Koronavirus Suomessa

Kysymys: Jos Suomeen rakennettaisiin esim messukeskukseen koronasairaala. Olisiko järkeä tehdä siihen samaan syssyys ilmalukko ja puhdistuskeskus minkä läpi hoitajat joutuisi kulkemaan. Mitä vaatisi että kaikki sisällä toimii nassessa ja kumiasussa? Kuinka kauan ilmalukon väsääminen kestäisi?

Ei kai ilmalukon väsääminen mikään iso asia olisi, mutta kun koko rakennus vuotaa kuin harakanpesä. Ei sitä ole tarkoitettu alipaineistettavaksi.
 
Mutta viinan juontia ei kukaan tohdi esittää rajoitettavaksi tai edes oma-aloitteisesti hillittäväksi. Se vapauttaisi välittömästi sairaanhoidon, pelastuslaitosten ja poliisin resursseja.

Onhan täälläkin herättänyt jo pelkkä ajatus enemmän vastarintaa kuin mikään muu toimenpide. Ettäkö viinakauppoihin pönkä ovelle?!?

Onhan sitä jo esitetty monenkin kieltolakimuumion taholta. Saivat oikeutetusti käsitääkseni hieman palautetta. Se toki kielletään kohta maalittamisena ja vihapuheena.

Kyllä meillä näitä puritaaneja löytyy joille kelpaa mikä tahansa syy viinanpirun kitkemiseksi. Ja virkakunta kokonaisuudessaan hurraa ajatukselle.

Me jo kerran kokeilimme sitä kun jenkit näyttivät hyvää esimerkkiä. Ei oikein toiminut sielläkään.
 
En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta kun oletettavasti koehenkilö hengittää testaajan hanskoihin, niin minusta kuulostaa ihan mahdolliselta että seuraava testattava voi sisäänhengityksessä saada edellisellä olleen pöpön itselleen. Tiedätkö varmasti asian olevan toisin?
Me taisimme aikaisemmin puhua PCR näytteiden kontaminaatiosta ja pidän tätä äärimmäisen epätodennäköisena. Jos ihan labraan menisi katsomaan näytteiden käsittelyä niin eivät ihmiset sielläkään vaihda vaatteita näytteiden välillä. Koska kuitenkin PCR monistaa olemattaman pientä näytettä on kontaminaatio aina teoreettisesti mahdollinen. Sinun esittämäsi skenaario on, jos ei mahdoton, ainakin niin lähellä mahdotonta kuin tuo mikään nyt yleensä voi olla. Jos "hengityksestä" maskin läpi tarttuu virus käsineeseen ja sitten jälleen käsineestä uuden henkilön maskin läpi infektiivisen annoksen verran niin kyllä tuollainen tauti tarttuisi ihan suotuisessa tuulessa, leviäisi ilmavaihtokanavissa, ja jokainen ihminen joka uskaltaisi käydä kaupassa tai kävellä ulkona saisi tartunnan.
 
Ja sitä lääkärin huoli suojaamista.

Lehtonen:

"Ministeriön on terästäydyttävä. Yksittäiset ihmiset ostavat suojaimia ja yksityiset toimijat pistävät poliklinikoita pystyyn. Jos he hamstraavat suojaimia sinne, riittääkö niitä meille päivystykseen ja tehoihin?"

Mitä Lehtonen tällä tarkoitti.
Mitä poleja yksityiset on pistänyt pystyyn?
 
Onhan sitä jo esitetty monenkin kieltolakimuumion taholta. Saivat oikeutetusti käsitääkseni hieman palautetta. Se toki kielletään kohta maalittamisena ja vihapuheena.

Kyllä meillä näitä puritaaneja löytyy joille kelpaa mikä tahansa syy viinanpirun kitkemiseksi. Ja virkakunta kokonaisuudessaan hurraa ajatukselle.

Me jo kerran kokeilimme sitä kun jenkit näyttivät hyvää esimerkkiä. Ei oikein toiminut sielläkään.

