Kumurin riita ja Kiteen läpimurtotaistelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Sisällissota on kyllä aikamoista törttöilyä suurimmaksi osaksi johtuen molempien osapuolten osaamattomuudesta - ei ihme että jääkäreillä oli lopulta aika suuri rooli lähes ainoina joilla oikeaa sotakokemusta. Mitä olen omankin alueen historiaa lukenut ko. ajanjaksona niin joukot lähes sattumanvaraisesti poukkoilevat sinne tänne ja törmäävät toisiinsa. Omankin nykyisen kotikunnan Lemin "taistelut" ovat sellaista sekoilua, että ne olisivat oikeastaan FARSSEJA jos niissä ei olisi kuollut ihan oikeasti ihmisiä.

Elävää historiaa arkipäiväisissä paikoissa se kyllä on. Erään hyvän maanviljelijäkaverini kotitalo meinattiin räjäyttää 1918, kun sinne oli majoittunut väkisin joukko punakaartilaisia. Talon renki haki vaivihkaa naapurikunnasta valkoisia paikalle, mutta kasapanosmies ammuttiin ikkunasta siihen talon pihalle hankeen ja hänen jäätynyt ruumiinsa ripustettiin myöhemmin Lappeenrannan linnoitukselle jaloistaan roikkumaan. Luoteja on kaivettu talon rakenteista remonttien yhteydessä. Kylän kirkon eteen ammuttiin sekavassa tulitaistelussa kolme punaisten vartiomiestä, kun ensin oli luultu näitä valkoisiksi (valkoisten porukka eksyi sinne sattumalta... :D), siellä on vanhoissa hautakivissä vieläkin luodin iskemiä.

Näitä kaikenmaailman Jaarli af Tötterströmejä tai pelkästään jo antautuneita vastaan 'taistelleita' "vapaussodan sankareina" riittää monessakin paikkaa... :D

Lappeenrannassakin oli Linnoituksen vankileirillä jonkinlaisena "tuomarina" toimimassa hotellinjohtaja Uno Serenius, joka ei paljoakaan varsinaisissa sotatoimissa ollut loistanut, mutta humalapäissään kyllä tappoi ja tapatti aivan mielivaltaisesti porukkaa herättäen suurta pahennusta myös valkoisessa leirissä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lappeenrannan_vankileiri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uno_Serenius
 
jostain syystä nuo sisällissodat tuntuvat säännönmukaisesti olevan aikamoista farssia. Jugoslavian alueella nyt ainakin oli välillä vaikeuksia pitää vakavaa naamaa.

Mutta vaikka itte en oikein kovassa paikassa olekaan ollut, niin semmoinen mielikuva kyllä syntyi joskus, että nuo tositilanteet taitavat olla vähän jokaisessa sotimisessa aivan jumalatonta härväystä. Jossain tapahtuu jotain ja paukkuu jostakin, juostaan ees taas, tilanne on ohi sekunneissa, ja itte on ihan hoomoilasena että mitähän tässä nyt taas, mutta pitäsköhän se kypärä kumminkin laittaa päähän. Sitten illalla, kun kotoa on joku laittanut viestiä että ootteko kunnossa ja vastaaja on ihmetellyt, että mikähän siellä nyt huolettaa, kattellaan CNN:ltä että mitähän helvettiä oikeastaan tapahtui, ja joku tukevahko "puolustusasiantuntija" lausuu syvä rintaääni väristen että kyse oli tämmöisestä ja tämmöisestä isosta kuviosta. Vuosien päästä sitten piirrellään karttoihin sinisiä ja punaisia nuolia ja yksikkötunnuksia, että Alfa-komppania oli tämän mekanisoitua jalkaväkeä esittävän tactisen merkin kohdalla ja teki tämmöistä ja tämmöistä, kunnioitetun sotapäällikkönsä majuri Nönnönnöön alaisuudessa.

Vaan kaipa kaikki näyttäytyy toisenlaiselta ja paljon selkeämmältä kun riittävästi etäännytään kuraportaasta ja kiväärikuleista. Minähän en tämmöisistä sattumakorpraalina tiedä. :D

Joskus kyllä tulee mieleen että vaikka en ukin kanssa paikkoja vaihtaiskaan niin sillä oli ainakin selkeämpää. Naapuri yritti idästä ja siihen suuntaan kun ampui niin hyvä.
 
