UNRWA: Ikuisen konfliktin tehdas
Kun Yhdistyneet kansakunnat vuonna 1949 perusti UNRWA:n – palestiinalaispakolaisasioiden avustusorganisaation – se vaikutti humanitaariselta tehtävältä. Maailma oli juuri selvinnyt toisen maailmansodan katastrofista, Euroopassa kuhisi siirtolaisleirejä, ja kansainvälinen yhteisö halusi tarjota ihmisille katon pään päälle, ruokaa ja mahdollisuuden aloittaa alusta.
Mutta UNRWA oli alusta alkaen erilainen. Se ei ollut organisaatio ongelmien ratkaisemiseksi – se oli organisaatio niiden ikuistamiseksi. Perustamisestaan lähtien se ei parantanut haavoja, vaan istutti niitä sukupolvien tietoisuuteen.
**Organisaatio, joka ei ole rauhaa, vaan sotaa varten**
Sen sijaan, että se olisi auttanut ihmisiä integroitumaan, UNRWA:sta tuli poliittisen myytin instituutio. Lapsille opetettiin pienestä pitäen, että heidän kotinsa ei ole täällä, että heidän maansa on "varastettu", että "paluu" ei ole pelkkä unelma, vaan velvollisuus, ja että vihollinen on lähellä. Ei synny kasvatusta, vaan kansallinen trauma, joka muuttuu aseeksi.
Alusta asti tämä organisaatio sisällytti olemassaoloonsa ikuisen konfliktin idean. Sitä ei opettanut elämään muiden rinnalla – se opetti odottamaan kostopäivää.
Vuonna 1965 UNRWA meni vielä pidemmälle: se teki päätöksen, joka teki palestiinalaispakolaisista maailman ainoat perinnölliset pakolaiset. Muissa sodissa ja katastrofeissa pakolaisstatus päättyy integraation, uudelleensijoittamisen tai kansalaisuuden saamisen jälkeen. Mutta ei täällä. Täällä pakolaisuus siirtyy "veressä", kuten sukunimi, kuin leima.
Päätöksestä tuli Lähi-idän konfliktin ratkeamattomuuden ydinkysymys. Ei ole olemassa mitään muuta järjestöä, joka olisi laillistanut statuksen, joka muuttaa tragedian dynastiseksi titteliksi.
Kun PLO karkotettiin Jordaniasta 1970-luvun alussa, merkittävä osa sen johdosta ja taistelurakenteista siirtyi Libanoniin; Libanonin pakolaisleireistä (Ain al-Hilweh, Rashidieh ja Sabra/Shatila) tuli tukikohtia ja koulutuskeskuksia terroristeille, jotka hyökkäsivät Israeliin.
**Epäoikeudenmukaisuus, joka on kirjoitettu DNA:han**
Kun 750 000 arabia jätti vastasyntyneen Israelin alueen vuonna 1948 – suurimmaksi osaksi arabiarmeijoiden sodanjulistuksen jälkeen – UNRWA lupasi heille palautusoikeuden. Mutta kun 900 000 juutalaista karkotettiin arabimaista samana ajanjaksona – organisaatio ei lausunut sanaakaan. Juutalaisten, jotka menettivät kotinsa Bagdadissa, Damaskoksessa, Tripolissa tai Kairossa, kohdalla ei ollut mitään "palautusoikeutta". Ei ollut vastavuoroisuutta, ei ollut tasavertaisuutta.
Jo alusta alkaen UNRWA valitsi puolensa – eikä se ollut humanitaarinen, vaan poliittinen kantautuneisuus.
Näin organisaatio, joka väitti auttavansa, muuttui konfliktin säilyttämisen välineeksi ja sen ideologisen ydinrakenteen luojaksi.