Eihän tässä oltaisi kieltolakia tekemässä, vaan tilapäistä alkoholinmyyntikieltoa, kuten tehtiin sota-aikana ratkaisutaistelujen aikaan. Rappioalkoholisteja ei voi tällä oikein auttaa, mutta perusperttejä ja pirkkoja kyllä.

Mutta tässä kriisissä lienee todistettu, että yksilön tietosuoja on merkityksetön, matkustuksen vapaus merkityksetön, työlläkään ei niin väliä kunhan alkoholia saa. Ei olla niin kaukana Venäjästä kuin monesti luullaan.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Mitä Lehtonen tällä tarkoitti.
Mitä poleja yksityiset on pistänyt pystyyn?

En tiedä tarkkaan.

Kyse on korkean suojaustason suojaimista, joita on toistaiseksi riittänyt teho-osastoilla työskentelevien käyttöön. Varmuusvaraston suojaimissa pvm on vanhimmissa ollut 2012 (hankittu possuflunssan aikaan 2009). Ne pitää ensin tarkastaa ennen kuin ne jaetaan.

Jos toimivia suojaimia ei saada suuria määriä lisää, on mahdollista, että niitä ei riitä teho-osastoillekaan. HVK:n mukaan tilauksessa on parhaillaan suojaustarvikkeita kuuden henkilöliikennekoneellisen verran.

Niiden ostoa ei ole muilta rajoitettu.
 
Törmäsin tähän tekstiin muualla, mutta tämä pitäisi jokaisen ajatuksella lukea. Kirjoittaja on nainen. Nämä hänen oivaltamansa asiat pitäisi jokaisen, jolla on munat, olla jo elämässään oppinut.

Ihmiset näyttävät suhtautuvan karkeasti kahdella eri tavalla suuntautuen uhkatilanteisiin. Kaivataan joko vahvaa johtajaa kertomaan mitä tehdä, taikka sitten demokraattista yhteispeliä, jossa kukaan ei sanele mitään. Kumpikaan malli ei ole nykyisessä järjestelmässämme kiireellisessä päätöksenteossa toteuttamiskelpoinen.

Tämä on lainsäädännössä tiedostettu, ja siksi meillä on olemassa poikkeusoloihin omat päätöksenteon proseduurit ja varautumissuunnitelmat. Nämä näyttävät olevan monille enemmän tai vähemmän hepreaa, joten pohdin ääneen juuri tätä asiaa.

Valmiuslainsäädännössä on etukäteen, normaaliaikana, pystytetty systeemi, jota kuuluu kriisioloissa noudattaa. Me emme normaalioloissakaan silleen luota toisiimme, että suostuisimme siihen, että homma menee metsään siksi, että joku muu päättää puolestamme väärin. Tai että nokkamiehenä sattuu just silloin olemaan pahin vihollisemme. Ja ettei joku orban poikkeusolojen turvin kaappaa koko systeemiä. Eli valitsemamme järjestelmän puitteissa ei ole niin kriittisesti ihmisestä kiinni, millä tavoin elintärkeää asiat turvataan.

Poikkeusolojen valmiuslain kohdalla maan operatiivinen johto saa etukäteen sovituissa rajoissa antaa kiireellisiä asetuksia, jotka eduskunta jälkikäteen viikon kuluessa siunaa tai hylkää. Esimerkki tällaisesta on heti kärkeen välittömästi voimaan astuvana säädetty lääkkeiden ja tarvikkeiden maastavientikielto, jonka eduskunta yksimielisesti siunasi. Josta päästään siihen varautumiseen. Suomella on kansainvälisesti huomattavat varmuusvarastot. Niihin sisältyy paitsi lääketieteellisen hoidon vaatimia tuotteita, myös esim. polttoaineita, ruokaa jne. Sinä ja minä emme tiedä missä ne sijaitsevat ja paljonko mitäkin tuotetta on - eikä meidän kuulu sitä tietää. Osa varastoista on toteutettu velvoittamalla kaupallisia toimijoita pitämään ylivarastoa, jolla varmistetaan että varasto pysyy kunnossa. Tästä varastosta tulee ymmärrettävästi kysyntää mm. tällaisina aikoina, joten tämän asian hallitus turvasi ensitöikseen.

