Johtajien leikit armeijassa

Smith

Kersantti
Eli minkälaisia "leikkejä" sun muita lapsellisuuksia johtajat järjestivät teidän armeija-aikananne esimerkiksi iltavahvuuslaskennassa, siisteystarkastuksissa yms?

Tässä muutamia omia ja kuultuja kokemuksia:

Pinkkatankki: taistelujakkara käännetään ympäri ja joku tupalainen istui sen päälle kädet levälleen samalla kun toinen työntää "tankin" tuvan läpi jolloin kaikkien pinkat putoavat.

Seuraavan kertoi meille silloinen kapteeni esimerkkinä oman varusmiesaikansa täysi järjettömästä toiminnasta:
Kaappikello: yksi taistelija kiipeää kaapin ylälokeroon (sellaisen vanhan puukaapin suuri ylälokero) tai kaapin päälle ja alkaa pitää tik tak- ääntä. Toinen taistelija kiipeää kaapin sisään, laskee housut alas ja alkaa heiluttaa munia muka kellon heilurina.

Kimi Räikkönen: maaliin ajavaa Kimiä esittää roskakori jonka johtaja liuttaa ovelta tuvan perälle. Samalla tupalaiset heiluttavat pinkkojaan ruutulippuna kun "Kimi" ajaa heidän ohitseen.

Äidille vilkutus: tuvan johtaja käski kaikkia tarttumaan pinkkohin oikealla kädellään, minkä jälkeen kuului käsky: "vilkuttakaa äidille!" Tässä vaiheessa nopeimmat vilkuttivat sillä kädellä joka ei pidellyt pinkasta.

Pölyn ampuminen: tuvan johtaja käski; ampuma-asento, maaten. Sen jälkeen kuului käsky ampua, maalina pöly lattialla. Jos joku erehtyi huutamaan laukausta, totesi tuvan johtaja että lattia on likainen koska ettehän te voi ampua jos te ette näe kohdetta ja koska ammuitte niin lattialla täytyy siis olla pölyä.
 
Vielä muistui mieleen eräs tapaus omalta varusmiesajaltani. Iltavahvuuslaskennassa eräs alkersantti jäi roikkumaan tuvan ovelle. Kuten kaikki tietävät tupa huutaa huomio kun johtajan jalka osuu tuvan lattialle.

Alikersantti aloitti laulun niin että koko käytävä raikui:
-"Jos sun lysti on niin huuda" (laittaa jalan tupaan)
-"Huomio!!!"
-"Jos sun lysti on niin tiedät sen ja varmaan myöskin näytät sen, jos sun lysti on niin huudat!" (laittaa jalan tupaan)
-"Huomio!!!"

Laulu jatkui näin monta säkeistöä. Muilla oli kyllä naurussa pitelemistä kun alikersantti ja tupa huutaa niin että kasarmi raikuu.

Tilannetta ei pitänyt yhtä hauskana eräs luutnantti joka sattui tuona iltana olemaan yksikössä. Kuulemma moinen meluaminen ei ollut iltavahvuuslaskennassa soveliasta, mutta muita seuraamuksia tapauksesta ei tullut.
 
Tulee mieleen pari juttua:

Jakkaralla valmiusasemassa istuen toistatetaan kuorossa: "Nimeni on Pekka Pokka ja pokkani ei petä pimpelipom." Samaan aikaan alijohtaja kulkee istujien editse, ilveilee ja tuijottaa silmiin vuorollaan jokaista saadakseen heidät nauramaan.

Mopon käynnistäminen sujuu siten, että pinkan alle laitetaan avattu kenttälapio ja sitten vain polkaistaan. Varmasti lähtee käyntiin.

Muuan tapaus oli sellainen, että varusmiesesimies oli marssittamassa alokkaita ja päätti käydä sotkussa kahvilla. Osaston hän jätti taukonsa ajaksi marssimaan tahdissa paikallaan seinän viereen sotkun ulkopuolelle. "Jätin mopon käyntiin", hän totesi istuessaan kahvittelemaan pöytään.

Hauskoja kertomuksia ja muisteloita nämä tietysti ovat (ei ole traumoja omista kokemuksista), mutta kyse on poikkeuksetta esimiesaseman väärinkäytöstä ja pennalismista, mikä on väärin ja tuomittavaa. Oman saapumiseräni kohdalla nämä nöyryyttämisen "perinteet" katkesivat, kun vuoromme toimia varusmiesesimiehinä alkoi. Tekemämme sopimuksen mukaan itse saatiin pelleillä ja viihdyttää, mutta alaisia ei saanut nolata eikä mollata.
 
Meillä oli alokasaikana pari surkeaa alikersanttia, joiden ainoa huvi oli kasarmipelleily. Pimpelipompeli pokkani piti oli ehkä vielä hauska, mutta joutavat rättisulkeiset näin takakäteen ajateltuna aivan typeriä. Tosin kyllä mekin hihitimme, kun välilä oltiin käytävällä kalsareissa, verkkopaidassa ja kaasunaamari päässä ja välillä ties missä muussa asussa. Ja homma päättyi tietysti kaappitarkastukseen. Kaapithan olivat tietysti aika kunnossa rättirumban jälkeen.

