Kansanedustajien moraalinen rappio - ei todellista tukea Ukrainalle

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Suomessa on koko sodan jälkeisen ajan itketty sitä, ettemme saaneet Ruotsilta apua Talvisodassa. Totuus on kuitenkin, että sieltä tuli tuhansia sotilaita, runsaasti aseistusta ja lähes kolmasosa Ruotsin ilmavoimista osallistui Lapin puolustamiseen. Nyt kun kansanaedustajillemme heitettiin väite: "Jos Ukrainan koskemattomuus voidaan taata vain länsimaiden aseavulla, Suomen tulee tukea tätä", saatiin tulokseksi, että:

"Kansanedustajista 77 prosentin mielestä Suomen ei pitäisi tukea länsimaiden aseapua Ukrainalle, vaikka Ukrainan koskemattomuus riippuisi siitä.

Poikkeuksen linjaan tuo RKP, jonka kansanehdokkaista kaikki tukisivat aseapua. Myös kristillisdemokraateista 60 prosenttia olisi valmis tukemaan aseapua." Perussuomalaisista lähes puolet ei olisi halukas osallistumaan edes EU:n yhteiseen pakoterintamaan.

En ole suomenruotsalainen, mutta nostan hattua! Miten voimme Suomessa kuvitella, että Länsi-Eurooppa rientäisi avuksemme jos maailmalla leviää tieto siitä, ettemme olisi samassa rintamassa muiden länsimaiden kanssa jos esimerkiksi Venäjä hyökkäisi Ukrainaan, EU päättäisi aseavusta ja myös Suomen odotettaisiin olevan mukana yhteisessä rintamassa?

http://yle.fi/uutiset/yhdysvallat_venaja_mukana_vahvasti_ukrainassa/7948183


Suomi ylläpitää puolustusvoimia ja yleistä asevelvollisuuta lähinnä Venäjän potentiaalisen uhan varalta. Kyselyn perusteella yli puolet kansanedustajista ja jopa 91 % SDP:n edustajista ei pidä Venäjää uhkana. Ei ihme, jos maanpuolustukselle on vaikea löytää rahoittajia, mutta löytyisikö edes puolustushalua vaikka siihen olisi aihetta?

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/a...ain-itanaapuri-jakaa-uuden-eduskunnan/5018360

Onko Venäjä uhka? – Näin itänaapuri jakaa uuden eduskunnan
Kotimaa Julkaistu 23.04.2015 06:00
 
Toimittajat tietenkin hakevat provokatiivisia lausuntoja johdattelevilla kysymyksillään, joilla he vähintäänkin yrittävät saada kansanedustajia spekuloimaan asialla. Itse vastaisin tälläisiin, että en spekuloi sillä mitä Suomi tekisi.

Tämä nyt on vähän hankala kysymys, jossa ikään kuin haetaan kansanedustajilta provokatiivisia kantoja. Kansanedustaja on sellaisessa asemassa, että hänen pitää lausua sillä tavalla, että sitä ei tulkita millään ilmansuunnalla provokatiiviseksi.

Suomi on siinä maantieteellisessä asemassa Venäjän kanssa rajaa omaavana, että Suomi voi itse olla ensimmäinen Euroopan unionin jäsenmaa, joka tarvitsee vähintäänkin runsaita ase- ja ammustoimituksia. Eduskunta kuitenkin lähestyy kysymystä sillä tavalla, että oletuksensa on, että Suomi ei ole ensimmäinen länsimaa, jota Venäjä alkaisi kovistella mikäli se päättää Euroopan puoleisia länsimaita kovistella. Lienee selvää, että Venäjä välttelee suoraa konfliktia Naton kanssa. Suomi ei ole Naton jäsenmaa, joten Suomea kovistelemalla Venäjä antaa länsimaille porsaanreiän, jolla länsimaat välttyvät joutumasta toteuttamaan Naton 5:ttä artiklaa.

