Kaksi tiedustelukatsausta keväällä 1944

tulikomento kirjoitti:
Sitten taas perisuomalaiseen tyyliin hyvin monet kenraalielämäkerrat ovat yhtä kiiltokuvaa. Kohdehenkilö on ihmisenä täydellinen, ei tehnyt ainoatakaan huonoa päätöstä. Syy epäonnistumisiin on aina jossain muualla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Asia on juuri noin. Jos joku alainen on vähän erehtynyt vaikka vihjaamaan että komentaja lähinnä saunoi..joka on näissä yhteyksissä usein peitenimi eräälle toiselle toiminnalle, niin alainenhan se huono on.
 
Minulle on jäänyt vähän epäselväksi jopa se minkälaista poliittista ratkaisua Päämajassa ennen kesää 1944 oikein suunniteltiin, kenen toimesta ja missä piirissä siitä ylipäätään keskusteltiin.
 
Kannaksesta 44 vielä, onko kukaan tutustunut tarkemmin Tapio Tiihosen massiiviseen kolmeosaiseen kirjasarjaan kesän 1944 taisteluista ? Olen vuosia sitten yrittänyt aloitella ykkösosaa, mutta en päässyt kovin pitkälle. Kirjailija näet käyttää tolkuttoman paljon aikaa neuvostoarmeijan sodankäyntifilosofian, strategian ja taktiikan läpikäymiseen. Tämä oli melko puuduttavaa luettavaa. Mutta työkaveri joka on koko sarjan lukenut kertoili, että loppupuolella tulee ilmi sitten jo mielenkiintoisiakin yksityiskohtia, mm. se että Kannaksella alkoi näkyä venäläisilläkin etulinjassa jopa vanhoja T-26 -vaunuja kun panssaritappiot alkoivat olla todella kovia.

Neuvostonäkökulmaa löytyy Platonovin teoksesta joka ilmestyi jo 70-luvulla. Tämä on siitä todella harvinainen, että kirjoittaja myöntää ihan suoraan, että puna-armeija hyytyi Viipurin valtauksen jälkeen puolustajan erittäin kovaan vastarintaan. Puna-armeija ei onnistunut saavuttamaan vuoden 1940 rajaa. Samoiten kirjassa on asiaa siitä mitenkä hyökkäysjoukot ryhmitettiin kevään mittaan lähtöalueilleen ja mitenkä maskirovkaa hyödynnettiin suomalaisten harhauttamiseksi.

352320163-m.jpg
 
Hallinkorva kirjoitti:
18.2. 1944 eversti Valo Nihtilä antaa Päämajan operatiiviselle osastolle tilannekatsauksen, jossa hän toteaa, että suomalaiset pitävät hallussaan ainoaa lohkoa, mitä on jäljellä Leningradin alkuperäisestä saartorenkaasta. Nihtilä ennustaa, että Neuvostoliito pitää kunnia-asianaan poistaa tämän uhan ja ehdottaa varustautumista tällaisen toimenpiteen varalle. Nihtilän mukaan armeija on ryhmitettävä uudelleen ehdoton painopiste Karjalan kannaksella.

Nihtilä epäilee, että hyökkäys on odotettavissa heti, kun Neuvostoliiton hyökkäys Saksan vastaisella pohjoisrintamalla kulminoituu ja siltä kuluu huomattava aika uudelleen ryhmityksen täydennykseen ja vallatun alueen järjestykseen. Tällöin se voi käyttää tätä aikaa hyväkseen hyökätäkseen meitä vastaan Karjalan kannaksella.

Nihtilän mukaan valmisteluja tehdään jo. Siitä kertovat jatkuvat tiedusteluhyökkäykset ja liikehtimiset, jollaisia ei muilla rintamanosilla ole havaittu samoissa määrin.
Talvihyökkäykseen Nihtiläkään ei usko. Kannaksella tiedetään olevan vain kolme neuvostodivisioonaa. Nihtilä epäilee hyökkäysajankohdaksi kelirikon jälkeistä aikaa, kesä-heinäkuuta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Nihtilänkään ennuste ei ole ihan täydellinen. Siinä arvellaan että NL iskee ensiksi Saksaa vastaan, ja sitten kun hyökkäys on edennyt sen minkä se etenee, keräillään joukot Suomea vastaan. Näinhän ei käynyt vaan Suomen kimppuun käytiin ensiksi. Se on saattanut saksalaisiakin hämätä, OKH:n piirissä uskottiin laajalti ettei puna-armeija halua hyökätä vahvan Keskisen Armeijaryhmän kimppuun vaan alkaisi murentamaan 'sivustoja' pohjoisilla ja eteläisillä sotanäyttämöillä.
Saksassahan mokattiin NL:n kesähyökkäyksen ennustaminen samalla tavalla kuin Suomessakin, eikä siitä ole mitenkään saatu väännettyä edes Hitlerin vikaa. Vihollisellekin lie annettava vähän tunnustusta onnistuneista harhautuksista.
 
