Kennedy oli valmis taipumaan Kuuban kriisissä

Tvälups

Ylipäällikkö
Kennedyn rakastajatar: Kennedy oli valmis taipumaan Kuuban kriisissä
YLE Uutiset 6.2. klo 13:22

Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn rakastajatar kertoo tekeillä olevassa kirjassaan, että Kennedy oli Kuuban kriisin aikana valmis luopumaan maansa vaatimuksista. "Tulkoot lapsistani ennemmin kommunisteja kuin vainajia", Mimi Alford kertoo Kennedyn sanoneen.

Mimi Alford, tuolloinen Beardsley, tutustui Kennedyyn 19-vuotiaana vuonna 1962, kun hänestä tuli Valkoisen talon harjoittelija. Vain muutamia päiviä myöhemmin hänestä tuli myös Kennedyn rakastajatar, mistä hän kertoo vielä ilmestymättömässä kirjassaan Once Upon a Secret: My Affair with President John F. Kennedy and Its Aftermath.

Kirja on vastaus kuusi vuotta sitten ilmestyneeseen Kennedyn elämäkertaan, joka paljasti ensi kertaa Kennedyllä olleen suhteen harjoittelijaansa. Siitä miltei 40 vuotta vaiennut Alford sanoo haluavansa kertoa oman kantansa muiden versioiden sijasta.

The New York Post -lehden etukäteen saamissa otteissa on muistoja makuuhuoneesta ja Kennedyn pimeästä puolesta - muun muassa huumeidenkäytöstä - mutta myös poliittisia väläyksiä ajalta, jolloin maailma oli ydinsodan partaalla Kuuban ohjuskriisin takia.

Alford tapasi Kennedyn viimeisen kerran marraskuussa 1963. Alford oli menossa naimisiin, ja Kennedy oli lähdössä Dallasiin. Seuraavalla viikolla hänet murhattiin.
 
Kennedy oli Kuuban kriisin aikana valmis luopumaan maansa vaatimuksista. "Tulkoot lapsistani ennemmin kommunisteja kuin vainajia"

Vastaavasti ko. kriisin aikaan Hruštšovia rauhoitteli ja sai ylipuhutuksi sotaa vastaan herra nimeltään Otto-Wille Kuusinen.
 
Ei tullut Kennedyn lapsista vissiin kommunisteja, mutta isästä tuli kalmo ennenaikaisesti. Koska katsottiin, että hänen johdollaan homma karkaa persielleen?
 
Kennedyhän nimenomaan taipui kriisissä, amerikkalaiset ottivat vastineeksi Turkissa olleet ohjuksensa pois. Amerikkalaiset saivat kuitenkin esiintyä voittajina, ja Neukkulassa alkoi Hrustsevin palli tutista.

Yksi salaliittoteoriahan väittää että motiivi Kennedyn salamurhaan oli Sikojenlahden maihinnousun epäonnistuminen.
 
baikal kirjoitti:
Ei tullut Kennedyn lapsista vissiin kommunisteja, mutta isästä tuli kalmo ennenaikaisesti. Koska katsottiin, että hänen johdollaan homma karkaa persielleen?

No nyt on sitten projektina se, tuleeko Obaman lapsista muslimeja niin kuin isästään. On jotenkin oireellista se, että Yhdysvallat on joutunut vuosien onnistuneen piilottelun jälkeen aloittamaan neuvotteluja suoraan Iranin kanssa.

Luulisin, että Obamallakin alkaa olla henki hellässä, jos hän kieltäytyy kunnioittamasta Israelin valtion legitiimejä intressejä Iranin suhteen.

Kuuban kriisi ei tainnut olla pääsyy Kennedyn murhaamiseen, vaan hänen horjuva asenteensa Vietnamin sotaan. Kyse ei ollut siis Marilyn Monroen poikaystävän mustasukkaisuudesta Kennedylle, vaan se, että Lyndon B. Johnson varapresidenttinä oli valmis Vietnamin sodan voittamiseen sitä laajentamalla.

Toisekseen Kuuban kriisi oli loppujen lopuksi turha, kun Neuvostoliitto kykeni takaamaan Yhdysvaltain takapihalle sijoitettavien ohjusten sijasta kauhun tasapainoin ydinkäyttöisillä hyökkäyssukellusveneillä.

On paljon parempi ajaa sukellusveneet Yhdysvaltain itärannikolle kuin revitellä jonkin Kuuban tai Nicaraguan ohjuspattereilla.

