Klim Voroshilov vaunuista

John Hilly

Ylipäällikkö
Suomi mainittu!;)

The KV-1 Tank Blundered Its Way Into History
Early failures forced the Soviets to adapt
by ROBERT BECKHUSEN

A day after the German blitzkrieg into the Soviet Union in June 1941, more than 200 Nazi tanks were powering through Lithuania on a race northward to Leningrad.

The Luftwaffe knocked out the Soviets’ nearby air bases, leaving counter-attacking armored columns easy prey for German bombers.

Desperate to staunch the bleeding, on June 23 the Red Army sprang its KV-1 and KV-2 tanks — which at the time packed some of the heaviest tank armor in the world — on the advancing Germans near Raseiniai.

1*sM5KaHIm9YBzwgMbVv8RNg.png

Soviet tanks were renowned for their ruggedness and reliability— though not their comforts — during World War II. And early in the war, the lumbering Kliment Voroshilov tanks could easily deflect the shells from most of Germany’s field weapons.

But the 47-ton KVs were unwieldy, leaving them vulnerable to German troops maneuvering close on the flanks. While individual KVs absorbed terrific punishment during the clash, the Wehrmacht went on to destroy 29 of them, among the more than 200 Soviet tanks lost at Raseiniai.

At times, the Wehrmacht knocked out the beasts with explosive charges, or lured them within range of direct-fire artillery.

“The Germans … herded the Russian giants towards their own heavy artillery, whose barrels were brought down to the horizontal to fire point-blank at the advancing behemoths,” military historian Michael Jones wrote in his book Leningrad: State of Siege.

“The bulk of the Soviet armored forces in the Baltic countries were annihilated and any threat to the German advance from the flanks removed.”

1*jF2c8K9crEgvLZG6EsTlVw.jpeg

A KV-1 tank captured by Finnish troops in 1942. Photo via Wikimedia
The KV tank is a curiosity. In 1941, it was physically tougher than any tank the Germans could throw at it. But it failed to inflict decisive damage during those brutal early months.

The KV was a product of tank designer Josef Kotin. His competitor, Mikhail Koshkin, would develop the T-34. Kotin, however, embraced the theory that success on the battlefield meant dominating the enemy with the heaviest armor available.

Some of his designs worked better than others. Kotin’s multi-turreted T-28 suffered from weak suspension and, oddly for a large tank, had thin armor. Most were destroyed during the opening months of Operation Barbarossa. His gigantic T-35 — crewed by 11 people packed inside like sardines — was mechanically unfit for combat.

The KV was … better. But rushed.

Buy ‘KV-1 & 2 Heavy Tanks 1939-45’
“In fact, it was ordered off the drawing board; this point was later glossed over by sending the prototypes to the Karelian Isthmus for testing at the end of the Finnish War,” Stephen Sewell wrote in a history of Soviet heavy tanks for Armor magazine.

Kotin abandoned a multi-turreted configuration for the KV. Instead, he included had a single turret with a 76-millimeter cannon, with three 7.62-millimeter machine guns rounding out the weapons.

Most importantly, the tank boasted formidable armor — 90-millimeters thick in the front and around 70-millimeters on the side and rear, far outclassing the German Panzers of the time.

The KV-2 kept the KV-1’s chassis, but swapped the turret and cannon for a 152-millimeter howitzer. A terrifying weapon, to be sure, but even heavier and more unwieldy. Kotin produced relatively few of these up-gunned variants — around 200–250 in total.

1*0gWzwF5zzi9tUvLLaBaT6A.jpeg

A burning KV-1 in 1942. Bundesarchiv photo via Wikimedia
Kotin’s design bureau would produce more than 5,000 KVs during the war in more than two dozen different variants. The most (relatively) successful was the KV-1S, which sacrificed armor for speed and included an upgraded transmission.

The KV-1’s transmission, which Kotin borrowed from a U.S.-made tractor, simply sucked. But one of the tank’s biggest problems was the fact the crew could barely see out of damn thing.

“Once the war broke out, the KV-1 was soon revealed to be a deathtrap,” Sewell wrote. “Fear of angering Kotin prevented many commanders from telling him how bad the tank really was. Finally, after many senior leaders complained about its failings, Kotin ordered the problems fixed.”

That job fell to engineer Nikolay Shashmurin, who designed the speedier KV-1S. Kotin, impressed by Shashmurin’s work, later assigned him to develop the intimidating IS-1, which proved to be among the war’s most successful heavy tanks.

Yet heavy tanks would ultimately fall out of favor after World War II, and Koshkin’s medium T-34 series secured the more lasting legacy. The T-34 went on to influence a later class of main battle tanks which are standard around the world today.

But the IS-1— which led the Soviet charge into Berlin four years after the debacle at Raseiniai — nevertheless owed itself to Kotin’s KV blunder.

https://warisboring.com/the-kv-1-tank-blundered-its-way-into-history-7683db805676#.t32zxv7ed
 
Ukrainassahan se yksi KV-1 pidätteli kesällä -41 koko panssaridivisioonaa, kun jäi sillan länsipäähän nököttämään, eivätkä saksalaisten vaunutykit mahtaneet sille mitään. En muista kummin se sitten lopulta meni: joko 88 niittasi tai sitten KV tuhosi paikalle tuodun 88:n miehistön sirpalekranaateilla ja pioneerit tuhosivat vaunut yöllä räjähdepanoksilla.

Joka tapauksessa yhdellä vaunulla koko panssarikärjen pidätteleminen päivän ajan on hatunnoston arvoinen suoritus.
 
