Kemiallisen sodankäynnin pidäkkeet

[baikal]

Suoraan sanoen olen monta kertaa ihmetellyt, miksi Kaiken Pahuuden ja Hirvityksen Ilmentymä Adolf ei käskyttänyt saksalaisia käyttämään kemiallisia tai vast. aseita? Tähän ei mielestäni käy selitykseksi se, että vastaisku olisi ollut kauhistava! Olisiko se pidätellyt Adolfia, jos ajatellaan vaikka vuotta -44 ja jälkeen? Epätoivoinen tilanne jos mikä ja entäs sitten kevät -45? Miettikääs pommituksia yms. eikö siinä ollut jo kauhistavaa vastaiskua kysta kyllin.

Olen miettinyt seuraavaa:

Elikö viimeiseen asti toivo siitä, että saksalaiset käsi kädessä länsiliittoutuneiden kanssa voisivat höyhentää N-liittoa ja siksi vältettiin ko. sikamaisuuksia?

Olisiko käsky kemiallisten tai vast. aseiden käytöstä aiheuttanut sen, että olisi syntynyt mylläkkä upseeriston kesken? Olen suht vissi siitä, että kaikki upseerit eivät olisi hyväksyneet käskyä ja seurauksena olisi saattanut olla jopa kapina. Adolf olisi venyttänyt siis mielestäni upseeriluokan vieterin siihen pisteeseen, jotta se olisi katkennut ja se olisi ollut aatun menoa.

Korostan: en hyväksy siis väitettä siitä, että vastaiskun pelossa ko. keino jätettiin käyttämättä. Syy on mielestäni joku muu. Mitä arvelette?

 

[Museo]

Tähän on joskus tarjottu selitykseksi Aatun omia kokemuksia korpraalina. En tiedä vaikuttivatko ne sitten hänen päätöksentekoonsa vai eivät. Jonkinlainen voimakas kulttuurinen tabuhan kemiallisten aseiden käyttöön liittyi toisen rähinän aikoihin. Sopii vaan toivoa että joukkotuhoaseisiin suhtaudutaan tulevissa sodissa samalla tavoin.

Lisäys: Liittoutuneet raportoivat löytäneensä yhteensä 296 103 tonnia natsi-Saksan kemiallisia aseita. Suurin osa dumpattiin merenpohjaan.

 

[Mosuri]

Itse asiassa Aatu taisi sodan aivan viimeisinä päivinä antaa luvan ainakin ilmavoimille käyttää kemiallisia aseita. Tuossa vaiheessa kello oli kuitenkin jo viittä yli eikä viittä vaille. Luftwaffella oli vielä muutama toiminnassa oleva laivue mutta varmasti ilmavoimien kenraalit ja everstit olivat sitä mieltä että muutaman tabun täytteisen pommin pudottaminen olisi tuonut enemmän hankaluuksia kuin ratkonut niitä?

Jossain sotahistoriallisessa aikakausikirjassa oli juttua Heerin upseereiden talvikoulutuksesta Suomessa. Vastavuoroisesti saksalaiset olivat kertoneet omista koulutusohjelmistaan suomalaisille. Suomalaisia oli ihmetyttänyt suojelukoulutukseen käytetty aika. Kirjoittajan johtopäätös oli ettei kemiallisten aseiden mahdollisuutta oltu suljettu pois ainakaan vuosina 43 ja 44. (Ei ollut kommentoinut kuka niiden käytön mahdollisesti aloittaisi.)

Yhdysvalloissahan tehtiin myös suunnitelma jossa Japania vastaan olisi käytetty kemiallisia aseita tehostamaan hyökkäyksiä kaupunkeihin. Arviot kuolonuhreista olivat 3-5 miljoonaa! Amerikkalaiset sotilasjohtajat myös kärttivät presidentiltä lupaa kemiallisten aseiden käyttöön ainakin Okinawan taisteluiden aikana.

Useimmat eivät taida tietää, että myös Suomella on ollut kemiallisia aseita ja jopa suunnitelmia niiden käyttämiseksi.