tulikomento kirjoitti:
Kannaksella alkoi näkyä venäläisilläkin etulinjassa jopa vanhoja T-26 -vaunuja kun panssaritappiot alkoivat olla todella kovia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei johtunu panssaritappioista. Venäjän arkistoja hyödyntäny tietokirjailija Bair Irintshev kertoi niitä lähetetyn päin suomalaislinjoja jo tiedusteluhyökkäyksessä 9.6.1944.
 
Old Boy kirjoitti:
Ei johtunu panssaritappioista. Venäjän arkistoja hyödyntäny tietokirjailija Bair Irintshev kertoi niitä lähetetyn päin suomalaislinjoja jo tiedusteluhyökkäyksessä 9.6.1944.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, tuon olen kuullutkin että ajattivat Valkeasaaressa kevyet vaunut suomalaisten asemien eteen tuhottaviksi. Idea oli se, että pst-asemat paljastaisivat itsensä ennen aikojaan. Ne joutuivatkin sitten 9.-10.6 kunnon jyskytyksen alle.
 
ajs178 kirjoitti:
Kiva olla se T-26-vaunun miehistö: tästä ajatte suoraan päin suomalaisia, kunnes teidät tuhotaan. Kysyttävää?
Klikkaa laajentaaksesi...

Patton sanoi myös panssaritiedustelijoille (anekdootin mukaan):

Ajatte tuota tietä pitkin niin kauan kuin teidät tuhotaan :D

Tiedä onko totta, mutta jostain tuon luin.
 
Museo kirjoitti:
Minulle on jäänyt vähän epäselväksi jopa se minkälaista poliittista ratkaisua Päämajassa ennen kesää 1944 oikein suunniteltiin, kenen toimesta ja missä piirissä siitä ylipäätään keskusteltiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä myös jää epäselväksi.

Joskus yön pitkinä ja pimeinä tunteina olen leikitellyt ajatuksella mm. näin:

miten hävitään sota hallitusti siten, että kaikin voimin pyritään vain välttämään ehdottoman antautumisen tie? Miten taiteilla tilanne siten, että politiikalle tarjoutuu tilaisuus? Ruotsi antoi poliittista ja diplomaattista tukea tiiviisti, mutta oliko koko shown suuri kummisetä sittenkin Usa? Eli oliko Usan -ehdoton asenne- se, että Suomelle jää mahdollisuus välttyä miehitykseltä? Mitä kolmen suuren konferenssissa sovittiin, loppujen lopuksi?

Suomen tehtävä oli sitten taistella, taipua sopivasti ja välttyä kaikkein pahimmalta?

Yksistään Viipurin menettäminen panee miettimään. Se menetettiin tunneissa. Oliko mikään tarkoituskaan juuttua Viipuriin? Päämajalle suurin yllätys lienee ollut se, että homma oli ohi tunneissa, kenties laskettiin, että ajanvoitto on luokkaa useita vuorokausia.

Tali-Ihantalan taistelun valmistelu taisi alkaa ennemmin kuin voimme arvatakaan.
 
baikal kirjoitti:
Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä myös jää epäselväksi.

Joskus yön pitkinä ja pimeinä tunteina olen leikitellyt ajatuksella mm. näin:

miten hävitään sota hallitusti siten, että kaikin voimin pyritään vain välttämään ehdottoman antautumisen tie? Miten taiteilla tilanne siten, että politiikalle tarjoutuu tilaisuus? Ruotsi antoi poliittista ja diplomaattista tukea tiiviisti, mutta oliko koko shown suuri kummisetä sittenkin Usa? Eli oliko Usan -ehdoton asenne- se, että Suomelle jää mahdollisuus välttyä miehitykseltä? Mitä kolmen suuren konferenssissa sovittiin, loppujen lopuksi?