Deeiii kirjoitti:
jostain syystä nuo sisällissodat tuntuvat säännönmukaisesti olevan aikamoista farssia. Jugoslavian alueella nyt ainakin oli välillä vaikeuksia pitää vakavaa naamaa.

Mutta vaikka itte en oikein kovassa paikassa olekaan ollut, niin semmoinen mielikuva kyllä syntyi joskus, että nuo tositilanteet taitavat olla vähän jokaisessa sotimisessa aivan jumalatonta härväystä. Jossain tapahtuu jotain ja paukkuu jostakin, juostaan ees taas, tilanne on ohi sekunneissa, ja itte on ihan hoomoilasena että mitähän tässä nyt taas, mutta pitäsköhän se kypärä kumminkin laittaa päähän. Sitten illalla, kun kotoa on joku laittanut viestiä että ootteko kunnossa ja vastaaja on ihmetellyt, että mikähän siellä nyt huolettaa, kattellaan CNN:ltä että mitähän helvettiä oikeastaan tapahtui, ja joku tukevahko "puolustusasiantuntija" lausuu syvä rintaääni väristen että kyse oli tämmöisestä ja tämmöisestä isosta kuviosta. Vuosien päästä sitten piirrellään karttoihin sinisiä ja punaisia nuolia ja yksikkötunnuksia, että Alfa-komppania oli tämän mekanisoitua jalkaväkeä esittävän tactisen merkin kohdalla ja teki tämmöistä ja tämmöistä, kunnioitetun sotapäällikkönsä majuri Nönnönnöön alaisuudessa.

Vaan kaipa kaikki näyttäytyy toisenlaiselta ja paljon selkeämmältä kun riittävästi etäännytään kuraportaasta ja kiväärikuleista. Minähän en tämmöisistä sattumakorpraalina tiedä. :D

Joskus kyllä tulee mieleen että vaikka en ukin kanssa paikkoja vaihtaiskaan niin sillä oli ainakin selkeämpää. Naapuri yritti idästä ja siihen suuntaan kun ampui niin hyvä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joku kutsui sotaa organisoiduksi kaaokseksi. Lienee osuva termi.

Tuoreemmista yhteenotoista tulee mieleen mainio Gulf kakkosen tositapahtumiin pohjautuva kirja ja tv-sarja Generation Kill. Siinä(kin) tulee hyvin esiin ikivanha ristiriita kunnianhimoisten ammattiupseerien ja kiväärimopojen välillä. Toiset tekee uraa ja ansaitsee ylennyksiä ja toiset yrittää pysyä hengissä ja järjissään.
 
scip10 kirjoitti:
Joku kutsui sotaa organisoiduksi kaaokseksi. Lienee osuva termi.

Tuoreemmista yhteenotoista tulee mieleen mainio Gulf kakkosen tositapahtumiin pohjautuva kirja ja tv-sarja Generation Kill. Siinä(kin) tulee hyvin esiin ikivanha ristiriita kunnianhimoisten ammattiupseerien ja kiväärimopojen välillä. Toiset tekee uraa ja ansaitsee ylennyksiä ja toiset yrittää pysyä hengissä ja järjissään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Plussana tuossa vielä sotilaiden välinen huulen heitto, piti välillä nauraa ääneen tuota katsellessa...
 
Lukaisin joskus Generation Killin ja kyllähän siinä kuvatut tilanteet jokseenkin totuudenmukaisilta kalskahtivat, vaikkei nyt ole itte niin tuota pyssysillä oloa tullutkaan yhtä aktiivisesti harrasteltua... Hyvä kirja, kannattaa lukea.