Muu valmiussuunnittelu noudattaa samoja periaatteita: ne tietävät, joiden kuuluu tietää. Kenkku rakennusvalvonta edellyttää kummallisia toimenpiteitä. Siellä tiedetään, että terveyskeskus, jota firmasi on aliurakoimassa, täytyy suunnitella niin, että pandemiatilanteessa siitä on helposti erotettavissa ilmastointia myöten ”puhdas” ja ”likainen” puoli, omalla sisäänkäynnillään, jotta infektiopotilaat saadaan pidettyä muista erillään (vanhemmissa terkkareissa tätä ei ole huomioitu ja joudutaan säveltämään tai erottamaan koko terkkari). Sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista tiedät vielä vähemmän, vaikka yhtä lailla siihen liittyviä määräyksiä on pilvin pimein.

Koronapandemian aikana on joutunut seuraamaan kuinka kansalaiset vaativat näppiksen ja näytön takana saada tietää montako minkäkinlaista tarviketta on, kenet testataan ja mitä rajoituksia tehdään, ennen kuin ne tehdään. Minulla on oikeus tietää ja asiakas on aina oikeassa, minua pitää kuunnella ja minun täytyy saada osallistua päättämiseen. Toisaalta on päässyt seuraamaan esim. kuntien infektiolääkäreiden toimintaa kriittisessä potilasrajapinnassa. He näyttävät olevan hyvin perillä resursseista ja alueellisesta epidemiatilanteesta ja ohjaavat näytteenottoa sinne, missä se on tehokkainta. Jossakin muualla tiedetään, paljonko maailmalta on onnistuttu saamaan reagensseja testin tekemiseen. Tämä kaikki johtuu valmiussuunnittelusta ja etukäteen määritellyistä vastuista. Niihin ei vaikuta kulloinenkin hallitus (paitsi tietysti jos se esim. päättää leikata THL:n rahoitusta 40%, mutta silloin me äänestäjät olemme tehneet tämän valinnan). Karkeasti sanottuna suunnitelmaa toteuttaa systeemi, ennemmin kuin se inhoavasi kunnan suojatyöntekijä. Hän toteuttaa virkavastuutaan.

Mediassa asialla on noin tsiljoona kokkia. Kukin tietysti hoitaa ahdistustaan tavallaan. Mistä päästään viimeiseen tarkasteltavan asiaan: ihmiseen. Riippumatta koulutuksesta, työtehtävästä tai poliittisesta kannasta me reagoimme eri tavoin vaaroihin ja uhkiin. Yksi tapa hallita pelkoa on kontrollin tarve. Usein näennäinen. Twitterissä testikapasiteetin tilanteesta huutaminen ei vaikuta kriisin hoitoon yhtään millään tavalla. Saako Mummokullan Hoiva Oy:n hoivakoti mobiiliyksikön testaamaan vai ei, ei riipu sinun mielipiteestäsi tai halustasi päästä itse testiin. Se riippuu siitä, onko testiä saatavilla ja onko testaaminen tarpeen ja välttämätöntä.

Mitä se peräänkuulutettu työrauha siis tarkoittaa suhteessa kansalaisen tiedonsaantioikeuteen ja siihen ehdottoman tärkeään avoimuuteen? Tarkoittaako se sitä, että sen sijaan, että nämä nyt viranomaisille taatut resurssit (jotka siis riippuvat aiemmasta päätöksenteosta ja mm. omasta äänestyskäyttäytymisestämne) yritetään käyttää niin hyvin ja tarkoituksenmukaisesti kuin osataan, ja jokainen asiaan liittyvä ammattilainen hoitaa pääasiallisesti tätä tehtävää? Vai tarkoittaako se sitä, että joka tapauksessa liian kiireiset ja kuormitetut ammattilaisemme roikkuvat netissä vastaamassa jokaisen huolestuneen kysymyksiin? Tarkoittaako se kriisin keskellä käytävää keskustelua? Vai sitä, kun pääministeri sanoo kantavansa vastuun linjauksistaan, joista keskustellaan sitten, kun homma on hoidettu?

