Kevyt Osasto M25

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pstsika
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

pstsika

Haukka
Koska kevyt jalkaväki on niin kiehtovaa niin olen pyöritellyt mielessäni modernia versiota entisajan Kevyistä Osastoista. Toki tätä ennen olen miettinyt millainen olisi sopiva kevyen jalkaväen ryhmä ja joukkue jos saisin suurena sotapäällikönä päättää, mutta ajatus karkasi ja otin vapauden hypätä vähän isompiin saappaisiin, vaikka natsat ei siihen taida riitäkään.

Perusajatuksena, että
1. Kevyillä Osastoilla ei ole taisteluosastojen tai pataljoonien vahvuuksien mukaista raskasta aseistusta, koska sitä ei riitä.
2. Ajoneuvot ovat yksinomaan otto-kalustoa koostuen lähinnä mönkijöistä, maastohenkilöautoista, traktoreista ja kuorma-autoista.
3. Raskaimmat aseet ovat pst-ohjuksia ja kranaatinheittimiä.
4. Kyky taistella kootusti ja hajautetusti .
5. Kevyitä Osastoja käytetään pääosin perusyhtymän yhteydessä niinkuin aikanaan divisioonien kevyitä osastojakin, mutta niitä voi huonon tiestön alueella käyttää myös itsenäisemminkin.
6. Kevyet Osastot tukeutuvat ylempään johtoportaaseen (prikaati/armeijakunta) huollon, ilmatorjunnan ja epäsuoran osalta.

Talvisodassa Kevyiden Osastojen kokoonpano oli esikunta ja komento-osa/esikuntakomppania, polkupyöräkomppania, eskadroona ja konekiväärijoukkue sekä kevyt kolonna. Jatkosodassa esikunta, komento-osa/esikuntakomppania, kaksi jääkärikomppaniaa, konekiväärikomppania ja kevyt kolonna. Jatkosodan aikainen määrävahvuus oli 594 miestä.

Lähden liikkeelle jääkäriryhmästä päätyen jääkärijoukkueen ja jääkärikomppanian kautta lopuksi Kevyen Osaston runkoon. Keskustelu ja ideat ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä lähestyn näitä nyt hieman epäortodoksimaisesti.

Jääkäriryhmä muodostuu ryhmänjohtajasta ja kolmesta kolmihenkisestä partiosta eli 10 miehestä. Ensimmäiseen partioon kuului partionjohtaja, CLS ja RKM. Toiseen partionjohtaja, räjäyttäjä ja RKM. Kolmanteen partionjohtaja ja kaksi tukiampujaa.

Ensimmäinen ja toinen partio ovat luonteeltaan liike ja kolmas tuli. Ensin mainitut partiot on aseistettu rynnäkkökiväärien lisäksi kevyin kertasingoin kolmannen partion ollessa aseistettu DMR kiväärein.

Ryhmän aseistuksen ei kuulu konekivääreitä, jotka on siirretty peräti K-tasolle, josta niitä alistetaan joukkueille partioittain (1au+2m). Tähän ratkaisuun päädyin ensisijassa siksi, että haluan priorisoida ryhmän kyvyn liikkua jalan, mutta haluan myös konekiväärien tulentehon mitattavan täysimääräisesti ulos, joka edellyttää aktiivista johtamista sekä runsasta määrää ampumatarvikkeita, joka taas edellyttää enemmän käsiä kuin vain ampuja tai ampuja ja apulainen asetta kohden.

Kompensoin ryhmän tulivoiman menetystä kasvattamalla ryhmää yhdellä miehellä ja lisäämällä tukiampujien määrää. Yhden miehen lisääminen myös vapauttaa ryhmänjohtajan johtamaan ryhmää ilman, että tarvitsee samalla johtaa yhtä partiota

Jääkärijoukkueeseen kuuluu neljä tälläistä ryhmää ja lisäksi NLAW aseistuksella PST-partio (0+1+2) sekä tulenjohtopartio (1+1+2). Joukkueen johto-osa muodostuu joukkueen johtajasta, varajohtajasta, lääkintämiehestä ja kahdesta viestikoulutetusta lennokkimiehestä.

Omien jalkojen lisäksi joukkue käyttää peräkärryin varustettuja mönkijöitä ja sirojen päiväreppujen sijasta miehillä on 3 vuorokauden tarvikkeet repuissaan.

Joukkueen kokonaisvahvuus on 3 upseeria ja 49 aliupseeria sekä miestä. Vahva joukkueeksi, mutta miehiähän reservissä riittää, vaikka muusta olisi pulaa. Neljä jääkäriryhmää mahdollistavat myös toiminnan puolijoukkueittain ja miesvahvuus tuo tappioiden sietokykyä ja edellytyksiä hajautettuun toimintaan. Mitä useampi jääkäriryhmien partionjohtajista on au-koulutettu niin sitä parempi.

Tulisiko tälläisiä joukkueita olla ennemmin 3 vai 4 Kevyen Osaston jääkärikomppaniassa? En osaa varmasti sanoa ja molemmissa on puolensa. Missä kohtaa tulee esimerkiksi raja yksikön huolto-osien suorituskyvyssä?

