SIVILISAATION PEILI
Maailma katsoi Israelia ja näki itsensä — rumana, valheellisena, tekopyhänä. Me juutalaiset olemme vain peili, josta heijastuu teidän barbarisminne, joka on naamioitu humanismin kasvoilla. Seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta sitten Auschwitzin tuhkien jälkeen maailma vannoi: "Ei koskaan enää." Mutta vuosina 2023–2025 ei vain unohdettu tätä valaa — vaan se tallattiin maahan. Mielenosoitusten, hashtagien ja marssien myötä, joissa jälleen kerran huudettiin kehotuksia tappaa juutalaisia. Israelista tuli ainoa valtio, jolta evättiin oikeus puolustaa itseään. Ainoa valtio, jonka vaaditaan kuolevan hiljaisesti — mukavuutenne vuoksi.
Gazassa käytävä sota ei ole pelkästään tragedia. Se on peili, joka paljastaa maailman ruman todellisuuden.
Ihmisoikeusaktivistit, jotka vaikenivat Syyriassa tapahtuneesta kansanmurhasta (500 000 kuollutta), Jemenistä (377 000 uhri, mukaan lukien 85 000 nälkään kuollutta lasta) ja Sudanista (150 000 tapettua kahden vuoden aikana), yhtäkkiä riemastuivat Gazasta otettuihin lavastettuihin videoihin.
Ne tahot, jotka vuosikymmenien ajan tukivat tyrannioita — Iranista Eritreaan — löysivät yhtäkkiä moraalin, mutta vain, kun Israel uskalsi vastata terrorismiin.
Puhutteko vastarinnasta? Kuka vastustaa? Elävänä poltettuja vauvoja? Raiskattuja ja paloiteltuja tyttöjä? Vanhuksia, joita tukehtui koteihinsa? Näin omin silmin tytön ruumiin, jonka sukupuolielimet oli valeltu hapolla ennen kuin hänet raiskattiin. Näitä eivät tehneet vain Hamasin militantit — näitä tekivät "rauhanomaiset" Gazan asukkaat, jotka hyökkäsivät kibutseihimme terroristien mukana. Perheenisät, "tavalliset" naapurit, jotka ryöstivät, tappoivat ja juhlivat ruumiiden äärellä.
Miten kukaan kehtaa kutsua sellaista terrorismia "vastarinnaksi" väittämällä, että kyseessä on "80 vuotta kestynyt miehitys"? Mutta mistä miehityksestä te valehtelette? Israel on ainoa valtio, joka perustettiin YK:n päätöksellä vuonna 1947. Gaza luovutettiin kokonaan palestiinalaisille vuonna 2005. Israel vetäytyi viimeistä senttimetriä myöten, jättäen kasvihuoneet ja talot. Mitä saatiin vastineeksi? Hamas kaappasi vallan, muutti Gazan rakettien lähetysalustaksi, piilotti laukaisualustat sairaaloihin ja kouluihin, käytti lapsia ihmiskilpinä. Sairaaloiden sijaan rakennettiin miljoonilla tunteja. Tulevaisuuden sijasta tarjottiin raketteja.
Ei ole ollut mitään "Palestiinaa." Ei ole ollut "80 vuoden miehitystä." On ollut 80 vuoden kieltäytyminen tunnustaa juutalaisten oikeus omaan maahansa.
Miksi te pysytte hiljaa, kun muslimit tappavat toisia muslimeita? Missä olivat protestinne, kun Assad kaasutti syyrialaisia lapsia? Kun Turkki pommitti kurdeja? Kun Saudi-Arabia hävitti Jemenin? Missä lippunne, plakaattinne, YK:n päätöslauselmat? Miksi, kun arabit tappavat arabeja, se on "sisäpoliittinen asia"? Mutta kun juutalaiset puolustautuvat, se on "kansanmurha"? Vastaus on yksinkertainen: kyse ei ole humanismista. Tämä on antisemitismiä.
Teitä ei huoleta veri — teitä kiinnostaa, kuka sen vuodattaa.
Kun juutalaiset vaikenivat ja kuolivat — se oli kätevää. Kun me tartuimme aseisiin — siitä tuli "kohtuuttoman raakaa."
Kun terroristit leikkaavat ja raiskaavat, heille annetaan asiayhteys. Heille annetaan YK:n puhetilaisuuksia. Imaamit kutsuvat sitä "taisteluksi vapaudesta." Ja kun Israel vastaa, te muistattekin "kollektiivisen syyllisyyden" ja "nälän aseena."
