen, tietysti, kenen tietoihin? Oikein, sama Hamas, sama BAPOR.

Akateeminen yhteisö, jota eivät ole kiinnostaneet joukkomurhat Syyriassa, verilöylyt Somaliassa, uiguurien vainot, eikä lukumiljoonainen kurdien kansa, jota Turkin hallinto on vainonnut vuosikymmeniä – tämä sama huolestunut yhteisö, joka ripustaa kaulaansa "arafatkeja" – murhaajien tunnusmerkkejä – marssii "Vapaa Palestiina joelta mereen!" -plakaattien alla, mikä tarkoittaa Israelin täydellistä tuhoamista (vaikka monet näistä "akateemikoista", kuten kyselyt osoittavat, eivät tiedä, missä kyseinen joki sijaitsee, sen nimeä tai mistä rajat kulkevat…) – ja nyt tämä sama yhteisö vaatii minulta "selkeää kantaa tilanteeseen."

Ihan oikeasti?! Oletteko te tosissanne?!

Nimittäin, tiedättehän, olen kirjailija ammatiltani. Olen koko elämäni, jo yli 50 vuotta, omistautunut sanojen asetteluun. Minun romaanini on käännetty 40 kielelle, mukaan lukien albania, turkki, kiina, esperanto… ja valtavaa määrää muita kieliä. Ja nyt, suurella mielihyvällä, pidättelemättä ilmaisujani, lähetän vilpittömästi ja kaikella sieluni voimalla PERSIIN kaikki ne "intellektuellit", jotka ovat kiinnostuneita minun näkökannastani. Itse asiassa, hyvin pian tulette kaikki päätymään juuri sinne ilman minun apuani.

Dina Rubina

*Nataliya - Journalisti, joka pyysi Dina Rubinalta lausuntoa hänen näkemyksistään ja selitystä kommentteihin haastattelussa Mihail Kozirevin kanssa.
FB:sta
 
Saksalaislehti Die Weltissä oli juttu siitä, kuinka saksalaisviranomaisten mukaan 50-100% Gazaan toimitetusta avusta päätyy Hamasille ja muille rikollisryhmille:

Jutussa myös kerrotaan, kuinka kaksi kolmesta vettä Israelista Gazaan toimittavasta putkesta on toiminnassa, ja kuinka viime viikosta lähtien 220 rekkaa on toimittanut päivittäin apua Gazaan. Israel toimittaa myös sähköä yhtä aiemmasta kymmenestä linjasta pitkin.
Lisäksi ilmapudotuksin on pudotettu 73 tonnia apua.
Kaikesta tästä huolimatta jauhojen hinta on 80 euroa kilolta.
 
Edellisellä sivulla sivuttiin väitteiden todenperäisyyttä, Gazaan suunnattujen avustuskuljetusten päätymisestä Hamasin hyppysiin. Spoilerissa NYT:in artikkeli, johon puheessa ollut Hesarin artikkeli taas osin pohjasi.

Tämä sota tuskin menneistä tai käynnissä olevista tai tulevista siinä poikkeaa, että ulos saatavissa oleva tieto on aina jossakin määrin korruptoitunutta, muodossa mikä nyt kunkin toimijan intentioihin istuu (poliittisten) julkisuuspelien hallinnassa.

Yksi osa yllämainittua, on nälänhädän (joka on todnäk paikkansapitävää, laajuus ja taso ehkä sitten kysymyksenalaista) käyttö Hamasin takana olevien toimijoiden (sisäisten ja ulkoisten) pyrkimysten ajamisessa. Tässä hetkessä vaikuttaisi siltä, että tämä ainakin osittain olisi hedelmälliseen maaperään siementänyt. Vihamielisyys Israelia ja juutalaisia kohtaan on Länsimaissa mielestäni vahvasti viimeisen vuoden.. kahden aikana piikittänyt ja vaikutukset islamilaisessa maailmassa sekä Lännessä asuvien massoista värväämiseen toiminnan rintamaan tuskin tässä heikkenevät, vaikka viiveellä vasta arvioita voi tehdä luotettavasti. Tähän lisänä vähintään yhtä merkittävänä tekijänä, hajaannuksen ja ristiriitojen leviäminen Läntiseen maailmaan, ei vähiten täällä olevan laajan muslimipopulaation hyödyntämisessä.