Mutta kuten sanottu: kansanedustajien on vaikea lausua asiasta mitään. Kansanedustaja luonnollisesti aloittaa lievimmästä neutraalista päästä lähestyä asiaa, kun häneltä kysytään tätä asiaa. Venäjän käyttäytymisestä Suomea kohtaan sitten riippuu minkä asteisia päätöksiä eduskunta tekee. Kansanedustajien lausunnoista kuitenkin ilmenee, että Suomi ei aio olla aloitteellinen tilanteen kärjistämisessä.

Käytännössä asia on kuitenkin niin, että Venäjän ei sallita ottaa maita yksitellen, että käytännössä asia on niin, että yhtä maata yrittäessään Venäjä saa kimppuunsa kaikki, mutta Suomi ei tätä asiaa lausu julki koska Suomi ei halua provosoida, eikä kärjistää tilannetta sillä tavalla, että joutuisimme tähän tilanteeseen.

Se onko Ukraina yksi meistä on sekin erityinen kysymys. Länsimaiden valitsemaa politiikkaa tarkastellessa vaikuttaa siltä, että Ukraina on yksi meistä. Viittaan pakotteisiin ja sellaiseen, että öljyn hinta romahti/romautettiin. Merkittävää on se, että Ukrainan väkiluku on 45 miljoonaa, että jo tämäkin seikka tuottaa Ukrainalle merkittävän sotilaallisen voiman mikäli Ukraina päättää ottaa sen käyttöön.

http://www.ukroboronprom.com.ua/

Jos Euroopan ja Venäjän konflikti kiristyy niin ensimmäinen taistelusuunta olisi Lähi-idän öljy- ja kaasukentät koska ne pitää aivan ensimmäiseksi ottaa. Eurooppa on ainakin toistaiseksi melko riippuvainen välittömästi Uralin itäpuolella olevista kaasukentistä. Se olisi varmaankin muutaman vuoden projekti vaihtaa kaasuntoimittajaa. Venäjän politiikka kuitenkin on tehnyt Euroopalle välttämättömäksi vaihtaa kaasuntoimittajaa.

Miksi sitten Ukrainaa autetaan, että eikö Venäjä ole Euroopalle merkittävämpi valtio kuin Ukraina. Venäjä on kilpaileva suurvalta, joka halutaan pitää heikkouden ja epävakauden tilassa. Venäjä käyttää voimiaan suurvaltaisesti joten Venäjän ei anneta vahvistua vaan sitä epävakautetaan tavoitteena pitää Venäjä heikkona. Putinin hallinto auttaa tässä kiitettävällä tavalla koska se on korruptoitunut ja kleptokraattinen jopa siinä määrin, että Venäjän infra on romahdustilassa. Venäjä ei siis oikeasti ole Lännen kumppani ja voimakkaaksi autettava maa.

Voi pohtia myös sitä mitkä ovat Putinin näkymät jatkaa Venäjän presidenttinä mikäli hänen politiikkansa romauttaa Venäjän talouden. Venäjän kaasusta riippuvaiseksi maaksi ei nimittäin ole tunkua paljolti juuri Putinin agressiivisen ulkopolitiikan takia. Putin on siis ollut Venäjän taloudelle sangen katastrofaalinen presidentti.
 
Viimeksi muokattu:
Toimittajat tietenkin hakevat provokatiivisia lausuntoja johdattelevilla kysymyksillään, joilla he vähintäänkin yrittävät saada kansanedustajia spekuloimaan asialla. Itse vastaisin tälläisiin, että en spekuloi sillä mitä Suomi tekisi.

Tämä nyt on vähän hankala kysymys, jossa ikään kuin haetaan kansanedustajilta provokatiivisia kantoja. Kansanedustaja on sellaisessa asemassa, että hänen pitää lausua sillä tavalla, että sitä ei tulkita millään ilmansuunnalla provokatiiviseksi.