Yhdysvallat on maa, jossa vielä 1900-luvullakin on murhailtu valtionpäämiehiä kuin roistovaltioissa.

Nettona Yhdysvallat hävisi Kuuban kriisin, koska Neuvostoliitto kehitti kauhun tasapainon vakuudeksi ydinsukellusveneet, joilla olisi voitu antaa vastaisku.
 
Kennedyhän taipui kuuban kriisissä. Taipui diiliin jossa nl ei sijoita ohjuksia kuubaan, sitä vastaan että usa poistaa omansa muutaman kuukauden kuluttua turkista. dealia ei vaan julkistettu tuoreeltaan, vaan kennedy pääsi paistattelemaan voittajana ja nl pääsi epämukavista ohjuksista turkin rajalla.

mitä sitten tulee kennedyn murhan salaliittoteorioihin, niin...
 
Neuvostoliitto voitti Kuuban kriisin siksi, että se saattoi myöhemmin siirtää ohjuksensa Yhdysvaltain itärannikolle ydinsukellusveneissä.

Kuitenkin Yhdysvalloille, joka on hysteerinen demokratia, oli tärkeintä osoittaa, että Hruštšov yksinkertaisena vähän kouluja käyneenä kommarina hävisi Yhdysvalloille.

No perusneukulle sitten lohdutukseksi imperialistit vetivät aseensa pois Turkista, koska sensuroitu neuvostoliittolainen media on hitaampaa kuin rahavaltainen amerikkalainen. Toisin sanoen koko näytelmä oli suunniteltu demokraattien liikkuville äänestäjille ja NKP:n vanhakantaisille eli siis vapausvoimien ja vakausvoimien ääriryhmille.
 
jokiranta kirjoitti:
Neuvostoliitto voitti Kuuban kriisin siksi, että se saattoi myöhemmin siirtää ohjuksensa Yhdysvaltain itärannikolle ydinsukellusveneissä.

Ihmiskunta voitti Kuuban kriisin.

Oli todella lähellä, ettei Neuvostoliitosta (ja todellisista tai kuvitelluista satelliitti- ja alusmaista, kuten Albaniasta, Kiinasta - ja Suomesta) tehty lasitettua parkkipaikkaa tai laskeumalla myrkytettyä aavikkoa. Sama kohtalo toki olisi ollut suurella osalla Eurooppaa ja useilla Yhdysvaltojen kaupungeilla.

Jokseenkin jokaisen aiheesta julkaistun kirjan lukeneena, minun on hyvin vaikea nähdä mitään ratkaisua, joka olisi ollut olennaisesti parempi kuin toteutunut. Kun sopimukseen päästiin, ilmahyökkäykset ja maihinnousu oli muutaman päivän päässä. Ja - toisin kuin amerikkalaiset uskoivat - venäläisillä oli käyttövalmiina lukuisia taktisia ydinaseita sen torjumiseksi; on hyvin, hyvin vaikea kuvitella, miten Kennedy olisi voinut hillitä esikuntapäälliköiden neuvostoa ja erityisesti entistä strategisten ilmavoimien komentajaa Curtis LeMayta iskemästä takaisin, jos maihinnousseita divisioonia olisi kurmootettu ydinasein.

Ja jos niin olisi tehty, olisi ollut melkein varmaa, että Kuubassa olleista ohjuksista ainakin yksi olisi ehditty laukaista: amerikkalaiset eivät edes tienneet kaikkia ohjusasemia. Ja se olisi osunut, jonnekin. Ja kuten Kennedy televisiopuheessaan totesi, jokainen Kuubasta laukaistu ohjus olisi katsottu Neuvostoliiton laukaisemaksi. "Requiring a full retaliatory response upon the Soviet Union."

Ja jos Kennedy ei olisi kyennyt pidättelemään "haukkojaan," tai jos viestiyhteydet Washingtoniin olisivat katkenneet, ilmavoimien vastaava komentaja, "Tokion teurastaja" LeMaynkin avoimesti sadistiksi nimittämä kenraali Thomas Power* olisi käynnistänyt Single Integrated Operations Plan 63:n - ilman rajoituksia, ilman mitään vaihtoehtoja, ilman mitään erottelua konfliktiin osallistuvien tai osallistumattomien "satelliitti"maiden välillä - kuten myöhemmin paljastuneista dokumenteista ilmenee.

