Terve kaikille, olen pitkään seurannut tätä foorumia, ja päätin lopulta itsekin osallistua keskusteluun.
Minua on monissa keskusteluissa häirinnyt se, että keskustelijat eivät saa jäsennettyä asiaa, koska he ovat sanojen määritelmien vankeja. Ihmisen aivothan ovat symbolikone ja sanat ovat symboleja, joita käytämme ymmärryksen muodostamiseen (toki aivot toimivat muutenkin kuin sanoilla, esimerkiksi visuaalinen hahmottaminen ei tarvitse sanoja). Mutta kaikki, mikä liittyy politiikkaan ja sosiaaliseen toimintaan, edellyttää aivoilta sanoilla operointia. Ei siis ole yhdentekevää, minkä merkityksen millekin sanalle on yleisesti ja/tai yksilöllisesti annettu.
Ja tässä tullaan ymmärtämisen ongelmaan, joka useimpia ihmisiä vaivaa: he ottavat sanat annettuina, esimerkiksi lukevat sanakirjasta, kyseenalaistamatta niille annettuja merkityksiä. Ihmisen älyllisen kehityksen ja ymmärryksen kannalta ei ole yhdentekevää, millaisen sillisalaatin kielen sanasto muodostaa, vaan sen pitää olla johdonmukainen ja ristiriidaton kokonaisuus. Tätä palstaa lukevat ovat tietoisia siitä, että ihmisten ajattelua yritetään jatkuvasti tietoisesti johdattaa harhaan, milloin uskonnon ,milloin politiikan tai jonkun muun sanan antaman savuverhon suojasta, mutta näissä kaikissa on aina kyse yhdestä ja samasta asiasta ja se voidaan kategorisoida yhden sanan sisään: Tämä sana on aate ja asia, käsite, minkä aate pitää sisällään on petos. Vanhimmat aatteet, eli suuret maailmanuskonnot, ovat paljaimpia, lukutaidottomankin ymmärrettävissä petoksiksi ja siksipä ne ovatkin osittain korvautuneet uudemmilla aatteilla, joita kutsutaan tieteiksi. Puolueet ovat rinnasteisia uskontokuntiin, loogisesti ne eivät tuo mitään uutta, mitä ei varhaisimmista uskontokunnista löytynyt.
Edellä kirjoitettu saattoi vaikuttaa sekavalta. Se kuitenkin johtuu vain siitä, että lukija ja kirjoittaja antoivat sanoille eri merkitykset. Tällöin sekä lukija, että kirjoittaja ovat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta: että toinen on oikeassa ja toinen väärässä, toisin sanoen he molemmat hyväksyvät sen, että sanoilla ei voi olla mitä hyvänsä merkityksiä. Mutta minä väitän siihen päälle, että sanaston on muodostettava looginen kokonaisuus, ja että se kokonaisuus ei ole sovittavissa, vaan se on luonnonvakion kaltainen eli totuus.
Tämän johdatuksen jälkeen pääsenkin siihen mistä varsinaisesti halusin puhua: oikeiston ja vasemmiston erosta. Politiikka ketjuissa porukka kiertää asiaa kuin kissa kuumaa puuroa, mutta kellää ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mitä nuo termit loogisesti tarkoittavat. Ihmetellään miten oikeistolaisten rahamiesten omistamat mediat suoltavat vasemmistolaista propagandaa ja muuta höpöhöpöä. Sanakirja on mitä ilmeisemmin ollut ahkerassa käytössä... Nämä asiat eivät voi avautua ihmiselle, joka kieltää valtion ja kansakunnan käsitteen. Lähden selittämään niinkin tutusta asiasta kuin kotirauhan käsitteestä: koti on perhekunnan yksityisaluetta, äärellinen piiri, jonka sisällä olosuhteet pysyvät turvattuina ja hallinnassa juurikin sen äärellisen piirin mahdollistaman ennustettavuuden ja sääntöjen pysyvyyden tähden. Tämä on skaalattavissa (ja siis se PITÄÄ skaalata) suuremmiksi yksiköiksi, joista eräs on valtio ja kansa. Nimenomaan valtio ja kansa, ne ovat erottamaton pari, kansaa ei voi hallinnollisella päätöksellä luoda niinkuin ei perhettäkään voi perustaa ns. järjestetyllä avioliitolla, ilman ulkopuolisen väkivallan käyttöä. Niin kuin perhekunta, myös kansa tarvitsee kotirauhan ja juuri sitä varten valtio rajoineen on olemassa.