Suomi on tietenkin siinä asemassa, että Suomi voi itse olla ensimmäinen Euroopan unionin jäsenmaa, joka tarvitsee vähintäänkin runsaita ase- ja ammustoimituksia. Eduskunta kuitenkin lähestyy kysymystä sillä tavalla, että oletuksensa on, että Suomi ei ole ensimmäinen länsimaa, jota Venäjä alkaisi kovistella mikäli se päättää Euroopan puoleisia länsimaita kovistella. Lienee selvää, että Venäjä välttelee suoraa konfliktia Naton kanssa. Suomi ei ole Naton jäsenmaa, joten Suomea kovistelemalla Venäjä antaa länsimaille porsaanreiän, jolla länsimaat välttyvät joutumasta toteuttamaan Naton 5:ttä artiklaa.

Mutta kuten sanottu: kansanedustajien on vaikea lausua asiasta mitään. Kansanedustaja luonnollisesti aloittaa lievimmästä neutraalista päästä lähestyä asiaa, kun häneltä kysytään tätä asiaa. Venäjän käyttäytymisestä Suomea kohtaan sitten riippuu minkä asteisia päätöksiä eduskunta tekee. Kansanedustajien lausunnoista kuitenkin ilmenee, että Suomi ei aio olla aloitteellinen tilanteen kärjistämisessä.

Käytännössä asia on kuitenkin niin, että Venäjän ei sallita ottaa maita yksitellen, että käytännössä asia on niin, että yhtä maata yrittäessään Venäjä saa kimppuunsa kaikki, mutta Suomi ei tätä asiaa lausu julki koska Suomi ei halua provosoida, eikä kärjistää tilannetta sillä tavalla, että joutuisimme tähän tilanteeseen.

Se onko Ukraina yksi meistä on sekin erityinen kysymys. Länsimaiden valitsemaa politiikkaa tarkastellessa vaikuttaa siltä, että Ukraina on yksi meistä. Viittaan pakotteisiin ja sellaiseen, että öljyn hinta romahti/romautettiin. Merkittävää on se, että Ukrainan väkiluku on 45 miljoonaa, että jo tämäkin seikka tuottaa Ukrainalle merkittävän sotilaallisen voiman mikäli Ukraina päättää ottaa sen käyttöön.

http://www.ukroboronprom.com.ua/

Miksi sitten Ukrainaa autetaan, että eikö Venäjä ole Euroopalle merkittävämpi valtio kuin Ukraina. Venäjä on kilpaileva suurvalta, joka halutaan pitää heikkouden ja epävakauden tilassa. Venäjä käyttää voimiaan suurvaltaisesti joten Venäjän ei anneta vahvistua vaan sitä epävakautetaan tavoitteena pitää Venäjä heikkona. Putinin hallinto auttaa tässä kiitettävällä tavalla koska se on korruptoitunut ja kleptokraattinen jopa siinä määrin, että Venäjän infra on romahdustilassa. Venäjä ei siis oikeasti ole Lännen kumppani ja voimakkaaksi autettava maa.

Jos Euroopan ja Venäjän konflikti kiristyy niin ensimmäinen taistelusuunta olisi Lähi-idän öljy- ja kaasukentät koska ne pitää aivan ensimmäiseksi varmistaa massiivisella sotilaallisella sotilaallisella toimella. Eurooppa on ainakin toistaiseksi melko riippuvainen välittömästi Uralin itäpuolella olevista kaasukentistä. Se olisi varmaankin muutaman vuoden projekti vaihtaa kaasuntoimittajaa. Venäjän politiikka kuitenkin on tehnyt Euroopalle välttämättömäksi vaihtaa kaasuntoimittajaa.

Voi pohtia myös sitä mitkä ovat Putinin näkymät jatkaa Venäjän presidenttinä mikäli hänen politiikkansa romauttaa Venäjän talouden. Venäjästä kaasusta riippuvaiseksi maaksi ei nimittäin ole tunkua paljolti juuri Putinin agressiivisen ulkopolitiikan takia. Putin on siis ollut Venäjän taloudelle sangen katastrofaalinen presidentti.

