Kriisi kriisiyttää

[Pihatonttu]

Koronan kanssa nähtiin se, että kriisiin oli valmistauduttu. Oli suunniteltu, että "kalliin" varusteiden varmuusvarastoinnin sijaan ostetaan varusteet/rokotteet/tiesmitä "edullisesti" markkinoilta. Ei suostuttu huomioimaan sitä, että kriisillä on omalakinen dynamiikkana. Asiat eivät toimi kriisissä niin kuin muulloin, joten ei ole realistista suunnitella kriisitoimintaa normaalin toimivuuden mukaan.

Tämän typerehtimisen seuraukset nähtiin.

Afganistanissa ollaan yllättyneitä Talibanien nopeudesta ja hallinnon sekä sen sotavoiman sortumisesta. Kriisiin oltiin varauduttu, muttei siihen, että kriisi kriisiyttää lisää.

Julkisen talouden kriisissä näkyy nykyhallituksen lausunnoissa ja agendoissa sama kaava.

Euroopan islamisoitumisen kohdalla suurin osa hallinnollisesta ja poliittisesta portaasta tuntuu olevan itse valitulla tavalla sokeita prosessin omalakisille piirteille. Sama kaava. Ei huomioida sitä, että kriisi kriisiyttää.

Positiivinen tai negatiivinen takaisinkytkentä kuljettaa prosessin ääriarvoonsa tai muuttaa sen epävakaaksi. Jokainen signaalinkäsittelystä edes kiertävän mikin verran ymmärtävä sekä tietää että käsittää tämän.

Puhun usein substanssikeskeisyyden ja dynamiikkaan keskittymisen keskinäisestä suhteesta. Kritisoin jatkuvasti dynamiikkaymmärryksen sivuuttavaa substanssikeskeisyyttä. Pidän sitä fakki-idiotismina ja sen ylipainottajia fakki-idiootteina.

Äänentoistovertauksella eteenpäin:

Jos ei huomioida takaisinkytkentöjen vaikutuksia, niin on lapsellista typeryyttä keskittyä siihen, että mitä sinne mikkiin aikoo puhua. Jos mikki kiertää niin ettei äänentoistojärjestelmän läpi kulje puhe vaan korvat rikkova ujellus, niin viesti ei etene.

Kriisivalmistautumisen ensimmäisiin askeliin kuuluu kriisin vaikutusten huomioiminen kriisin vastatoiminnassa.

Millä saisi poliitikot ja (siviili)virkamiehet sekä yhteiskuntataiteilijat tai journalistit käsittämään tämän? Tai äänestäjän?

 

[Lunni]

JIT (Just-In-Time) ajattelu on ottanut vallan. Eli mihinkään ei tarvitse varautua kun kaikki tarvittava saadaan kuitenkin kun sitä tarvitaan. Oli kyseessä sitten maskit, vessapaperi, ruokakaappi tai varautuminen mihin tahansa kriisiin. Riittää että suunnitelma on paperilla ja ajateltu valmiiksi... kyllä se sitten sujuu tarvittaessa niin kuin suunniteltiin... toimii kivasti vakaissa olosuhteissa, mutta sitten kun se yh-hyh osuu tuulettimeen tai kivi kenkään niin...

Toiset näkevät varautumisen hukattuina resursseina, toiset varautumisena pahan päivän varalle...

 

[Ässä]

Yksi osa tässä on myös se, miten väestö reagoi/käyttäytyy kriisissä. Koronan suhteen itse jopa yllätyin, miten paljon löytyi varsinkin alkuvaiheessa ”närkästyjiä” kun omaa oikeutta juhlimiseen, matkailuun ym. rajoitettiin. Painetta päättäjiin tuli joka suunnalta kaiken maailman ”asiantuntijoilta” että ei voi tehdä näitä ja näitä toimenpiteitä koska yksilönvapaudet.

Yltäkylläinen ja helppoon elämään tottunut vauras yhteiskunta sietää yksilötasolla kriisejä huonommin ja varsinkin alkuvaihe, jossa pitäisi mahdollisesti tehdä nopeita ja päättäväisiä toimia kriisin laajenemisen ehkäisemiseksi ja saada kaikki puhaltamaan yhteen hiileen näyttää olevan haasteellista. Toki korkea koulutus- ja sivistystaso kompensoivat asiaa jonkin verran Suomen kaltaisissa maissa. Tästä huolimatta ongelmia voi tulla.