"Suomessa aloitettiin kaasuaseen ja kaasusuojelun kehittämiseen tähtäävä suunnittelu ja koulutus jo 1920-luvun alussa. Tällöin ei ollut kansainvälisiä sopimuksia, jotka olisivat rajoittaneet toiminnan aloittamista. Maassa olikin vuonna 1921 venäläisten jäljiltä useita satoja kaasuammuksia. Taistelukaasut kieltäneistä kansainvälisistä sopimuksista huolimatta korostettiin voimakkaasti tarvetta luoda edellytykset oman kaasuaseen käytölle."

Talvisodan pikkujättiläinen s. 113.

Kyllä toisessakin maailmansodassa käytettiin kemiallisia aseita. Esimerkiksi japanilaiset joukot käyttivät niitä ranskalaisia varuskuntia vastaan vuonna 1945 Indokiinassa.

Saksalaisten haluun käyttään kemiallisia aseita varmasti vaikutti länsiliittoutuneiden pommitukset Saksan kaupunkeihin. Propagandasta huolimatta väestönsuojelu oli retuperällä ja kaasun käyttö olisi aiheuttanut valtavia tuhoja. Voi vain kuvitella minkälaisia operaatiota olisi tarvittu jos saksalaisia suurkaupunkeja olisi pitänyt puhdistaa esim. sinappikaasun tai lewisiitin jäljiltä?

 

[Second]

Siis jos kaasusta puhutaan (palopommit kai ovat kemiallista sodankäyntiä myös, mutta niitähän käytettiin varsin vapaasti)

Minulla taas on hämärä muistikuva että länsi liittoutuneilla oletettiin olvan selvästi parempi kapasiteetti kemialliseen sodankäyntiin kuin Saksalaisilla. Länsimaat olivat ilmeisesti haluttomia käyttämään tätä metodia ja Saksa pysytteli ruodussa länsi liittouneiden vahvemman kemiallisen arsenaalin pelossa.

On toki niinkin että -44 lopulla ja -45 alussa saksalaiselle sotilasjohdolla alkoi varmasti olla yksi lysti se että mitä kostotoimenpiteitä noiden käyttö olisi herättänyt. Eli tuo teoria jo kuittautui paikkansa pitämättömäksi.

Eli Baikalilta pirun hyvä kysymys mielestäni.

En usko että upseeristo oli Hitlerille niinkään kova ongelma. Upseeristo oli niin hyvin Hitlerin liekassa että he taistelivat vielä siinä pisteessä kun tappio oli täysin selvä ja sodan pitkitys johti vain yhä hirveämpiin saksalaistappioihin, ilman mitään merkittävää hyötyä. Tämä kaikki oli tiedossa mutta Hitlerille vannottu vala piti miehet ruodussa ja kapinointia ei esiintynyt juuri ollenkaan. En usko että kaasuaseiden käyttö olisi saanut sen kummepaa kapinaa aikaiseksi, ja tuskin Hitlerkään tätä pelkäsi.

Yksi tekijä voi olla yksinkertaisesti sekin että palopommeilla saatiin aikaisempi pahempaa hävitystä rintamalinjojen takana. Tulivoiman kasvu taistelukentillä vähensi kemiallisten aseiden käyttökelpoisuutta taktisessa mittakaavassa. Voisi siis olettaa että nimenomaan kaasu soveltui juuri 1ms kaltaisiin olosuhteisiin joissa vastassa oli valtavat linnoitusvyöhykkeet ja tyksitön tulivoima oli vielä verrattain heikko. 2ms aikanahan oli jo tultu tilanteeseen jossa hyökkäys muuttui taas tehokkaammaksi kuin puolustus.

Ehkäpä tutkimuksetkin kertoivat että kaasuase ei ollut niin tehokas kun vielä 1ms aikana luultiin? Käsittääkseni kokemusten karttuessa joukot kyllä oppivat minimoimaan riskit. Lisäksi kaasu on aika "olosuhdeherkkä", eli kuinka usein kaasu kääntyi käyttäjäänsä vastaan.

EDIT:Jahas. Mosuri ehti ensin.