Jääkärijoukkueiden lisäksi jääkärikomppaniaan kuuluu komento- ja tukijoukkue sekä huoltojoukkue.

KTJn muodostaa seuraavat osat:
Komentoryhmä (sis. taistelulähetit, viestimiehet ja lennokkitiedusteluelementin)

Tulitukiryhmä (2x KVKRH), vahvuus lienee noin 1+3+14? Kuljetuskalustona peräkärryin olevat traktorit.

Panssarintorjuntaryhmä NLAW aseistuksella (0+2+4). Jakautuu kahdeksi partioksi ellei käytetä kootusti. Kuljetuskalustona mönkijät.

Pioneeriryhmä (vahvuus esimerkiksi 0+2+8, jolloin sitä on mahdollista käyttää puoliryhmittäin). Pioneerimateriaalin takia käytössä kuorma-auto tai peräkärryllä oleva traktori.

Konekivääriryhmä (sisältää x määrän 1au+2m vahvuisia kk partiota). Section kuvaisi tätä kaiketi paremmin kuin ryhmä, mutta näillä mennään. Partio kulkee peräkärryllä olevalla mönkijällä runsaine ampumatarvikkeineen.

Huoltojoukkue on varsin tavanomainen eli siihen kuuluu talousryhmä, täydennysryhmä, lääkintäryhmä sekä lisäksi kuljetus- ja kunnossapitoryhmä. Viimeksi mainitulla ennenkaikkea tuetaan lääkintäryhmää evakuoinneissa sekä täydennysryhmää ja jääkärijoukkueita materiaalin kuljetuksessa.

Komppanian johto-osa on tavanomainen päällikkö, varapäällikkö, tulenjohtopäällikkö.

Kahden kuvatunlaisen jääkärikomppanian lisäksi Kevyeen Osastoon kuuluu komentajan ja esikunnan lisäksi esikunta- ja tukikomppania, jonka runko on seuraavanlainen:

Panssarintorjuntajoukkue (PSTOHJ2000)
Viestijoukkue
Pioneerijoukkue
Huoltojoukkue
Ensihoitojoukkue
Tiedustelujoukkue (sisältäen lennokkitiedusteluelementin)
Kranaatinheitinosasto (4xRSKRH)
Ilmatorjuntajaos (koostuu mönkijöin varustetuista ITKK partioista ja Stinger partioista)

Vahvuus ylittää vanhat Kevyet Osastot ja muistuttaa pataljoonaa, mutta raskaiden aseiden määrä on merkittävästi vähäisempi. Mooottoripelien määrä on myös hieman avoinna komppanioissa, mutta polttoaineen tarve on varmasti vähäisempi kuin esimerkiksi Pasi kalustolla olevalla jääkäripataljoonalla. Näitä myöten myös joukon vaatima logistiikka on kevyempi, vaikka ei mennäkään ihan mies, kokardi ja kivääri-linjalle.

Mitä ajatuksia tälläinen herättää? Millä tavalla kehittäisit, täsmentäisit tai muuttaisit nyt esitettyä vaihtoehtoa? Jotta saadaan keskustelua kevyestä jalkaväestä niin tässä saa antaa ajatusten virrata ihan sieltä jääkäriryhmän ensimmäisestä partiosta Kevyen Osaston esikunnan kokoonpanoon ja kaikkeen siltä väliltä onpa kyse sitten huolto-osien vahvuudesta, raskaiden aseiden määrästä tai konekivääriaseistuksen, kuten sanottu epäortodoksimaisesta käyttöajatuksesta.

LightInfantry.webp
 
Tulisiko tälläisiä joukkueita olla ennemmin 3 vai 4 Kevyen Osaston jääkärikomppaniassa? En osaa varmasti sanoa ja molemmissa on puolensa. Missä kohtaa tulee esimerkiksi raja yksikön huolto-osien suorituskyvyssä?
Jos osastoon kuuluu 2 komppaniaa niin silloin 4 joukkuetta.
Tulitukiryhmä (2x KVKRH), vahvuus lienee noin 1+3+14? Kuljetuskalustona peräkärryin olevat traktorit.
Olisko kuitenkin se 3 heitintä parempi.
Konekivääriryhmä (sisältää x määrän 1au+2m vahvuisia kk partiota). Section kuvaisi tätä kaiketi paremmin kuin ryhmä, mutta näillä mennään. Partio kulkee peräkärryllä olevalla mönkijällä runsaine ampumatarvikkeineen.
Mites olisi konekivääripuolijoukkue? Tavoite 2 konekivääriä joukkuetta kohti
Tosin miten iso joukko on section?
 
Koska kevyt jalkaväki on niin kiehtovaa niin olen pyöritellyt mielessäni modernia versiota entisajan Kevyistä Osastoista. Toki tätä ennen olen miettinyt millainen olisi sopiva kevyen jalkaväen ryhmä ja joukkue jos saisin suurena sotapäällikönä päättää, mutta ajatus karkasi ja otin vapauden hypätä vähän isompiin saappaisiin, vaikka natsat ei siihen taida riitäkään.