Artin kirjoituksessa on monta hyvää pointtia, joista olen samaa mieltä. Haluan kuitenkin vielä painottaa paria seikkaa; nyt ei ollut kyse Suomen Ukrainalla mahdollisesti antamasta aseavusta, vaan siitä, tukisiko Suomi muiden Länsimaiden avustuspäätöstä. RKP:n edustajilla oli selvä ja vankkumaton kanta, eivät he pohdiskelleet tilanteen "kärjistämistä". Vastaavasti monet muut olivat yksiselitteisesti vastaan. Toki myös harmaan alueen takinkääntäjiä löytyy, mutta ovatko he todella enemmistö (yritän ottaa kyselyn ja sen tulkinnat tosissani, vaikka ymmärrän niiden heikkoudet)?

Itse olen useaan otteeseen huolestuneena pohtinut omien poliittisten päättäjiemme reagointia jos Suomi joutuisi kovan poliittisen ja sotilaallisen painostuksen kohteeksi. Tämä huoli ei ole Kaikkosen kavereiden myötä kaikonnut!
 
Edellä mainitut kyselyt kertovat varsin paljon syntyperäisten suomalaisten näkemyksistä maamme/kansamme asemasta suhteesta venäläisiin ja venäläisyyteen. Sanoisin että näkemysero suomenkielisten ja äidinkielenään ruotsia puhuvien (yleisesti ottaen ruotsinkielistä informaatiota saaneiden) välillä on merkittävän suuri. Hyvin todennäköisesti useimmat suomenkieliset tai ikänsä Suomessa asuneet ihmiset eivät edes tiedosta mistä tällainen eroavaisuus voisi johtua. Voin vakuuttaa ettei kyseinen ero näkemyksissä johdu siitä että suomalaisilla olisi muita Euroopan kansalaisia parempi/todenmukaisempi kuva venäläisestä yhteiskunnasta, sen historiasta, hallinnosta jne.

Erityisesti suomalaisilla sosialisteilla (ja jopa laajemmin koko vasemmistolla) on skitsofreeninen näkemys Venäjän poliittisesta hallinnosta, ikäänkuin mikään ei olisi siellä muuttunut.

Pidän ymmärrettävänä että jo punakapinan ajoilta periytyvän sosialistisen maailmankatsomuksen omaksuneet kansalaiset (sukupolvista toiseen) tunsivat sympatiaa ihanteenaan olevaa Neuvostoliittoa kohtaan. He jakoivat samat ihanteet sosialistisesta ylikansallisesta toveruudesta ja tasa-arvosta kaikkien työtätekevien ihmisten kesken. Yhteinen ideologia loi pohjaa suomalaisen vasemmiston ikuiselle ystävyydelle venäläistä yhteiskuntaa ja sen kansaa kohtaan..
Yhteinen ideologia kykeni peittämään alleet kaikki mahdolliset epäkohdat Neuvostoliiton suhteen. Suomen kommunistien parissa ei nähty mitään pahaa siinäkään että Stalinin vainoissa mm. parikymmentärtuhatta Suomesta kapinan jälkeen paennutta punikkia likvidoitiin. Sotien jälkeen, venäläisten hyvällä tuella, jatkui ns. neuvostomielinen politiikka jonka perimmäisenä tavoitteena oli toteuttaa sosialistinen hallintojärjestelmä myös meillä. Jopa porvarillisella puolella rakennettiin mahdollisumman suurta ystävyyttä Neuvostoliiton suuntaan.

Tämä "sadan vuoden sosialistinen ystävyys" lienee tarttunut pysyvästi suomalaisten vasemmistolaisten geeneihin..vaikka loogisesti ajatellen sosialistien kuvittelisi olevan natsidiktatuurin kiihkeimpiä vastustajia.

