Casessa on paljon sellaisia piirteitä, jotka ovat aika hämmästyttäviä. Kysymys kuuluu: Ovatko piirteet tahallisia vai tahattomia?
Minusta tuntuu että tässä on nyt käynyt se väistämätön tapahtumaketju, jolle on olemassa maailman ainoa kansallisuutta kuvaava suomenkielinen verbi, eli ryssiminen.
Skenario:
- Käsky korkealta: Hommatkaa Tshuhnan rannikolta tai jostain alueita josta saadaan niitä sun näitä ehkä sitä sun tätä varten jos joskus sattuisi jotain.
- Vastaus alhaalta: Harasoo, homma hoituu, antakaa rahaa.
Sitten lähtee pyörät pyörimään. Hommataan kaikenlaisia seppiä sieltä täältä ilman kunnollista koordinaatiota ja valvontaa, annetaan rahaa mitä polttaa. Ja jätkäthän polttaa rahaa. Jossain vaiheessa projektin valvonta sakkaa (ketään ei kiinnosta, tai lahjukset) ja jokaista porrasta alempana homma menee ryssimi... öhm oman edun tavoitteluksi, ja lopullisten operaattoreiden tavoitteet ovatkin jotain ihan muuta kuin mitä alunperin tarkoitettiin.
Siitä taas skenariota eteenpäin, niin ei tarvitse pitkään ajatella kun ollaan siinä tilanteessa että vuosien huolimattoman rahanpolton yms täysin alkuperäisen tavoitteen ulkopuolella olevan toiminnan jälkeen homma on paljastuu kohdemaan viranomaisille, eikä pakettia saada enää mitenkään kasaan. Varsinkinkaan kun kohdemaan viranomaiset ovat reagoineet kovalla voimalla, ja näyttäneet että kiinni jäitte.
Niinpä, kyllä tässä itsellä on ainakin tullut tämä mieleen aikalailla realistisena skenaariona.
Hanlonin partaveitsi on pätevä - ja vaikka on tärkeä olla valppaana, ja kyetä spekuloimaan jopa aivan päättömiäkin vaihtoehtoja, sekin on hyvä muistaa. Suurimmassa osassa onnistuneesta suorittamisesta kyse on keskimäärin hyvästä ja pahaiten menestyy se joka tekee vähiten virheitä.
Toisaalta, jos katsoo milloin tuo suunnitelma olisi laitettu alkuun, ollaan aikalailla Georgian sodan aikoina liikkeellä. Tuolloin melkoisella todennäköisyydellä käynnistyi myös Krimin haltuunoton valmistelu.
Georgian jälkeen käynnistyi Venäjän armeijan uudelleen organisointi ja laivastollakin oli runsaasti hankkeita käynnissä. Nämä hankkeet eivät sitten onnistuneetkaan niin kuin oli oletettu, laivojen valmistumisajat ovat olleet käsittämättömän pitkiä, ja sitten kun alus on saatu merille, niiden koeajossa on paljastunut vakavia ongelmia. Itämeren laivaston johto on saanut sapiskaa ja siellä on ukkoja vaihdettu, prikaatiorganisaatio saatiin melkein loppuun mutta sitten lähdettiin takaisin päin. Pakotteet tuli päälle ja Suomikin on käyttäytynyt tiukemmin kuin mitä on ehkä kuviteltu.
Lisäksi Venäläisillä on varmasti useita skenaarioita ja yhtenä melko mahdollisena, n. noin vuosikymmen sitten, on saattanut olla että Suomi seuraa Ruotsin mallia pv:n organisoinnissa. Ruotsi oli jättänyt Gotlannin tyhjäksi, Suomikin liittynyt Ottawan sopimukseen, PV:n sodanajanvahvuuksia ruuvattiin alaspäin. Suomi oli tuolloin tehnyt muutamia outoja hankintoja, kuten helikopterit ja laivue 2000 liittynyt sekoilu. Vaikkapa näistä ja presidentin vaihtumisesta voisi ulkopuolinen laskea että Nato saattaisi olla pätevä optio. Ja asialle pitäisi tehdä jotain.
Sitten tilanne on taas vaihtunut ja ehkäpä on huomattu että Suomen säikytteleminen johtaa joko Natoon tai epätervetulleeseen varustautumiseen.
Nyt me sammutellaan ja ihmetellään täällä vanhoja nuotioita ja samaan aikaan Vladimir&co puuhaa stidien kanssa jo toisaalla.