Olkaamme rehellisiä: Gazassa ei ole viattomia. Hamasin propaganda on myrkyttänyt kokonaisia sukupolvia. Äiti unelmoi pojastaan shahidina. Vauva oppii vaipoistaan asti vihaamaan. Gazan väkijoukko juhli, kun panttivankejamme raahattiin kaduilla. Jopa "rauhanomaiset" asukkaat, jotka ylittivät rajamme 7. lokakuuta, ryöstelivät ja tappoivat.
Kyse ei ole yksittäisistä militanteista — kyseessä on yhteiskunta, joka on kyllästynyt kuoleman kulttiin.
Ja vaikka Hamas katoaisi, sen tilalle tulee toinen — sillä viha on muuttunut heidän uskontokseen. Vain sukupolvien vaihdos, joka revitään ulos tästä myrkystä, voi muuttaa jotakin. Mutta kuka sen tekee, jos edes Egypti ampuu palestiinalaisia rajalla, jotta "zombeja" ei päästettäisi heidän silmiensä eteen?
On merkittävää, että 70 muslimimaasta yksikään ei ole avannut oviaan palestiinalaisille. Egypti, Jordania, Libanon — kaikki syyttävät Israelia, mutta pitävät rajansa tiukasti suljettuina. Miksi? Koska he tietävät: Hamas ja sen seuraajat eivät ole pakolaisia vaan uhka. Mutta juutalaisten syyttäminen on helpompaa kuin ongelman ratkaiseminen.
Kyse ei ole Palestiinasta.
Jos Israel olisi šiialainen tai sunnilainen valtio, sen vastausta kutsuttaisiin "taisteluksi terrorismia vastaan," ja se olisi siinä.
Kyse on siitä muinaisesta, tahmeasta, alkukantaisesta antisemitismistä.
Kyse on kateudesta kansalle, joka selvisi kaikesta huolimatta. Valtiolle, joka muutti autiomaan teknologian ja voiman keitaaksi.
Maailma ei voi antaa anteeksi juutalaisille, että selvisimme — ja tulimme vahvemmiksi kuin te. Häpeällistä, vai mitä?
Israel muistuttaa: voima ei ole luku, ei koko. Voima on järkeä, lujuutta ja tahtoa.
Te, jotka huudatte "Free Palestine", ette ole rauhan puolestapuhujia.
Olette samassa joukossa niiden kanssa, jotka katsoivat hiljaa, kun Varsovan ghetto paloi, kun synagogat paloivat, kun juutalaisia ajettiin uuneihin.
Hiljainen hyväksyntänne ei alkanut tänään — se on jatkunut vuosisatojen ajan. Jokainen iskulauseenne, jokainen päätöslauselmanne, jokainen hashtaginne — ne ovat kaikua siitä välinpitämättömyydestä, joka antoi antisemitismille mahdollisuuden kukoistaa.
Te ette itke 5,4 miljoonan afrikkalaisen lapsen puolesta, jotka kuolevat nälkään vuosittain (UNICEF:n mukaan), mutta huudatte "humanitaarisesta katastrofista," jonka Hamas on luonut omilla käsillään.
Teidän humanisminne herää vain juutalaisia vastaan.
Kun arabit tappavat arabeja — te vaikenenne.
Kun Kiina vainoaa uiguureja — te haukotteletta.
Mutta heti kun Israel vastaa terrorismiin, te olette valmiina hashtagien ja pakotteiden kanssa.
Tämä on sota sivilisaation ja barbarismin välillä.
Vain barbarismi on jo noussut pois luolistaan. Se käyttää pukuja, puhuu YK:n puhujalavoilla, huutaa "Vapauttakaa Palestiina!" ja jakaa humanistisia kunniakirjoja kaikille, jotka vihaavat juutalaisia
Te ette pelkää Gazan nälänhätää. Te pelkäätte juutalaisia, jotka kieltäytyvät olemasta uhreja.
Te pelkäätte Israelia, joka ei nöyrästi mene teurastettavaksi.
Mutta tiedättekö mitä? Jos omien puolustaminen on barbaariutta, tervetuloa Uuteen Israeliin. Me selvisimme teitä vastaan.
Aseen kanssa kädessä. Kilvellä ja kunnialla.
Ja kun pöly laskeutuu, historia kirjoittaa: maailma petti jälleen juutalaiset, mutta me emme murtuneet. Teistä huolimatta. Kaikista teistä huolimatta.
Elinell Aloni
Lokakuu 2025
