energy drink
Alokas
kutsunoissa määrätään palveluspaikka, mutta miten aselaji/koulutushaara määräytyy? Onko mahdollisuuksia vaikuttaa? Miten homma lähtee etenemään kun olen astunut palvelukseen? (joku mode vois korjaa otsikon oikeaksi? )
joukko-osaston valinta
- Viestiketjun aloittaja energy drink
- Aloitus PVM
vehamala
Kenraali
energy drink kirjoitti:
Niin, käsittääkseni kutsunnoissa kyllä määräytyy sekä palveluspaikka että joukko-osasto.
Mihin tehtävään siellä joukko-osaston sisällä sitten sijoittuu ? Siihenkin AFAIK pystyy vaikuttamaan kutsunnoissa,
ainakin rajatusti, esimerkiksi jos tuo esiin sellaisia tietoja/taitoja, joista voi olla hyötyä tulevassa palveluksessa.
Yksinkertainen esimerkki: Erään tuttavaperheemme poika oli jo nuorena hankkinut kokemusta ja erilaisia pätevyyksiä merenkulun alalla
ja yllättäen hän toimi varusmiehenä aluspalveluksessa merivoimissa.
energy drink kirjoitti:
Se koulutushaarojen määräytyminen riippuu varmaankin siitä palveluspaikasta ja niistä aselajeista ja koulutushaaroista joita siellä koulutetaan. Palvelukseen astuttaessa alokkaat jaetaan perusyksiköihin (komppania / patteri) ja siellä sitten yksikön päällikkö haastattelee alokkaat yhden kerrallaan ensimmäisten viikkojen aikana. Siinä vaiheessa on mahdollisuus vaikuttaa, tietysti hyvät perustelut auttavat ja muutenkin asiallinen 'hötkyilemätön' käytös ja siihen asti hyvin sujunut palvelus eivät ainakaan haittaa. Kaikkien toiveita ei voida täyttää mutta on mahdollista että peruskoulutuskauden jälkeen löytää itsensä eri koulutushaarasta (joko jollakin AUK:n linjoista tai miehistön erikoiskoulutuksessa) kuin mitä olisi voinut olettaa sen alokasajan komppanian nimestä.
energy drink
Alokas
"Siis kuten vaikkapa tykistö,jalkaväki,pioneeri...jne.Määräytyvät jo ennen palvelukseen astumista." (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9278624 &lähdekritiikki)
Eli minut määrätään ensin johonkin ja siitä sitten erittäin hyvillä perusteluilla voin anoa siirtoa? Eivät vain kauheasti kyselleet kutsuntatilaisuudessa mitään, muuta kuin milloin sopii mennä...
Eli minut määrätään ensin johonkin ja siitä sitten erittäin hyvillä perusteluilla voin anoa siirtoa? Eivät vain kauheasti kyselleet kutsuntatilaisuudessa mitään, muuta kuin milloin sopii mennä...
skärdis
Greatest Leader
energy drink kirjoitti:
Niiden erittäin hyvien syiden on sitten syytä olla erittäin hyviä syitä Puolustusvoimien kannalta.
Klassinen esimerkki on se, että helsinkiläisnuorukainen määrätään Vekaranjärvelle eikä Santahaminaan. Alokas keksinee tukun hyviä syitä, joiden perusteella hakee siirtoa Santikseen. Ainoakaan syistä ei ole hyvä Pv:n näkökulmasta ja asia jää siihen.
Bodyguard
Kenraali
Jos haluaa siirtoa, niin palvelukseen astumisen jälkeen se lienee käytännössä mahdotonta ( nuorempi poikani yritti Vekaralta Sandikseen, mut ei mitään tsansseja ). Kutsuntojen jälkeen, ennen palvelukseen astumista se voi olla mahdollista, mutta taitaapi olla tosi vaikeaa. Perustelujen pitää olla tosiaan erittäin hyvät ( kuten skärdis jo mainitsikin ), siltikin hankalaa.