Suomen tehtävä oli sitten taistella, taipua sopivasti ja välttyä kaikkein pahimmalta?

Yksistään Viipurin menettäminen panee miettimään. Se menetettiin tunneissa. Oliko mikään tarkoituskaan juuttua Viipuriin? Päämajalle suurin yllätys lienee ollut se, että homma oli ohi tunneissa, kenties laskettiin, että ajanvoitto on luokkaa useita vuorokausia.

Tali-Ihantalan taistelun valmistelu taisi alkaa ennemmin kuin voimme arvatakaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tilanne talvella 1944: Leningradin piiritys on murtunut ja Wehrmacht alkaa vetäytyä kohti Narvaa. Suomalaiset joukot ovat asemissaan syvällä Neuvostoliiton alueella. Sodan iso kokonaiskuva on se että Saksa on auttamatta hävinnyt sodan. Sille on esitetty ehdottoman antautumisen vaatimus. Luonnollisesti Hitler tulee taistelemaan katkeraan loppuun saakka. Tässä vaiheessa Suomen johtokin varmaan jo ymmärtää, että Suomen on syytä irtautua Saksasta niin ettei Saksa tuhoutuessaan vedä Suomea mukaan perikatoon.

Mutta Neuvostoliiton ilmavoimat ovat juuri rusikoineet Helsinkiä. Moskovassa on käynyt valtuuskunta tunnustelemassa NL:n rauhanehtoja. Ehdot koetaan liian ankariksi ja näin ei neuvottelukosketusta synny. Tosiaan herää kysymys, mitä ylin sodanjohto oikein ajatteli ? Poliitikot ovat juuri hylänneet rauhantunnustelut. On silti selvää, että Suomen tulee pyrkiä irti sodasta. Oliko päätös tässä vaiheessa se ettei haluttu tehdä mitään ? Jäätiin passiivisena odottamaan suursodan lopputulemaa ? Vai olisiko ollut mahdollista, että lopulta NL:n suurhyökkäys yhdisti kansakunnan rivit. Vaikka lopulta kaikki oli hiuskarvan varassa Ihantalassa, saavutettiin silti taistelemalla rauha siedettävin ehdoin. Pelattiinko tässä riskipeliä ? Tarkoitan että jonkinlaista hyökkäystä ehkä osattiin odottaa. Sen mittakaava ja raivokkuus sitten yllättivät ja hetkeksi tapahtumat riistäytyivät hallinnasta ?
 
tulikomento kirjoitti:
Tosiaan herää kysymys, mitä ylin sodanjohto oikein ajatteli ?
Klikkaa laajentaaksesi...

Pääesikunnan omien analyysien mukaan häviö oli selvä 1943 ja Suomi oli murtanut USA:n diplomaattikoodit, eli myös Teheranin konferenssissa Suomelle sovittu tulos oli tiedossa.

Suurhyökkäyksen torjumisella oli tietysti se vaikutus ettei Puna-armeija saanut käydä Helsingissä installoimassa kansanvaltaista hallitusta, siinä tapauksessa Suomessa olisi kenties tehty Horsmavallankumous 1989 muun itäeuroopan mukana, mutta nykymuotoinen rauha olisi ollut kenties saavutettavissa jo 1943 lopussa jos poliittisessa ja sotilaallisessa johdossa olisi ollut nestemäisen typen kylmää realismia.

Entäpä jos Lapin sota olisi käyty 1944 kenttäarmeijalla eikä lasten ristiretkenä?
 
Creidiki kirjoitti:
Pääesikunnan omien analyysien mukaan häviö oli selvä 1943 ja Suomi oli murtanut USA:n diplomaattikoodit, eli myös Teheranin konferenssissa Suomelle sovittu tulos oli tiedossa.

Suurhyökkäyksen torjumisella oli tietysti se vaikutus ettei Puna-armeija saanut käydä Helsingissä installoimassa kansanvaltaista hallitusta, siinä tapauksessa Suomessa olisi kenties tehty Horsmavallankumous 1989 muun itäeuroopan mukana, mutta nykymuotoinen rauha olisi ollut kenties saavutettavissa jo 1943 lopussa jos poliittisessa ja sotilaallisessa johdossa olisi ollut nestemäisen typen kylmää realismia.