Perusajatuksena, että
1. Kevyillä Osastoilla ei ole taisteluosastojen tai pataljoonien vahvuuksien mukaista raskasta aseistusta, koska sitä ei riitä.
2. Ajoneuvot ovat yksinomaan otto-kalustoa koostuen lähinnä mönkijöistä, maastohenkilöautoista, traktoreista ja kuorma-autoista.
3. Raskaimmat aseet ovat pst-ohjuksia ja kranaatinheittimiä.
4. Kyky taistella kootusti ja hajautetusti .
5. Kevyitä Osastoja käytetään pääosin perusyhtymän yhteydessä niinkuin aikanaan divisioonien kevyitä osastojakin, mutta niitä voi huonon tiestön alueella käyttää myös itsenäisemminkin.
6. Kevyet Osastot tukeutuvat ylempään johtoportaaseen (prikaati/armeijakunta) huollon, ilmatorjunnan ja epäsuoran osalta.

Talvisodassa Kevyiden Osastojen kokoonpano oli esikunta ja komento-osa/esikuntakomppania, polkupyöräkomppania, eskadroona ja konekiväärijoukkue sekä kevyt kolonna. Jatkosodassa esikunta, komento-osa/esikuntakomppania, kaksi jääkärikomppaniaa, konekiväärikomppania ja kevyt kolonna. Jatkosodan aikainen määrävahvuus oli 594 miestä.

Lähden liikkeelle jääkäriryhmästä päätyen jääkärijoukkueen ja jääkärikomppanian kautta lopuksi Kevyen Osaston runkoon. Keskustelu ja ideat ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä lähestyn näitä nyt hieman epäortodoksimaisesti.

Jääkäriryhmä muodostuu ryhmänjohtajasta ja kolmesta kolmihenkisestä partiosta eli 10 miehestä. Ensimmäiseen partioon kuului partionjohtaja, CLS ja RKM. Toiseen partionjohtaja, räjäyttäjä ja RKM. Kolmanteen partionjohtaja ja kaksi tukiampujaa.

Ensimmäinen ja toinen partio ovat luonteeltaan liike ja kolmas tuli. Ensin mainitut partiot on aseistettu rynnäkkökiväärien lisäksi kevyin kertasingoin kolmannen partion ollessa aseistettu DMR kiväärein.

Ryhmän aseistuksen ei kuulu konekivääreitä, jotka on siirretty peräti K-tasolle, josta niitä alistetaan joukkueille partioittain (1au+2m). Tähän ratkaisuun päädyin ensisijassa siksi, että haluan priorisoida ryhmän kyvyn liikkua jalan, mutta haluan myös konekiväärien tulentehon mitattavan täysimääräisesti ulos, joka edellyttää aktiivista johtamista sekä runsasta määrää ampumatarvikkeita, joka taas edellyttää enemmän käsiä kuin vain ampuja tai ampuja ja apulainen asetta kohden.

Kompensoin ryhmän tulivoiman menetystä kasvattamalla ryhmää yhdellä miehellä ja lisäämällä tukiampujien määrää. Yhden miehen lisääminen myös vapauttaa ryhmänjohtajan johtamaan ryhmää ilman, että tarvitsee samalla johtaa yhtä partiota

Jääkärijoukkueeseen kuuluu neljä tälläistä ryhmää ja lisäksi NLAW aseistuksella PST-partio (0+1+2) sekä tulenjohtopartio (1+1+2). Joukkueen johto-osa muodostuu joukkueen johtajasta, varajohtajasta, lääkintämiehestä ja kahdesta viestikoulutetusta lennokkimiehestä.

Omien jalkojen lisäksi joukkue käyttää peräkärryin varustettuja mönkijöitä ja sirojen päiväreppujen sijasta miehillä on 3 vuorokauden tarvikkeet repuissaan.

Joukkueen kokonaisvahvuus on 3 upseeria ja 49 aliupseeria sekä miestä. Vahva joukkueeksi, mutta miehiähän reservissä riittää, vaikka muusta olisi pulaa. Neljä jääkäriryhmää mahdollistavat myös toiminnan puolijoukkueittain ja miesvahvuus tuo tappioiden sietokykyä ja edellytyksiä hajautettuun toimintaan. Mitä useampi jääkäriryhmien partionjohtajista on au-koulutettu niin sitä parempi.

Tulisiko tälläisiä joukkueita olla ennemmin 3 vai 4 Kevyen Osaston jääkärikomppaniassa? En osaa varmasti sanoa ja molemmissa on puolensa. Missä kohtaa tulee esimerkiksi raja yksikön huolto-osien suorituskyvyssä?

Jääkärijoukkueiden lisäksi jääkärikomppaniaan kuuluu komento- ja tukijoukkue sekä huoltojoukkue.

KTJn muodostaa seuraavat osat:
Komentoryhmä (sis. taistelulähetit, viestimiehet ja lennokkitiedusteluelementin)

Tulitukiryhmä (2x KVKRH), vahvuus lienee noin 1+3+14? Kuljetuskalustona peräkärryin olevat traktorit.

Panssarintorjuntaryhmä NLAW aseistuksella (0+2+4). Jakautuu kahdeksi partioksi ellei käytetä kootusti. Kuljetuskalustona mönkijät.