Välistä on tuntunut, että on luojan lykky, että meillä ei ole käsillä esim. sotilaallinen kriisi. Pelottaa ajatella, miten maata johdettaisiin Twitteristä käsin siinä kohtaa. Sillä epäilemättä maanpuolustuksen huippuasiantuntijoita siunaantuisi yhtä valtaisat määrät kuin nyt epidemiologeja ja virologeja.
 
Viimeksi muokattu:
62ba4cf67f55275fe8ad134f26069ffdb371e10c8fe2bdfdc304508c79d9dab6.jpg
 
Törmäsin tähän tekstiin muualla, mutta tämä pitäisi jokaisen ajatuksella lukea. Kirjoittaja on nainen. Nämä hänen oivaltamansa asiat pitäisi jokaisen, jolla on munat, olla jo elämässään oppinut.

Ihmiset näyttävät suhtautuvan karkeasti kahdella eri tavalla suuntautuen uhkatilanteisiin. Kaivataan joko vahvaa johtajaa kertomaan mitä tehdä, taikka sitten demokraattista yhteispeliä, jossa kukaan ei sanele mitään. Kumpikaan malli ei ole nykyisessä järjestelmässämme kiireellisessä päätöksenteossa toteuttamiskelpoinen.

Tämä on lainsäädännössä tiedostettu, ja siksi meillä on olemassa poikkeusoloihin omat päätöksenteon proseduurit ja varautumissuunnitelmat. Nämä näyttävät olevan monille enemmän tai vähemmän hepreaa, joten pohdin ääneen juuri tätä asiaa.

Valmiuslainsäädännössä on etukäteen, normaaliaikana, pystytetty systeemi, jota kuuluu kriisioloissa noudattaa. Me emme normaalioloissakaan silleen luota toisiimme, että suostuisimme siihen, että homma menee metsään siksi, että joku muu päättää puolestamme väärin. Tai että nokkamiehenä sattuu just silloin olemaan pahin vihollisemme. Ja ettei joku orban poikkeusolojen turvin kaappaa koko systeemiä. Eli valitsemamme järjestelmän puitteissa ei ole niin kriittisesti ihmisestä kiinni, millä tavoin elintärkeää asiat turvataan.

Poikkeusolojen valmiuslain kohdalla maan operatiivinen johto saa etukäteen sovituissa rajoissa antaa kiireellisiä asetuksia, jotka eduskunta jälkikäteen viikon kuluessa siunaa tai hylkää. Esimerkki tällaisesta on heti kärkeen välittömästi voimaan astuvana säädetty lääkkeiden ja tarvikkeiden maastavientikielto, jonka eduskunta yksimielisesti siunasi. Josta päästään siihen varautumiseen. Suomella on kansainvälisesti huomattavat varmuusvarastot. Niihin sisältyy paitsi lääketieteellisen hoidon vaatimia tuotteita, myös esim. polttoaineita, ruokaa jne. Sinä ja minä emme tiedä missä ne sijaitsevat ja paljonko mitäkin tuotetta on - eikä meidän kuulu sitä tietää. Osa varastoista on toteutettu velvoittamalla kaupallisia toimijoita pitämään ylivarastoa, jolla varmistetaan että varasto pysyy kunnossa. Tästä varastosta tulee ymmärrettävästi kysyntää mm. tällaisina aikoina, joten tämän asian hallitus turvasi ensitöikseen.