Entäpä jos Lapin sota olisi käyty 1944 kenttäarmeijalla eikä lasten ristiretkenä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo irtautuminen Saksasta, tai paremminkin sen oikea ajoittaminen on hyvä kysymys. Joo, Stalingradin jälkeen ylimmälle johdolle varmasti alkoi olla selvää se mitenkä sota tulisi päättymään. Tai ainakin se, että Saksa ei kykenisi murskaamaan Neuvostoliittoa. Tämä oli se kantava ajatus mikä sai Suomen liittymään kesällä 41 Saksan hyökkäykseen itään. Tilanne ennen NL:n suurhyökkäystä kuitenkin oli, että Lapissa oli vahvat saksalaisvoimat. Ja Suomen kannalta oleellista, Suomenlahden eteläranta Saksan hallussa. Ja tiedämme että Saksa reagoi talvella 1944 erittäin negatiivisesti Suomen ja NL:n rauhankosketukseen. Taloudellisesti ja elintarvikehuollon osalta maa oli Saksasta riippuvainen. Samoin asetoimitusten. Olen lukenut että Saksan voimakasta vastareaktiota pelättiin jopa siinä määrin, että Helsingin suojaksi perustettiin Osasto H (Helsinki). Sen tehtävä oli estää mahdollinen Saksan masinoima vallankaappausyritys pääkaupungissa.
 
Sardaukar kirjoitti:
Patton sanoi myös panssaritiedustelijoille (anekdootin mukaan):

Ajatte tuota tietä pitkin niin kauan kuin teidät tuhotaan :D

Tiedä onko totta, mutta jostain tuon luin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Miten Suomessa panssaritiedustelijat nykyään toimivat? Onko kalustona edelleen BMP-2? Meneekö se niin, että ajetaan metsätietä viholliskosketukseen, ammutaan pari sarjaa, että viholliset menevät maihin ja saman tien äkkiä takaisin omalle puolelle kertomaan, että siellä ne oli 15 km tätä tietä eteenpäin asemissa. Vai onko tarkoitus hiipiä sinne salaa metsiä pitkin (ei taida vaunuilla onnistua, ellei niitä jätetä parkkiin kauas ja jalkauteta tiedustelijoita hyvissä ajoin) ja välttää taistelukosketusta, jotta saadaan rauhassa kartoitettua, mitä joukkoja siellä on, kuinka paljon, mitä kalustoa, jne?
 
@ajs178 Kosketus viholliseen pyritään aina säilyttämään kun se kohdataan, taistelu-tai tiedustelukosketus.

Miksi muuten joukko joka käyttäisi esim. CV9030 vaunua olisi varustanut PSTIED-joukkonsa BMP-2 vaunuilla?
 
Monesti helpoin, tehokkain ja nopein tapa selvittää vihollisen ryhmityksen tasa, kalusto ja vahvuus on hakea taistelukosketus ja pitää sitä jonkin aikaa yllä ja sitten irtautua.
Sen voi tehdä joukkueella tai vaikka komppanialla ja esim viime sodissa isommilla rintamilla usein se tehtiin pataljoonalla.
 
Hallinkorva kirjoitti:
Minua on kiinnostanut se, miten saksalaiset onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan etenemisen yhdessä tärkeässä suunnassa Veikseljoen itäpuolella. Tähän vaikutti huomattavasti se, Luftwaffe tuki jalkaväkeä 560 maataistelukoneen voimin. Kun liike on mennyt pitemmäksi ja syvemmäksi, myös vihollisen selustan tiet ovat täynnä panssareita, miehiä ja kalustoa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lento-osasto Kuhlmey ? Kun tulivat Suomeen, niin käytännössä noin sadalla taistelukoneellaan tuplasivat suomalaisten kyvyn iskeä ilmasta. Tekivät kellosepän tarkkaa työtä. Asevaikutus kohdistettiin vihollisen lähiselustaan, polttoainevarikkoihin, panssarikeskityksiin, marssirivistöihin ja erityisesti liikenneyhteyksiin (Talijoen sillat).
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top