Pioneeriryhmä (vahvuus esimerkiksi 0+2+8, jolloin sitä on mahdollista käyttää puoliryhmittäin). Pioneerimateriaalin takia käytössä kuorma-auto tai peräkärryllä oleva traktori.

Konekivääriryhmä (sisältää x määrän 1au+2m vahvuisia kk partiota). Section kuvaisi tätä kaiketi paremmin kuin ryhmä, mutta näillä mennään. Partio kulkee peräkärryllä olevalla mönkijällä runsaine ampumatarvikkeineen.

Huoltojoukkue on varsin tavanomainen eli siihen kuuluu talousryhmä, täydennysryhmä, lääkintäryhmä sekä lisäksi kuljetus- ja kunnossapitoryhmä. Viimeksi mainitulla ennenkaikkea tuetaan lääkintäryhmää evakuoinneissa sekä täydennysryhmää ja jääkärijoukkueita materiaalin kuljetuksessa.

Komppanian johto-osa on tavanomainen päällikkö, varapäällikkö, tulenjohtopäällikkö.

Kahden kuvatunlaisen jääkärikomppanian lisäksi Kevyeen Osastoon kuuluu komentajan ja esikunnan lisäksi esikunta- ja tukikomppania, jonka runko on seuraavanlainen:

Panssarintorjuntajoukkue (PSTOHJ2000)
Viestijoukkue
Pioneerijoukkue
Huoltojoukkue
Ensihoitojoukkue
Tiedustelujoukkue (sisältäen lennokkitiedusteluelementin)
Kranaatinheitinosasto (4xRSKRH)
Ilmatorjuntajaos (koostuu mönkijöin varustetuista ITKK partioista ja Stinger partioista)

Vahvuus ylittää vanhat Kevyet Osastot ja muistuttaa pataljoonaa, mutta raskaiden aseiden määrä on merkittävästi vähäisempi. Mooottoripelien määrä on myös hieman avoinna komppanioissa, mutta polttoaineen tarve on varmasti vähäisempi kuin esimerkiksi Pasi kalustolla olevalla jääkäripataljoonalla. Näitä myöten myös joukon vaatima logistiikka on kevyempi, vaikka ei mennäkään ihan mies, kokardi ja kivääri-linjalle.

Mitä ajatuksia tälläinen herättää? Millä tavalla kehittäisit, täsmentäisit tai muuttaisit nyt esitettyä vaihtoehtoa? Jotta saadaan keskustelua kevyestä jalkaväestä niin tässä saa antaa ajatusten virrata ihan sieltä jääkäriryhmän ensimmäisestä partiosta Kevyen Osaston esikunnan kokoonpanoon ja kaikkeen siltä väliltä onpa kyse sitten huolto-osien vahvuudesta, raskaiden aseiden määrästä tai konekivääriaseistuksen, kuten sanottu epäortodoksimaisesta käyttöajatuksesta.

Katso liite: 107758
Mielenkiintoista! Osittain samoja elementtejä kuin mitä toisessa ketjussa pyörittelemäni armenialainen kevyt moottoroitu pataljoona. Ja ryhmän kokoonpanosta huomaan, että RVL filesia on luettu ;) Kun tuosta ryhmän kokoonpanosta (3 oikeaa partiota + rj vs 2,5 partiota niin kuin nykyään) oli puhetta.

Edit: ja mainitaanpa vielä pyörittelemäni ajatus kevytpataljoonasta, josta en muistaakseni (?) ole foorumille postaillut, mutta siinä ajatus oli myös korvata ryhmän kk:t tarkkuuskivääreillä (neukkulaiseen tyyliin) ja viedä kookoot komppaniatasolle. Tosin ajatus oli käyttää tällaista "uutena maakuntajoukkona", eli kevyissä vartiointi- ja valvontatehtävissä, jossa isoin ongelma on optiikan puute. Eli käyttämällä esim ottoaseistusta mallia 308 hirvikivääri saataisiin optiikkaa tehostamaan tähystystä. Ja tällaisessa tehtävässä ei olla oletusarvoisesti ampumassa vyöllistä päälle hönkivään viholliseen vaan metsästämässä sabotöörejä ynnä muita menninkäisiä. Kuitenkin jos tarve vaatii niin se kookoo (mallia KvKK) löytyy ryhmiin jaettavana.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoista! Osittain samoja elementtejä kuin mitä toisessa ketjussa pyörittelemäni armenialainen kevyt moottoroitu pataljoona. Ja ryhmän kokoonpanosta huomaan, että RVL filesia on luettu ;) Kun tuosta ryhmän kokoonpanosta (3 oikeaa partiota + rj vs 2,5 partiota niin kuin nykyään) oli puhetta.
Mie oon jo useamman kerran maininut, että ryhmän pitäs olla 10 miestä alkaa olla niin paljon tavaraa miehillä kannossa että taakan alle nääntyvät. :rolleyes:
 
Että tuo toimisi nykypäivänä tuossa pitäisi olla lisää drone/lennokki käyttäjiä ja tarkka-ampujia.
Tarkoitatko tässä DMR-kivääreillä Rk:ta jonka päälle on laitettu optiikkaa? Koska varsinaisia ei oikein riitä vielä muillekaan joukoille.
Läheteille moottoripyörät/moottorikelkat.
 