 

[Mosuri]

Siis jos kaasusta puhutaan (palopommit kai ovat kemiallista sodankäyntiä myös, mutta niitähän käytettiin varsin vapaasti)

No ei polttotaisteluaineet ole mitään kemiallisia aseita! Suomessa toi tuntuu olevan kovin yleinen käsitys- ilmeisesti johtuen siitä että varautuminen poltto- ja kemiallisiin taisteluaineisiin opetetaan samalla kertaa. Kemialliset aseet on kielletty kansainvälisillä sopimuksilla kun taas polttotaisteluaineiden käyttö on kielletty vain siviiliväestöä vastaan. Säkylän varuskunnassa on ilmeisesti myös ollut aikoinaan kouluttajia jotka on väittäneet, että valkoisen fosforin ja napalmin käyttö olisi kielletty.

Suomessakin oli aikoinaan paljon mouhottajia jotka halusivat kieltää liekki / polttotaisteluaineet. Yllättäen turvat meni tukkoon kun Afganistanin vuorilta alkoi leijailla sitä palaneen ihmislihan käryä...

Minulla taas on hämärä muistikuva että länsi liittoutuneilla oletettiin olvan selvästi parempi kapasiteetti kemialliseen sodankäyntiin kuin Saksalaisilla. Länsimaat olivat ilmeisesti haluttomia käyttämään tätä metodia ja Saksa pysytteli ruodussa länsi liittouneiden vahvemman kemiallisen arsenaalin pelossa.

Länsiliittoutuneilla oli tosiaankin mahdollisuus myös toimittaa noita aseita saksalaisiin asutuskeskuksiin. Vuonna 1944 Saksa taas ei olisi saanut aseitaan muuten perille kuin V-1:llä. Toki saksalaisilla oli paremmat aineet- varsinkin tabun hermokaasu. Sekä idässä että lännessä vihollisella oli tykistö ylivoima joten parempien kemiallisten aseiden antama etu olisi vähintäänkin neutraloitunut sen takia.

On toki niinkin että -44 lopulla ja -45 alussa saksalaiselle sotilasjohdolla alkoi varmasti olla yksi lysti se että mitä kostotoimenpiteitä noiden käyttö olisi herättänyt. Eli tuo teoria jo kuittautui paikkansa pitämättömäksi.

Vähän kuule epäilen, että saksalaiset kemiallisen sodankäynnin asiantuntijat pystyivät varmasti kertomaan minkä luokan tappiota olisi ollut luvassa jos Saksan kaupunkeihin ja taajamiin olisi tullut räjähdys- ja palopommien lisäksi fosgeenia, lewisiittiä ja sinappikaasua. Toki rintamalla olisi voitu satuttaa kunnolla vihollisen yksiköitä muutaman päivän ajan. Mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut jos voimavarat eivät olisi riittäneet vastahyökkäykseen ts. yllätystä ei olisi voitu hyödyntää?

Missään nimessä saksan sotilasjohdolle ei ollut samantekevää mitä siviileille käy edes loppuvuonna 1944. Tuskin olisivat olleet valmiita uhraamaan jopa miljoonia maanmiehiään sen takia että rintamalla olleille vihollisen yksiköille olisi voitu tuottaa vaikka 20 % tappiot?

 

[JOKO]

Joskus olen lukenut saksalaisten kenraalien vastustaneen kemiallisten aseiden käyttöä taisteluteknisistä syistä. Ero saksalaisten ja venäläisten joukkojen suorituskyvyssä olisi tasoittunut venäläisten eduksi.

Palopommikampanja ilmaa raskaammilla kemiallisilla aseilla tehostettuna, olisi varmasti ollut jopa ydiniskua tehokkaampi.

 

[Heikkilä]

Muistelisin että Saksa arvioi 2. maailmansodan aikana ettei sillä olisi yliotetta perinteisellä sinappikaasulla sodittaessa, koska liittoutuneilla oli isompi tuotantokapasiteetti. Saksalla oli muutenkin pulaa petrokemian tuotteista ja sinappikaasun valmistus vaatii eteeniä, eli viime kädessä sen tekoa rajoittaa öljynjalostuskapasiteetti.