Museo kirjoitti:
Itse sain aikaistettua palvelukseen astumsita puolella vuodella ja muutenkin kaikki toiveet otettiin huomioon, palveluspaikka, aselaji ja koulutushaarakin. Toki halukkaana AUK:n suorittamiseen haluilla ja toivella oli varmaan normaalia enemmän merkitystä, etenkin tuon koulutushaaran suhteen.
Tuosta mitä sanoit että intti voikin sitten siellä ollessa tuntua hieman toiselle kuin mille se vaikutti ennen inttiin astumista. Täytyy allekirjoittaa. Vastoin käymisiä ja suurtakin mieliharmia on aika varmasti tarjolla. Ainakin itse uskoisin että aika paljon se lopputulema on omasta itsestä kiinni, jos asiat ottaa huumorinkin kannalta ja ei sorru perseilyyn niin luulen että positiiviset kokemukset ja muistot voittaa ne negatiiviset.
Vanhoja klassikoita, joten on pakko laittaa:
Että ehkä se laivaston arki on sittenkin vähän toista :a-laugh:
Last edited by a moderator:
Omana aikanani oli käytännössä kaikki palveluaikaiset joukko-osastojen vaihtamiset lähtöisiin puolustusvoimista päin. Ennen palvelukseen astumista asiaan pystyi vielä vaikuttamaan.
Sitten noin puolet joukko-osaston sisällä aselajia vaihtamaan halunneista onnistuivat vakuuttamaan perusteluillaan. Hyväksytyistäkin noin puolet olivat jotain SM-tason urheilijoita.
Kyllä tilanne on se, että eniten pystyt vaikuttamaan ennen palvelukseen astumista. Jos nimenomaan johonkin määrättyyn joukko-osastoon tai aselajiin haluat, niin yhteys läänin esikuntaan tai omaan aluetoimistoon ja siellä todennäköisesti löytyy henkilö joka osaa neuvoa miten pystyt asiaan vaikuttamaan. Yksi helpoimmista tavoista on yleensä ollut halukkuus astua vapaaehtoisena palvelukseen aiemmin kuin kutsussa on määrätty.
Sitten noin puolet joukko-osaston sisällä aselajia vaihtamaan halunneista onnistuivat vakuuttamaan perusteluillaan. Hyväksytyistäkin noin puolet olivat jotain SM-tason urheilijoita.
Kyllä tilanne on se, että eniten pystyt vaikuttamaan ennen palvelukseen astumista. Jos nimenomaan johonkin määrättyyn joukko-osastoon tai aselajiin haluat, niin yhteys läänin esikuntaan tai omaan aluetoimistoon ja siellä todennäköisesti löytyy henkilö joka osaa neuvoa miten pystyt asiaan vaikuttamaan. Yksi helpoimmista tavoista on yleensä ollut halukkuus astua vapaaehtoisena palvelukseen aiemmin kuin kutsussa on määrätty.
pstsika
Haukka
energy drink kirjoitti:
Joissakin (ehkä kaikissa?) joukko-osastoissa on käytäntönä lähettää tuleville alokkaille ennen palvelukseenastumista postia eli alokasopas ja pari kyselylappua.
Lapuissa kysellään ennakkoon harrastuksista, fyysisestä kunnosta, palvelusaikahalukkuudesta, johtajakoulutushalukkuudesta, ajokorttiluokasta, koulusivistyksestä etc.
Lisäksi kyselyssä on mahdollisuus esittää toivomus tulevasta perusyksiköstä tai joukkoyksiköstä.
Puolustusvoimat kuitenkin loppupeleissä määrää alokkaan perusyksikön omien tarpeidensa mukaan, mutta jos tarpeet ja toivomus kohtaavat niin sehän on toki vain positiivinen ja palvelusmotivaatiota korottava asia.
Yksittäisiä alokkaita ei juuri siirrellä aselajista toiseen enää palveluksen alettua ellei Puolustusvoimien etu toisin vaadi - yksilö saa mukautua siihen.
Puolustusvoimien korruptio
Kannattaisi jokaisesta puolueesta katsoa se, miten johtavien virkamiesten, kansanedustajien, maaherrojen jne. lapset, elleivät ole menneet suoraan siviilipalvelukseen, ovat onnistuneet järjestämään itselleen palveluspaikan kotiseuduilta.