Ideologisesti Venäjä edustaa nykyään täysin puhdasta äärioikeistolaista, vakivaltakoneiston avulla hallittua diktatuuria ja rosvokapitalismia, kaikkine sairaine piirteineen. Putinin hallinto on täydellisesti samanlaista sotilasdiktatuuria mitä Hitlerin natsien hallinto toteutti 1930-luvun lopun Saksassa. Meillä Suomessa neuvostoajoilta periytyvä, syvä ystävyys Venäjän johtoon ja poliittiseen järjestelmään säilyy sen muuttuneesta poliitiikasta huolimatta. Erityisesti (em. kyselyissä näkyvällä tavalla) vasemmistolaisten mielessä. Venäjän äärioikeistolaisuudesta huolimatta suomalaiset tuntevat sympatiaa ja luottamusta Venäjän nykyisiä diktaattoreita kohtaan. Aivan samalla tavalla uskottiin aikoinaan Venäjän kommunistijohtajiin, Stalinia myöten.

Ruotsinkieliset ovat kyenneet rakentamaan kansallista identiteettiään monelta osaltaan suomenkielisistä poikkeavien, erilaisten (monipuolisempien) ulkopoliittisten näkemyksien pohjalta. Heillä on säilynyt paremmin yhteys muihin (meitä poliittisesti vapaampiin) pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin. Tämä suuntaus, sekä ero suomenkielisiin, näkyy mainiosti edellä mainituissa, lehtien tekemissä kyselyissä.

P.S. Sivupolkuna aiheeseen sanoisin että kannattaa harkita omaa asennettaan/suhtautumista ruotsinkieleen. Ja, ehkä siihenkin pitäisikö itäsuomessa ryhtyä opettamaan koululaisille ruotsinkielen sijaan venäjää.. Itse olen sitä mieltä että mahdollisimman monipuolinen kielitaito luo elämiselle (ja ajatuksillekin) paljon uusia vaihtoehtoja.
 
Mitä mieltä olette suomalaisista sotilaista ukrainassa?
Mietitään asiaa puhtaasti sotilaallisesti.

Omasta mielestä on jotenkin älyttömän hölmöä vaatia muilta apua mutta olla auttamatta muita kun ne tarvivat apua, ei se toimi yksilötasolla eikä se toimi valtiotasolla.
Jos suomi tukisi ukrainaa edes jotenkin vosimme olettaa että kun aikaa menee, kriisi päättyy ja kuvitteellisesti suomi joutuu kriisiin venäjän kanssa voi ukrainalla olla haluja auttaa suomea kun se auttoi silloin meitä.
tälläiset sota asiat muistetaan jopa kansankeskuudessa pitkään " Muut ei auttanut mutta se auttoi"

Ja uskon että kun edes yksittäinen sotilas ukrainassa mikä hoitaa asiansa mallikaasti, auttaa siviilejä kohtelee kavereita asiallisesti jättää hyvän kuvan maahan. ei se hallituslinjaa muuta mutta jos niitä sotilaita olisi vaikkapa 40 ne vaikuttavat siellä ainakin 400 ihmisen elämään, ihmiset näkevät että tuo on suomalainen ja se kohteli meitä hyvin. antoi tuppakka ja ruoka annoksen tai pelasti meidän serkun ensiapuklinikalla. ja jos siellä on vähän ulkomaalaisia tuollainen pieni hyväteko jää ihmisten mieleen hyvässä ja pahassa. Jos kohtelee huonosti sekin muistetaan, ulkomaalaiset ovat sielläkin varmasti suurennuslasin alla ja saavat helposti myös arvostusta jos auttavat
 
Suomessa on koko sodan jälkeisen ajan itketty sitä, ettemme saaneet Ruotsilta apua Talvisodassa. Totuus on kuitenkin, että sieltä tuli tuhansia sotilaita, runsaasti aseistusta ja lähes kolmasosa Ruotsin ilmavoimista osallistui Lapin puolustamiseen. Nyt kun kansanaedustajillemme heitettiin väite: "Jos Ukrainan koskemattomuus voidaan taata vain länsimaiden aseavulla, Suomen tulee tukea tätä", saatiin tulokseksi, että:

"Kansanedustajista 77 prosentin mielestä Suomen ei pitäisi tukea länsimaiden aseapua Ukrainalle, vaikka Ukrainan koskemattomuus riippuisi siitä.

