Kertausharjoituksista vapautusohjeistus tiukentuu

AKE-ukki

Respected Leader
http://www.reservilainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=674

Artikkelissa upseerismies ihmettelee, kun maamme maanpuolustustahto on korkea, mutta silti väki jää tulematta kertausharjoituksiin.

Olisiko silloin kyseessä silloin se TODELLINEN maanpuolustustahto?
Silloin mielestäni paljastuu se karu tosiasia, mitä kansalaiset ovat TODELLAKIN valmiitai tekemään maanpuolustuksen hyväksi!

Juhlapuheet on juhlapuheita, todellisuus lyö naamalle!
 
Niinpä niin,

Mielipidetutkimusten mukaan valtaosa on sitä mieltä että Suomea pitää puolustaa aseellista hyökkäystä vastaan, tätä pidetään todisteena vahvasta maanpuolustustahdosta.

Mielenkiintoisempi kysymys on: "Olisitko sinä valmis puolustamaan Suomea aseellista hyökkäystä vastaan."
 
Ihmisiä monesti jännittää lähteä mihinkään uuteen paikkaan. Joskus jopa vähän pelottaa. Olen vierestä seurannut kun kaveri tärisi jännityksestä ja manasi kun ei saanut vapautusta kertauksesta. Kirosi armeijan maanrakoon ja piti koko laitosta turhana. Harjoituksen jälkeen ei muusta puhunutkaan ja oli intoa täynnä. Joskus pieni pakko on ehkä paras motivaattori.
 
Mitkä ikäluokat miehittävät pääosin kertausharjoitukset?
 
Creidiki kirjoitti:
Mielenkiintoisempi kysymys on: "Olisitko sinä valmis puolustamaan Suomea aseellista hyökkäystä vastaan."
Tätähän sitä kysellään aina kertausharjoituksen (vast.) päätteeksi reserviläiskyselyssä, vieläpä loppukaneetilla "vaikka lopputulos olisi epävarma".

Viisastelu sikseen, viime vuodet ovat kyllä näyttäneet jakauman "valmistautuu aktiivisesti", "tekee kun käsketään" ja "ei nappaa" välillä. Mikäli rakenteellisia muutoksia asevelvollisuuteen ei tehdä, niin tuskin jakaumakaan siitä paljon muuttuu. HUOM! Asevelvollisuudella en tarkoita pelkästään / edes ensisijaisesti varusmiespalvelusaikaa.
 
Varusmiespalveluksen aikana kannattaisi jo luoda sellainen joukko, jotka sitoutuisivat säännöllisiin kertausharjoituksiin. Tiettyyn koulutukseen pääsyn ehtona olisi sitoumuksen allekirjoittaminen. Näin turvattasiin motivoitunut ja hyvin koulutettu reservi.

Tällä hetkellä suurinta osaa ei kutsuta koskaan kertausharjoituksiin vaikka kiinnostusta monella olisi ja toiset joutuvat niihin vastahakoisesti tai hakevat lykkäyksen.
 
En minä ainakaan olisi ennen varusmiespalvelusta tai sen aikana osannut arvioida millaista on käydä kertaamassa. Eikä varusmiesaikaisilla kokemuksilla nyt niin paljon ole vaikutusta siihen onko reservin joukko motivoitunut. Siihen vaikuttaa pikemminkin se millaista toimintaa sille joukolle järjestetään.
 
Motivoitunut aktiivireservi on jo olemassa! Käyneet pääosin aikoinaan AUK/RUK:n.

Mutta ongelmahan on,että ei voi olla pelkästään aliupseeri-upseeri joukkoja.

Kysymys: vai voiko?
 
AKE-ukki kirjoitti:
Motivoitunut aktiivireservi on jo olemassa! Käyneet pääosin aikoinaan AUK/RUK:n.

Mutta ongelmahan on,että ei voi olla pelkästään aliupseeri-upseeri joukkoja.

Kysymys: vai voiko?
Monet erikoisjoukot koostuvat vähintään aliupseereista. Etenkin ilmavoimat harrastaa tätä, esim. johtokeskukset, leko-apumekaanikot ja elso-miehet (nämä tosin myös maavoimien puolella). Lentäjät ovat ääriesimerkki, he ovat kaikki upseereita.

Maavoimien puolella näkyy sama ilmiö. Ainakin laskuvarjojääkärit, kv-joukkoihin koulutettavat ja erikoisrajajääkärit käyvät kaikki vähintään aukin, johtajat tulevat sitten rukista.
 
Sarfloy kirjoitti:
Monet erikoisjoukot koostuvat vähintään aliupseereista. Etenkin ilmavoimat harrastaa tätä, esim. johtokeskukset, leko-apumekaanikot ja elso-miehet (nämä tosin myös maavoimien puolella). Lentäjät ovat ääriesimerkki, he ovat kaikki upseereita.

Maavoimien puolella näkyy sama ilmiö. Ainakin laskuvarjojääkärit, kv-joukkoihin koulutettavat ja erikoisrajajääkärit käyvät kaikki vähintään aukin, johtajat tulevat sitten rukista.

Eiköhän noissa erikoisjoukoissa ole korkeampi palvelumotivaatio aivan sotilasarvosta riippumatta. Niiden palveluspaikkoihin kun hakeudutaan usein oma-aloitteisesti ja palvelustehtävät ovat motivoivia ja toimintaa riittää koko palvelusajaksi.

Kun niitä vertaa johonkin jättikokoisten joukko-osastojen rivijääkärien hommiin, niin en ihmettele motivaation eroja.

Muistan joskus lukeneeni jostakin PV:n sisäisestä tutkimuksesta, jossa vertailtiin juuri palvelusmotivaatiota erilaisten mittareiden mukaan.