Muu valmiussuunnittelu noudattaa samoja periaatteita: ne tietävät, joiden kuuluu tietää. Kenkku rakennusvalvonta edellyttää kummallisia toimenpiteitä. Siellä tiedetään, että terveyskeskus, jota firmasi on aliurakoimassa, täytyy suunnitella niin, että pandemiatilanteessa siitä on helposti erotettavissa ilmastointia myöten ”puhdas” ja ”likainen” puoli, omalla sisäänkäynnillään, jotta infektiopotilaat saadaan pidettyä muista erillään (vanhemmissa terkkareissa tätä ei ole huomioitu ja joudutaan säveltämään tai erottamaan koko terkkari). Sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista tiedät vielä vähemmän, vaikka yhtä lailla siihen liittyviä määräyksiä on pilvin pimein.

Koronapandemian aikana on joutunut seuraamaan kuinka kansalaiset vaativat näppiksen ja näytön takana saada tietää montako minkäkinlaista tarviketta on, kenet testataan ja mitä rajoituksia tehdään, ennen kuin ne tehdään. Minulla on oikeus tietää ja asiakas on aina oikeassa, minua pitää kuunnella ja minun täytyy saada osallistua päättämiseen. Toisaalta on päässyt seuraamaan esim. kuntien infektiolääkäreiden toimintaa kriittisessä potilasrajapinnassa. He näyttävät olevan hyvin perillä resursseista ja alueellisesta epidemiatilanteesta ja ohjaavat näytteenottoa sinne, missä se on tehokkainta. Jossakin muualla tiedetään, paljonko maailmalta on onnistuttu saamaan reagensseja testin tekemiseen. Tämä kaikki johtuu valmiussuunnittelusta ja etukäteen määritellyistä vastuista. Niihin ei vaikuta kulloinenkin hallitus (paitsi tietysti jos se esim. päättää leikata THL:n rahoitusta 40%, mutta silloin me äänestäjät olemme tehneet tämän valinnan). Karkeasti sanottuna suunnitelmaa toteuttaa systeemi, ennemmin kuin se inhoavasi kunnan suojatyöntekijä. Hän toteuttaa virkavastuutaan.

Mediassa asialla on noin tsiljoona kokkia. Kukin tietysti hoitaa ahdistustaan tavallaan. Mistä päästään viimeiseen tarkasteltavan asiaan: ihmiseen. Riippumatta koulutuksesta, työtehtävästä tai poliittisesta kannasta me reagoimme eri tavoin vaaroihin ja uhkiin. Yksi tapa hallita pelkoa on kontrollin tarve. Usein näennäinen. Twitterissä testikapasiteetin tilanteesta huutaminen ei vaikuta kriisin hoitoon yhtään millään tavalla. Saako Mummokullan Hoiva Oy:n hoivakoti mobiiliyksikön testaamaan vai ei, ei riipu sinun mielipiteestäsi tai halustasi päästä itse testiin. Se riippuu siitä, onko testiä saatavilla ja onko testaaminen tarpeen ja välttämätöntä.

Mitä se peräänkuulutettu työrauha siis tarkoittaa suhteessa kansalaisen tiedonsaantioikeuteen ja siihen ehdottoman tärkeään avoimuuteen? Tarkoittaako se sitä, että sen sijaan, että nämä nyt viranomaisille taatut resurssit (jotka siis riippuvat aiemmasta päätöksenteosta ja mm. omasta äänestyskäyttäytymisestämne) yritetään käyttää niin hyvin ja tarkoituksenmukaisesti kuin osataan, ja jokainen asiaan liittyvä ammattilainen hoitaa pääasiallisesti tätä tehtävää? Vai tarkoittaako se sitä, että joka tapauksessa liian kiireiset ja kuormitetut ammattilaisemme roikkuvat netissä vastaamassa jokaisen huolestuneen kysymyksiin? Tarkoittaako se kriisin keskellä käytävää keskustelua? Vai sitä, kun pääministeri sanoo kantavansa vastuun linjauksistaan, joista keskustellaan sitten, kun homma on hoidettu?