Strategisten ilmavoimien pommittajat olisivat suunnanneet odottelupisteistään kohti maalejaan, ja toinen aalto olisi jyrissyt tukikohdistaan taivaalle ja seurannut muutaman tunnin kuluessa. Kaiken edellä ja yläpuolella olisi kiitänyt parvi Atlas- ja Titan-ohjuksia. Tie neuvostokohteisiin olisi raivattu megatonniluokan "likaisilla" pommeilla; se, että esimerkiksi Albania olisi tuhoutunut tästä syystä täysin - koska siellä sattui sijaitsemaan yksi Välimeren suunnasta hyökkäävien pommittajien kannalta ikävä tutka-asema, johon piti iskeä vähintään kahdella viiden ja yhdellä kymmenen megatonnin pommilla - oli strategien mielestä "valitettavaa." Mutta rajoituksia ei voitu tehdä, koska muuten maailmanlopun koreografia olisi mennyt epätahtiin. Edes se, että Kiina oli jo tässä vaiheessa irtautumassa Neuvostoliiton vaikutuspiiristä, ei olisi tehnyt mitään eroa: Kiinakin olisi hävitetty saman tien.

(Suomi muuten sattui olemaan yksi niistä "satelliitti"maista, joiden yli SAC:in pommittajat olisivat lentäneet. Melkein varmasti ainakin lentokenttiä olisi varmuuden vuoksi pommitettu ydinasein; ikävä kyllä, vaikkapa Helsinki-Vantaan yllä räjähtänyt 3,8 megatonnin Mk-39 olisi tehnyt Helsingistäkin melko selvää jälkeä. Ja Leningradin laskeuma olisi ollut se viimeinen niitti Etelä-Suomelle.)

Käsittääkseni jokseenkin jokainen kansainvälisen politiikan tutkija pitää Kuuban kriisin lopputulosta voittona ihmiskunnalle, ja/tai katkerana tappiona Hrutseville. USA "menetti" vanhentuneet, stenattavaksi jo määrätyt ja jopa salamaniskuista kärsineet Jupiter-ohjuksensa, joita ilmavoimat ei ollut alun perinkään edes halunnut; Neuvostoliitolle kriisi oli osoitus siitä, että maailmanpolitiikassa Yhdysvallat sai pelata yksillä säännöillä, neukkujen piti pelata toisilla.

Nuo sanotut Yankee-luokan veneet olivat vain loogista jatkumoa Hotel-luokan veneille, jotka tulivat palveluskäyttöön jo 1959 - Kennedy jopa mainitsi ne televisiopuheessaan. Jotka taas olivat loogista jatkumoa jo saksalaisten toisen sodan aikana kehittelemille sukellusveneestä laukaistaville V-2-ohjuksille.

Ja niiden sijoittelu Yhdysvaltojen rannikoiden tuntumaan oli käytännön vaatimus, ohjusten lyhyen kantomatkan vuoksi. Kantomatkan kehittyessä, veneetkin vedettiin kauemmas, pois vahvojen SUTO-voimien ulottuvilta.

* Mielenkiintoisena anekdoottnia mainittakoon, että kenraali Power rähjäsi kerran strategeilleen näin: "Restraint? The whole idea is to kill the bastards! If there are one Soviet and two Americans left in the end, we win!" Johon eräs strategi totesi, "In that case, you'd better make sure they're a man and a woman."
 
jokiranta kirjoitti:
Neuvostoliitto voitti Kuuban kriisin siksi, että se saattoi myöhemmin siirtää ohjuksensa Yhdysvaltain itärannikolle

Tuskin kumpikaan tosiasiallisesti pääsi eroon alueelleen kohdistetuista ydinaseista? Kähinällä oli lähinnä poliittinen merkitys, vaikka viivästyttihän se vuosilla neukkujen kykyä uhata manner-USAa merkittävällä määrällä ydinaseita. Ohjussukellusveneitä (Yankee-luokka) NL:lla oli kuitenkin laajemmin käytössä vasta 70-luvun puolella, Golf/Hotel-veneet olivat vielä kovin vaatimattomia verrokkeihinsa nähden. Toki ydinasehyökkäystä voi pitää merkittävänä, vaikka rannikon kaupunkeihin putoaisikin "vain" kolme ydinohjusta. Jenkkien SSBN-ohjelma oli kuitenkin lähes vuosikymmenen edellä ja hyvässä vauhdissa jo Kuuban kriisin aikaan.
 
Back
Top