Siitä kaaoksen organisoituneisuuden tasosta en niin tiedä. Ehkä siellä Ylemmissä Päämajoissa sitten on semmoistakin. Meille se näyttäytyi lähinnä kaaoottisena kaaoksena. ;)
 
Yksi Linnan alkuperäiskäsikirjoituksen poistoista koski kertojan mietintää siitä, mikä on "painopiste". En muista sanatarkasti, miten se meni, mutta siinä aika ironisesti kuvattiin, että jossain on joku polkujen risteys, jossa tavalliset jätkät, nuoret elämät tuhoutuvat. Kaikki alkaa siitä, kun hyökkäävän joukon komentaja laittaa sormensa karttaan siihen kohtaan ja sanoo: "Painopiste." Aivan kuin kyse olisi jostain järjellisestä asiasta.

Tämä löytyy siis Sotaromaanista. Mutta tyylillisesti se on poikkeavan selittelevä kohta, eli toimituksellinen poisto oli ok valinta. Mutta oivaltava selitys.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä selitys kyllä. Noinhan se taitaa mennä.

Mutta ehkäpä jos kokemusta olisi enemmän niin tuokin härdelli alkaisi näyttää jotenkin jäsennettävämmältä. Yhden harjoituksissa olleen, wanhan kersantin johtaman brittipartion toiminta jäi mieleen.

Partio oli ilmeisesti jyristellyt Warriorilla tiesululle, joka ei saanut olla siinä. Radiosta kuului "PAPA NINER, SIERRA SIX ONE AT RED THREE TWO, CONTACT, WAIT, OUT."

Sitten alkoi samasta suunnasta kuulua 30-millisen louskutusta. Seuraavaksi "PAPA NINER, SIERRA SIX ONE ACTUAL, ENEMY RETREATING, PROCEEDING WITH THE MISSION, OUT."
 
Kun tässä on käsittelyn kohteena ollut lähinnä JR 16, niin meininki oli melkoista myös sen naapurirykmentti JR 37:n osalla. Edellä mainittu majuri Lilius käski sen II pataljoonan hyökätä Kuivalaisen mäkenä tunnetulle kukkulalle, jonka venäläiset olivat niinikään kantalinnoittaneet.Kaksi hyökkäysyritystä epäonnistuivat suurin tappioin. Myöhemmin pataljoonankomentaja kapteeni Ratia tohti epäillä Liliukselle homman järkevyyttä. Tähän Lilius kertoi hyvin ymmärtävänsä, ettei hyökkäys linnoitetulle kukkulalle johtaisi tulokseen, mutta senkaltainen reipas hyökkäily "tekee hyvän säväyksen esimiehiin". Hieman myöhemmin rykmentti sai käskyn hyökätä Ruskealan-Sortavalan maantielle. Reitti kulki Särkisyrjän kylän läpi. JR 37:n komentaja, eversti Salmio lähetti joukkonsa kuin paraatiin, tiheässä ryhmityksessä komppanioiden kärkiryhmät lippuja kantaen kuin jossain 1600-luvulla konsanaan. Ja niinhän siinä kävi, että noiden kyläaukeiden pelloille kaatui 126 ja haavoittui 375 pohjalaissotilasta ennen kuin tie kylän läpi oli avattu. Pahimmat tappiot tulivat Särkisyrjän kansakoulun mäessä, jossa mm.vihollisen tulenjohto toimi tehokkaasti korkealla olevasta tiilisestä koulurakennuksesta käsin sekä ns. Immosen mäessä, jossa suureen kivinavettaan linnoittautunut vihollinen yllätti täysin asemien eteen marssineet suomalaiset. Eversti Salmio luonnollisestikin syytti vaikeuksista alaisiaan, vaikka hänen ei edes olisi ollut mikään pakko tunkea kylän läpi. Se olisi ollut kyllä kierrettävissä vihollisen avoimien sivustojen kautta, mutta kiertoteitä ei edes yritetty tiedustella. Jotenkin tuntuu, että 19.divisioonan pohjalaisilla oli kyllä aika huono herraonni tuossa sodan alkuvaiheessa.
 
Deeiii kirjoitti:
Lukaisin joskus Generation Killin ja kyllähän siinä kuvatut tilanteet jokseenkin totuudenmukaisilta kalskahtivat, vaikkei nyt ole itte niin tuota pyssysillä oloa tullutkaan yhtä aktiivisesti harrasteltua... Hyvä kirja, kannattaa lukea.