Eniten harmitti se jatkuva rääkyminen ja pelleily ja turhan poistuttaminen ylipäänsä. Ne kaksi isosta ryhmänjohtajajoukosta saivat kaiken aikaan aina kun muut olivat poissa tai levyttämässä.

Padasjoen leirin ja valan jälkeen simputus pääpiirteissään loppui. Silti kostimme ja veimme kaikki ryhmänjohtajat lomapuvuissaan suihkuun sitä mukaa, kun he tulivat viimeiseltä iltalomaltaan. Johdin sitä toimintaa henkilökohtaisesti. Erikoisinta oli, että PU kävi sinä iltana kasarmilla ja me meinasimme napata hänetkin suihkuun, kunnes huomasimme laatan. Meillä oli vahti oven takana, käytävän valot poissa, ja aina ryhmityttiin oven molemmille puolille. Olimme alusvaatteilla veden roiskumisen varalta. PU:ta kohti otimme pari askelta, pysähdyimme ja juoksimme pimeässä tupiin karkuun. Hän lähti pois eikä palannut!

Jälkeenpäin ajattelin, että olisi ehkä pitänyt jättää suihkuun viemättä hyvät ja asialliset ryhmänjohtajat. Siellähän oli sellaisiakin, jotka olivat päteviä sotaharjoituksissa eli siinä, mitä varten siellä oltiin, eivätkä kasarmilla ilveilleet tyhmiä. Kuitenkin ratkaisin omatunnon asiat sillä, että meitä simputettiin tasa-arvoisesti eli jokaista ja siitä vastuussa olivat ryhmänjohtajat tasa-arvoisesti, koska kukaan ei estänytkään vaikka ei olisi osallistunut.

Minä en itse ollut alokkaiden kanssa vaan sotajoukkueen kokelaana. Kahdeksan kuukauden jääkärit olivat itse nimenneet minut ja erään toisen, joka muuten taitaa olla nyt jo eversti, kun komppanianpäällikkö oli asiaa heiltä etukäteen kysynyt. Olimme PsRUK:n aikaan olleet kerran yhteisissä harjoituksissa. Silloin monivuotinen PsRUK:n tukija kapteeni von Hertzen oli juuri tullut henkikomppanian päälliköksi, ja hän vaati asiallisuutta alokkaita kohtaan ja huolehti siitä.

Mieleeni jäi alokasajaltani eräs helsinkiläispoika, joka sanoi alokkaana, että "minusta tulee alikersantti". Kysyimme miksi. Hän sanoi, että koska hän haluaa olla erilainen kuin omat ryhmänjohtajamme olivat. Hänestä tulikin.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olin sotajoukkueen kokelaana 2.PSJKomppaniassa. Ainoa "lapsellisuuteni" oli maanantaiaamun tervehdys: " Olette kaunis näky joukkue!"... vastaus huvitti pienessä darrassa.:rolleyes:
 
Tulihan tuolla joskus pompittua (oman) tupani kynnyksellä, heiluteltua äidille, haudattua fifiä.. Mutta se, miten sen tekee, ja milloin, on tärkeintä. Tulin erittäin hyvin toimeen tupani alokkaiden ja sitten tykkimiesten kanssa, ja he sanoivat että olen yksi mukavimmista johtajista vaikka myös vaadin paljon koulutuksissa sun muissa, ja he olivat myös aina mukana noissa iltaperseilyissä. Jos näin että porukkaa vitutti, oli leiri edessä tms, niin ei silloin mitään pinkkoja kuin ehkä muotoiltu dildoiksi tai vitsailtu jotain ja hyväksytty läpi oikeasti mitään tekemättä. Noita juttuja voi tehdä joko alaistensa kanssa, tai niiden kustannuksella. Itse valitsin kanssa.
 
Itse olin ystävällisissä ja läheisissä, joskaan en aivan kaverillisissa väleissä tupani kanssa. Vapaa-ajalla kävin usein juttelemassa rennommin tupani kanssa ja kuulostelemassa porukan tunnelmia. Saatoin kysyä tuvalta ennen iltavahvaria haluaisivatko he tänään jotain hauskaa kevennykseksi esim lomillelähdön kunniaksi. Vastaus oli aina että totta kai. Tein myös selväksi että tällainen loppuu heti jos tämä ei jotakuta miellytä ja joku ei pidä näitä kevennyksiä hauskoina.

Vaikka näitä kevennyksiä olikin aika usein pidin huolen että tupa oli aina siisti, punkat ja pinkat kunnossa. Minkäänlaista löysäilyä tuvassani ei myöskään esiintynyt, vaan käskyt täytettiin tunnollisesti ja usein sain aihetta kiittää tupalaisia itsekurista ja hyvästä käytöksestä.
 
Eipä ollut leikkejä meillä. Taisi päällikkö pitää siitä huolen.

Yhdet rättisulkeiset muistan, mutta niissäkin opeteltiin vain viralliset asukokonaisuudet ja kantahenkilökunta valvoi. Mitään mustanaamioleikkejä siellä ei leikitty. Ja hyvä niin.
 
Back
Top