Kunniamerkit

Smith

Kersantti
Onko MP-nettiläisille myönnetty kunniamerkkejä? Käytättekö niitä?

Foorumin aktiiviset reserviläiset ovat kuitenkin potentiaalista kunniamerkkien kohderyhmää. Vai myönnetäänkö teillä merkit vain kampaviinerikokouksia pitäville tädeille ja sedille, jotka ovat olleet läsnä siellä missä merkkejä myönnetään, mutta eivät siellä missä niitä ansaitaan?

Itselleni on myönnetty ainostaan AUK-risti. Joukko-osastoristi olisi ollut hieno, mutta sen saivat minua paremmin sen ansainneet. Muilta osin ansioita ei ole ehtinyt karttua niin paljon että olisin kunniamerkkejä ansainnut.
 
AUK-risti ja Reserviläisliiton erikoisluokan ansiomitali 60-vuotissoljella. Jälkimmäisen sai siis sillä, että oli ollut jonkun reserviläisyhdistyksen jäsen vähintään 10 vuotta kun liitto täytti 60 vuotta. :D
 

Liitteet

  • 19130520-img-6728_480_480.png
    19130520-img-6728_480_480.png
    96.3 KB · Luettu: 17
Kampaviinerikerhon merkkejä muutama, ei ole tullu käytettyä.
 
RUL:ta kaksi ansiomerkkiä, Ilmavoimilta joukko-osastoristi, keskuskauppakamarilta vuosipalvelumerkki. Kaikki olen ansainnut ja ylpeänä kannan.
 
Sain kutsun itsenäisyyspäivän kemuihin. Tumma puku, kunniamerkit. Ajattelin että en mene, mutta sitten vanhat herrat soittivat ja sanoivat että lähde vaan, pääset kyydissä. Sorruin.

Osasyynä nuivuuteeni oli alitajuinen muisto siitä, että mitalit olivat sitten edellisten juhlien lisääntyneet kahdesta kolmeen. Kahta voi vielä kantaa erikseen kiinnitettyinä, mutta kolmelle pitää oikeastaan olla kannake. Kannake minulla olikin, mutta irrallaan mitaleista. Naapuri opasti ystävällisesti, että jokin veteraanijärjestö tekee noita kiinnityksiä. Katsoin netistä, 15 e/mitali plus postikulut. Viidellä kympillä olisi saanut mitskut hienoon riviin. Sillä saa myös ison kassin ruokaa tai melkein puoli tankkia dieseliä, joten jätin sikseen. Hetken ajattelin, että laitan vain viimeksi myönnetyn ja jätän muut laatikkoon. Mutta kun ko. kemuissa olisi suurella todennäköisyydellä niitä ihmisiä, jotka nuo mitalit ovat minulle hakeneet, niin olisihan se vähän noloa.

Koska kannakkeeseen ompeleminen olisi tarkoittanut kaikkien mitalien nauhojen auki räjäyttämistä, päätin oikoa vähän ja hain autokatoksesta pätkän aitalankaa. Tästä taivuttelin sopivan jäyksteen ja pujotin nauhojen läpi. Sitten "vain" neula ja sopivan väristä lankaa ja mitalit kiinni rautalankajäykisteeseen. Lopuksi ompelin taustapuolelle hakaneulan, millä mitskurivin saa kiinni puvun rinnukseen.

Vain-sana on sitaateissa, koska koko operaatio kesti kaikkine oho-eikuineen varmaan kaksi tuntia. Ja senkin jälkeen työ oli tekijänsä näköinen. :rolleyes:

Autossa sitten kuulin, että toinen vanhoista herroista oli mennyt helpomman kautta ja jättänyt kevyimmät helyt kotiin. Itse tunsin siinä vaiheessa aitoa käsityöläisylpeyttä tekemästäni työstä.

Nyt suurin pelkoni on, että joku myöntää minulle lisää mitaleita. Kolmea voi kantaa rivissä, mutta neljä on laitetava limittäin. Silloin koko paska on purettava ja aloitettava alusta.
 
Sain kutsun itsenäisyyspäivän kemuihin. Tumma puku, kunniamerkit. Ajattelin että en mene, mutta sitten vanhat herrat soittivat ja sanoivat että lähde vaan, pääset kyydissä. Sorruin.