Sivuosumana, mutta ei whataboutismin hengessä: Kuinka laajaa julkisuutta, moraalista kiima-tuskaa tai mielenosoitusten vyöryä tms. on aikaan saanut esim. Jemenin sisällissota (tässäkin Iran toimijana), jossa absoluuttiset määrät siviiliuhreina ovat todennetusti aivan eri tasolla Gazaan nähden.

Mitä palstan Lähi-itään perehtyneet arvelevat: Onko Hamasin johto - mitä tahoja tämä todellisuudessa kokonaisuudessaan tarkoittaakaan - tehnyt massiivisen vakavia virhearviointeja Israelin vastineesta omalle kiihdytetylle toiminnalleen vai olisiko taustalla jotakin tarkoituksellista ja ennakointien piiriin mahtuvaa. En ehkä pelkän uskonnollisen fanatismin piikkiin Hamasin toiminnan ratkaisuja laittaisi - viimeisimpänä esimerkkinä videomateriaali nälkiinnytetyistä panttivangeista - vaikka sekin mahdollista on. Itsellä mitään graniittiin muotoiltua näkemystä ei tähän ole. Hygieenisesti tätä sotaa ei voi käydä, siitä olen tattis.

No Proof Hamas Routinely Stole U.N. Aid, Israeli Military Officials Say
Israel has long restricted aid to Gaza on the argument that Hamas steals it to use as a weapon of control over the population. On Saturday, the Israeli military announced new airdrops of aid.


Listen to this article · 10:40 min Learn more
Share full article713
Several men walk carrying cardboard boxes labeled "Food Rations."
Palestinians with food handouts northwest of Gaza City last month.Credit...Saher Alghorra for The New York Times
Natan Odenheimer
By Natan Odenheimer
Reporting from Jerusalem

July 26, 2025
Leer en español
For nearly two years, Israel has accused Hamas of stealing aid provided by the United Nations and other international organizations. The government has used that claim as its main rationale for restricting food from entering Gaza.

But the Israeli military never found proof that the Palestinian militant group had systematically stolen aid from the United Nations, the biggest supplier of emergency assistance to Gaza for most of the war, according to two senior Israeli military officials and two other Israelis involved in the matter.

In fact, the Israeli military officials said, the U.N. aid delivery system, which Israel derided and undermined, was largely effective in providing food to Gaza’s desperate and hungry population.

Now, with hunger at crisis levels in the territory, Israel is coming under increased international pressure over its conduct of the war in Gaza and the humanitarian suffering it has brought. Doctors in the territory say that an increasing number of their patients are suffering from — and dying of — starvation.

More than 100 aid agencies and rights groups warned this past week of “mass starvation” and implored Israel to lift restrictions on humanitarian assistance. The European Union and at least 28 governments, including Israeli allies like Britain, France and Canada, issued a joint statement condemning Israel’s “drip-feeding of aid” to Gaza’s two million Palestinian residents.

Israel has largely brushed off the criticism.

David Mencer, a government spokesman, said this week that there was “no famine caused by Israel.” Instead, he blamed Hamas and poor coordination by the United Nations for any food shortages.

On Saturday night, however, the Israeli military announced that it would revive the practice of dropping aid from airplanes, and make it easier for aid convoys to move through Gaza along “designated humanitarian corridors.”

The announcement did not detail how either mechanism would work or how they would differ from prior approaches. Israel already allows aid convoys to travel along designated routes through Gaza, but aid agencies say they are badly coordinated, reducing their effectiveness.

Foreign countries, in coordination with the Israeli Air Force, dropped aid in Gaza last year but the practice ended after some airdrops hit people and property, and others landed in the sea and in Israel.

The military’s statement came a day after Israeli officials again agreed to allow nations to parachute aid into Gaza. A military spokesman, Lt. Col. Nadav Shoshani, said late Saturday that the first airborne deliveries would be dropped overnight by Israel over northern Gaza, before foreign air forces would take over on Sunday.