Välistä on tuntunut, että on luojan lykky, että meillä ei ole käsillä esim. sotilaallinen kriisi. Pelottaa ajatella, miten maata johdettaisiin Twitteristä käsin siinä kohtaa. Sillä epäilemättä maanpuolustuksen huippuasiantuntijoita siunaantuisi yhtä valtaisat määrät kuin nyt epidemiologeja ja virologeja.
Tottakai ihmiset kommentoi ja keskustelee, kun alustat on olemassa. Siitä jauhaminen on oman kilven kiillottamista.
 
Törmäsin tähän tekstiin muualla, mutta tämä pitäisi jokaisen ajatuksella lukea. Kirjoittaja on nainen. Nämä hänen oivaltamansa asiat pitäisi jokaisen, jolla on munat, olla jo elämässään oppinut.

Ihmiset näyttävät suhtautuvan karkeasti kahdella eri tavalla suuntautuen uhkatilanteisiin. Kaivataan joko vahvaa johtajaa kertomaan mitä tehdä, taikka sitten demokraattista yhteispeliä, jossa kukaan ei sanele mitään. Kumpikaan malli ei ole nykyisessä järjestelmässämme kiireellisessä päätöksenteossa toteuttamiskelpoinen.

Tämä on lainsäädännössä tiedostettu, ja siksi meillä on olemassa poikkeusoloihin omat päätöksenteon proseduurit ja varautumissuunnitelmat. Nämä näyttävät olevan monille enemmän tai vähemmän hepreaa, joten pohdin ääneen juuri tätä asiaa.

Valmiuslainsäädännössä on etukäteen, normaaliaikana, pystytetty systeemi, jota kuuluu kriisioloissa noudattaa. Me emme normaalioloissakaan silleen luota toisiimme, että suostuisimme siihen, että homma menee metsään siksi, että joku muu päättää puolestamme väärin. Tai että nokkamiehenä sattuu just silloin olemaan pahin vihollisemme. Ja ettei joku orban poikkeusolojen turvin kaappaa koko systeemiä. Eli valitsemamme järjestelmän puitteissa ei ole niin kriittisesti ihmisestä kiinni, millä tavoin elintärkeää asiat turvataan.

Poikkeusolojen valmiuslain kohdalla maan operatiivinen johto saa etukäteen sovituissa rajoissa antaa kiireellisiä asetuksia, jotka eduskunta jälkikäteen viikon kuluessa siunaa tai hylkää. Esimerkki tällaisesta on heti kärkeen välittömästi voimaan astuvana säädetty lääkkeiden ja tarvikkeiden maastavientikielto, jonka eduskunta yksimielisesti siunasi. Josta päästään siihen varautumiseen. Suomella on kansainvälisesti huomattavat varmuusvarastot. Niihin sisältyy paitsi lääketieteellisen hoidon vaatimia tuotteita, myös esim. polttoaineita, ruokaa jne. Sinä ja minä emme tiedä missä ne sijaitsevat ja paljonko mitäkin tuotetta on - eikä meidän kuulu sitä tietää. Osa varastoista on toteutettu velvoittamalla kaupallisia toimijoita pitämään ylivarastoa, jolla varmistetaan että varasto pysyy kunnossa. Tästä varastosta tulee ymmärrettävästi kysyntää mm. tällaisina aikoina, joten tämän asian hallitus turvasi ensitöikseen.

Muu valmiussuunnittelu noudattaa samoja periaatteita: ne tietävät, joiden kuuluu tietää. Kenkku rakennusvalvonta edellyttää kummallisia toimenpiteitä. Siellä tiedetään, että terveyskeskus, jota firmasi on aliurakoimassa, täytyy suunnitella niin, että pandemiatilanteessa siitä on helposti erotettavissa ilmastointia myöten ”puhdas” ja ”likainen” puoli, omalla sisäänkäynnillään, jotta infektiopotilaat saadaan pidettyä muista erillään (vanhemmissa terkkareissa tätä ei ole huomioitu ja joudutaan säveltämään tai erottamaan koko terkkari). Sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista tiedät vielä vähemmän, vaikka yhtä lailla siihen liittyviä määräyksiä on pilvin pimein.