Jakaumaerot tavalliseen väestöön ovat huomattavat. Tietenkin puolustusvoimien pitää yhteiskuntasuhteiden vuoksi sietää tämänkin lajin korruptiota, mutta tavallaan tavallisella rivissä olijalle muodostuu käsitys luokkayhteiskunnasta, jossa ei vaalita tasavaltalaisia arvoja eikä perustuslaillista yhdenvertaisuutta.
Ennen vanhaan isänmaallisuusindeksin korkealla pitämiseksi värvättiin osastoihin ja pantiin vielä aliupseeri- ehkä upseerikiintiökin alueen maanviljelijöille, kun ajateltiin, että omien metsä- ja peltohehtaarien vuoksi he ovat sinnikkäämpiä kommunisminvastustajia kuin kaupunkilaiset. Tästä perintönä meillä on edelleenkin ilonamme kunnanvaltuustoissa ja teknillisissä lautakunnissa reservin kapteeneita, jotka suorastaan loistavat strategisella ja tektisella ylemmyydellään herra kapteeneina, ainakin vaalimainoksissa.
Yksi rakenteellinen vääryys tähän alueelliseen järjestelmään liittyi. Se oli nimittäin se, että tätä maanviljelijäkiintiötä p a k o t e t t i i n verratain pienille maitotilallisille, jotka joutuivat olemaan armeijassa silloinkin 11 kuukauden palvelusajan vuoksi, kun olivat heinätyöt.
Olisi nimittäin ollut optimaalista pienviljelijän pojalle mennä lokakuussa armeijaan ja tulla pois kesäkuussa.
Toinen asia oli sitten se, että vaikka jossain aselajeissa teknisesti koulutettu sotamiehen sotilasarvoon rinnastettava olisi toiminut ryhmänjohtajanakin menestyksellä monissa tehtävissä niin silti häntä ei ylennetty korpraaliksi.
Nykyään, kun reservi on valtakunnallinen ja joukkojentuotanto on tietokoneilla, tämänkaltainen kiintiöinti ei ehkä ole oikein voimassa.
Jos nyt ajatellaan palveluspaikasta riippumatonta isänmaallisuutta niin se lienee edelleen voimissaan Etelä-Pohjanmaalla, jossa uskotaan, että Suomi on tasavalta, tasa-arvoinen ja koko Suomi.
Muistaakseni Kainuun maakuntakomppanian väestä suurin osa on Etelä-Pohjanmaalta. Käytännössä väestörakenteesta johtuen Itä- ja Pohjois-Suomea puolustavat eteläiset ja läntiset.
Tässä uhrivalmiudessa tulee mieleen, että tavallaan puoluekorporaatiomme osaltaan mädättävät myös puolustusvoimien moraalia, koska istuvat eduskunnassa rahapussin päällä ja toisaalta päättävät, kenellä sotilaspoliitikoista kenraalikunnassa on mahdollista käydä komentajapeliä.
Selkein Suomesta poispriorisoitu maakunta on Pohjois-Karjala, koska Suomi oikeastaan alkaa vasta Pielisen länsipuolelta, Pohjois-Savosta. Pohjois-Karjala ei ole oikeastaan enää Suomea, vaan eteentyönnetty tukikohta, jolla on "selkä vettä vastassa" eikä taktista syvyyttä aluepuolustukseen.
Suomessa isänmaallisuus kehittyy erittäin säästeliääseen muotoon. Siitä riittää enää vain yhä harvemmille. Siksi se lienee arvokasta.
Museo kirjoitti:
Kannattaisi jokaisesta puolueesta katsoa se, miten johtavien virkamiesten, kansanedustajien, maaherrojen jne. lapset, elleivät ole menneet suoraan siviilipalvelukseen, ovat onnistuneet järjestämään itselleen palveluspaikan kotiseuduilta.