Hermokaasuista taas Speerin kanta olisi ollut se, että Hitler pani niihin paljon toivoa kunnes selvisi, että tabuunin ja sariinin kaavat ovat lännen tiedossa eli Saksan monopoli ei tulisi kestämään kun niiden potentiaali paljastettaisiin. Liittoutuneet olisivat voineet lisäksi tehdä aseensa kaukana Saksan ilmavoimien ulottumattomissa, kuntaas Saksan tuotantolaitokset olisivat olleet alttiina ilmaiskuille. Kun nämä faktat oli laitettu pöytään, Hitler kertoman mukaan käveli ulos huoneesta ja aiheesta ei sitten enää puhuttu.

Tietysti Speerillä on syynsä esittää asia itselleen myönteisesti, mutta tarinassa on tiettyä järkeä. Hermokaasujen valmistus oli tuolloin niin vaikeaa puuhaa, että Saksassa tabuunia tehtiin vain yhdessä laitoksessa ja se sama laitos joutui tekemään lopputuotteen lisäksi ison osan tarvitsemistaan välivaiheista itse, minkä seurauksena se oli yli 2 neliökilometrin kokoinen maali. Sellaisen korjaaminen pommituksen jälkeen olisi vähintäänkin haastavaa, koska lopputuote on niin myrkyllistä ja välivaiheiden reagenssit melkoisen syövyttäviä tai muuten hankalia käsitellä. Sariinin teollisen skaalan tuotantolaitoshan ei ehtinyt edes valmistua sodan aikana, sitä tehtiin vain pienessä mittakaavassa.

 

[koponen]

Kai päätöspalettiin pitää lisätä suhteellisen rajoitettu käyttöarvo koulutettua ja varustettua sotajoukkoa vastaan? Siviiliväestöön vaikuttaminen olisi ollut rajua, mutta mitään olennaista muutosta taistelemisen dynamiikkaan olisi ollut vaikea saavuttaa molemminpuolisen käytön oloissa. Hitautta, kitkaa, kuormitusta ja kulumista olisi tietenkin lisännyt joukoissa.

 

[Kapiainen]

Olen monesti mielessäni miettinyt samaa kuin baikal. En ole kuitenkaan tähän päivään mennessä keksinyt mitään järkevää ja perusteltua syytä, miksei kaasuasetta käytetty.
Kun kuuntelee/lukee esim Göbbelsin julistuksen siitä, miten Saksa ryhtyy totaaliseen sotaan vihollisiaan vastaan niin tuntuu vähintäänkin oudolta, ettei "totaalisen sodan" aikana käytetty myös kaasuja.
Kysymys on siis erittäin hyvä ja ainakaan minä en ole vielä tähän mennessä keksinyt yhtään syytä miksei kaasuasetta olisi käytetty?!
Sen kuitenkin tiedämme, ettei käytetty, syy taitaa kuitenkin olla hämärän peitossa?!

 

[JOKO]

Otetaas homma jälleen tapetille.

Pohjalle muutama oletus ja havainto. Syyrian hallitus käyttää kemiallisia aseita säilyttääkseen asemansa ja hallintoa tukevat alawiitit näkevät ainoaksi vaihtoehdoksi taistella katkeraan loppuun asti. Islamistit eivät suostu Serbian tyyppiseen ratkaisuun, vaan he käyvät sodan loppuun kaikki tai ei mitään asenteella. Länsi puuttuu sotaan ilmaiskuilla. Syyrian johdolla on jo pohjalla esimerkit Irakista ja Libyasta miten käy taistelun hävinneelle. Assad ja hänen lähipiirinsä voinevat parhaassakin tapauksessa olettaa tulevansa tapetuksi, jos armeija lyödään.