Siitä kaaoksen organisoituneisuuden tasosta en niin tiedä. Ehkä siellä Ylemmissä Päämajoissa sitten on semmoistakin. Meille se näyttäytyi lähinnä kaaoottisena kaaoksena. ;)
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitä ylempi johtoporras, sitä suurempi on näköala taistelukentälle ja operaatioiden vaiheisiin. Sekavan kaaoksen välttämiseksi ja oikean päätöksenteon mahdollistamiseksi riittävän tarkka, reaaliaikainen ja luotettava tilannekuva on kriittisen tärkeä tekijä. Sodankuvan hektistyessä, johtamisjärjestelmien kehittyessä ja kaiken tietotekniikan lisääntyessä tämän merkitys on korostunut entisestään.

Se voittaa, joka näkee ja tietää. Sokea huitoo umpimähkään ja häviää.
 
VUps kirjoitti:
Sikäli on mielenkiintoista, että asemasodan aikana Mannerheim henkilökohtaisesti vahti tappiolukuja ja aktiiviseen toimintaan piti olla lupa päämajasta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tietääkseni tämä oli Ylipäällikön reaktiota tässäkin ketjussa kuvattuihin tapahtumiin. Marsalkan arvoinen upseeri jo ymmärtää, että sodassa on suotavampaa päästää päiviltä mieluumin vihollisia kuin omia.
 
Vonka kirjoitti:
Poikien vuoksi. Lupaan, että jos elämäni aikana tapaan tällaisen esimiehen sodassa, ammun hänet omalla henkilökohtaisella aseellani ja otan herrasmiehenä luonnollisesti välittömästi vastuun teostani ilman oikeudenkäyntejä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannatan. Voin tulla kauempaakin varmistamaan, ettei jäänyt kitumaan.
 
Teemu Keskisarjan parin viikon takainen luento Kumurin taistelusta. Olin paikalla kuuntelemassa.

Kiteellä asuneena ja kurikkalaisen äidinisäni mukana olo tuossa taistelussa tietysti kiinnostaa entistä enemmän.

Lyhykäisyydessään eteläpohjalaisten sotaretki alkoi niin, että tulivat junalla kotiseudultaan Punkaharjulle ja siitä jalkamarssina noin 60-70 km Kiteelle, jossa sitten moni nuorukainen sai tulikasteensa vanjaa kohdattaessa.

Edit; jostain syystä herjaa, että video ei olisi käytettävissä. Löytyy kyllä youtubesta hakusanoilla "teemu keskisarja kitee"

 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Taustaa:

Jatkosotaan lähdettäessä Vaasan sotilasläänin komentaja eversti Hannu Hannuksela sai komentoonsa 19. Divisioonan. Siihen kuuluivat JR 16 (Matti Laurila), JR 37 (Into Salmio) ja JR 58 (Eino Juva). Pohjalaiset eivät pitäneet Hannukselasta, ja heidän mielestään divisioona olisi pitänyt antaa Laurilalle. Henkilösuhteet olivat huonot, ja erityisen huonot välit Laurilalla oli esikuntapäällikköön majuri Otto Liliukseen. Lilius oli talvisodassa Laurilan alaisena, ja Laurila siirsi hänet pois.

Jostain (sekin taisi olla Brantbergilta) olen lukenut arvion, että Lilius "oli rohkea ja hänet nähtiin usein etulinjassa pistooli kädessä". No niin nähtiin. Heppu ilmestyi milloin missäkin pitkin Taipaletta taistelutauoilla haukkumassa sotilaita ja uhkailemassa pistoolilla "pelkureita". Näistä on useita kirjallisia viitteitä.

Kerran hän ilmestyi soinilaisten (keskisuomalaisten rykmentti) luokse ja uhkaili vänrikki Mauno Pohjolaa. Silloin miehet osoittivat vierasta majuria konepistoolilla ja sanoivat: "Älä sinä saatana hauku meidän vänrikkiä." Lilius häipyi. (ks. Jukka L. Mäkelä: Taipaleenjoki)

Esikunnassa ollut sotilas kertoi Ilmari Turjalle kuulleensa Hannukselan ja Liliuksen keskustelleen, jolloin Lilius oli sanonut: "Tässä sodassa Laurilan gloria syödään pois." Kyse on kuitenkin vain suullisesta todistuksesta.

