Katsaus Kaakkois-Suomesta

Huhta

Greatest Leader
Ukrainassa on nähty, kuinka alivoimainen puolustaja peräytyy hiljalleen ja pyrkii maksattamaan vihollisella jokaisen edetyn kilometrin. Tämä on varmasti realistinen skenaario myös Suomen tilanteeseen. Todellisia voimanyrkkejä on vähän ja vaihtelevalla jäykkyydellä käytävä puolustustaistelu lienee ylivoimaisesti yleisin taistelun muoto.

Olen usein katsellut kaakonkulmaa, tuota Kymenlaakson Kurskiksikin tituleerattua sotilasmaantieteen ihmettä. Lappeenrannan pohjoispuolella suuret vesistöt muodostavat luontaisia esteen vihollisen etenemiselle kohti länttä ja pakottavat liikkeen kapeille kaistaleille. Kouvola-Lappeenranta-linjan pohjoispuolellakin vesistöt muodostanevat merkittäviä haasteita hyökkääjän etenemiselle, mikäli se lähtisi pyrkimään luoteeseen. Sen sijaan Kouvola-Lappeenranta-linjan eteläpuolella tällaisia suuria vesistöjä ei ole edettäessä rajalta länteen kohti Kymijokea. Kymijoki muodostaa Kouvola-Kotka-linjalle luontaisen esteen, mutta ei kuitenkaan Dneprin veroista sellaista. Sen jälkeen maasto muuttuukin sitten vähintään kohtuulliseksi panssarimaastoksi aina Helsingin porteille saakka.

Kuinka tällaista aluetta voidaan puolustaa? Onko puolustukseen pohjautuvalla strategialla menestyksen edellytyksiä? Voiko menestyksellinen puolustautuminen pohjautua vihollisen kuluttamiseen rajalta alkaen, huoltoyhteyksien katkomiseen kaukovaikutusasein Karjalan kannaksella, jäykkään puolustukseen Kymijoen varrella ja suomalaisten panssarijoukkojen vastahyökkäyksiin Kymijoen mahdollisesti ylittävää vihollista vastaan?

Jos ei, niin mitä se vaatisi? Mitä kykyjä Suomen pitäisi kehittää?
 
Hidasta ja kuluta. Kymijoki on varmaan ensimmäinen paikka missä voi yrittää jäykkää puolustusta. Se tosin vaatii riittävästi tykistöä (pitempi kantama kuin vanjalla) ja riittävästi pst-aseistusta. Lisäksi rannikkopuolustukseen aseistusta jottei tule maihinnousua selustaan
 
Kivijärvellä on juoksutustunnelit edelleen paikallaan.

Jos linjan eteläpuolella ei nyt varsinaista vesistöä olekaa, niin suota siellä kyllä on. Minähän en mikään telaketjumies ole, mutta ei turvesuo kai mikään ykkösvalinta ole panssarikiilalle? Äkkiä syntyy suofutis-tyyppinen paikallismittelö Kaakonkulman Puikkokerho - FC Rosputitsa?

Siellä löytyy myös aika pitkiä siivuja, jossa soiden välissä voi olla vain 200m kaistale kuivaa pätkää ja siinä se tieurakin kulkee. Hirvittäisi ainakin itse pöngätä sellaiseen kohtaan, varmasti on valmiiksi maalitettu ja parit tellutkin löytynee.

Murehdin aihetta joskus kunnes maastokarttaa tiiraillessa tilanne ei ollutkaan aivan niin lohduton. Se Koskenkylä-Kouvola-väli hämää - koko Kymenlaakso ei todellakaan ole yhtä kulkukelpoista.
 
Jos venäjä lähtisi tuolla suunnalla höökimään länteen niin pääsuunnat olisi vt6 ja vt7/e18. Tuolta välistä löytyy paljonkin pullonkauloja missä voi hidastaa
edit. näin karttaharjoituksena katsottuna
 
Back
Top