Kevyelle jalkaväelle korostuu kaksi seikkaa:
1) Epäsuora tuli
2) Raskas pst
Koska suora-ammunta tulivoima on yleensä heikkoa, eikä sellaisen (esim Musti) raijaaminen metsässä ole kovin järkevää, niin suurin osa tappovoimasta on epäsuoran tulen takana.
Suomalaiselle jääkärijoukolla tämä on yleensä jo ihan hyvällä mallilla, jokaisella komppanialla kun on jo KVKRHJ mukana (mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys monissa muissa armeijoissa), ja pataljoonalla on RSKRHK. Tykistöä jne voidaan aina alistaa joukolle painopistesuunnissa, ja suomalainen tulenjohto on hyvä ottamaan tästä irti tehoja. Tulenjohtokyky ja silmät ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Raskas pst on myös olennaista, kun taistellaan mek vihollista vastaan. Kesseihin nojaaminen pääasiallisena pst-kykynä pitäisi olla viimeinen keino. Raskasta pst:ä voidaan tietysti myös alistaa joukolle, mutta silloin pitää huomioida että johtajat eivät välttämättä tunne järjestelmän suorituskykyä, ja koordinaatio voi olla haastavaa. Vähemmillään NLAW, mieluusti jotain muutakin.
Myös motorisaation aste on tärkeä. Kevyt Osasto kulkenee pehmeillä ajoneuvoilla, toisin kuin suomalainen jääkärijoukko (Pasit/6x6:t). Samoin se eroaa perustettavista reserviläisosastoista, koska ne kulkevat traktoreilla, mikä ei ole operatiivisen liikkuvuuden kannalta optimaalista. Kevyt Osasto on luultavasti 100% motorisoitu, eikä luota ylemmän tason heittokuljetuksiin (vrt jenkkien kevyt jalkaväki joka luottaa prikaatitason kuljetuskomppanioihin). Eli ajoneuvojen tulee olla akselilla Hilux - Masi/Rasi. Tiedustelijoille endurot tai mönkkärit, pst:lle jne myöskin.