No se Liliuksesta.

Brantberg kertoo:

JR 16 sai 27. päivänä heinäkuuta vuonna 1941 käskyn hyökätä rajan pinnassa olevaan Kumurin kylään. Laurila pyysi tiedustelutietoja ja ilmavalokuvia vihollisen asemista eversti Hannu Hannukselan 19. divisioonan esikunnasta. Sieltä ilmoitettiin, ettei Kumurissa ole varustettuja asemia.

Vastassa oli kuitenkin vahvasti linnoitettu linja. Puna-armeija ampui betonibunkkereistaan suoraan hyökkääjien riveihin. Tappiot olivat suuret ja hyökkäys juuttui. Laurila antoi vetäytymiskäskyn. Huonoa sotaonnea?

Kersantti Väinö Kurunmäki sai ennen hyökkäystä divisioonan esikunnalta käskyn tiedustella Kumurin maastoa.

- Käskyssä ilmoitettiin, ettei siellä ole mitään, mutta käykää katsomassa, Kurunmäki kertoo.

Kurunmäen partio totesi, että edessä oli vahvasti varustetut asemat bunkkereineen ja kivipoteroineen, jotka hallitsivat koko maastoa.

- Kun ilmoitin tiedot esikuntaan, minua ei uskottu. Paikalle lähetettiin upseeripartio luutnantti Reino Hautalan johdolla, joka varmisti tulokset.

Epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen Laurila oli järjestämässä joukkojaan uuteen yritykseen. Paikalle saapui Erillisen järeän patterin päällikkö, luutnantti Åke Windt. Hänen kartallaan oli 24 vihollisen varustettua bunkkeria, joista pystyi tulittamaan Laurilan rykmentin hyökkäyskaistaa.

Mutta Laurilalle ei tietoja annettu vaan sanottiin: "Ei siellä ole mitään vastusta, sinne voi mennä vaikka kalikat kädessä."

Hyökkäyksen jälkeen kävi ilmi, että Kumurin asemat oli ilmakuvattu ja kuvissa bunkkerit näkyivät. Laurila ilmoitti puhelimitse eversti Hannukselalle, että oli joutunut uskomattoman petoksen uhriksi. Laurila kieltäytyi jatkamasta hyökkäystä ja vaati virallista tutkimusta asiassa.

Kieltäytymisestä olisi pitänyt joutua sotaoikeuteen. Ja nyt kieltäytyjä oli vielä rykmentinkomentaja. Mitään virallista tutkimusta ei kuitenkaan tehty.

Sen jälkeisen Kiteen läpimurron JR 16 hoiti räyhäkkäästi. Rykmentti tuhosi Gorolenkon divisioonan panssarikomppanian ja jalkaväkipataljoonan perusteellisesti. Neuvostopanssareita tuhottiin 11. Hannukselan puhelimessa annettu vastaus Laurilan ilmoittamaan voittoon kuului: Älä valehtele! Ette te ole siellä muuta tehneet kuin maanneet ja haisseet. Älä koeta uskotella minulle, että sinun rykmenttisi pystyisi johonkin.

Olavi Mantere tuhosi vaunuista seitsemän ja haavoittui jalkoihinsa. Hannuksela ei olisi halunnut puoltaa nimitysesitystä, mutta hänen oli lopulta pakko: Mantereesta tuli ritari nro 13.

Elokuussa Hannuksela jatkoi savustamista. Hän laittoi Laurilan hyökkäämään mutta otti osan pataljoonista pois ja alisti muualle. Laurila ymmärsi yskän ja pyysi siirtoa ja jälleen tapahtumien perinpohjaista tutkimista. Hägglund ilmoitti Hannukselalle. "Minulla ei ole mitään aihetta epäillä asianomaisen esimiesten arvostelukykyä, joten eversti Laurilan toivoma tutkiminen ei voi tulla kysymykseen."