Olisko kuitenkin se 3 heitintä parempi.

Miksipä ei olisi heitinjoukkuetta tulitukiryhmän sijasta, mutta sitten joudutaan myös pohtimaan sitä pitäisikö kranaatinheitinosaston sijasta olla kranaatinheitinkomppania?

Mielestäni on olemassa seikkoja, jotka puoltavat että vastustavat sekä KRHJn että TTRn paikkaa jääkärikomppanioissa ja sama koskee myös sitä onko Kevyessä Osastossa kranaatinheitinosasto vaiko KRHK.

Mites olisi konekivääripuolijoukkue? Tavoite 2 konekivääriä joukkuetta kohti
Tosin miten iso joukko on section?

Jätin tässä näiden kk-partioiden määrän tarkoituksella auki, jotta siitä syntyisi keskustelua.

Ajatukseni ei ollut sijoittaa yleiskonekivääreitä ryhmiin niinkuin nyt tehdään, mutta ei toisaalta palata myöskään ihan siihen millä Jatkosotaan lähdettiin. Konekiväärit voidaan toki jakaa tasan joukkueille, mutta niitä voidaan myös käyttää keskitetymmin.

Section on isompi kuin meikäläinen ryhmä, mutta pienempi kuin joukkue.

Että tuo toimisi nykypäivänä tuossa pitäisi olla lisää drone/lennokki käyttäjiä ja tarkka-ampujia.
Minkä verran ja mille organisaatiotasolle?

Nythän droneja on J tasolta alkaen ja tässä kohtaa täsmennän sen verran alustusta vastaisen varalle, että olen tarkoittanut kaikilla tasoilla yksin tiedustelukäyttöön sopivia droneja, joilla ei kyetä viemään asevaikutusta.

Tarkoitatko tässä DMR-kivääreillä Rk:ta jonka päälle on laitettu optiikkaa? Koska varsinaisia ei oikein riitä vielä muillekaan joukoille.

Ei vaan ihan DMR niinkuin vaikka 7.62 KIV 23 tai vastaava.

Toivottavasti niitä saadaan sitten vaikka jenkeistä aseapustuksena samalla kertaa kuin Stingereitä, sillä eihän niitäkään olisi jakaa millekään Kevyille Osastoille, joita on viimeksi ollut organisaatiossa talvella 1942.
 
Mielenkiintoista! Osittain samoja elementtejä kuin mitä toisessa ketjussa pyörittelemäni armenialainen kevyt moottoroitu pataljoona. Ja ryhmän kokoonpanosta huomaan, että RVL filesia on luettu ;) Kun tuosta ryhmän kokoonpanosta (3 oikeaa partiota + rj vs 2,5 partiota niin kuin nykyään) oli puhetta.

1+9 on yksi vaihtoehto, mutta niin olisi myös 1+12 jaettuna neljään nelimiehiseen partioon niinkuin Yhdysvaltain merijalkaväellä on. Mä näen tuon 1+9 aika hyvänä, mutta en osaa sanoa onko se välttämättä paras ja näistä on kiva keskustella ja vaihtaa näkemyksiä.

Jääkäriryhmän koko on sellainen asia, että ennenkuin meillä on asevelvollisuus päättynyt niin ehtii vielä varmasti tulla muitakin ratkaisuja kuin jo sotahistorian sivuille piirtyvä taistelijapareihin perustunut ryhmä tai nykyinen 3x3 partioilla oleva.

Edit: ja mainitaanpa vielä pyörittelemäni ajatus kevytpataljoonasta, josta en muistaakseni (?) ole foorumille postaillut, mutta siinä ajatus oli myös korvata ryhmän kk:t tarkkuuskivääreillä (neukkulaiseen tyyliin) ja viedä kookoot komppaniatasolle. Tosin ajatus oli käyttää tällaista "uutena maakuntajoukkona", eli kevyissä vartiointi- ja valvontatehtävissä, jossa isoin ongelma on optiikan puute.

Varsin kerettiläinen ajatus on hylätä konekivääri ryhmän tulivoimaisimpana aseena ja kiva, että en ole tässä yksin joutumassa roviolle.

Ilmeisesti sinäkin olet joskus kantanut vyölaatikoita ja todennut, että ei vaan tahdo ampuja+apulainen kokoonpanolla saati pelkällä ampujalla kulkea riittävän paljon kuulaa riittävän nopeasti.

Saksalaisilla yleiskonekivääri oli aikanaan sellaisessa asemassa jalkaväkiryhmässä, että muun ryhmän olennaisin tehtävä käytännössä oli roudata sille apetta. Sekään ei ole huono vaihtoehto. Toisaalta olihan Maxim konekiväärillekin erikseen patruunankantajia, kun silloinen sodanaikainen kk-ryhmä roudasi muistaakseni 2000 patruunaa valmiiksi vöissä.
 
1+9 on yksi vaihtoehto, mutta niin olisi myös 1+12 jaettuna neljään nelimiehiseen partioon niinkuin Yhdysvaltain merijalkaväellä on. Mä näen tuon 1+9 aika hyvänä, mutta en osaa sanoa onko se välttämättä paras ja näistä on kiva keskustella ja vaihtaa näkemyksiä.

