Kansainvälisen avunantaminen on uusi tehtävä

Umkhonto

Ylipäällikkö
Komman kommentit


Kansainvälisen avunantaminen on uusi tehtävä
Kolumnit 29.6.2017 6:00
Jarmo Lindberg


Puolustusvoimilla on ollut kolme päätehtävää: Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Nyt niiden rinnalle on annettu uusi tehtävä, joka yksinkertaistetussa muodossaan on ”osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen”.

Suomelta on tähän asti puuttunut lainsäädäntö, joka sallisi Suomen antaa kattavasti apua ja päättää avusta muille valtioille Euroopan unionin kaikkia jäsenvaltioita velvoittavien yhteisvastuu- tai keskinäisen avunannon lausekkeiden perusteella.

Tarve tuli konkreettisesti esiin viimeistään marraskuussa 2015 Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen myötä.

Ranska pyysi tällöin apua muilta EU:n jäsenmailta avunantolausekkeen perusteella. Suomi ei kyennyt antamaan Ranskalle suoraa sotilaallista apua, koska silloinen lainsäädäntö ei sitä sallinut.

Sen sijaan Suomi muun muassa vapautti ranskalaisen komppanian YK:n Libanonin UNIFIL-rauhanturvaoperaatiosta vastaavankokoisella suomalaisella sotilasosastolla.

Tämä perustui sotilaallisesta kriisinhallinnasta annettuun lakiin ja siihen liittyvään päätöksentekoon.

Nyt asiaan on tullut muutos. Tasavallan presidentti on eilen vahvistanut tarvittavat lakiuudistukset ja -muutokset kansainvälisen avun antamiseksi.

Vahvistetut lait koskevat niin kansallista päätöksentekoa kuin puolustusministeriön ja sisäministeriön hallinnonaloihin liittyvien lakienkin muutoksia. Lait astuvat voimaan ylihuomenna, ensimmäisenä heinäkuuta.

Lakimuutosten puolustusministeriön hallinnonalaa koskevat osuudet luovat perustan sotilaallisten kykyjen käyttämiseksi toisen valtion avuksi.

Apu voisi olla luonteeltaan esimerkiksi Puolustusvoimien erikoiskykyjä ja erityisosaamista.

Esimerkiksi suojelun erikoisosastoa voitaisiin käyttää kemiallisten aseiden hävittämiseen liittyvässä toiminnassa.

On myös mahdollista, että sotilaallisia suorituskykyjä voitaisiin tarvita esimerkiksi monikansallisissa evakuointioperaatioissa.

Suomen on lakimuutosten myötä mahdollista saada myös ulkomaista sotilaallista apua Suomen alueellisen koskemattomuuden valvomiseksi ja turvaamiseksi.

Tällaisia aluevalvontaan liittyviä aputilanteita voisivat olla esimerkiksi ilmavalvonta tai sukellusveneentorjunta. Suomi voi lakien voimaantulon jälkeen tukea muita valtioita vastaavasti.

Puolustusvoimat käyttää kansainvälisen avun antamiseen tarkoitettuihin tehtäviin ensisijaisesti sellaista henkilöstöä, joka on sitoutunut Puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan.

Tehtävät pyritään siis käytännössä toteuttamaan vapaaehtoisuuteen perustuen, mutta tarvittaessa Puolustusvoimilla on oikeus määrätä tehtäviin palkattua henkilöstöään.

Kansainvälisen avun antamiseen voivat osallistua myös asevelvolliset eli varusmiehet ja kertausharjoituksissa olevat reserviläiset.

Osallistuminen edellyttää kuitenkin asevelvollisen nimenomaista suostumusta tällaiseen toimintaan. Asevelvollisia ei avun antamisen tilanteessa voi myöskään käyttää vaarallisiin tehtäviin, kuten räjähteiden raivaamiseen, vaarallisten henkilöiden kiinniottamiseen tai aseellista voimakeinojen käyttöä edellyttäviin tehtäviin.