Toivottavasti edellinen auttoi ymmärtämään valtion ja kansan merkityksen. Siirryn nimittäin seuraavaan vaiheeseen, maan- ja valtiopetturuuteen. Olkoon äärellinen piiri kooltaan mitä hyvänsä, sitä voidaan vahingoittaa kahdella tapaa: joko sisäisesti tai ulkopuolelta käsin. Sisäisestä vahingoittamisesta esimerkiksi käyvät väkivaltainen perheenisä tai monarkki valtionpäämiehenä. Sisäinen vahingoittaminen on valtiopetturuutta ja se on oikeistolaisuuden karakterinen piirre. Siksi oikeistolaiset on perinteisesti mielletty rahamiehiksi eli vallanpitäjiksi, jotka myöskin sen valtansa, eli maanmiehiltään riistämänsä omaisuuden ja vallan, haluavat pitää. He siis haluavat säilyttää vallitsevan heitä hyödyttävän tilan eivätkä siksi halua pelilaudalle uusia pelaajia ulkopuolisten muodossa. Sen sijaan vasemmistolaisuuden karakterinen piirre maanpetturuus, eli äärellisen piirin vahingoittamista ulkopuolisin voimin. Koska he ovat omassa piirissään alakynnessä, he etsivät itselleen liittolaisia äärellisen piirin ulkopuolelta, haluten laajentaa piiriä siten, että siitä olisi heille henkilökohtaista hyötyä ja vastaavasti vahingoksi heidän vastustajilleen.
Oikeiston ja vasemmiston välistä rajaa ei siis pidä etsiä puoluekartalta, mikä on vain teatteria hölmöjen höynäyttämiseksi. Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat yksilökohtaisia valintoja, molemmat rikoksia, joiden edustajat ovat löydettävissä omista viiteryhmistään, mutta puoluestatuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Toivon rakentavaa palautetta.
Minua on monissa keskusteluissa häirinnyt se, että keskustelijat eivät saa jäsennettyä asiaa, koska he ovat sanojen määritelmien vankeja. Ihmisen aivothan ovat symbolikone ja sanat ovat symboleja, joita käytämme ymmärryksen muodostamiseen (toki aivot toimivat muutenkin kuin sanoilla, esimerkiksi visuaalinen hahmottaminen ei tarvitse sanoja). Mutta kaikki, mikä liittyy politiikkaan ja sosiaaliseen toimintaan, edellyttää aivoilta sanoilla operointia. Ei siis ole yhdentekevää, minkä merkityksen millekin sanalle on yleisesti ja/tai yksilöllisesti annettu.
Ja tässä tullaan ymmärtämisen ongelmaan, joka useimpia ihmisiä vaivaa: he ottavat sanat annettuina, esimerkiksi lukevat sanakirjasta, kyseenalaistamatta niille annettuja merkityksiä. Ihmisen älyllisen kehityksen ja ymmärryksen kannalta ei ole yhdentekevää, millaisen sillisalaatin kielen sanasto muodostaa, vaan sen pitää olla johdonmukainen ja ristiriidaton kokonaisuus. Tätä palstaa lukevat ovat tietoisia siitä, että ihmisten ajattelua yritetään jatkuvasti tietoisesti johdattaa harhaan, milloin uskonnon ,milloin politiikan tai jonkun muun sanan antaman savuverhon suojasta, mutta näissä kaikissa on aina kyse yhdestä ja samasta asiasta ja se voidaan kategorisoida yhden sanan sisään: Tämä sana on aate ja asia, käsite, minkä aate pitää sisällään on petos. Vanhimmat aatteet, eli suuret maailmanuskonnot, ovat paljaimpia, lukutaidottomankin ymmärrettävissä petoksiksi ja siksipä ne ovatkin osittain korvautuneet uudemmilla aatteilla, joita kutsutaan tieteiksi. Puolueet ovat rinnasteisia uskontokuntiin, loogisesti ne eivät tuo mitään uutta, mitä ei varhaisimmista uskontokunnista löytynyt.