Jääkäriryhmän koko on sellainen asia, että ennenkuin meillä on asevelvollisuus päättynyt niin ehtii vielä varmasti tulla muitakin ratkaisuja kuin jo sotahistorian sivuille piirtyvä taistelijapareihin perustunut ryhmä tai nykyinen 3x3 partioilla oleva.
Ihan varmasti. Tuota ryhmän jakoa olen pohtinut monta kertaa. Näin vanhemmiten olen myös lämmennyt ajatukselle puoliryhmäjaosta, eli 1+4+4. RJ:llä on vain kaksi palikkaa johdettavana, helpompi päättää tuli ja liike -komponentti. Battle Orderin organisaatioita katsellessa myös hyvin yleinen länsimaalaisittain. Näkisin, että hyökkäävälle pumpulle tuo on hyvä jako. Jokaisella partiolla on vähän taistelukestävyyttä ja tulivoimaa. RJ:n on helppo johtaa kun tilanne on päällä. Yksinkertaisten ihmisten yksinkertaisia juttuja. Sitten taas aluevalvonta yms tehtäviin 1+3+3+3 on kätevämpi, kun pinta-alaa saa katettua laajemmin. Näen, että ryhmäjako on yksi työkalu pakissa ja pitäisi olla yksilöity yksikön tehtävän mukaan. Mutta asevelvollisuusarmeija ei oikein jousta.

Varsin kerettiläinen ajatus on hylätä konekivääri ryhmän tulivoimaisimpana aseena ja kiva, että en ole tässä yksin joutumassa roviolle.

Ilmeisesti sinäkin olet joskus kantanut vyölaatikoita ja todennut, että ei vaan tahdo ampuja+apulainen kokoonpanolla saati pelkällä ampujalla kulkea riittävän paljon kuulaa riittävän nopeasti.

Saksalaisilla yleiskonekivääri oli aikanaan sellaisessa asemassa jalkaväkiryhmässä, että muun ryhmän olennaisin tehtävä käytännössä oli roudata sille apetta. Sekään ei ole huono vaihtoehto. Toisaalta olihan Maxim konekiväärillekin erikseen patruunankantajia, kun silloinen sodanaikainen kk-ryhmä roudasi muistaakseni 2000 patruunaa valmiiksi vöissä.
Joudun olemaan hyvin kerettiläinen työssäni, joten ei se ole uutta vapaallakaan 🙂 Tässäkin, puhutaan työkaluista, vaikkakin Suomessa yksiköt on yleensä kasattu löytyvän kaluston ympärille (=mihin on varaa) eikä toisin päin. Mitä suorituskykyä yksiköltä vaaditaan, mihin tehtävään sellainen halutaan muodostaa. Tarvitaanko ultimaattista tulivoimaa vai painotetaanko liikkuvuutta? Vai korvataanko tulivoimalla esim pienempää taistelevaa massaa kuten mekanisoiduissa?

Eikä ajatus sinänsä ole pelkästään meidän kahden ressun päähänpistoa, kun katsoo mitä esim USMC on tehnyt M27:n kanssa. Niillä kilkkeillä raja pikakiväärin ja DMR:n välillä on aika hämärä.

Olen tainnut puhua siitäkin, että itse olisin KvKK:n sijaan tehnyt pikakivääri-RK:n ja mennyt sillä pääosan kylmää sotaa.
 
1+9 on yksi vaihtoehto, mutta niin olisi myös 1+12 jaettuna neljään nelimiehiseen partioon niinkuin Yhdysvaltain merijalkaväellä on. Mä näen tuon 1+9 aika hyvänä, mutta en osaa sanoa onko se välttämättä paras ja näistä on kiva keskustella ja vaihtaa näkemyksiä.

Jääkäriryhmän koko on sellainen asia, että ennenkuin meillä on asevelvollisuus päättynyt niin ehtii vielä varmasti tulla muitakin ratkaisuja kuin jo sotahistorian sivuille piirtyvä taistelijapareihin perustunut ryhmä tai nykyinen 3x3 partioilla oleva.
Tuo 1+9 on siitäkin hyvä kokoonpano, että niin Patrian XA-300 (6x6) ja Famous on mitotettu 10 hengelle.
 
Minkä verran ja mille organisaatiotasolle?
Hyvä kysymys. Ideaalisti vihollinen saisi tukehtua noihin mutta yritän olla realistinen.
Joukkueenjohtajalle lennättäjä jolla kevyt tiedustelu drone.
K-päällikölle kolme drone ryhmää. Yhdellä parempi tiedustelu drone/lennokki joka voi tehdä maalinosoitusta. Samaan ryhmään ehkä ilmatulenjohtaja? Toisella tiedusteleva ja pommittava drone. Kolmannelle FPV-kamikaze droneja.
Pataljoona tasolla tiedustelulle tietysti omat dronet. Baba Yaga tyylisiä raskaita droneja, pidemmän kantaman omaavia tiedustelu lennokkeja ja sissiryhmälle kamikaze droneja/lennokkeja joita voi käyttää hillotetussa ympäristössä.
Jos mahdollista tykistöä korvaamaan autonomisia kamikaze lennokkeja ja/tai pieniä risteilyohjuksia ja/tai raketti avustettuja liitopommeja.