Poikkeuksen linjaan tuo RKP, jonka kansanehdokkaista kaikki tukisivat aseapua. Myös kristillisdemokraateista 60 prosenttia olisi valmis tukemaan aseapua." Perussuomalaisista lähes puolet ei olisi halukas osallistumaan edes EU:n yhteiseen pakoterintamaan.

En ole suomenruotsalainen, mutta nostan hattua! Miten voimme Suomessa kuvitella, että Länsi-Eurooppa rientäisi avuksemme jos maailmalla leviää tieto siitä, ettemme olisi samassa rintamassa muiden länsimaiden kanssa jos esimerkiksi Venäjä hyökkäisi Ukrainaan, EU päättäisi aseavusta ja myös Suomen odotettaisiin olevan mukana yhteisessä rintamassa?

Kun kyse on yhteisestä projektista, johon länsimaiden edellytettään ryhtyvän yhdessä rintamassa, tällaisien ehtojen vallitessa minusta ei ole olemassa kuin yksi linja jonka mukaan toimitaan ja se on olla osana länsimaista rintamaa - eli *peukku* RKP:n kansanedustajille. He tuntuvat ymmärtävän tässä tapauksessa sen mitä yhteistoiminta ja yhdessä rintamassa seisominen tarkoittaa - toisaalta he olettaen tällöin myös ymmärtävät sen, että yhteisessä rintamassa seisominen on melkoinen vakuu sen puolesta, että Suomen ollessa Ukrainan asemassa (hypoteettinen tilanne) sitä apua on myös helpompi antaa Suomelle.

On mietittävä sitä, että jos Suomi ei tue vallitsevassa tilanteessa Ukrainaa - ei seiso samassa rintamassa länsimaiden kanssa, niin onko Suomella oikeutta pyytää itselleen apua ulkomailta kriisin/sodan aikana jos se ulkopuolinen apu on merkittävässä roolissa itsenäisyytemme säilyttämiseen? Ovatko nämä 77 % kansanedustajista ajatelleet asiaa tältä kantilta ja ovatko he ajatelleet sitä, että mitä moraalisia ongelmia voi seurata jos emme tee itse sitä mitä kuitenkin toivomme toisten tekevän meille. Asia hiukan kärkevämmin ilmaistuna, ovatko kyseiset kansanedustajat sitten sitä mieltä, että Suomen ei myöskään tule pyytää apua ulkoa kun Suomen ei tule olla yhteisessä rintamassa?

Tilanne olisi olennaisesti toinen mikäli kyseessä ei olisi yhtenäinen länsimaiden muodostama rintama. Mikäli kysymyksenasettelu olisi ollut sellainen, jossa olisi tiedusteltu sitä pitääkö Suomen ryhtyä itsenäisesti (yksin) tukemaan Ukrainan valtiota aseellisesti sodassa Venäjää vastaan, ymmärtäisin, että EI-puoli olisi selkeästi hallitseva ja ettei tällöin pidetä aseavun antamista järkevänä toimena. Tuolloin Suomen yksilölliset vaateet ja hyötynäkökulma on toisella tapaa huomioitava ja mietittävä Suomen suhdetta myös Venäjään ja pohdittava sitä onko valtiollisen aseavun tarjoaminen mielekästä. Mutta kun on kyse yhteisestä rintamasta tällöin on syytä pysyä siinä yhteisessä rintamassa jos myös aikoo kuvitella itse voivansa joskus hyötyä kyseisesta rintamasta ja saada itse apua kriisissä/sodassa.

vlad.
 