Koronapandemian aikana on joutunut seuraamaan kuinka kansalaiset vaativat näppiksen ja näytön takana saada tietää montako minkäkinlaista tarviketta on, kenet testataan ja mitä rajoituksia tehdään, ennen kuin ne tehdään. Minulla on oikeus tietää ja asiakas on aina oikeassa, minua pitää kuunnella ja minun täytyy saada osallistua päättämiseen. Toisaalta on päässyt seuraamaan esim. kuntien infektiolääkäreiden toimintaa kriittisessä potilasrajapinnassa. He näyttävät olevan hyvin perillä resursseista ja alueellisesta epidemiatilanteesta ja ohjaavat näytteenottoa sinne, missä se on tehokkainta. Jossakin muualla tiedetään, paljonko maailmalta on onnistuttu saamaan reagensseja testin tekemiseen. Tämä kaikki johtuu valmiussuunnittelusta ja etukäteen määritellyistä vastuista. Niihin ei vaikuta kulloinenkin hallitus (paitsi tietysti jos se esim. päättää leikata THL:n rahoitusta 40%, mutta silloin me äänestäjät olemme tehneet tämän valinnan). Karkeasti sanottuna suunnitelmaa toteuttaa systeemi, ennemmin kuin se inhoavasi kunnan suojatyöntekijä. Hän toteuttaa virkavastuutaan.

Mediassa asialla on noin tsiljoona kokkia. Kukin tietysti hoitaa ahdistustaan tavallaan. Mistä päästään viimeiseen tarkasteltavan asiaan: ihmiseen. Riippumatta koulutuksesta, työtehtävästä tai poliittisesta kannasta me reagoimme eri tavoin vaaroihin ja uhkiin. Yksi tapa hallita pelkoa on kontrollin tarve. Usein näennäinen. Twitterissä testikapasiteetin tilanteesta huutaminen ei vaikuta kriisin hoitoon yhtään millään tavalla. Saako Mummokullan Hoiva Oy:n hoivakoti mobiiliyksikön testaamaan vai ei, ei riipu sinun mielipiteestäsi tai halustasi päästä itse testiin. Se riippuu siitä, onko testiä saatavilla ja onko testaaminen tarpeen ja välttämätöntä.

Mitä se peräänkuulutettu työrauha siis tarkoittaa suhteessa kansalaisen tiedonsaantioikeuteen ja siihen ehdottoman tärkeään avoimuuteen? Tarkoittaako se sitä, että sen sijaan, että nämä nyt viranomaisille taatut resurssit (jotka siis riippuvat aiemmasta päätöksenteosta ja mm. omasta äänestyskäyttäytymisestämne) yritetään käyttää niin hyvin ja tarkoituksenmukaisesti kuin osataan, ja jokainen asiaan liittyvä ammattilainen hoitaa pääasiallisesti tätä tehtävää? Vai tarkoittaako se sitä, että joka tapauksessa liian kiireiset ja kuormitetut ammattilaisemme roikkuvat netissä vastaamassa jokaisen huolestuneen kysymyksiin? Tarkoittaako se kriisin keskellä käytävää keskustelua? Vai sitä, kun pääministeri sanoo kantavansa vastuun linjauksistaan, joista keskustellaan sitten, kun homma on hoidettu?

Välistä on tuntunut, että on luojan lykky, että meillä ei ole käsillä esim. sotilaallinen kriisi. Pelottaa ajatella, miten maata johdettaisiin Twitteristä käsin siinä kohtaa. Sillä epäilemättä maanpuolustuksen huippuasiantuntijoita siunaantuisi yhtä valtaisat määrät kuin nyt epidemiologeja ja virologeja.
Lähde?
 