Noista konekivääreistä vielä; Joskus ollaan harjoitusteknisistä syistä menty yhdellä konekiväärillä per joukkue. Säilyttäisin kuitenkin ainakin tuon määrän. Jojolla yksi pelimerkki lisää ja se yksittäinen KK todennäköisesti saadaan kohtalaisen hyvälle paikalle.
 
Aloitusta kommentoiden:

Mielenkiintoinen avaus.

Pidän ajatuksesta, että ryhmänjohtaja johtaa vain koko ryhmää eikä myös yhtä partiota siinä samalla. Silti kolme sotilaan partiota pidän parempana kuin taisteluparia tai neljän ukon partiota.

En laittaisi joukkueeseen neljää ryhmää, mielestäni kolme riittäisi jos jo ryhmässä on 10 ukkoa. Joukkue ei voi olla valtaisen suurikaan kokonaisuus. Puolijoukkuetaktiikka tuntuu jotenkin vieraalta, mieluummin useita kokonaisia joukkueita. Jos konekiväärit pudotetaan pois ryhmistä niin voisivatko ne olla joukkueen aseina esim. erillisenä kk-partiona? Joukkueenjohtaja saa siten tarvitsemansa tulituen helpommin kuin komppaniasta.

Komppaniassa voisi olla neljä jääkärijoukkuetta. Silloin voisi esim. kolme olla linjassa ja yksi lepäillä taempana. Muutoin komppania voisi olla esitetynlainen.
 
Herkullinen keskustelunaihe!

Miten määrittelisitte kevyen osaston tavoitteet? Mitä kevyt osasto pystyy tekemään, jos sellainen omaan käyttöön annetaan?

Puhutanko nyt Turpaanvetoplus(tm) kyvystä vai tilanteen tulppaamisesta kunnes paikalle raahataan lisävoimaa?
 
Vihaan kyllä tarvetta otto-ajoneuvoille. Kyllä niitä voi sodan tullen ottaa ei siinä mitään, mutta meillä on liian iso tarve niille.

Olisi mielenkiintoista nähdä laivue ekonomisia ajoneuvoja joilla olisi tarkoitus olla erittäin pitkä elin-ikä pääosin varastoissa, pitämässä huolta että ottoajoneuvot ovat kykyä lisäävä mahdollisuus, eivät suorituskyvyn pakollinen velvoite.

Moottorin olisi pakko olla dieseli, eikä niitä typeriä mitkä vaativat tiettyä polttoainetta, vaan semmoinen mikä dieselin piti ja pitää olla, eli siinä pitää voida polttaa vaikka keittoöljyä.

Nykyäänhän kasvava määrä autoista tulee olemaan sähköautoja, mutta esimerkiksi rekkoihin sähkömoottori ei tunnu sopeutuvan hyvin, ja siihen arvioidaan jonkinlaisen kaasumoottorin sopivan paremmin. Tulee joka tapauksessa kasvaaman erilaisten polttoaineiden ja moottorien määrä siviilimarkkinoilla, mikä vaikuttaa siihen mitä PV voi käyttää ottojoneuvoina, missä määrin ja miten niitä voidaan huoltaa ja ylläpitää.

Mutta kevyen osaston tarpeista: Niiden pitää pääsääntöisesti vain keskittyä vihollisen ajan tuhlaamiseen ja omien tappioiden välttämiseen. Mutta kun kevyet yksiköt joutuvat taistelemaan, niiden pitää kyetä aiheuttamaan tappioita myös vahvimmille vihollisosastoille, hyväksyen suuretkin omat tappiot.

Kevyissä osastoissa on tärkeää psykologia, pitää samaan aikaan välttää taistelua ja taistella ihan perkeleellisen kovaa. Siellä täytyy kaikista eniten painottaa että kenenkään henkeä ei heitetä hukkaan turhan takia, ja kun isoja tappioita kärsitään, silloin se on oikeasti pakko vain jokaisen hyväksyä ja olla siihen valmiita.

Luulen että kaikessa auttaisi paljon jos kevyt jalkaväki perustetaan virallisesti, eivät vain "reservin nostoväki 13" aseistuksella "tässä se mitä löytyi varastosta", vaan kunnioitettuina yksikköinä jotka tarkoituksella käyttävät "vanhaa kunnon kalustoa", sillä "he eivät tarvitse mitään turhuuksia". Yksikköihin pitää pystyä liittymään vapaaehtoisesti ainakin reservissä, sillä jokainen joka vapaaehtoisesti jo ennalta hyväksyy sen että tulee taistelemaan kevyemmällä ja vanhemmalla varustuksella kuin nuoret asevelvolliset, ja mahdollisesti tulevat kärsimään isompia tappioita, tulee olemaan paljon henkisesti siihen valmiimpi kun tosipaikka tulee. Sitten tosipaikan tullen ne jotka vapaaehtoisesti menevät näihin joukkoihin muodostavat omat osastonsa, ja ne jotka näihin joutuvat muodostavat loput, niin voidaan jotenkin arvata miten sisukkaasti voidaan joidenkin osastojen olettaa taistelevan.