Suomessa on koko sodan jälkeisen ajan itketty sitä, ettemme saaneet Ruotsilta apua Talvisodassa. Totuus on kuitenkin, että sieltä tuli tuhansia sotilaita, runsaasti aseistusta ja lähes kolmasosa Ruotsin ilmavoimista osallistui Lapin puolustamiseen. Nyt kun kansanaedustajillemme heitettiin väite: "Jos Ukrainan koskemattomuus voidaan taata vain länsimaiden aseavulla, Suomen tulee tukea tätä", saatiin tulokseksi, että:

"Kansanedustajista 77 prosentin mielestä Suomen ei pitäisi tukea länsimaiden aseapua Ukrainalle, vaikka Ukrainan koskemattomuus riippuisi siitä."


Siis tämähän on MTV3 galluppi, josta tehty uutinen oli kyllä aika kiitettävän sensaatiohakuinen ja raflaava. MTV3 on juuri sellainen vallansylikoiramedia ja kansan vahtikoira, joka pelottelee kansan huolella ruotuun. En lue MTV3 juttuja koska he eivät kunnioita lukijaa tarjoamalla pohdittua analyysia vaan osaavat vain huutaa uhkaa ja vaaraa ja susi tulee.

Olen jatkuvasti lievästi ihmeissään siitä, että siis eivätkö nämä kansanedustajat ymmärrä, että he menettävät valtansa tasan sillä hetkellä, jos Suomen puolustus Karjalan kannaksella romahtaa. Kuvitellaan, että Suomen puolustus olisi romahtanut Karjalan kannaksella kesällä 1944. Se olisi ollut Suomen itsenäisyyden loppu ja kaikelle sille mitä Suomi on ja kaikelle vallalle ja asemille mitä poliitikot olisivat itselleen perustaneet. Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, josta olisi puhdistettu kaikki sivistyneistö ja älymystö ja poliitikot ja virkamiehet ja ylin sotilasjohto ja upseerit. Heidät kaikki olisi ammuttu Uudenmaan metsissä.

Entäs, jos kansanedustajilta olisi kysytty, että - "Jos Suomen koskemattomuus voidaan taata länsimaiden aseavulla, eduskunnan tulee tukea tätä" ja sitten vastaus olisi ollut, että "Kansanedustajista 77 prosentin mielestä Suomen ei pitäisi tukea länsimaiden aseapua Suomelle, vaikka Suomen koskemattomuus riippuisi siitä."

Jotenkin tuntuu, että poliitikot eivät ole oppineet yhtään mitään. Sellaista armeijan varustelematta jättämistä mitä eduskunta teki ennen talvisotaa teki eduskunta vuonna 2015. Mietin tuntuuko heistä yhtään hölmöltä, kun itänaapuri on taas alkanut ottamaan löysät pois. Että onko heillä yhtään tervettä huolestusta, että vittu, olisi pitänyt varustella se armeija ennen kuin Kreml tulee ja potkii meidät vallasta.

Suomen pitää tukea Ukrainaa siksi, että tällä tavalla takaamme toisillemme itsenäisyyden ja suvereniteetin.

Toisaalta pitää pohtia sitäkin, että onko Putinin motiivit ahtaalle ajetun motiiveja.
 
Viimeksi muokattu:
Jurpilta erinomainen kirjoitus.
 
P.S. Sivupolkuna aiheeseen sanoisin että kannattaa harkita omaa asennettaan/suhtautumista ruotsinkieleen. Ja, ehkä siihenkin pitäisikö itäsuomessa ryhtyä opettamaan koululaisille ruotsinkielen sijaan venäjää.. Itse olen sitä mieltä että mahdollisimman monipuolinen kielitaito luo elämiselle (ja ajatuksillekin) paljon uusia vaihtoehtoja.
IMHO asia olisi helppo ratkaista poistamalla B1 pakkoruotsi ja lisäämällä pakollinen valinnainen A2 kieli. Ruotsi/Saksa/Kiina/Japani/Ranska/Venäjä/Espanja/Jne.
 
Back
Top