Kuka muistaa elämäntapaintiaanit?

[Vonka]

Vuonna 1991 matkailuyrittäjä rakensi Suomen muotoisen järven. Näyttää säilyttäneen muotonsa.

Lama vei sen idean. Samalla siihen lähelle muutti ranskalainen huijari Pierre Maltais "intiaanien" kanssa. Yliopiston professori Pulliainen heidät sinne houkutteli tutkimusmielessä. Pulliaisen kunniaksi on sanottava, että parissa viikossa hänelle selvisi, etteivät he olleet intiaaneja ollenkaan.

Muuten koko stoori on suomalaisen kukkahattuisuuden mestariteos. Leiriläiset nukkuivat kyhätyissä majoissa ja mestaripäällikkö lomakylän hotellimökissä. Kanadalainen dokumentti kertoo lukuisista hyväksikäyttötapauksista. Leirissä syntyi lapsia ja yksi kolmevuotias poika kuoli hoitamattomuuteen. Kukaan ei ottanut vastuuta siitä, että nämä belgialaiset ja ranskalaiset hipit asuivat metsässä pitämässä menoaan.

Kukkahatut uskoivat. Professori Matti Sarmela kirjoitti vielä vuonna 2004 Suomen antropologi -lehdessä iriadamant-intiaanien mustamaalauksesta noitavainoihin verrattavana epäinhimillistämisenä ja mediaterrorina.

Korkein hallinto-oikeus karkotti intiaanit Suomesta syksyllä 1993. Intiaanit jättivät taakseen kaatopaikan, jota paikalliset siivosivat yli kolme viikkoa.

Lähde:

http://www.raymond.fi/paajuttu/metsaan-meni/

 

[Rauhantekijä]

Jees. Muistan kyllä kun tästä oli juttua lehdissä nimenomaan merkillä "elämäntapaintiaanit".
Siitä lyhyestä ajasta mitä olivant Suomessa, jäi juurikin mieleen muutamat lehtikirjoittelut ja sellainen hippi-idealismi.

 

[Erkki]

Juu, kyllähän tuon muistaa. Tuli silloin ihmeteltyä, että meinaako ne oikeasti pärjätä erämaassa rumpuja hakkaamalla ja fiilistelemällä. Oma käsitykseni luonnossa elämisestä kun oli tuolloinkin enempi sellainen, että homman pohja pitäisi olla tyyliin: kirves, kuokka, kalaverkko ja kivääri sekä paljon vaivannäköä.

 

[Mengele_Joseph]

Muistan. Mummolan lähellä olevaan peltoon nämä inkkarit tekivät useankin tiipiin. Mummola sijaitsi todella metsässä ja kyllä nuo inkkaritkin siitä sitten aikoinaan lähti. Telttojensa puut jättivät paikoillensa. Ite elin tuolloin pikkupojan elämää mutta muista kyllä hyvin nämä elämäntapainkkarit.