Meillä on käsillä kansainvälinen kriisi, jonka aiheuttaja on infektiosairaus (korona). Valtioiden taloudet kokevat kolauksen ja kuolleitakin tulee, mutta kyseessä on kuitenkin asia, josta käytännössä kaikki valtiot selviävät. Osa selviää ruhjeilla ja osalle saattaa tulla muutamia murtumiakin. Se mikä on jo tullut selville, niin käytännössä jokainen valtio on alkanut toimia itsekkäästi, oma etu ensin (minusta tämä on ihan luonnollistakin), kaveria autetaan ehkä sitten, jos oma pesä on jo kunnossa. Vahvat ottavat mitä haluavat ja muut saavat loput. Mietinkin tässä, että jos tätä kriisiä peilattaisiinkin kansainväliseen sotilaalliseen kriisiin, niin kuinka kävisi? Hypoteettinen tilanne: Euroopassa on liikkeellä infektiosairaus, jota valtiot hoitavat kuten koronaa nyt. Ystävävaltio Venäjä ilmoittaa, että aivan pakko on auttaa kansalaisiamme ja veljiämme Baltiassa, koska infektiota ei osata siellä hoitaa hyvin ja kansalaistemme sekä veljiemme terveys on uhattuna. Rauhaa tuovana ystävävaltiona turvaamme hoidon ja yhteiskuntarauhan marsittamalla sanitäärimme sekä sotilaspoliisimme paikalle. Venäjä varoittaa muita puuttumasta asiaan ja ilmoittaa, että sanitääreja suojellaan kaikkia mahdollisia uhkia vastaan. Venäjä tiivistää lopuksi, että rauhaa rakastavana kansana he kuitenkin pidättäytyvät käyttämästä joukkotuhoaseita mahdollista uhkaajaa vastaan (eli eivät käytä isoa pommia...). Baltiassa varmaan joudutaan siinä kohtaa pohtimaan, että mahtaakohan se Nato tulla apuun? Nato ei takuulla käytä aloittajana "isoja pommeja" Balttien puolesta. Euroopan maat ovat kääntyneet riehuvan infektion takia sisäänpäin, onko siellä halua ja kykyä lähettää silloin yhteistyönä maavoimia Baltiaan, kun tiedossa paljon kuolleita "omia" poikia? Mahtaako Saukin puhelin soida, että mahtaisivatko "pohjoisen porot" auttaa? Voivatko Baltit luottaa Naton apuun vai onko meidän mentävä sekin homma hoitamaan (ja samalla tietysti tuodaan Tiina ja Tape turvaan)?