Ihmiset, jotka ovat kasvaneet jonkinlaiseen ”kuolemattomuuden” ja ”koskemattomuuden” harhaan eivät tajua tai usko riittävän nopeasti, että meitä uhkaa kriisi ja nyt pitää toimia. Enkä tällä tosiaan tarkoita ns. pelosta lamaantuneita henkilöitä vaan niitä, jotka eivät oikeasti näe vaaraa missään, koska ovat kasvaneet tällaiseen kuplaan. Kuin eläinlaji, jolla ei ole koskaan ollut luontaisia saalistajia, kun yhtäkkiä heidän ympäristöön tuodaan leijonalauma. Eivät edes yritä paeta, koska eivät osaa pelätä leijonaa. Ja huonosti käy.

Pohdin silloin tällöin, miten käy kun päälle on vyörymässä joku vielä paljon vakavampi kriisi? Pitääkö katujen liekehtiä, ennen kuin osa väestöstä ymmärtää tilanteen vakavuuden?

Kriiseihin varautumista ja niissä toimimista voisi opettaa terveellä tavalla ilman pelottelua jo peruskouluissa. Esim. Japanissa näin tehdäänkin mm. maanjäristysten osalta.

 

[Pihatonttu]

Yksi osa tässä on myös se, miten väestö reagoi/käyttäytyy kriisissä. Koronan suhteen itse jopa yllätyin, miten paljon löytyi varsinkin alkuvaiheessa ”närkästyjiä” kun omaa oikeutta juhlimiseen, matkailuun ym. rajoitettiin...

Tuo on osittain viranomaistoiminnalla ja viestinnällä tuotettu ongelma.

Kun kuvitellaan omasta päästä että väestö panikoi totuudesta, niin lähdetään vähättelemään ja rauhoittelemaan. Väestö kuuntelee ja toteaa että ei ole mitään syytä ottaa mitään normaalista poikkeavaa huomioon.

Huono viranomaisviestintä - tarkemmin väestön aliarvioiminen - tuottaa sen, ettei rajoituksia ja määräyksiä välitetä ottaa vakavasti.

Lisäksi viranomaiset menettävät uskottavuutensa - aiheesta - jos eivät perusta sanojaan ja tekojaan totuuteen ja todellisuuteen.

 

[Pandahki]

Vesi, ruoka, lämpö, fyysinen turvallisuus...näitä kannattaa miettiä jo ihan perhepiirissä täällä kotimaassakin, koska nyt on keisarin vaatteet nähty. Enää ei olla 80-luvun lintukodossa, ja sen lintukodon rippeetkin alkaa olla syöty Tytin ja muiden loiseläjien johdolla.

Ruoan hinta jo rajussa noususssa tämän (epäonnistuneen) globaalin satokauden jälkeen. Toinen perään niin alkaa tulla nälkä Eurooppaankin.

 

[Rauhantekijä]

Tämä oli hyvä heitto tuolla Afganistan ketjussa.

Herää tuosta koirauutisesta sellainen ajatus, että miksi jonkun ihmisen elämä olisi automaattisesti arvokkaampi, kuin jonkun muun eläimen, varsinkin oman. Kyl mäkin pelastaisin palavasta talosta ensin oman koiran ja sitten vasta naapurin ukon.

Olen samaa mieltä.
Viime kädessä me kaikki olemme eläimiä vaikka ihmistä jotenkin muita fiksumpana pidetäänkin. Elintilasta ja henkiinjäämisestä kun on kysymys, niin siitä taistellaan. Aina kun resusrssit ovat rajallisia.
.

 

[Norsu]

En tiedä, miten valtiotasolla kriisivarautumista pyöritetään, mutta oma kokemus firmatason riskienhallinnasta (sama asia kuin kriisi, mutta pienemmässä skaalassa) on se, että sitä tehdään pääsääntöisesti ylätasolla. Eli havaitaan potentiaalinen riski (esim. Covidin kaltainen virus) ja rakennetaan sen ympärille oletuksia leviämisnopeudesta, resursseista ja etenkin ulkopuolisesta avusta sekä kyvykkyydestä. Valitettavasti tämä ajattelu tehdään erillisenä kokonaisuutena ja riskien yhdistelyjen simulointi jää olemattomaksi.

Maskisekoilu on malliesimerkki tästä ja sitä tullaan varmasti käsittelemään vielä moneen kertaan erilaisissa kriisitutkimuksissa.