Kumurin tapauksessa kyseessä oli mahdollinen sotapetos, josta seuraa kuolemanrangaistus tai kuritushuonetta. Päämaja ei kuitenkaan yhtynyt Hägglundin arvosteluun, vaan nimitti Laurilan Jalkaväkirykmentti 22:n komentajaksi kenraaliluutnantti Talvelan alaisuuteen. Siinä on kenraali, joka ei ole tunnettu mielistelystä. Hän oli hyvin tyytyväinen Laurilaan: "Myös tämän rykmentin komentajantehtävän Laurila suoritti hyvin. Tuulosjoen läpimurrossa hän työntäytyi syvälle vihollisen selustaan, katkaisi vihollisen yhdystien ja otti sotasaaliiksi tykkejä ja muuta kalustoa. Tämän rohkean operaation yhteydessä Laurila osoitti erityisesti henkilökohtaista urhoollisuutta.Se, että hän on saanut huonoakin arvostelua osakseen muissa yhtymissä, johtunee komentajien luonteenominaisuuksista."

Näin siis Talvela.

Jukka Kemppinen ottaa kateuden esiin kirjoituksessaan:

Laurila jätti hyökkäämättä mm. siksi, että Kumuri oli hyvin vahvasti linnoitettu ja kokonaistilanteesta arvasi, mitä tapahtuisi – venäläiset vetäytyivät sieltä muutamien päivien kuluttua kokonaistilanteen takia vapaaehtoisesti.

Se historia on kirjoittamatta, jossa kerrottaisiin lähemmin ylempien upseerien ammattitaidottomuudesta. Ei sitä koskaan kirjoiteta. Pataljoona- ja rykmenttitason taitamattomuus maksoi niin monen tuhannen ihmisen hengen.

Laurila ei kukaties ollut sotilaana ihmeellinen älyniekka, ei siis mikään Nihtilä, mutta kun hän sai 1941 johdettavakseen toisen rykmentin, niin mahdottomuudestaan maankuulu esimies, kenraali Talvela, oli hänen toimintaansa sangen tyytyväinen, ja ilmaisi sen kirjallisesti vielä sodan jälkeen. Kenraali Karhu oli samaa mieltä. Ja Päämaja palkitsi VR 1:llä tammenlehvien kera.

Sotasankareiden (talvisodan Kemppi ja Laurila) olisi viisainta kaatua. Muutoin kollegat ja muut ”ystävät” kaluavat heidät hengiltä.

Tämä koskee pienempiäkin kihoja. Tunnettu ”vaskisti” Paavo Susitaival sai karvaasti maksaa jatkosodassa suurenmoisen toimintansa talvisodan Suomussalmella (ryhmä Susi).

Ilmari Turja pyysi sodan jälkeen Kekkosta palauttamaan Laurilan maineen. UKK sanoi vain: "Laita sinä asiat kuntoon." Turja kirjoitti kirjan.

Hannu Hannuksela kuoli komentopaikallaan sydänkohtaukseen vuoden 1942 toukokuussa.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Laurila

http://brantberg.fi/Sotaupseerit - Matti Laurila.htm

http://kemppinen.blogspot.fi/2008/09/laurilain-tyt.html
Klikkaa laajentaaksesi...
Kumurin vahva linnoittaminen oli suomalaisilla varmasti tiedossa. Omat isovanhempani asuivat noin kahden kilometrin päässä Kumurin kylästä. Välirauhan aikana uuden rajan taakse jääneestä Kumurista kuului toistuvasti räjäytysten ääniä ja tavaroita ei voinut säilyttää hyllyillä, koska muuten ne tippuivat räjäytysten aiheuttamasta tärinästä. Rajavartijat tekivät työtänsä ja kirjasivat havainnot. Ei voi mitenkään olettaa etteikö tiedot olleet sotilastiedustelun käytettävissä. Kateus, oman edun tavoittelu ja törkeä piittaamattomuus sotilaiden hengestä johtivat tähän murhenäytelmään. Katsoin tuoreeltaan Kiteeltä kuvatun Teemu Keskisarjan esityksen Kumurin taisteluun liittyen. Ei oikein vakuuttanut. Odotin T.K:lta syvemmälle menevää analyysiä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top