Jääkärinprikaatin Kokelasvaellus

Hejsan

Alokas
BAN
#1
Vaellus toteutetaan noin 70-80 km:n mittaisena hiihtovaelluksena Kilpisjärven ympäristössä kolmen päivän aikana
Vaellus toteutetaan noin 60-70 km:n erämaavaelluksena Urho Kekkosen kansallispuiston alueella

Nämä vaellus onko se kaikille alokasporukalle vaan vain upseerille pyrkivät sotilat?
 
#2
Hejsan kirjoitti:
Jääkärinprikaatin Kokelasvaellus

onko se kaikille alokasporukalle vaan vain upseerille pyrkivät sotilat?
Kokelaalla (aspirant) viitataan todellakin tässä yhteydessä reserviupseerikoulun (RUK) käyneisiin upseerikokelaisiin. Harjoiteltuaan joukko-osastoissa kokelaista tulee reservin upseereita. Reservin upseerit ovat Suomessa eräänlaisia leikkiupseereita verrattuna oikeisiin upseereihin, jotka ovat käyneet maanpuolustuskorkeakoulun (entinen kadettikoulu) ja ovat ammattiupseereita (myös opistoupseerit ovat ammattisotilaita mutta heitä ei enää valmistu).
 

Hejsan

Alokas
BAN
#3
Jaja kiitos.
Tuota operatiiviset joukkola =maanpuolustuskorkeakoulun (entinen kadettikoulu) ja ovat ammattiupseereita?

Alueelliset joukot = Reservin upseeria?
 
#4
Hejsan kirjoitti:
Tuota operatiiviset joukkola =maanpuolustuskorkeakoulun (entinen kadettikoulu) ja ovat ammattiupseereita?

Alueelliset joukot = Reservin upseeria?
Alueellisilla ja operationaalisilla joukoilla ei ole sanottavammin merkitystä asiaan.

Voisitko Hejsan kertoa mitä ikäluokkaa olet ja mistä olet tähän mennessä hakenut tietoa maanpuolustusasioista? Voisimme sitten paremmin neuvoa mistä löytyy lisätietoja.
 

Hejsan

Alokas
BAN
#5
No olen yli 25 ja tietot on tullut netistä ja kirjoista
 

Hejsan

Alokas
BAN
#7
Ruotsin kansalainen mutta olin suomen kansalainen.
En ole käynyt varusmiespalvelun
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#8
Museo kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Jääkärinprikaatin Kokelasvaellus

onko se kaikille alokasporukalle vaan vain upseerille pyrkivät sotilat?
Kokelaalla (aspirant) viitataan todellakin tässä yhteydessä reserviupseerikoulun (RUK) käyneisiin upseerikokelaisiin. Harjoiteltuaan joukko-osastoissa kokelaista tulee reservin upseereita. Reservin upseerit ovat Suomessa eräänlaisia leikkiupseereita verrattuna oikeisiin upseereihin, jotka ovat käyneet maanpuolustuskorkeakoulun (entinen kadettikoulu) ja ovat ammattiupseereita (myös opistoupseerit ovat ammattisotilaita mutta heitä ei enää valmistu).
Näitä museon kommentteja ei hejsan kannata ottaa niin todesta. Jos rauhan aikana reserviupseereja joku pitääkin leikkiupseereina, niin sota-aikana näiden niskaan tulee taistelukentän paskimmat hommat. Siihen ne kyllä sitten kelpaavat yllättäen hyvinkin.
 
#9
Hejsan kirjoitti:
Ruotsin kansalainen mutta olin suomen kansalainen.
En ole käynyt varusmiespalvelun
OK, eli suurin ongelma sinulle taitaa olla armeijakielen ymmärtäminen ja lähdekritiikki.

