Laamanator
Eversti
Joukko-osastosta riippuen sotilaskuljettajia löhötetään toki punkanpohjalla aivojen keittämiseenkin asti, mutta tämä on täysin kouluttajista kiinni: kavereita voi joko makuuttaa päivärahan panttina ruokaa mahaansa ahtamassa, tai tyhjäkäynnin ja luppoajan voi muuntaa muuksi sotilaalliseksi koulutukseksi: asekursseja, jalkaväkiryhmän taistelutekniikkaan perehdyttämistä yms. hyödyllistä ajantäytettä löytyy kyllä lopulta enemmän, kuin aikaa olisi käytettävissä. Paino sanoilla hyödyllistä ja mielekästä, käpyjen keräily kuuluu jollekin sinihaalariselle siviilille.
Lyhyesti sanottuna joukkotuotanto vaatii siis soveltavaa SA-ajoa treenaavia sotilaskuljettajia, ei räkänaamaisia, kontteja metsään unohtelevia autokouluoppilaita. Kolikon toinen puoli liittynee valmiuteen, sen kohottamiseen ja miesten ja materiaalin rahtaamiseen: Näihin toimiin on oltava jamppoja valmiina remmissä vuoden jokaisena päivänä, koska tätä palettia ei polkaista käyntiin pelkällä kaukokiidolla. Joku heitti pointin ilmaisesta varusmiehillä pyöritettävästä PV:n logistiikasta. No totta munassa! Ja se on vieläpä erittäin järkevää: Kaverit harjoittelevat omaa hommaansa, tottuvat olemaan oikeasti vastuussa tekemisistään ja säästävät siinä samalla pitkän pennin Puolustusvoimille. Jos joku keksii negatiivisia pointteja Sot.Kulj ammattiinharjaantumisessa, niin olen all ears.
Alle 3,5 tonniset kulkimet eivät vaadi koulutettavalta B-korttia ja PV-ajoluvalla todennettua soveltuvuutta kummempaa. Käytännössähän SA-tilanteessa jokainen B-kortillinen/ muuten ajotaitoinen toimii tarvittaessa kuljettajana ja tämä ei ole varsinaisesti taito, jota useimpien kohdalla tarvitsisi erikseen opetella ennen ryhmän kuskiksi ryhtymistä.
Pahoittelen hieman hätäisesti oksennettua tajunnanvirtaa. Sanottavaa on, mutta aikaa sen jäsentelyyn ei.
Puolustusvoimien logistiikka ja kuljetukset ovat aika laaja kokonaisuus. Ne käsittävät paljon muutakin kuin pelkän maastomuonituksen kuljettamisen leijonakeittiöltä kultamussukoille ja takaisin sekä sisältää runsaasti toimintoja ja materiaalia, joiden kuljettamiseen ei varusmiesten käyttäminen ole tarkoituksenmukaista, järkevää tai edes mahdollista.
Asevelvollisen (varusmies ja reserviläinen) asema normaaliolojen puolustusvoimissa vastaa siviilimaailmaan rinnastettuna harjoittelijaa/koululaista, joka ei lisäksi ole virka- tai työsuhteessa puolustusvoimiin. Käyttääkö esimerkiksi firma oy ab kesäpoikia tuotantonsa keskeisten ammattitaitoa ja kokemusta vaativien tehtävien avainhenkilöinä, vai ovatko nämä tyypillisesti vähemmän kriittisissä tehtävissä opettelemassa ammattitaitoa pystyäkseen joskus kasvamaan ammattimieheksi? Lähettääkö kuljetusyritys X kokemattoman vasta kortin saaneen nöösipojan rikkihappokuormalla lastatun yhdistelmän kanssa talviliukkailla aamuruuhkan sekaan? Vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen ja saman periaatteen mukaisesti myös normaaliolojen puolustusvoimat pääsääntöisesti toimii. Ammattilaisten hommat kuuluvat ammattilaisille ja harjoittelijan hommat kuuluvat harjoittelijoille.
Kuormasta riippuen osa ajoista voidaan toki rajoitetusti toteuttaa koulutusajoina, mutta suurin osa kuljetuksista on kokeneiden ammattimiesten töitä, eli ne hoidetaan palkatun henkilökunnan ja kuljetusyhtiöiden voimin sekä vieläpä joukkotuotannon ulkopuolella. Tällaisia ovat esimerkiksi räjähdekujetukset (VAK). Samat ammattimiehet eivät katoa myöskään poikkeusolojen aikana, joten he ovat tarvittaessa saatavilla myös sotatorven soidessa antamaan kaikkensa isänmaan hyväksi.
Usein sotilaskoulutuksessa esiintyvä sotilaskuljettajiin kohdistuva syrjivä kohtelu on eriarvoistavaa ja puhtaasti kouluttajan syytä. Jo leikkikoulussa opetettiin aikanaan, ettei ketään sovi jättää yksin leikkien ulkopuolelle, vaan jokainen on otettava tasavertaisesti mukaan.