Tutkimuksessa asevelvolliset oli jaettu erilaisiin ryhmiin (sotilasarvo, saapumieserä jne). Lopputuloksena oli, että ilmavoimissa palvelusmotivaatio oli täysin omassa luokassaan. Eikä siinä puhuttu mistään erikoismiehistä, vaan aivan tavallisista palvelustehtävistä (lääkintähuolto, kuljetus, spol, lentokonemekaanikot jne).


Reserviläisten kertausaktiivisuutta ei tarvitse ihmetellä, jos jo palvelusaikana on lusittu päivät ilman kunnollista koulutusta ja tapettu aikaa kassulla. Ei varmaan kiinosta kolmekymppisenä, työelämään siirryttyä ja perheenkin perustamisen jälkeen lähteä kertailemaan niitä muistoja. Ei varsinkaan, jos ei ole ylennystä kärkyttävänä.
 
Vaikka esimerkiksi joissain esikunnissa on pelkästään ammattisotilaita ja reservin upseereja, ei se sinällään näy resupsien korkeampana täsmämotivaationa. Pikemminkin taitaa olla niin että aikanaan esiseuloutuneesta joukosta ne motivoituneimmat pyörivät kuvioissa niin pitkään että poimitaan näihin ei-joukkotuotettaviin palikoihin.

Omassa ajattelussani huomaan aina välillä ulosmittaavani kohtuuttomasti tätä rakennetta. Olet res kapteeni, siispä sinun pitää olla omistautunut tehtävällesi eikä siitä sen kummemmin keskustella. Olet res korpraali, teet käsketyn / hoksaamasi hommasi hyvin, on suitsutuksen paikka. Palautteen antamisen (siis muunkin kuin pinssien jakelun) soisi pysyvän korkealla prioriteetilla kaikissa hommissa. Voi meinaan vaikuttaa siihen maanpuolustustahtoon loppupeleissä paljonkin.

Eri asia on sitten mitä rajalle sijoitetun kärkipataljoonan kärkikomppanian kärkiparissa mietitään maanpuolustustahdon ja sen ilmentymien perimmäisestä olemuksesta suhteessa Salon aistivalvontajoukkueen apupäivystäjään.
 
Ärsyttää kun täällä ollaan niin motivoituneitakin mutta ei kutsua ei kuulu, tai ehkä 10 vuoden päästä tehtävään, joka ei välttämättä liity saamaani sodanajan koulutukseen.

Onkohan nuo Panssariprikaatin järjestämät vapaaehtoiset mekanisoidun joukon taistelu-harjoitukset pelkästään Parolassa koulutetuille suunnattu?
 
Panzerjäger kirjoitti:
Ärsyttää kun täällä ollaan niin motivoituneitakin mutta ei kutsua ei kuulu, tai ehkä 10 vuoden päästä tehtävään, joka ei välttämättä liity saamaani sodanajan koulutukseen.

Onkohan nuo Panssariprikaatin järjestämät vapaaehtoiset mekanisoidun joukon taistelu-harjoitukset pelkästään Parolassa koulutetuille suunnattu?

Turha sitä kutsua on jäädä odottelemaan. Voi hyvinkin olla ettei sitä koskaan tule? Jos nyt vapaaehtoistoimintaan veri vetää, niin kannattaa ensimmäiseksi selvittää se oma sijoitus joka voi hyvinkin poiketa siitä mitä kapteeni sanoi lähtötilaisuudessa. Kurssit kannattaa valita siten, että ne palvelevat sitä sodan ajan tehtävää.

MPK:n kurssien tiedoissa on yleensä kurssin johtajan yhteystiedot. Varmaankin sähköpostia lähettämällä tai soittamalla tuokin asia selviää?
 
Mosuri kirjoitti:
Panzerjäger kirjoitti:
Ärsyttää kun täällä ollaan niin motivoituneitakin mutta ei kutsua ei kuulu, tai ehkä 10 vuoden päästä tehtävään, joka ei välttämättä liity saamaani sodanajan koulutukseen.

Onkohan nuo Panssariprikaatin järjestämät vapaaehtoiset mekanisoidun joukon taistelu-harjoitukset pelkästään Parolassa koulutetuille suunnattu?

Turha sitä kutsua on jäädä odottelemaan. Voi hyvinkin olla ettei sitä koskaan tule? Jos nyt vapaaehtoistoimintaan veri vetää, niin kannattaa ensimmäiseksi selvittää se oma sijoitus joka voi hyvinkin poiketa siitä mitä kapteeni sanoi lähtötilaisuudessa. Kurssit kannattaa valita siten, että ne palvelevat sitä sodan ajan tehtävää.

MPK:n kurssien tiedoissa on yleensä kurssin johtajan yhteystiedot. Varmaankin sähköpostia lähettämällä tai soittamalla tuokin asia selviää?

Kyselin tuossa joku aika takaperin aluetoimistolta sa-sijoitustani jolloin se oli vielä sama mihin oli kotiutuessakin laitettu.

Yhellä MPK:n kursilla olen ollut josta sai 2 KH-päivää.(jalkaväen käsiasekurssi) Täytyypä katella.
 
Mielestäni todellinen maanpuolustustyö tehdään rauhan aikana ihan siellä siviilipuolella, pidetään maata pystyssä siis, enkä usko että sodan ajan maanpuolustustyö kärsii joidenkin ressujen kertausharjoituspoissaoloista. Emme me nyt yksilöinä niin tärkeitä puolustuvoimille ole.
Voin tosin olla väärässäkin, ja usein varmasti olenkin, mutta silti
 
Back
Top