Israel moved in May toward replacing the U.N.-led aid system that had been in place for most of the 21-month Gaza war, opting instead to back a private, American-run operation guarded by armed U.S. contractors in areas controlled by Israeli military forces. Some aid still comes into Gaza through the United Nations and other organizations.

Image
Several men ride on the back of a flatbed truck piled with large white bags filled with aid is driving along a dirt road.
Palestinians in Gaza securing aid trucks headed toward Gaza City last month.Credit...Saher Alghorra for The New York Times
The new system has proved to be much deadlier for Palestinians trying to obtain food handouts. According to the Gaza Health Ministry, almost 1,100 people have been killed by gunfire on their way to get food handouts under the new system, in many cases by Israeli soldiers who opened fire on hungry crowds. Israeli officials have said they fired shots in the air in some instances because the crowds came too close or endangered their forces.

The military officials who spoke to The New York Times said that the original U.N. aid operation was relatively reliable and less vulnerable to Hamas interference than the operations of many of the other groups bringing aid into Gaza. That’s largely because the United Nations managed its own supply chain and handled distribution directly inside Gaza.

Hamas did steal from some of the smaller organizations that donated aid, as those groups were not always on the ground to oversee distribution, according to the senior Israeli officials and others involved in the matter. But, they say, there was no evidence that Hamas regularly stole from the United Nations, which provided the largest chunk of the aid.

A Hamas representative did not immediately respond to requests for comment.

An internal U.S. government analysis came to a similar conclusion, Reuters reported on Friday. It found no evidence of systematic Hamas theft of U.S.-funded humanitarian supplies, the report said.

“For months, we and other organizations were dragged through the mud by accusations that Hamas steals from us,” said Georgios Petropoulos, a former U.N. official in Gaza who oversaw aid coordination with Israel for nearly 13 months of war.

The senior military officials and others interviewed by The Times spoke on the condition of anonymity because they were not authorized to speak publicly on behalf of the military or government. Prime Minister Benjamin Netanyahu’s office did not immediately respond to requests for comment.

In a statement, the military said that it has been “well documented” that Hamas has routinely “exploited humanitarian aid to fund terrorist activities.” But the military did not dispute the assessment that there was no evidence that Hamas regularly stole aid from the United Nations.

Image
Several men, most wearing high-visibility yellow vests, stand in a room with many large white bags.
The World Food Program distributing flour to Palestinian families in Gaza City in June.Credit...Saher Alghorra for The New York Times
The Israeli government and military have often clashed over how to conduct the war in Gaza. Early last year, top commanders urged a cease-fire with Hamas to secure the release of hostages. Mr. Netanyahu’s government instead expanded the ground operation in southern Gaza.

Israel used the rationale that Hamas steals aid when it cut off all food and other supplies to Gaza between March and May. In March, after a cease-fire between Hamas and Israel collapsed, Mr. Netanyahu said: “Hamas is currently taking control of all supplies and goods entering Gaza,” and he declared that Israel would prevent anything from entering the territory.

That blockade, and problems with a new aid system that launched in May, brought hunger and starvation in Gaza to the current crisis levels.

For most of the war, the United Nations was the largest single source of aid entering Gaza, according to data from the Israeli military unit that oversees policy in the territory.

Now, the new aid system is managed instead by the Gaza Humanitarian Foundation, or G.H.F., a private American company led by a former C.I.A. agent. It was intended to eventually replace international aid organizations and the U.N. role.

But it has only a few distribution hubs, compared with hundreds under the former U.N.-run operation.

Image
Plastic-wrapped pallets of cardboard boxes that bear the label G.H.F.
Piles of humanitarian aid packages from the Gaza Humanitarian Foundation at the Kerem Shalom crossing on Thursday.Credit...Ohad Zwigenberg/Associated Press
The new system’s rollout at the end of May was quickly followed by near-daily episodes of deadly violence near distribution sites. Desperate and hungry Palestinians must go to the few aid distribution sites located in areas controlled by Israeli forces. The hours of operation are limited and supplies run out, so crowds arrive early, with some walking for miles to get there.

After concluding that Hamas had not stolen from the United Nations on a regular basis, members of the Israeli military met in mid-March with Mr. Netanyahu’s military adviser to discuss the government’s emerging plans for a new aid system, according to the officials interviewed by The Times.