Jatka ihmeessä harrastustasi, ehkä kannattaisi lukea vähän sotahistoriaa suomeksi ihan kielitaidon kehittämiseksi.
 

ahkio

Alikersantti
#10
Itse olin tuollaisella kokelasvaelluksella talvella 94. Mukana oli varmaankin kaikki JPr:n kokelaat ja lisäksi mukana oli sissien tiedustelu ja sissiradisti alikersantteja.
Tuolta reissulta muutes tulee käyttäjätunnukseni. Mieleenpainuva kokemus oli porukalla siirtää kyseistä kapinetta vaarojenrinteitä ylös alas. Päästiin hangenpäälle ja muutama metri eteenpäin, niin taas hanki petti ja mentiin takaisinpäin valtavan suuren lumimassan kanssa melkein sama matka (ja taas etsittiin suksen siteitä sekä kaivettiin morttikinttaista litra lunta). :mad:
 
#11
Museo kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Ruotsin kansalainen mutta olin suomen kansalainen.
En ole käynyt varusmiespalvelun
OK, eli suurin ongelma sinulle taitaa olla armeijakielen ymmärtäminen ja lähdekritiikki.

Jatka ihmeessä harrastustasi, ehkä kannattaisi lukea vähän sotahistoriaa suomeksi ihan kielitaidon kehittämiseksi.
Mitä sä meinaat lähdekritiiki?
On se vaikea lukea jos ei ymmärrä mitään......tai vähan
 
#12
Hejsan kirjoitti:
Mitä sä meinaat lähdekritiiki?
On se vaikea lukea jos ei ymmärrä mitään......tai vähan
Tarkoitan että maanpuolustusasioissa on hyvin monenlaisia näkökulmia. Tämän takia on vaikeaa nähdä metsää puilta. Erityisen vaikeaa se on jos ei ymmärrä kaikkia nyansseja puutteellisen kielitaidon takia.

Jos itse olisin sinä niin pyrkisin lukemaan aiheesta paljon enemmän perustietoa niin suomeksi kuin ruotsiksi. Kyllä se siitä kun vain kärsivällisesti seurailet aihetta jonkin aikaa!
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#13
Museo kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Mitä sä meinaat lähdekritiiki?
On se vaikea lukea jos ei ymmärrä mitään......tai vähan
Tarkoitan että maanpuolustusasioissa on hyvin monenlaisia näkökulmia. Tämän takia on vaikeaa nähdä metsää puilta. Erityisen vaikeaa se on jos ei ymmärrä kaikkia nyansseja puutteellisen kielitaidon takia.

Jos itse olisin sinä niin pyrkisin lukemaan aiheesta paljon enemmän perustietoa niin suomeksi kuin ruotsiksi. Kyllä se siitä kun vain kärsivällisesti seurailet aihetta jonkin aikaa!
Kunhan poika on lukenut Vänrikki Stoolin tarinat, Tuntemattoman sotilaan, Täällä pohjan tähden alla, Kollaa kestää, Torjuntavoittojen tie, Rukajärven tie, vähintään 35 nidettä Kaukopartiolaisista ja päälle päätteeksi Helge Seppälän koko tuotannon unohtamatta Lauri Törni-kirjojen kavalkaadia, niin eiköhän se siitä ala lähteä. Ja tällä taustalla pysyy myös poliittisesti suht passelisti mirnassaan eikä asia tuntemuksessa ole moitteen sijaa.
 
#14
Ahkio: Miten rankka reissu tuo kaiken kaikkiaan oli?

Minulle on jäänyt sanasta vaellus mieleen lähinnä sellainen kategorinen yhteishenkireissu, missä marsseilla ei tule edes hiki, illat on vapaata ja lähinnä muistellaan RUK:n hohtoa ja kirotaan alokkaiden tyhmyyttä ja veltoutta... Tuommoiselle reissulle olisi ollut aliupseeris porukallakin kiva lähteä. Tosin veikkaan että mielikuvani asian todellisesta tilasta on väärä ja jo ensimmäisneä iltana olisi aliupseeris-teltan nurkista kuulunut hiljaista "Äiti. Auta." kuisketta :a-wink:

Oman saapuserän kokelailta en järin paljoa tajunnut tuosta marssista kysellä, sellainen mielikuva jäi että se ei ollut mikään kovin mainittava kokemus. Jos verrataan kirkkojärven marssiin, josta tarinaa oli paljonkin.
 