Mitä tekee Syyrian hallitus näiden lähtökohtien pohjalta? Kemialliset aseet otetaan massamaisesti käyttöön ennen ilmaiskujen yhteiskunnan ja asevoimat lamauttavaa vaikutusta? Kemiallisilla aseilla isketään Israeliin tai Turkkiin? Kemiallisilla aseilla isketään joihinkin Naton tai USA:n tukikohtiin Lähi-idässä tai Etelä-Euroopassa? Ehkä kemiallinen hyökkäys suoraan lännen tai Lähi-idän siviilikohteisiin?

Etelä-Euroopan rajavalvonta huomioiden iskut Euroopan kohteisiin olisivat kohtuullisen helposti toteutettavissa. Turkkiin ja Israeliin Syyria saanee ammuttua kemiallisia aseita ohjuksilla. Israelin vastaus maahyökkäyksen muodossa asettaisi arabimaat hankalaan tilanteeseen. Jo valmiiksi Syyrian siviilikohteita pommittavien länsimaiden ilmavoimien olisi vaikea parantaa suoritusta ja vaihtoehdoksi jäisi maasota tai luovuttaminen? Miten sujuisi kaupunkisota kemiallisten aseiden seassa, jos tarkoitus on ollut alkujaan suojella alueen siviiliväestöä?

 

[Tvälups]

Pashaa! Syyrian monikansallinen kapinajoukkio siellä niitä kemiallisia aseita kylvää. Ja miksipä ei kylväisi kun länsi siunaa toiminnan ja syy vieritetään hallituksen kontoille?

 

[JOKO]

Pashaa! Syyrian monikansallinen kapinajoukkio siellä niitä kemiallisia aseita kylvää. Ja miksipä ei kylväisi kun länsi siunaa toiminnan ja syy vieritetään hallituksen kontoille?

Lähes varmastihan ne on kapinalliset asialla, mutta sehän ei näissä Mainilan laukauksissa koskaan merkitse. Olennaista on mahdollinen sodan aloittaminen kemiallisten aseiden takia. Sehän poistaisi Syyrialta kemiallisten aseiden käyttöön liittyvät rasitteet. Heidät on siinä tilanteessa jo syylliseksi todettu, joten miksi he jatkaisivat itse asettamiansa voimankäyttörajoituksia? Kemialliset aseet antaisivat musertavan edun kapinallisia vastaan.

 

[Amatööri]

na

 

[vlad]

Tähän on joskus tarjottu selitykseksi Aatun omia kokemuksia korpraalina. En tiedä vaikuttivatko ne sitten hänen päätöksentekoonsa vai eivät. Jonkinlainen voimakas kulttuurinen tabuhan kemiallisten aseiden käyttöön liittyi toisen rähinän aikoihin. Sopii vaan toivoa että joukkotuhoaseisiin suhtaudutaan tulevissa sodissa samalla tavoin.

Lisäys: Liittoutuneet raportoivat löytäneensä yhteensä 296 103 tonnia natsi-Saksan kemiallisia aseita. Suurin osa dumpattiin merenpohjaan.

Tähän syyhyn minäkin olen törmännyt usein kun on selitetty sitä miksi saksalaiset eivät turvautuneet kemiallisiin aseisiin toisessa maailmansodassa. Vaikea tietty sanoa, että kuinka todellinen tämä syy on mutta ei se välttämättä aivan tuulesta temmattukaan ole. Onhan tiedossa se, että ihmiseen negatiivisilla tai hyvin kielteisillä kokemuksilla voi olla suurikin vaikutus ja tämä kokemus voi vaikuttaa merkittävällä tavalla päätöksentekoon.

Toisaalta ketjussa on nostettu esille useita hyvin selkeitä ja järkeviä syitä sille miksei kemiallisia aseitä saksalaisten toimesta käytetty vaikka niitä oli varastoissa kohtalaisen runsaasti. Eikä näitäkään syitä pidä unohtaa, kyse on mahdollisesti ollut useamman tekijän summasta mutta jollain tapaa Hitlerinkin kokemuksilla voi olla osansa, koska muutoinhan hän oli suhteellisen ennakkoluuloton mitä tulee erilaisiin erikois- tai vastaiskuaseisiin tms. Oletettavasti Saksa olisi käyttänyt atomipommia (jos sellaisen olisi saanut kehitettyä) vihollista vastaan mutta sitten kemiallisiin aseisiin ei kuitenkaan turvauduttu, vaikka niillä olisi voitu paikallisesti asetelmia muuttaa lyhyeksi aikaa, (joskin on muistettava se asia mikä ketjussa on mainuttukin, jos ei ole kykyä suorittaa vastahyökkäystä tai viedä omaa operaatiota loppuun jää kemiallisista aseista saatava hyöty minimaaliseksi ja tuolloin on perusteltua miettiä koko aseen käytön järkevyyttä).