Vanhassa populaari-historiassa kerrottiin mielellään, miten T-34:t yllättivät saksalaiset Dneprin sillanpäässä. Lauttamus Viikinkidivisioonassa toisintaa tämän mielenkiintoa herättävällä tavalla. Silti uudempi tutkimus (pohjautuen venäläisten ja saksalaisten lähteisiin) kertoo, että jo Barbarossan ensipäivistä lähtien sekä T-34:t että KV-1:t olivat saksalaisten "riemuna". Neuvostojoukkojen kannalta ongelmallista oli vain se, että vaunuja oli ripolteltu yksittäin sinne-tänne luottaen niiden ylivoimaan. Ja vaikka saksalaisille koituikin välillä yksittäisistä vaunuista suuriakin ongelmia, kokonaisuuteen niillä ei ollut sitä vaikutusta, joka vaikka kokonaisilla divisioonilla tai edes rykmenteillä olisi ollut.

T-34 on sinänsä ymmärrettävä yllätys saksalaisille (vaikka tunnettu onkin kertomus siitä, miten venäläiset eivät millään paraatissa uskoneet, että PZ-IV oli saksalaisten raskain vaunu ja tästä saksalaiset päättelivät venäläisiltä löytyvän raskaampiakin vaunuja), koska se ei esiintynyt millään sotanäyttämöllä ennen kesää -41 (myöhästyi talvisodasta ja osallistui ainostaan testeihin Mannerheim-linjalla), mutta KV-1 ja KV-r olivat tuttuja suomalaisille talvisodasta ja tod.näk. he kertoivat näistäkin kokemuksistaan saksalaisille. Voi tietysti olla, etteivät saksalaiset luottaneet suomalaisten havaintoihin, vaan pitivät tietoja väärintulkittuina T-28, T-35 ja SMK vaunuina
 
Ukrainassahan se yksi KV-1 pidätteli kesällä -41 koko panssaridivisioonaa, kun jäi sillan länsipäähän nököttämään, eivätkä saksalaisten vaunutykit mahtaneet sille mitään. En muista kummin se sitten lopulta meni: joko 88 niittasi tai sitten KV tuhosi paikalle tuodun 88:n miehistön sirpalekranaateilla ja pioneerit tuhosivat vaunut yöllä räjähdepanoksilla.

Joka tapauksessa yhdellä vaunulla koko panssarikärjen pidätteleminen päivän ajan on hatunnoston arvoinen suoritus.

Taisi olla täydellinen sijoituspaikka KV-1:lle, silta missä vihollinen ei pääse kiertämään vaan kopistelee etupanssaria turhaan :D

Sinänsähän nuo venäläisvaunut eivät muuten juuri loistaneet kuin kohtuullisen panssarin ja aseistuksen osalta. Miehistön kannalta olivat melko surkeita tapauksia, sekä minimaalisen koulutuksen että itse laitteen käytettävyyden ja luotettavuuden osalta. Saksalaisilla ensimmäinen muutos sotasaalisvaunuihin oli mm. pultata komentajalle näkökehä ja taaksepäin aukeava luukku katolle, ettei tarvi koettaa havainnoida koko ympäristöä yhdellä periskoopilla. Samoin T-34:n osalta kolmimiehinen torni tuli vasta 85mm tykin omaaviin versioihin.
 
Muutaman tuhotun vaunun jälkeen ja havaittuaan aseidensa tehottomuuden saksalaiset eivät varmaan alkaneet puskemaan päätään verille, vaan pysähtyivät odottamaan tulitukea.
 
justiin kuuntelin autossa äänikirjana Reino Lehväslaihon Sotkalla sodassa. Siinä kerrotaan muun muassa Tienhaaran taistelusta, joka kai oli myös Lindmanin etulinjan edessä elokuvassa.
Siinä on tämä kohta, jossa tiedustelijat kertovat mutkan takana olevan useita vihollisen Sotkia tykinputket suunnattuna tien mutkaan. Majuri Mikkola(?) komentaa Klimin kärkeen ja se saa osuman heti mutkaan ajettuaan.
Panssari kestää ja Klimi peruuttaa pois. Miehet hyppäävät ulos vaunusta, mutta ovat ihan sekaisin. Korvista ja suusta tulee verta ja heistä ei ole jatkamaan taistelua. Sitten Lehväslaihon komentama Sotka menee seuraavaksi paremmalla menestyksellä.
 
justiin kuuntelin autossa äänikirjana Reino Lehväslaihon Sotkalla sodassa. Siinä kerrotaan muun muassa Tienhaaran taistelusta, joka kai oli myös Lindmanin etulinjan edessä elokuvassa.
Siinä on tämä kohta, jossa tiedustelijat kertovat mutkan takana olevan useita vihollisen Sotkia tykinputket suunnattuna tien mutkaan. Majuri Mikkola(?) komentaa Klimin kärkeen ja se saa osuman heti mutkaan ajettuaan.
Panssari kestää ja Klimi peruuttaa pois. Miehet hyppäävät ulos vaunusta, mutta ovat ihan sekaisin. Korvista ja suusta tulee verta ja heistä ei ole jatkamaan taistelua. Sitten Lehväslaihon komentama Sotka menee seuraavaksi paremmalla menestyksellä.

Ko. tapahtuman jäljet näkyvät muistaakseni vieläkin, sinne vain Parolan panssarimuseoon KV-1:stä katsomaan, etukannella pitäisi näkyä. Paljon se KV-1 kesti.
 
Back
Top