Osasyynä nuivuuteeni oli alitajuinen muisto siitä, että mitalit olivat sitten edellisten juhlien lisääntyneet kahdesta kolmeen. Kahta voi vielä kantaa erikseen kiinnitettyinä, mutta kolmelle pitää oikeastaan olla kannake. Kannake minulla olikin, mutta irrallaan mitaleista. Naapuri opasti ystävällisesti, että jokin veteraanijärjestö tekee noita kiinnityksiä. Katsoin netistä, 15 e/mitali plus postikulut. Viidellä kympillä olisi saanut mitskut hienoon riviin. Sillä saa myös ison kassin ruokaa tai melkein puoli tankkia dieseliä, joten jätin sikseen. Hetken ajattelin, että laitan vain viimeksi myönnetyn ja jätän muut laatikkoon. Mutta kun ko. kemuissa olisi suurella todennäköisyydellä niitä ihmisiä, jotka nuo mitalit ovat minulle hakeneet, niin olisihan se vähän noloa.

Koska kannakkeeseen ompeleminen olisi tarkoittanut kaikkien mitalien nauhojen auki räjäyttämistä, päätin oikoa vähän ja hain autokatoksesta pätkän aitalankaa. Tästä taivuttelin sopivan jäyksteen ja pujotin nauhojen läpi. Sitten "vain" neula ja sopivan väristä lankaa ja mitalit kiinni rautalankajäykisteeseen. Lopuksi ompelin taustapuolelle hakaneulan, millä mitskurivin saa kiinni puvun rinnukseen.

Vain-sana on sitaateissa, koska koko operaatio kesti kaikkine oho-eikuineen varmaan kaksi tuntia. Ja senkin jälkeen työ oli tekijänsä näköinen. :rolleyes:

Autossa sitten kuulin, että toinen vanhoista herroista oli mennyt helpomman kautta ja jättänyt kevyimmät helyt kotiin. Itse tunsin siinä vaiheessa aitoa käsityöläisylpeyttä tekemästäni työstä.

Nyt suurin pelkoni on, että joku myöntää minulle lisää mitaleita. Kolmea voi kantaa rivissä, mutta neljä on laitetava limittäin. Silloin koko paska on purettava ja aloitettava alusta.
”Kapteeni” mieheltä oudon vähättelevää puhetta.
 
Sain kutsun itsenäisyyspäivän kemuihin. Tumma puku, kunniamerkit. Ajattelin että en mene, mutta sitten vanhat herrat soittivat ja sanoivat että lähde vaan, pääset kyydissä. Sorruin.

Osasyynä nuivuuteeni oli alitajuinen muisto siitä, että mitalit olivat sitten edellisten juhlien lisääntyneet kahdesta kolmeen. Kahta voi vielä kantaa erikseen kiinnitettyinä, mutta kolmelle pitää oikeastaan olla kannake. Kannake minulla olikin, mutta irrallaan mitaleista. Naapuri opasti ystävällisesti, että jokin veteraanijärjestö tekee noita kiinnityksiä. Katsoin netistä, 15 e/mitali plus postikulut. Viidellä kympillä olisi saanut mitskut hienoon riviin. Sillä saa myös ison kassin ruokaa tai melkein puoli tankkia dieseliä, joten jätin sikseen. Hetken ajattelin, että laitan vain viimeksi myönnetyn ja jätän muut laatikkoon. Mutta kun ko. kemuissa olisi suurella todennäköisyydellä niitä ihmisiä, jotka nuo mitalit ovat minulle hakeneet, niin olisihan se vähän noloa.

Koska kannakkeeseen ompeleminen olisi tarkoittanut kaikkien mitalien nauhojen auki räjäyttämistä, päätin oikoa vähän ja hain autokatoksesta pätkän aitalankaa. Tästä taivuttelin sopivan jäyksteen ja pujotin nauhojen läpi. Sitten "vain" neula ja sopivan väristä lankaa ja mitalit kiinni rautalankajäykisteeseen. Lopuksi ompelin taustapuolelle hakaneulan, millä mitskurivin saa kiinni puvun rinnukseen.

Vain-sana on sitaateissa, koska koko operaatio kesti kaikkine oho-eikuineen varmaan kaksi tuntia. Ja senkin jälkeen työ oli tekijänsä näköinen. :rolleyes:

Autossa sitten kuulin, että toinen vanhoista herroista oli mennyt helpomman kautta ja jättänyt kevyimmät helyt kotiin. Itse tunsin siinä vaiheessa aitoa käsityöläisylpeyttä tekemästäni työstä.

Nyt suurin pelkoni on, että joku myöntää minulle lisää mitaleita. Kolmea voi kantaa rivissä, mutta neljä on laitetava limittäin. Silloin koko paska on purettava ja aloitettava alusta.
Mulla täsmälleen sama probleema. Voisiko mallistasi saada kuvan?
 
Enpä ole koskaan nähnyt tätä aiemmin. Miten Marskin ristit valmistettiin.

 
Back
Top