En sitten tiedä kuinka paikkansapitäviä ne väitteet ovat joiden mukaan itärintamalla tilanne on ollut se, että pariin otteeseen on ollut valmius käyttää kemiallista asetta paikallisesti taistelussa esim. luolastoihin linnoittautuneita puna-armeijan sotilaita ja siviilejä vastaan. Adzhimuskain louhoksen lähistöllä (Kerch, Krim) toukokuussa 1942 on väitetty olleen tilanne jossa valmius kemiallisten aseiden käytölle oli olemassa, toisella kertaa vastaava tilanne tapahtui Kubanissa helmikuussa 1943 ja tuolloin alueelle on väitetty tuodun saksalaisia sotilaita varten vastalääkettä.

***

Ja kuten Mosuri mainitsee toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen käytettiin kaasuaseita Kauko-idän suunnalla japanilaisten toimesta - itse asiassa useitakin kertoja. 30-luvun lopulla kaasuasetta (sinappikaasua) käytettiin kiinalaisten kuomingtanin joukkoja vastaan kuin myös kommunisteja vastaan. Aseita käytettiin myös toisen maailmansodan aikana niin sotilaita kuin siviilejä vastaan, lisäksi on syytä muistaa yksiköiden 731 ja 516 harjoittamat kemiallisten aseiden testit siviileitä vastaan.

Yksistään Wuhanin taistelussa elo-lokakuussa 1938 tehtiin japanilaisten toimesta jopa 375 erillistä iskua kemiallisilla aseilla. Wuhanissa japanilaiset taistelivat Tšiang Kai-šek'in kuomingtanin joukkoja vastaan joita tuki vapaaehtoisjoukko Neuvostoliiton ilmavoimista.

vlad.

 

[Deeiii]

Muutamia erinäisiä syitä mitä olen aikojen saatossa eri lähteistä kuullut, jonkinasteisessa musta tuntuu-tärkeysjärjestyksessä.

1. Tilaisuuksien puute vs. hyöty/haitta-analyysi: luultavasti vakavimmin kemiallisia aseita harkittiin käytettäväksi maihinnousevia liittoutuneita kohtaan sillanpäätä tehdyn vastahyökkäyksen yhteydessä. Tätä aiemmin otollisia tilaisuuksia ei pahemmin ollut, pl. mainittujen venäläisten vastarintakeskusten tuhoaminen. Tässä vaiheessa ilmeisesti OKH:ssa tehtiin kuitenkin analyysi, jonka mukaan Saksa kärsisi kemiallisesta sodasta eniten: muistaakseni erään kenraalin sodanjälkeisen haastattelun mukaan tärkeimmäksi syyksi esitettiin sitä, että Saksan armeijan liikkuvuus oli vielä suuresti hevosten varassa kun liittoutuneet olivat pääasiassa mekanisoineet. Hevosten käyttö olisi käynyt melkein mahdottomaksi ja kuormajuhdat olisivat kärsineet suuria tappioita. Lisäksi arveltiin (kuten ylempänä jo mainittiin), että kemiallinen sodankäynti tasoitttaisi saksalaisten joukkojen koulutuksellista ja taktista paremmuutta liittoutuneiden hyväksi.

2. Pelko kostoiskuista. Käsittääkseni suurimpana pelkona oli se, että liittoutuneet käyttäisivät kemiallisia aseita kaupunkien pommituksessa. Tämä olisi hyvin voinut todella tuhota Saksan sotateollisen potentiaalin tappamalla suuren osan työväestöstä ja tekemällä työpaikoista oleskelukelvottomia.