Edellä kirjoitettu saattoi vaikuttaa sekavalta. Se kuitenkin johtuu vain siitä, että lukija ja kirjoittaja antoivat sanoille eri merkitykset. Tällöin sekä lukija, että kirjoittaja ovat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta: että toinen on oikeassa ja toinen väärässä, toisin sanoen he molemmat hyväksyvät sen, että sanoilla ei voi olla mitä hyvänsä merkityksiä. Mutta minä väitän siihen päälle, että sanaston on muodostettava looginen kokonaisuus, ja että se kokonaisuus ei ole sovittavissa, vaan se on luonnonvakion kaltainen eli totuus.
Tämän johdatuksen jälkeen pääsenkin siihen mistä varsinaisesti halusin puhua: oikeiston ja vasemmiston erosta. Politiikka ketjuissa porukka kiertää asiaa kuin kissa kuumaa puuroa, mutta kellää ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mitä nuo termit loogisesti tarkoittavat. Ihmetellään miten oikeistolaisten rahamiesten omistamat mediat suoltavat vasemmistolaista propagandaa ja muuta höpöhöpöä. Sanakirja on mitä ilmeisemmin ollut ahkerassa käytössä... Nämä asiat eivät voi avautua ihmiselle, joka kieltää valtion ja kansakunnan käsitteen. Lähden selittämään niinkin tutusta asiasta kuin kotirauhan käsitteestä: koti on perhekunnan yksityisaluetta, äärellinen piiri, jonka sisällä olosuhteet pysyvät turvattuina ja hallinnassa juurikin sen äärellisen piirin mahdollistaman ennustettavuuden ja sääntöjen pysyvyyden tähden. Tämä on skaalattavissa (ja siis se PITÄÄ skaalata) suuremmiksi yksiköiksi, joista eräs on valtio ja kansa. Nimenomaan valtio ja kansa, ne ovat erottamaton pari, kansaa ei voi hallinnollisella päätöksellä luoda niinkuin ei perhettäkään voi perustaa ns. järjestetyllä avioliitolla, ilman ulkopuolisen väkivallan käyttöä. Niin kuin perhekunta, myös kansa tarvitsee kotirauhan ja juuri sitä varten valtio rajoineen on olemassa.
Toivottavasti edellinen auttoi ymmärtämään valtion ja kansan merkityksen. Siirryn nimittäin seuraavaan vaiheeseen, maan- ja valtiopetturuuteen. Olkoon äärellinen piiri kooltaan mitä hyvänsä, sitä voidaan vahingoittaa kahdella tapaa: joko sisäisesti tai ulkopuolelta käsin. Sisäisestä vahingoittamisesta esimerkiksi käyvät väkivaltainen perheenisä tai monarkki valtionpäämiehenä. Sisäinen vahingoittaminen on valtiopetturuutta ja se on oikeistolaisuuden karakterinen piirre. Siksi oikeistolaiset on perinteisesti mielletty rahamiehiksi eli vallanpitäjiksi, jotka myöskin sen valtansa, eli maanmiehiltään riistämänsä omaisuuden ja vallan, haluavat pitää. He siis haluavat säilyttää vallitsevan heitä hyödyttävän tilan eivätkä siksi halua pelilaudalle uusia pelaajia ulkopuolisten muodossa. Sen sijaan vasemmistolaisuuden karakterinen piirre maanpetturuus, eli äärellisen piirin vahingoittamista ulkopuolisin voimin. Koska he ovat omassa piirissään alakynnessä, he etsivät itselleen liittolaisia äärellisen piirin ulkopuolelta, haluten laajentaa piiriä siten, että siitä olisi heille henkilökohtaista hyötyä ja vastaavasti vahingoksi heidän vastustajilleen.
Oikeiston ja vasemmiston välistä rajaa ei siis pidä etsiä puoluekartalta, mikä on vain teatteria hölmöjen höynäyttämiseksi. Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat yksilökohtaisia valintoja, molemmat rikoksia, joiden edustajat ovat löydettävissä omista viiteryhmistään, mutta puoluestatuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Toivon rakentavaa palautetta.
Pkrl!