Kyllähän talvisota opetti taktisesti. Esim. joulukuun 39 "hölmön tölväys" opetti mitenkä ison mittakaavan hyökkäystä EI tule suorittaa. Toisaalta, kyllä jatkosodan hyökkäysvaihekin tuotti kovat miestappiot. Minusta iso ongelma oli se, että kunnon painopisteitä ei maltettu muodostaa, vaan moni komentaja yritti itse omin päin eteenpäin. Mikroskaalassa minusta tätä kuvaa hyvin Tuntemattoman sotilaan "bunkkerilinjan" puhkaisu. Kariluoto kertoo Autiolle tappioista johon Autio vaan vastaa, että: "Koko pataljoona on jo kiinni. Jos menet läpi niin tämä on sinun päiväsi."
Mannerheim esti talvisodan kritiikin. Sotakokemusten keruuta ei käsketty ja sotahistorian toimistoon ei osoitettu resursseja. Mitään ylimmän johdon yhteenvetoa tai johtamisharjoitusta ei toteuttu. Sotapelinä sadan päivän operaatiot olisi pitänyt käydä läpi kaikissa armeijakunnissa.
Ohjesääntöjen kirjoittamisen sijasta olisi pitänyt tehdä muutaman sivun mittaisia toimintaohjeita ja -piirroksia. Niiden jakelu jokaiseen perusyksiköön ja käyttönotoon puuttui kokonaan. Perusyksiköissä jatkettiin sulkeisjärjestyksen harjoittelua ja asekäsittelyä.
Taistelujaotusta ei muutettu ja kokoonpanojen heikkoudet siirtyivät jatkosotaan. Prikaati olisi voinut korvata divisioonan ja rykmentin, jolloin prikaatin esikuntaan olis saatu pätevät upseerit. Armeijakunta kyllä hallitsee viisikin itsenäistä prikaatia. Huolto säilyi ihmeellisessä kolonna-organisaatiossa jossa yksiköt olivat levällään ilman komentajaa. Saksalaisten huoltopataljoona olisi ollut helppo kopioida ja rakentaa huoltoon linjaorganisaatio prikaatin huoltokomentaja-pataljoonan huoltopäälliikkö- komppanian huoltoupseeri ja huoltoryhmän johtaja, no sellaistahan ei ole vieläkään vaan sotku jossa hääräävät vääpelit ja huoltopäälliköt miten sattuu ilman välttämätöntä huoltokoulutusta. Sotasaaliin käyttöönottoa varten erillinen korjaamo- ja kuljetuskomppania olisi ollut tarpeen että aseet ja varusteet olisi saatu käyttökelpoisina heti jakoon taistelujoukoille.
Aselajijoukot olisi pitänyt siirtää orgaanisiksi prikaatiin mutta nekin olivat erillispataljoonia ja -komppanioita. Ilmavoimien yhteysupseeri prikaatin esikuntaan olisi pitänyt organisoida jo tiedustelunkin takia. Erilliset RajaJK:t yhdiistettiin kevytosastoihin vasta sodan lopulla, niistä olisi pitänyt tehdä tiedustelupataljoona eli neljäs pataljoona. Tykistörykmentti, -tiedustelu ja tulenjohto myös olisi pitänyt olla prikaatin kiinteä osa ml ammushuolto.
No tuossa muutamia havaintoja joita olen poiminut satunnaisista muistelmista ja tutkimuksista. Tärkein kokemusten jakamisen jarru oli kunnianarka ylipäällikkö ja häntä palvovat lähimmät alaiset, jotka myös sammuttivat intomielet. Keskinäiset valtataistelut myöskin estivät asiallisen kritiikin koska kaikkea tietoa olisi voitu käyttää lyömäaseena.