At the meeting, they said, military officials expressed concerns about the intention for G.H.F. to be the sole provider of aid for all of Gaza and presented a plan to expand the U.N. role in parts of Gaza where the private group was not expected to operate.

The military officials in the meeting also suggested that the United Nations could distribute other types of aid that the G.H.F. does not hand out, such as medical supplies.

But the government initially dismissed the military’s plan, according to three of the people familiar with the matter and records reviewed by The Times.

Eventually, when the military warned of looming hunger in Gaza in May, the government changed its position and allowed the United Nations and other organizations to distribute aid along with the G.H.F.

Since May 19, when Israel allowed emergency supplies to resume entering Gaza after its two-month blockade, half of the aid has been distributed by the United Nations and international organizations, with the other half coming through the G.H.F., the Israeli military says.

Image
Men in military uniforms, wearing helmets and carrying guns, walk past a wall that has the United Nations logo on it.
Israeli soldiers patrolling the central Gaza Strip, photographed during an escorted tour by the Israeli military in February last year.Credit...Sergey Ponomarev for The New York Times
Over the course of the war, the Israeli military released records and videos purporting to show how Hamas has been exploiting humanitarian aid. The army also shared what it described as internal Hamas documents found in a headquarters in Gaza, which discuss the percentage of aid taken by various Hamas wings and dated to early 2024. But those documents do not specifically refer to the theft of U.N. aid.

Israel has long had tense relations with the United Nations, which spilled over into open hostility during the Gaza war. Israel accuses the organization of bias and says that it was infiltrated by Hamas, including claims that U.N. staff took part in the Oct. 7, 2023, terrorist attack that started the war.

Israel has accused the United Nations of failing to collect truckloads of aid sitting idle near a border crossing into northern Gaza.

The United Nations, in turn, says the Israeli military has not provided enough secure routes to send those trucks in. It accuses Israel of destroying Gaza and blocking critical aid.

This past week, Israel refused to renew the visa of Jonathan Whittall, a senior U.N. humanitarian official who oversees humanitarian affairs in Gaza and the Israeli-occupied West Bank. Foreign Minister Gideon Saar said the official had “spread lies about Israel.”

Mr. Petropoulos, the former U.N. official in Gaza, welcomed the notion that some Israeli officials had recognized the U.N.-led aid system as effective during the war. But he said he wished that endorsement had come much sooner.

“If the U.N. had been taken at face value months ago, we wouldn’t have wasted all this time and Gazans wouldn’t be starving and being shot at trying to feed their families,” he said.

Patrick Kingsley contributed reporting.

Natan Odenheimer is a Times reporter in Jerusalem, covering Israeli and Palestinian affairs.
 
Nykymaailma on niin nyrjähtänyt, että sen on pakko loksahtaa oikeisiin uomiin... Muuten sopulit ja pulut on viisaampia luomakunnan kruunuja, kuin nykyihminen... Nykyisen ajatusmallin mukaan olis meitin pitänyt ruokkia vihua, ettei heille tule vaan nälkä ... Järjestää terveydenhuolto ym. sekä Talvisodassa että jatkoilla....
 
Ennustellaan. Mikään tuolla ei aidosti muutu. Hellyttävää tämä ns. Puolen valinta. Israel nakkaa ruikkupaskat ns. Maailman mielipiteelle ja nauruaan pidätellen lukee mitä asiasta puhutaan muualla. Nauravat hölmöille, jotka suu vaahdossa puolllustavat heitä ja hirnuvat kaakatusnaurua valtiontunnustajille.

Pääasia on, että mielipide Suomessa löytyy. Minulla ei ole, ei ole sen väärti, tapelkoot siellä tuhansien kilometrien päässä niin että otavassa asti kuuluu.

Muistan elävästi mitä vanhan liiton israelilaisperheissä puhuttiin ysärillä. Mitä he ajattelivat yk joukoista ja erityisesti upseereista. He pitivät ulkkiksia pilkkanaan. Niistä asioista ei ole kiva kertoilla kotisuomessa.
 
Back
Top