Kaksitoimisella vireeseen laittaminen kyllä käy helposti, joskaan en klikeillä sellaista tee - sillä saa vain juntattua klikit tiukemmin kiinni piippuun.
Kyseinen käyttö laserille kuulostaa kyseenalaiselta rutinoitumisen kannalta, jos ei aio leffalehmipojaksi ja räiskiä lonkalta. Jos tarkoitus on joskus käyttää tähtäimiäkin, niin silloin kyseinen harjoitus vain tekee tähtäimen kanssa asian tekemisen vaikeammaksi, koska on pyrkinyt rutinoimaan vääränlaisen käyttötavan ilman tähtäimiä. Koitappa siinä sitten jatkossa tuoda se tähtäinkin hollille. Siten kaikkeen tällaiseen harjoitukseen pitäisi liittyä tähtäimen tuonti hollille, sillä ainoastaan siten voit viedä sen toiminnon selkäytimeen tilanteessa kuin tilanteessa käytettäväksi. Siinä ohessa alkaa myös luonnistua lyhyille etäisyyksille ampuminen nopeasti ilman tähtäimen läpi katsomista, kun selkäytimestä jo tulee tieto, että kohde-kädet-pää -linja on riittävästi kohdallaan. Parempi siis käyttää aika tähtäimen kanssa tapahtuvaan harjoitteluun.
Tähtäimen kanssa kuivaharjoittelussa oleellisinta on tähtäinkuvan saanti. Harjoitusten myötä alkaa myös löytyä paremmin keskelle tähdättävää kohdetta. Laukaisuharjoitukset ovat sitten asia erikseen ja siinä ei taas yksi laseri niin paljon auta. Silmät on silloin jälleen kiinni aivan väärässä asiassa.
Laukaisuharjoituksia varten tuli itselle hankittua MantisX. Eihän se tiedä, missä kohde on, mutta tietää sitäkin paremmin laukaisuhetken tapahtumat. Se on oiva apu erityisesti silloin, jos on vammaisesti tottunut tähtäyksellä kompensoimaan omia laukaisuvirheitä.
Oikotietä onneen ei oikeastaan ole. Homma vaatii sitä perinteistä vanhanaikaista harjoitusta. Ainoastaan kahdesta muusta asiasta on apua: lahjakkuudesta ja analytiikasta. Toista et tässä elämässä tule saamaan nykyistä enempää, mutta toiseen kannattaa panostaa. Eli kannattaa käyttää myös hetki aina miettimiseen, mikä meni huonosti tai hyvin, ja miksi näin.