#15
Tässä on kuvia: http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/jpr/jaakariprikaatin%20kokelasvaellus%202010%20kilpisjarvella.pdf

Kokelasvaellus 209 ja Operaatio Pohjanloimu 2010

Majuri Martti Rautanen

Jääkäriprikaatin upseerikokelaiden perinteinen kokelasvaellus toteutettiin viimekeväiseen tyyliin hiihtomarssina Käsivarren hienoissa tunturimaisemissa. Marssireitti noudatteli moottorikelkkareittiä Saarikoskelta Vartsajoelle ja sieltä edelleen Terbmisjärven kautta Kilpisjärvelle. Ensimmäisen päivän 30 kilometrin osuudelle lähdettiin Käsivarrentien laidalta hieman puolenpäivän jälkeen aurinkoisessa säässä ja erinomaisessa hiihtokelissä. Kärkiryhmät saapuivat marssilepoalueelle Vartsajoelle hieman klo 19 jälkeen. Sissitelttojen pystytyksen jälkeen ruokailtiin sekä venyteltiin hiihdon jäykistämiä lihaksia. Yö sujui rauhallisissa merkeissä sään pysytellessä lähes tyvenenä.

Toisen marssipäivän aamu valkeni riekkojen käkätyksen myötä edelleen aurinkoisena ja aamutoimien jälkeen matka jatkui kohti Kilpisjärveä. Terbmisjärvelle saavuttaessa alkoi tuuli nousta ja tuuli nousikin niin nopeasti ja niin kovaksi kilometristen tunturien välisen järven jäällä, että osa hiihtäjistä jopa kaatui tuulen voimasta. Terbmisvarrin juurella vietetyn tuulisen ruokatauon aikana Jääkäriprikaatin komentaja eversti Mauri Koskela kävi tarkastamassa hyvävoimaisen hiihtojoukon.

Matka jatkui ruokailun jälkeen vaelluksen vaativimmalla osuudella, kun kovassa tuiskussa ja vastatuulessa noustiin yli 700 metrin korkeudessa Masetvarrin kautta Kilpisjärven laaksoon. Tällä osuudella tuli kelkkareitin merkkien välisen etäisyyden merkitys konkreettisesti esiin, kun näkyvyys oli pahimmillaan muutamia kymmeniä metrejä. Kilpisjärvelle laskeuduttaessa pääsimme pilviverhon alle ja näkyvyys parani oleellisesti. Viimeiset kilometrit hiihtelimme lähes myötätuuleen Siilastuvan rajavartioaseman edustalle, jossa joukko majoittui ja huolsi itsensä. Matkaa toisena marssipäivänä kertyi noin 35 kilometriä, mikä kovassa kelissä tuntui ihan riittävältä.

Harjoituksen kolmantena päivänä joukkomme osallistui kansallisen veteraanipäivän lipunnostotilaisuuteen kolmen valtakunnan rajapyykillä Kuohkimajärvellä. Sää löi jälleen oman leimansa tähänkin päivään, kun joukko hiihti yli 20 m/s vastatuulessa ja kovassa räntäsateessa rajapyykille 12 kilometrin matkan. Juhlallisen tilaisuuden jälkeen totesimme kelien vaihtelevan tunturialueella todella nopeasti, sillä paluumarssin saimme hiihtää kirkkaassa auringonpaisteessa ja hyvässä myötätuulessa. Aikaa paluumatkaan meni alle puolet tulomarssin ajasta. Perillä Siilastuvan rannassa oli vuorossa enää varusteiden pakkaus ja matka kohti kotivaruskuntaa saattoi alkaa yhtä mieleenpainuvaa kokemusta rikkaampana.

Reissun kokelasjoukon mukana hiihtäneenä saatoin ilolla todeta, että kaikki mukaan lähteneet hiihtivät koko vaelluksen alusta loppuun asti. 65 kilometrin hiihtomarssi rinkkavarustuksessa reilussa vuorokaudessa ja sen päälle viimeisen päivän juhlallinen tilaisuus kolmen valtakunnan rajapyykillä ovat niitä kokemuksia, jotka säilyvät vielä pitkään mukana olleiden mielessä.
 