Muoks: ja jos kevyestä jalkaväestä saadaan kunnioitettua porukkaa, on se helpompi vastahakoistenkin hyväksyä että ovat nyt osa sitä. Se mentaliteetti oletko osa "kolmannen linjan Triarii-veteraaneja" (oli todellisuus mikä vain) vai osa itsemurhanostoväkeä on aika iso.
 
mutta esimerkiksi rekkoihin sähkömoottori ei tunnu sopeutuvan hyvin, j
On muuten aika outo tunne, kun sähkö kuorma-auto menee kävellessä ohi.
Tampereella on joitakin jakeluautoja sähkökäyttöisenä.
Kuuluu vai sähkömoottorin ja renkaiden ääni, vähän on on aavemainen tunne, melkein äänettömästi liikkuu.
 
Yleinen kommentti varustukseen:

Mielestäni tällaisen joukon varustuksesta ei pitäisi säästää kustannukset edellä, vaikka kyse olisi olevinaankin kustannustehokkaasta joukosta. Klassinen esimerkki voisi olla henkilökohtainen ase ja sen tähtäimet - Norinco raudoilla vai uusi sakolainen ACOG:lla? Jälkimmäinen on liki ilmainen kun pelissä on ihmishenkiä. Myöskin panssarintorjunta-aseita pohtisin vakavasti tältä kantilta. Onko mitään mieltä kanniskella kevyttä kertasinkoa panssarintorjunta-aseena? Tietyissä erityistapauksissa voi olla, mutta yleisesti ottaen mieskuljetteisten panssarintorjuntaohjusten osumatarkkuus ja vaikutus maalissa on toista kertaluokkaa. Kustannukset ei edelleenkään saa tulla tielle vaikkapa Spike-SR:n kanniskelussa.
 
Hyvä aloitus kyllä, jäin miettimään tuota Kevyen Osaston roolia, onko se prikaatille alistettu ylimääräinen reservi joka varmistaa sivustoja ja selustaa vai onko sillä itsenäisiä tehtäviä ja tavoitteita.

Jääkärijoukkueiden ajoneuvovalintaa voi myös pohtia. Toisaalta yksi ryhmä kulkee pakettiautolla paljon nopeammin ja metsäautoteitä riittää että lähestyminen toiminta-aluetta onnistuu melkein missä vain. 10 miestä ja reput vaatii melkein kaksi mönkijää + kärryt. Eteneminen on hitaampaa mutta tarvittaessa voi kiertää metsän kautta ja jos huomaa FPV-droonin lähestyvän ehtii ainakin hypätä pois kärrystä ja juosta vähän suojaan.

Esikunta- ja tukikomppaniasta leikkaisin pioneerit pois jos molemmilla jääkärijoukkueilla on omat pioneeriryhmät. RSKRH on varmaan paikallaan jos tehtävä on mallia "toimitte prikaatin X reservinä ja pysäytätte läpimurron", mutta jos Kevyen Osaston ajatuksena on edetä ketterästi sivustojen kautta tuottamaan harmia viholliselle ja tökkiä niitä kärjen takana eteneviä pehmeämpiä osia niin näiden sijasta joukkueilla voisi olla enemmän kevyitä heittimiä vaikka mönkijäkuljetteisina.
 
Mainittakoon ainakin mielenkiinon vuoksi Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa käyttämän konepistoolijoukkueen organisaatio. Mielenkiintoisesti se on myös jaettu kevyisiin ja raskaisiin.

Neuvostoliittohan aloitti AK:n kehittämisen pitkään matkaan kykenevänä konepistoolina, ja konepistooliosastot olivat inspiraationa koko Neuvostoliiton toisen rähinän jälkeisen jalkaväen suunnittelussa.

Saksassa rynnäkkökivääriä saatettiin kutsua konepistooliksi kun Hitler oli aluksi kieltänyt sen kehittämisen, mutta doktriinisena ideana ase alkoi "joka miehen konekiväärinä" jolla voisi tarvittaessa paikata konekiväärin, mutta toisin kuin sodan jälkeisessä amerikassa, ymmärrettiin siellä keskikokoisen patruunan edut, joka salli sen myös korvata konepistoolin.

Ja kylmän sodan jälkeisessä Amerikassa siis taistelukivääri oli kivääri, joka pystyi myös automaattiseen tuleen, mutta koska Euroopalaistoiveiden vastaisesti käytettiin isompaa patruunaa ei sillä tehnyt juuri mitään puoliautomaattisen tulen lisäksi.

Kylmän sodan aikana taas Amerikka aloitti 5.56 patruunan kehityksen (pääasiassa) jotta jalkaväki voisi kantaa enemmän patruunaa (joka tietysti mahdollisti myös paremman sarjatulen). Neuvostoliittohan myös kehitti ryssänpastillistaan vielä 5.56 Nato:a pienemmän version, eli meni vielä lähemmäs alkuperäistä konepistooli-ideaa.

Paljolti kaikki siis päätyivät lopulta samankaltaiseen nykypäivän "rynnäkkökivääri, konekivääri ja tarkkuuskivääri" lopputulokseen.
1732731084580.webp
 
Back
Top