Kertokaapa tietäjät mitkä olisivat voimasuhteet jos ja kun tulee mittelö näiden suurten välille.
Ei pidä miettiä asiaa sotilaallisten voimasuhteiden näkökulmasta. On parempi aloittaa ajatteleminen varhaisemmasta vaiheesta - politiikasta. Ja siitä mimmoisissa yhteiskunnissa sitä politiikkaa ja sotilaallista toimintakykyä tuotetaan.
Millainen mittelö, miksi, missä, miten, millä intensiteetillä, millä keinoilla....?
Syytä koskevat kategoriat voisi jakaa karkeasti vaikka näin:
1. Arvovalta - kaikkein suurimpien tyhmyyksien vakiintunut syy.
2. Isot intressit.
3. Sisäpoliitiikka ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaamassa.
4. Identiteettipolitiikka.
5. Pienet intressit liian ison suurennuslasin alla.
6. Dominopeli eli leviävien poliittisten ja sotilaallisten konfliktien tilanteet.
7. Lieriöshakki eli käsistä karkaamaan päässeen kyberkiukuttelun käynnistämä konflikti.
8. Ydinpullistelu gone bad.
9. Pieni vahinko- tai periaatekonflikti ilmassa, merellä tai kolmannen maan alueella.
Jokainen noista edellisistä karsintakisoista asettaa finaalille erilaiset lähtöasetelmat, erilaiset reunaehdot ja erilaiset tavoitteet - etenkin suojautumisen osalta. Lisäksi jokainen noista olisi luultavasti ainakin osittäin päällekkäinen ja/tai rinnakkainen jonkin muunkin kanssa.
Jos noita katsoo, niin tarkastelulle on hyvä jakaa joitain yksinkertaisia ulottuvuuksia:
1. Konfliktin rajat.
2. Konfliktin luonne.
3. Konfliktin intensiteetti.
4. Konfliktin muuttumisen tyypit.
5. Konfliktin poliittinen ohjattavuus.
6. Konfliktin sotilaallinen ohjattavuus.
7. Konfliktin resurssointi.
8. Konfliktin logistiikka.
Jos Kiina ja Venäjä ottavat yhteen, niin jos kyse on ydin- tai biologisesta sodasta, niin molemmat häviävät. Ellei ole, niin ainoa varma asia on se, että kumpikaan ei mätä kaikkia tai välttämättä edes parhaita resurssejaan heti alkuun tulilinjalle.
Kummallekin maalle on poliittisesti ja ideologisesti helpompaa hukata isokin läjä sotilaita kuin parasta, arvovaltaan sidoksissa olevaa kalustoa.
Nykyisin esitetään milloin missäkin sotilaallisista lähtökohdista kumpuavia näkemyksiä siitä, miten nopeita milloin mitkäkin konfliktit olisivat. Aseiden tehokkuus, tarkkuus, käyttötapa ja ties mitkä muut syyt mukamas ratkaisevat tuloksen nopeasti.
Mutta jos seurataan todellisia konflikteja, niin ne ovatkin pitkäkestoisia. Irak ja Afganistan ovat olleet päällä jo ikuisuuden. Syyria venyy ja venyy. Intian ja Pakistanin kiista ei ole ihan toissaillalta kotoisin. Ukrainan sota ei päättynyt viikoissa...
Venäjän peruskaava nykyisin ei ole se, että se yrittäisi voittaa sodan vaan se, että se koittaa saada konfliktin säätelyn omiin käsiinsä.
Kiinan peruskaavaksi on muotoutumassa enemmänkin sotilaallisen voiman uhkakuvilla kuin itse voimalla jyrääminen. Mutta muutoksen suunta on sinne voimankäyttöön päin.
Kiinan tuotantotalous on varmaan 6-10 -kertainen Venäjään verrattuna. Kiina on teknisesti, taloudellisesti ja tieteellisesti jo Venäjää edistyneempi. Kiina on huomattavan paljon taitavampi teollisuusvakoilussa. Mahdollisen kulutussodan voittaja on siis itsestäänselvästi Kiina.
Kiinan valuuttavarannon suhde Venäjän varantoihin on vielä moninkertaisesti ylivoimaisempi.
Eli mitkä olisivat voimasuhteet?
Vastaukseni:
Konventionaalisen yhteenoton todelliset voimasuhteet olisivat täysin erilaiset kuin maiden tämänhetkiset sotilaalliset voimasuhteet. Kiina jyräisi Venäjän mennentullen ei-sotilaallisilla ja konfliktin säätelyyn sekä logistiikkaan liittyvillä keinoilla.
Venäjä on tehnyt jättimäisiä strategisia virheitä Putinin kausien aikana. Kiina on niistä hyvin perillä ja osaa hyödyntää ne täysimääräisinä.
Jos Venäjä ja Kiina ottaisivat isommin yhteen, niin koflikti olisi hyvin luultavasti pitkä, kytevä ja johtaisi Venäjän talouden tuhoutumiseen.
Venäjä ei nykyisellä tuotantotaloutensa rakenteella kestäisi sotaa Kiinan - tai lännen - kanssa.
A full-size replica of a "middle-sized treasure boat" (63.25 m long) of the Zheng He [amiraali, ei keisari] fleet at the Treasure Boat Shipyard site in Nanjing.Vmenkov / Wikimedia, CC
Kyllä siellä takuuvarmasti on kiinalaiset jo nyt huseeraamassa ja kiinalainen raha pyörittää sitä sun tätä mitä ei Moskovassa edes tajuta olevan olemassa. Kotoisempi esimerkki: Kiinalaiset toteuttanevat Kemijärven biojalostamon missä on riskejä ja mihin ei tästä pääomaköyhästä maasta löydy tarvittavia varoja. Kiinalaisilla on "presenssiä", heillä on munaa mennä sinne minne muut vasta harkitsevat. Ja heillä on tähän myös täysi oikeus, mistään likaisesta pelistä ei ole kysymys.
?