ahkio

Alikersantti
#16
Second kirjoitti:
Ahkio: Miten rankka reissu tuo kaiken kaikkiaan oli?
Laitan nyt jotain mitä vielä muistuu mieleen, lisäilen myöhemmin jos jotain oleellista unohtuu.
Nyt on enää hauskoja muistoja. Hiihtelimme talvella -94 Rajajoosepista Kiilopäälle, kappareiden matka-arvion mukaan 70-80km.
Tutustuimme enismmäisenä päivänä raja-asemaan ja kävimme Luttojoella. Hiihtelimme joitain jokien vierustoja riittävästi ainakin.
Yöksi piti päästä jonkun tietyn autiotuvan pihapiiriin (moottorikelkallakulkijat pitisaada katon alle yöksi :a-cheesy: ). Kun olimme jo kaivaneet teltan paikkaa hyvän tovin, yksi luti opasti kaivamaan lähemmäs autiotupaa ja aloittamaan alusta. No eihän asiansa osaavat kokelaat tuollaisessa tarvitse neuvoa... Siihen oli kinostanut niinkuin lapissa yleensä notkelmissa tekee. Lopulta pääsimme selville, miksi meitä oli neuvottu kaivamaan eri paikkaan. Siinä näet oli hirveä kolukko :( . Olisi pitänyt uskoa henkilöä jolla oli hiukan paikallistuntemusta.
Yöllä hiihtäessämme sissipuolen koksut olivat keksineet oivan tavan kantaa asetta pakkauksen päällä poikittain, hihna leuan alta. Yhdellä esitaistelijalla osui sitten yhdessä alamäessä aseen perä puuhun, joka sieppasi kaverin lievään sivukierteeseen ja seuraavaa puuta päin. Jalka poikki ja pimeässä odottelemaan helikopterievakuointia. Tai siis me muut jatkoimme matkaa ja kelkka vei jalkapuolen jonnekin aukean tapaiselle, josta vispilä sitten kaverin haki.

Jaa, että rankka? Eihän se voinut olla rankka, eihän? Mulla ainakin nuo kivat valoilmiöt ja harhat on muistissa vieläkin. Joka nyppylän takaa näkyi autiotuvan valot, jotka joku sitten sammutti, kun lähelle pääsi. Ja kun oli juuri saanut itsensä irti valjaista, niin heti niitä mulle oltiin taas tuputtamassa... :rolleyes:
 
#17
ahkio kirjoitti:
Jaa, että rankka? Eihän se voinut olla rankka, eihän? Mulla ainakin nuo kivat valoilmiöt ja harhat on muistissa vieläkin. Joka nyppylän takaa näkyi autiotuvan valot, jotka joku sitten sammutti, kun lähelle pääsi. Ja kun oli juuri saanut itsensä irti valjaista, niin heti niitä mulle oltiin taas tuputtamassa... :rolleyes:
Jaa tuolla sanotaan että 65km reilussa vuorokaudessa. Ehkä se kertoo jo jotakin rasitusasteesta :a-smiley:
 
#18
Tuo vaellus oli kokonaismatkalta GPS:n mukaan n.95km ja hiihtelimme rinkkavarustuksessa ilman asetta. Kaikki eivät rinkkaansa jaksaneet koko matkaa kantaa ja vauhti oli välillä aika rauhallista porukan hyytyessä että rasitusaste ei ollut kovin korkea paitsi niille jotka eivät ole tuommoiseen touhuun tottuneita.
Ainakin tuli koettua järven jäällä telttailu lämmitetyssä pj-teltassa eikä tarvinut edes aamulla naarata kaminaa
 
#19
ahkio kirjoitti:
Itse olin tuollaisella kokelasvaelluksella talvella 94. Mukana oli varmaankin kaikki JPr:n kokelaat ja lisäksi mukana oli sissien tiedustelu ja sissiradisti alikersantteja.
Tuolta reissulta muutes tulee käyttäjätunnukseni. Mieleenpainuva kokemus oli porukalla siirtää kyseistä kapinetta vaarojenrinteitä ylös alas. Päästiin hangenpäälle ja muutama metri eteenpäin, niin taas hanki petti ja mentiin takaisinpäin valtavan suuren lumimassan kanssa melkein sama matka (ja taas etsittiin suksen siteitä sekä kaivettiin morttikinttaista litra lunta). :mad:
Hih, tulee tuosta ahkion kiskomisesta mieleen eräs kotimainen kulttisotaelokuva. Kajaanissa moista vaellusta ei ollut, harmi sinäänsä...