Kommunismi muuttuu ja mukautuu kuten muukin maailma. Kerro toki mitä käytännön toteutuksia täältä puuttuu?
No olisikohan se keskeisin, eli tuotantovälineiden yhteisomistus (tai edes "yhteisomistus")? Nykyäänhän Suomi on paljon kapitalistisempi kuin ikinä aiemmin, käytännössä kyseessä on juuri tämä Platonin mallin mukainen yhteiskunnan rappeutuminen, josta myös mm. Otto von Bismarck varoitti (kun sanoi liberaaleja pahemmaksi valtakuntaa hävittäväksi voimaksi kuin sosialisteja; jätän tähän provosoivaan lausahdukseen sen selvennyksen, että liberalismi johtaa individualismiin ja yhteisen edun vastaiseen omaneduntavoitteluun ja lopulta vallan siirtymiseen varakkaimmille - näinhän Marxkin väitti - sen sijaan sosialismihan syntyy vain köyhän kansanosan oikeudenkaipuusta, jota oikeamielinen hallinto pystyy oikeudenmukaisuutta ylläpitämällä ja kehittämällä hyödyntämään, kuten esimerkiksi von Bismarck teki).
Suosittelen lukemaan vaikka referenssiksi Marxin
Kommunistisen manifestin. Marx selittää siinä eri sosialismin lajeja, ja meidän järjestelmämme on "porvarisosialismia", kuten käytännössä kaikki Euroopan maiden kristillisdemokratiaan tai sosiaalidemokratiaan perustuvat järjestelmät. Se, missä Marx on kaikkein räikeimmin väärässä, on se pohdinta, että porvarisosialismi ei riittäisi tuottamaan todellista oikeudenmukaisuutta, vaan ainoastaan "utopiasosialismi" eli kommunismi toimisi siinä.
--
Suomi on vain käytännössä jossain timokratian vaiheessa tuossa valtion rappeutumiskehityksessä. Platonhan perusteli tätä sillä, että hyveellisen ja oikeamielisen hallinnon ihmiset (ideaalinen "sankarikuningas") kasvattavat lapsensa liian hyväosaiseen elämään tottuneiksi ja hyveet mukavuuden vuoksi hylkääviksi, ja valta alkaa keskittyä varakkaille, kun hallitsijat eivät enää ole hyveellisiä, oikeutta ja kohtuutta puolustavia kansallisidealisteja, vaan ovat hylänneet isiensä ideaalit (ja hallitsijan täytyy alkaa miellyttää varakkaita yhteiskuntaluokkia, eikä enää puolustaa tavallisen kansan etua, koska kansa passivoituu hyvän hallitsijan tuoman hyvinvoinnin takia). Lopulta, kun valta keskittyy riittävästi varakkaille, alkavat he ajaa omia etujaan vastoin valtakunnan etua, joka johtaa korruptioon ja vallan keskittymiseen niille harvoille, jotka kykenevät sen rahalla ottamaan, ja tässä vaiheessa ne alkuperäiset ideaalit ovat hukkuneet kokonaan, kun nämä oligarkiaan valtion ajaneet sukupolvet eivät enää edes ole olleet kosketuksissa alkuperäisiin hyveellisiin arvoihin.
En muista, mitä Platon sanoi siitä, mutta omana näkemyksenäni yhteiskunnan ulkoiset kriisit puhdistavat tätä kehitystä, kun kansalaisten ja hallinnon silmät aukenevat niillä, joilla on vielä hyveellisyyden siemen toiminnassaan, ja parhaimmillaan nämä työntävät arvoiltaan korruptoituneet syrjään ja palaavat alkuperäisten ideaalien toteuttamiseen (toisin sanoen valtakunnassa nousee esiin uusi "sankarikuningas"). Mutta jos kehitys on liian pitkällä, tapahtuu "demokratia" eli käytännössä jonkinasteinen tyytymättömän rahvaan vallankumous, joka johtaa osaamattomien valtaan ja lopulta sieltä nousee epäjärjestyksen keskeltä häikäilemättömin johtamaan, kun hän kykenee tuomaan järjestystä, eikä kaihda keinoja omien, hyveettömien päämääriensä toteuttamisessa.
Platonin malli itse asiassa aika hyvin ennusti mm. Venäjän-Neuvostoliiton-kehityksen tässä. Samaa kehitystä näkyy myös mm. Englannissa kautta sen historian (Cromwelliä lukuunottamatta Englanti ei tosin ikinä ole ajautunut loppuvaiheen muotoihin saakka), Preussissa/Saksassa 1800-1900-luvuilla ja Ranskassa ja Ruotsissa 1600-1700-luvuilla ja uudelleen nyt, myös meillä samanlaista kehitystä on havaittavissa.
Platonin terminologia on toki osittain nykyisen kanssa erilaista, mutta suosittelen lukemaan
Valtion tai ainakin jonkin sitä käsittelevän teoksen. Sen "demokratia" tosin tarkoittaa sivistymätöntä rahvaanvaltaa, kun taas skandinaavistyyppinen talonpoikaisdemokratia, jossa hallitsija (kuningas tai presidentti) puolustaa oikeutta ja kansaa, sellaisena kuin me siis demokratian yleisesti ymmärrämme, kuvastaisi pikemminkin ensimmäistä vaihetta eli idealistista ja hyveellistä hallintoa ("sankarikuningasta").