Jakaumaerot tavalliseen väestöön ovat huomattavat. Tietenkin puolustusvoimien pitää yhteiskuntasuhteiden vuoksi sietää tämänkin lajin korruptiota, mutta tavallaan tavallisella rivissä olijalle muodostuu käsitys luokkayhteiskunnasta, jossa ei vaalita tasavaltalaisia arvoja eikä perustuslaillista yhdenvertaisuutta.
Ennen vanhaan isänmaallisuusindeksin korkealla pitämiseksi värvättiin osastoihin ja pantiin vielä aliupseeri- ehkä upseerikiintiökin alueen maanviljelijöille, kun ajateltiin, että omien metsä- ja peltohehtaarien vuoksi he ovat sinnikkäämpiä kommunisminvastustajia kuin kaupunkilaiset. Tästä perintönä meillä on edelleenkin ilonamme kunnanvaltuustoissa ja teknillisissä lautakunnissa reservin kapteeneita, jotka suorastaan loistavat strategisella ja tektisella ylemmyydellään herra kapteeneina, ainakin vaalimainoksissa.
Yksi rakenteellinen vääryys tähän alueelliseen järjestelmään liittyi. Se oli nimittäin se, että tätä maanviljelijäkiintiötä p a k o t e t t i i n verratain pienille maitotilallisille, jotka joutuivat olemaan armeijassa silloinkin 11 kuukauden palvelusajan vuoksi, kun olivat heinätyöt.
Olisi nimittäin ollut optimaalista pienviljelijän pojalle mennä lokakuussa armeijaan ja tulla pois kesäkuussa.
Toinen asia oli sitten se, että vaikka jossain aselajeissa teknisesti koulutettu sotamiehen sotilasarvoon rinnastettava olisi toiminut ryhmänjohtajanakin menestyksellä monissa tehtävissä niin silti häntä ei ylennetty korpraaliksi.
Nykyään, kun reservi on valtakunnallinen ja joukkojentuotanto on tietokoneilla, tämänkaltainen kiintiöinti ei ehkä ole oikein voimassa.
Jos nyt ajatellaan palveluspaikasta riippumatonta isänmaallisuutta niin se lienee edelleen voimissaan Etelä-Pohjanmaalla, jossa uskotaan, että Suomi on tasavalta, tasa-arvoinen ja koko Suomi.
Muistaakseni Kainuun maakuntakomppanian väestä suurin osa on Etelä-Pohjanmaalta. Käytännössä väestörakenteesta johtuen Itä- ja Pohjois-Suomea puolustavat eteläiset ja läntiset.
Tässä uhrivalmiudessa tulee mieleen, että tavallaan puoluekorporaatiomme osaltaan mädättävät myös puolustusvoimien moraalia, koska istuvat eduskunnassa rahapussin päällä ja toisaalta päättävät, kenellä sotilaspoliitikoista kenraalikunnassa on mahdollista käydä komentajapeliä.
Selkein Suomesta poispriorisoitu maakunta on Pohjois-Karjala, koska Suomi oikeastaan alkaa vasta Pielisen länsipuolelta, Pohjois-Savosta. Pohjois-Karjala ei ole oikeastaan enää Suomea, vaan eteentyönnetty tukikohta, jolla on "selkä vettä vastassa" eikä taktista syvyyttä aluepuolustukseen.
Suomessa isänmaallisuus kehittyy erittäin säästeliääseen muotoon. Siitä riittää enää vain yhä harvemmille. Siksi se lienee arvokasta.
Touhottaja
Majuri
Totta on, että maanpuolustushenki Pohjanmaalla on vahva.. mutta onko asiat jo niin huonosti, että sieltä on alettu rekrytoida alueellisia joukkoja Kainuuseen? Kylmää kyytiä, jos näin on.
Joukko-osasto valitaan varmaan nykyään aika lailla matkan perusteella, ellei ole hinkua jollekin tietylle alalle. Valinnanvara hupenee maantieteellisesti koko ajan, joten kohta ei tarvitse paljoa arvailla, minne menisi.
Joukko-osasto valitaan varmaan nykyään aika lailla matkan perusteella, ellei ole hinkua jollekin tietylle alalle. Valinnanvara hupenee maantieteellisesti koko ajan, joten kohta ei tarvitse paljoa arvailla, minne menisi.