On myös mahdollista, että reserviläinen solmii palvelussuhteen Puolustusvoimien kanssa kansainvälisen avun antamisen tehtävän ajaksi.

Reserviläisen aiempaa työsuhdetta ei saa tästä syystä päättää, vaan hänellä on oikeus palata aikaisempaan työhönsä tehtävän päättymisen jälkeen.

Suomi kykenee lakimuutosten jälkeen täysimääräisesti täyttämään EU:ssa sovitut velvoitteet toisille jäsenvaltioille.

Kansainvälisen avun antaminen tai vastaanottaminen perustuu kuitenkin aina kansalliseen poliittiseen päätökseen.

Päätökset Puolustusvoimien sotilaallisia voimavaroja tai voimakeinojen käyttöä koskevasta avusta tehdään aina ylimmällä kansallisella poliittisella tasolla.

Päätöksen tekee joko valtioneuvoston yleisistunto tai tasavallan presidentti riippuen avun luonteesta ja merkityksestä.

Tilanteissa, joissa avun antaminen tai pyytäminen voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, myös eduskuntaa on kuultava.

Muissa tapauksissa avusta voi useimmiten päättää puolustusministeriö.

Puolustusvoimien tehtävänä on toteuttaa päätetty sotilaallinen tai muu apu.

Avun toimeenpanossa on varmistettava, että kansallinen päätöksenteko sekä rakennettavat valmiudet ja järjestelyt mahdollistavat toiminnan tarpeiden edellyttämissä ajoissa.

Jarmo Lindberg on Puolustusvoimain komentaja.

http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/kansainvalisen-avunantaminen-on-uusi-tehtava/763910/
 
Puolustusvoimat käyttää kansainvälisen avun antamiseen tarkoitettuihin tehtäviin ensisijaisesti sellaista henkilöstöä, joka on sitoutunut Puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan.

Tehtävät pyritään siis käytännössä toteuttamaan vapaaehtoisuuteen perustuen, mutta tarvittaessa Puolustusvoimilla on oikeus määrätä tehtäviin palkattua henkilöstöään.

Kansainvälisen avun antamiseen voivat osallistua myös asevelvolliset eli varusmiehet ja kertausharjoituksissa olevat reserviläiset.

Osallistuminen edellyttää kuitenkin asevelvollisen nimenomaista suostumusta tällaiseen toimintaan. Asevelvollisia ei avun antamisen tilanteessa voi myöskään käyttää vaarallisiin tehtäviin, kuten räjähteiden raivaamiseen, vaarallisten henkilöiden kiinniottamiseen tai aseellista voimakeinojen käyttöä edellyttäviin tehtäviin.

On myös mahdollista, että reserviläinen solmii palvelussuhteen Puolustusvoimien kanssa kansainvälisen avun antamisen tehtävän ajaksi.

Reserviläisen aiempaa työsuhdetta ei saa tästä syystä päättää, vaan hänellä on oikeus palata aikaisempaan työhönsä tehtävän päättymisen jälkeen.

Nuo boldatut kohdat ovat keskeisiä ja hyvä että ovat mukana laissa. Muuten tulisi ongelmia vaan nyt kaikki on hjuvin.

Koska Afganistaniinkin olisi kuulemma eniten reserviläislähtijöitä contra muut krihakohteet, niin tuskin tarvitsee määräillä vaan nuoria sankarillisia lähtijöitä tarvittaessa riittänee.
 
Tulipas tuosta mieleen mahdollinen perustuslaillinen ongelma toki vanhemman perustuslain ajalta. Olisiko Suomi edes saanut ottaa vastaan Neuvostoliiton tarjoamaa puolustusapua "Saksan tai sen liittolaisen Suomen läpi Neuvostoliittoon suuntaaman hyökkäyksen torjuntaan"?
 
Back
Top