Olen toisessa koulutuspaikassa käynyt tämän sisällöltään nähtävästi valtakunnallisesti vakioidun kurssin ja tälläi jalkaväen mieskohtaisten suora-ammuntapelien operaattorina pidin jalkaväen epäsuoran aseen koulutusta oikein hyvänä ja antoisana sekä voin suositella sitä kaikille puolustushaaraan, aselajiin, koulutushaaraan tai sotilasarvoon katsomatta.
En aiemmin ollut käsitellyt heittimiä eikä edelleenkään ole osaamista esim. laskija-AUn hommaan, mutta niin hyvin uuden asian oppia tarttui yhdessä viikonlopussa, että saisin yhden saman kurssin käyneen kaverin kanssa yksittäisen kevyen heittimen ampumakuntoon sekä kyettäisiin itsenäisesti kahteen mieheen ampumaan suora-ammuntoja tarpeen vaatiessa. Toki myös selvittäisiin kaiketi heitinryhmän miehistötehtävistä, vaikka asioita enemmän treenannut kenties olisikin nopeampi suuntaamaan ja omaisi muutenkin syvempää ymmärrystä.
Jäin suorastaan kaipaamaan tälle jatkokurssia ja nousujohteisuutta, vaikka en sielullisesti olekaan epiksen miehiä. Jos vain kouluttajat ovat osaavia, aikamääreet pitävät ja koulutustavoitteissa pysytään lipsumatta niin tämä on antoisa setti ihan joka ukolle.
Ainoa negatiivinen seikka sellaisen mainitakseni oli se, että vaikka käymäni kurssin kouluttajilla oli tietoa ja taitoa opettaa läpiviennin mukaan ja kyky vastata kiväärimiehen ehkä tyhmiinkin kysymyksiin niin jossain asioissa jäi mielenpäälle avoimia kysymyksiä, joihin ei välttämättä löydy vastausta oppaista, jotka eivät rakennu määrävahvuisen joukon ympärille ja jotka ehkä ovat turvallisuusnäkökulmat huomioon ottaen sellaisia menetelmiä, että niitä ei voida rauhan aikana edes kuvitella ammuttavan.
Koordinaattimenetelmä on itse heittimillä oleville miehille simppeli, sillä ampuma-arvothan ilmoitetaan ja suora-ammunnassa taas maali nähdään itse. Mutta lyhytkannan osalta jäi tosiaan avoimia epäortodoksimaisia kysymyksiä, sillä tulokulmani ei välttämättä ole jääkärikomppanian heitinjoukkue.
Eli jos tässä on joku asiaa tunteva niin miten pitäisi soveltaa, jotta lyhytkantamenetelmää muistuttaen voidaan ampua aluemaaliin yhdellä heittimellä ilman tasoa tai edes millimetripaperia siten, että käytössä on yksi ampuva putki, tulta johtava henkilö, Baofengit, kompassi ja kartta.
Tulta johtava henkilö määrittää ensin ammuttavan maalin, sitten oman sijaintinsa maaliin nähden kartalla ja korjauksia ajatellen mielellään kai ylitseen ampuvan aseen sijainnin itseensä nähden? Perussuunta määritetään janamaisesti tulta johtavan henkilön pisteen suhteesta maaliin ja aseeseen?
Sitten ilmoitetaan aseelle koroksi maalin, tulta johtavan henkilön sekä aseen yhteenlaskettu etäisyysjana saaden nollapanoksella aikaan korolle asetettava lukema niinkuin suora-ammunnassa ja tulta korjataan pituussunnassa niinkuin suora-ammunnassa käskien metrit suoraan lisättäväksi koroon ja sivusuunnassa melkoisesti epätarkemmmin arvioiden tähystyspaikan, tuliaseman ja maalin välistä suhdetta piiruissa kartalta?
Pistemaaliin tälläi ei toki saada vaikutusta, mutta nyt mielessäni onkin esim lentokentän platta, satama tai muu isohko aluemaali, jossa jokainen ammuttu kranaatti todennäköisesti aiheuttaa jonkinlaista vahinkoa.
Millä tavalla IRAn aktiivit tämän tekivät? Joku tapahan heilläkin on ollut vai ampuivatko sokkona soveltaen suora-ammuntamenetelmää? Eli perussuunnaksi maalin suunta aseeseen nähden, etäisyys nollapanoksella korolle ja sitten vain kranaattia putkeen ilman mahdollisuutta tulen korjaamiseen ja toivotaan osuvan riittävän liki?
@Old Boy
Lyhytkannasta olevan kysymyksen annan jonkun laskijan vastata, koska itsekkään en aivan 100% selvillä siittä ole (vielä).