3. Kenraalien haluttomuus eskaloida joukkotuhoaseisiin. Liittyy osin kohtaan 1, osin moraalisiin seikkoihin.

4. Hitlerin oma inho kemiallisia aseita kohtaan.

5. Logistiset ongelmat, eli riittävien kaasuammusmäärien kuljettaminen rintamalle liittoutuneiden ilmaherruuden alla.

 

[Amatööri]

Englantilaiset harkitsivat vakavasti kaasuaseen käyttöä, jos saksalaisten maihin-nousu Englantiin olisi toteutunut. Sillanpäät olisivat joutuneet kaasuhyökkäyksen kohteiksi? Myös v-1 asemiin harkittiin kaasuiskua

 

[Amatööri]

Olisiko käsky kemiallisten tai vast. aseiden käytöstä aiheuttanut sen, että olisi syntynyt mylläkkä upseeriston kesken? Olen suht vissi siitä, että kaikki upseerit eivät olisi hyväksyneet käskyä ja seurauksena olisi saattanut olla jopa kapina. Adolf olisi venyttänyt siis mielestäni upseeriluokan vieterin siihen pisteeseen, jotta se olisi katkennut ja se olisi ollut aatun menoa.

Itse en usko tuohon kapinaan. Upseerit tottelivat Hitleriä viimeiseen asti. Toki oli muutamia poikkeuksia ja murhayrityksiä, mutta ei mitään yhtenäistä rintamaa. Upseeriluokka oli uskollista loppuun asti. Suomessa moinen ei olisi ollut mielestäni mahdollista.

 

[vlad]

Muutamia erinäisiä syitä mitä olen aikojen saatossa eri lähteistä kuullut, jonkinasteisessa musta tuntuu-tärkeysjärjestyksessä.

1. Tilaisuuksien puute vs. hyöty/haitta-analyysi: luultavasti vakavimmin kemiallisia aseita harkittiin käytettäväksi maihinnousevia liittoutuneita kohtaan sillanpäätä tehdyn vastahyökkäyksen yhteydessä. Tätä aiemmin otollisia tilaisuuksia ei pahemmin ollut, pl. mainittujen venäläisten vastarintakeskusten tuhoaminen. Tässä vaiheessa ilmeisesti OKH:ssa tehtiin kuitenkin analyysi, jonka mukaan Saksa kärsisi kemiallisesta sodasta eniten: muistaakseni erään kenraalin sodanjälkeisen haastattelun mukaan tärkeimmäksi syyksi esitettiin sitä, että Saksan armeijan liikkuvuus oli vielä suuresti hevosten varassa kun liittoutuneet olivat pääasiassa mekanisoineet. Hevosten käyttö olisi käynyt melkein mahdottomaksi ja kuormajuhdat olisivat kärsineet suuria tappioita. Lisäksi arveltiin (kuten ylempänä jo mainittiin), että kemiallinen sodankäynti tasoitttaisi saksalaisten joukkojen koulutuksellista ja taktista paremmuutta liittoutuneiden hyväksi.

Herman Göringin väitetään antaneen yllä kuvatun vastauksen häneltä kysyttäessä kuulusteluissa: "Why was nerve gas not used in Normandy?"

Mikä tietenkin sikäli pitää paikkansa, että verrattuna (etenkin) länsiliittoutuneisiin Natsi-Saksa oli huomattavan riippuvainen hevosista, motorisoinnin aste oli aivan toista luokkaa vrt. US Army. Hevosille oli kehitelty kaasunaamareita mutta niissä(kin) oli selkeitä puutteita esim. ilmankulku ja sitä kautta hapensaannin suhteen taisi olla ongelmia, jolla olisi tietty ollut omat seurauksensa.

Mutta välttämättä mitään yksittäistä selkeää syytä laajamittaisen käytön estolle tuskin oli, eiköhän kyse ollut useamman tekijän summasta ja näin sitten päädyttiin nähtyyn loppuratkaisuun.

vlad.