Onhan sitä jo esitetty monenkin kieltolakimuumion taholta. Saivat oikeutetusti käsitääkseni hieman palautetta. Se toki kielletään kohta maalittamisena ja vihapuheena.

Kyllä meillä näitä puritaaneja löytyy joille kelpaa mikä tahansa syy viinanpirun kitkemiseksi. Ja virkakunta kokonaisuudessaan hurraa ajatukselle.

Me jo kerran kokeilimme sitä kun jenkit näyttivät hyvää esimerkkiä. Ei oikein toiminut sielläkään.

Itse olin Virossa pronssisoturimellakoiden aikana ja siellä parin päivän kielto tehosi odotetusti.

Tietysti tuollaista lähihistorian episodia ei kannata muistella, mutta sadan vuoden takaiset varsinaiset kieltolait kannattaa kaivaa esiin. Ihmeellinen on viinan voima..
 
Tottakai ihmiset kommentoi ja keskustelee, kun alustat on olemassa. Siitä jauhaminen on oman kilven kiillottamista.

Se tapa millä tavalla moni kommentoi, on kyllä tökeröä. Tuo on jämäkkä teksti. Se alustoilla tapahtuva kommentointi ja keskustelu on osin jauhamista. Ei aina.
 
Josta päästään siihen varautumiseen. Suomella on kansainvälisesti huomattavat varmuusvarastot. Niihin sisältyy paitsi lääketieteellisen hoidon vaatimia tuotteita, myös esim. polttoaineita, ruokaa jne. Sinä ja minä emme tiedä missä ne sijaitsevat ja paljonko mitäkin tuotetta on - eikä meidän kuulu sitä tietää. Osa varastoista on toteutettu velvoittamalla kaupallisia toimijoita pitämään ylivarastoa, jolla varmistetaan että varasto pysyy kunnossa. Tästä varastosta tulee ymmärrettävästi kysyntää mm. tällaisina aikoina, joten tämän asian hallitus turvasi ensitöikseen.

Muu valmiussuunnittelu noudattaa samoja periaatteita: ne tietävät, joiden kuuluu tietää.
Sikäli kun ei ole kyse varsinaisista arkaluontoisista "sotasalaisuuksista", niin kyllähän pitää voida nostaa julkisessa keskustelussa kissa pöydälle siitä, että ovatko johtavat viranomaiset ja poliittinen johto olleet riittävässä määrin hereillä epidemian suhteen. Tämä on ihan asiallinen kysymys sikäli kun tiedetään, että terveydenhuollon työntekijöidenkin parissa esiintyy huolta suojavälineiden riittävyydestä. Jos esim. käy ilmi, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmää oikeasti uhkaa puute vaikkapa hengityssuojaimista samalla kun helmikuussa uutisoitiin kiinalaisten hamstranneen ja lähettäneen niitä tuhansia kappaleita Suomesta Kiinaan, on selvä että tilannetietoisuus on herpaantunut ja pahemman kerran. Ja silloin yleensä pitäisi olla tapana, että löperösti toimineet kantavat siitä vastuun tavalla tai toisella ja otetaan timmimpää porukkaa tilalle. Ja toki samalla myös päivitetään ohjeistusta jne., joka auttaa ehkäisemään vastaavaa tapahtumasta uudelleen.
 
Eihän tässä oltaisi kieltolakia tekemässä, vaan tilapäistä alkoholinmyyntikieltoa, kuten tehtiin sota-aikana ratkaisutaistelujen aikaan. Rappioalkoholisteja ei voi tällä oikein auttaa, mutta perusperttejä ja pirkkoja kyllä.
Sunnuntai-iltana tilasin Espanjasta 12 litraa vodkaa ja näyttäisi olevan nyt Frankfurtissa tulossa. Tuon voimalla hakkaan akkaa juhannukseen asti.
Oliko ajatuksia miten tämä kieltolaki käytännössä toteutettaisiin niin, että sillä ylipäätään olisi vähentävä vaikutus alkoholin kulutukseen.
 
Back
Top