Roope Ristintekijä
Kersantti
Ei niitä pohjalaisia tartte rekrytä. Ne tunkee muaalle iha itte, kun omat osastot on täynnä. Merivoimien maakuntajoukoissakin on pohojalaasia vaikkei suuri osa häjyistä oo nähny vettäkään kun kyröjjojessa
Kainuun maakuntajoukko
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194631137408/artikkeli/Satellite?c=Page&childpagename=KSA_newssite%2FAMLayout&cid=1194596027580&pagename=KSAWrapper
On niin, että kun Pohjanmaa on demilitarisoitu, moni pohjalainen palvelee Kainuun Prikaatissa.
Siksi Kainuun maakuntajoukossakin on pohjalaisia pitkän matkan takaa. Puolustuksellisesti ilmeisesti Kainuu on kolmasosaltaan "pohjalaista".
Kartalta tuo Kajaani ja Kainuu ei vaikuta kuin kehitysalueelta, josta Suomen pitäisi päästä nopeasti taloudellisesti eroon, mutta toisaalta, koska se on Oulun seudun etumaasto, sitä ilmeisesti on ajateltu puolustaakin. Tämä ajatus on ainakin myös eteläpohjalaisilla.
Touhottaja kirjoitti:
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194631137408/artikkeli/Satellite?c=Page&childpagename=KSA_newssite%2FAMLayout&cid=1194596027580&pagename=KSAWrapper
On niin, että kun Pohjanmaa on demilitarisoitu, moni pohjalainen palvelee Kainuun Prikaatissa.
Siksi Kainuun maakuntajoukossakin on pohjalaisia pitkän matkan takaa. Puolustuksellisesti ilmeisesti Kainuu on kolmasosaltaan "pohjalaista".
Kartalta tuo Kajaani ja Kainuu ei vaikuta kuin kehitysalueelta, josta Suomen pitäisi päästä nopeasti taloudellisesti eroon, mutta toisaalta, koska se on Oulun seudun etumaasto, sitä ilmeisesti on ajateltu puolustaakin. Tämä ajatus on ainakin myös eteläpohjalaisilla.
Kuljettaja730
Alokas
minulla on tuo palveluksen aloittamis määräys lappu niin mistä sen aselajin näkee siitä kun vaan joukko-osasto on ja sen koodi
pstsika
Haukka
Aselajia ei näy palvelukseenastumismääräyksessä, mutta ennen palvelukseenastumista joukko-osastot lähettävät sellaisia täytä&palauta papereita, joilla aselajiin voi pyrkiä vaikuttamaan. Itse aselaji ja perusyksikkö selviävät vasta palvelukseenastuttaessa. Koulutushaara taas selviää pääosin P-kauden viimeisellä viikolla.
Samses
Ylipäällikkö
Ainakin itse aikoinani sain määräykseen siihen nimenomaiseen komppaniaan, johon halusin. Luulen että tässä tapauksessa olisin saattanut päätyä ko. joukko-osastoon muutenkin, tarkan koulutushaaran valinta tuli sitten oman toiveen ja harrastusten perusteella. Tosin tutun everstin nimen mainitsemisella saattoi olla vaikutusta siihen että toive otettiin huomioon.
Eli toisin sanoen, kannattaa sanoa toive ääneen ja vaikka sitten aloittaa ennen kutsuntoja asiaan viittaava harrastus/opiskelu. Esim maanmittausta opiskelevat päätyvät suurella varmuudella tulenjohtokoulutukseen, ja ainakin minun aikanani pitkän linjan partiolaiset ja vaeltajat löysivät itsensä hyvin usein sissikoulutuksesta...
Eli toisin sanoen, kannattaa sanoa toive ääneen ja vaikka sitten aloittaa ennen kutsuntoja asiaan viittaava harrastus/opiskelu. Esim maanmittausta opiskelevat päätyvät suurella varmuudella tulenjohtokoulutukseen, ja ainakin minun aikanani pitkän linjan partiolaiset ja vaeltajat löysivät itsensä hyvin usein sissikoulutuksesta...