**Vihan koulut**
Nyt UN Watchin raportti “Schools in the Grip of Terror: How UNRWA Allowed Hamas Chiefs to Control Its Education System” paljastaa, mitä tästä järjestelmästä on tullut 75 vuoden jälkeen. UNRWA:n koulut eivät ole opetuksen areenoita, vaan ideologisen vaikutuksen laboratorioita. Opettajat eivät ole valmentajia, vaan poliittisia ohjaajia. Oppimateriaalit eivät käsittele tietoa, vaan taistelua.
UN Watch dokumentoi, että koulujen ja ammattiliittojen johtajat ovat Hamasin aktiivisia jäseniä. Henkilöt, jotka on listattu terroristijärjestöjen jäseneksi, muokkaavat tuhansien lasten maailmankuvaa YK:n lipun alla.
**Ideologinen mobilisaatio koulumuodossa**
UNRWA:n koulujen tapahtumia ei voida kuvata kuin ideologiseksi mobilisaatioksi. Oppikirjat ja julisteet poistavat Israelin kartalta. Oppitunneilla lapsille kerrotaan, että "shahid" on sankari, että voimakeinoin palaaminen on pyhä velvollisuus, että kompromissi on petos. Tämä ei ole kasvatusta, vaan fanaattisuuden tuotantoa.
Ja tämän rahoittavat länsimaiden veronmaksajat – ne samat ihmiset, jotka uskovat, että heidän rahansa menevät "rauhanomaiseen koulutukseen". Todellisuudessa he rahoittavat vihamielistä kasvatusta.
**Kansainvälisen järjestelmän moraalinen romahdus**
UNRWA:sta on tullut symboli institutionaalisesta voimattomuudesta. Organisaatio, jonka oli tarkoitus olla ratkaisu, on muuttunut ongelmaksi. Se ei ainoastaan menetä puolueettomuuttaan – vaan palvelee järjestelmällisesti ajatusmaailmaa, joka tekee kaikkensa, jotta rauhaa ei koskaan olisi.
Sen sijaan, että UNRWA valmistaisi sukupolvia dialogiin, se on kasvattanut sukupolvia, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että kompromissi on petos, ja yhteiselo on tappio.
Tällainen organisaatio ei ainoastaan jää hyödyttömäksi. Se tuhoaa itse humanitaarisen tehtävän idean.
**Kaksinkertaisten standardien tilastot**
YK:ssa on kaksi eri organisaatiota, jotka käsittelevät pakolaisten asioita:
- UNRWA: YK:n toimisto "palestiinalaispakolaisille".
- UNHCR: joka vastaa kaikista muista maailman pakolaisista.
Vuonna 2023 UNRWA:n budjetti oli 2,4 miljardia dollaria, kun taas UNHCR:n budjetti oli 10,9 miljardia, eli noin neljä ja puoli kertaa enemmän. Kuitenkin heidän avunsaajamääränsä on täysin suhteeton: UNRWA käsittelee noin 5,4 miljoonaa palestiinalaispakolaista, kun taas UNHCR auttaa noin 81 miljoonaa siirtymään joutunutta ihmistä – lähes viisitoista kertaa enemmän.
UNRWA saa neljänneksen UNHCR:n budjetista auttaakseen yleisöä, joka on viisitoista kertaa pienempi. Tämä ero osoittaa selkeästi lähestymistapojen epäsuhtaisuuden ja erityisen kohtelun, jota mikään muu pakolaisryhmä maailmassa ei saa.
**Päätelmä**
Tänään, lukiessamme UN Watchin raporttia, ei voi olla tuntematta, että maailma todistaa ei humanitaarista kriisiä, vaan moraalista katastrofia. UNRWA ei ole organisaatio, joka auttaa pakolaisia. Se on kaunan tehdas, antisemitistinen instrumentti ja poliittinen muuri, joka pitää koko alueen menneisyydessä.
Sen sijaan, että UNRWA olisi Ikuisen konfliktin suunnittelija, se muistuttaa, kuinka syvät sen vaikutukset ovat moraalille, rauhalle ja kansainväliseen lopputulokseen.
Katso liite: 126028