Jooga, pilates yms

#1
Juokseminen, satunnainen sali ja satunnaiset pallopelit. Siinä on meikäläisen uhreilihistoria viimeiseltä kolmeltakymmeneltä vuodelta.

Moni on kehunut saaneensa uutta intoa, energia, liikkuvuutta yms joogasta ja vastaavista. Mites täällä, kokemuksia?

Joogaa monentyyppistä. Mikä sopisi ”perussuomalaiselle” miehelle aloitukseen? Ja jos vinkkejä pk seudulta, niin kiinnostaa
 
#2
En tiedä, mutta länteen tuotuna joogasta ja muista vastaavista on karsiutunut aika pitkälti se henkinen puoli pois tai ainakin se on vähäisessä asemassa, vaikka asia pitäisi olla juuri toisinpäin.

Mietiskelyä on ruvettu myös muodikkaasti kutsumaan 'meditaatioksi' (vaikka siis ovat yksi ja sama asia) ja suomalaisten perinteinen mietiskelyrituaali - rauhallinen saunominen - on jätetty kaikenlaisten muotipellejen toimesta huomiotta.

Mee saunaan.
 

YJT

Luutnantti
#3
Joogassa ei välttämättä tarvitse olla henkistä/mietiskelyelementtiä mukana, itse suhtaudun siihen kuin tavanomaista parempaan venyttelytreeniin. Ei tosin tule joogattua kovin usein, mutta kuitenkin enemmän kuin venyteltyä.

Pilates taas on alkuperäinen The Prison Workout; Joseph Pilates kehitti treenin ollessaan WW1 aikana internointileirillä.
 
#4
En ole pk-seudulla, mutta omassa kotikunnassani on hyvin monenlaista tarjontaa joogalle , jossa itse suosin hathajoogaa eli hengityksen tärkeyttä korostavaa joogaa. Se rauhoittaa samalla mieltä. Kursseja on aloittavalle, jatkajalle ja senioreille.

Sitä liikunnallisesti ja raskaampi on ns. Astangajooga. Se nostaa samalla fyysistä kuntoa. Kokeilin sitä, mutta minulle se oli liian vaativa laji. Jos haluaa haasteita itselleen ja on valmiiksi hyvässä kunnossa, niin voi käydä kokeilemassa.

Kaikki ne ryhmät, joihin olen osallistunut, ovat olleet sekaryhmiä, ts. Sekä naisille että miehille. Aina miehet ovat olleet selvästi vähemmistönä. Musiikkia ei yleensä soiteta tai sitten hiljaa tunnelman luomiseksi.
 
Viimeksi muokattu:

soittaja

Alikersantti
#5
Taiji.

Olen kokeillut yhden syyskauden tätä lajia harrastuksena. Olen myös nähnyt sen yleisölle suunnattuja esityksiä.

Kyse on perinteisestä kiinalaisesta ”taistelulajista”. Siinä ei ole lainkaan kyse kamppailusta vaan hauskasta kuntoilulajista. Taistelun voi kuvitella mielessään. Pitemmälle ehtineet käyttävät keppiä välineenä. Siinä ryhmässä, johon itse osallistuin, olin ainoa mies varttuneempien naisten joukossa. Opettaja oli suomalainen mies. Kerran hänen sijaisekseen tuli kiinalaissyntyinen mies. Mielestäni se on hauska laji, jota voi jatkaa yksinkin esimerkiksi vuoden sitä opiskeltuaan.

Ollessani Pekingissä matkalla näin kiinalaisten harrastavan sitä ryhminä puistoissa.
 

Bwana

Luutnantti
#6
Itse olen säännöllisen epäsäännöllisesti astanga-joogan aloittanut, sitä kolme-neljä kuukautta punttisalin/uimisen ohessa harjoittanut ja sitten kyllästynyt. Oikeasti raskas staattista lihaskuntoa harjoittavaa venytystähän tuo on, hiki tulee ja äijä kapenee jos kolmekin kertaa viikossa jaksaa tunnin ährätä.

Ihan perus-aurinkotervehdys sarja itsessään on jo hyvä kuntopiiri, tosin helvetin puuduttava sellainen. Alkuun astanga pistää varsinkin keskivartalon lihakset koville. Yleensä olen joogakuurille ryhtynyt jos kerran hyvin tärähtänyt selkä on alkanut oireilla. Toimii niihin vaivoihin hienosti, nyttemmin olen kylläkin lisännyt altaan pohjan kaakeleiden tuijottelua selän hoidossa.

Itselleni sen kyllästymisen aiheuttaa aina se, että meikäläiselle joogaaminen on henkisesti turhan raskasta. Tehdäkseen treenin kunnolla pitää se aina tehdä ns. täysiä. Kaikki pakarapuristukset niin lujaa kuin pystyy jne. Uintia, punttia ja lenkkeilyä pystyy tekemään palautellenkin, joogaa ei.
 
Top