Kunniaväkivallaksi kutsuttu ilmiö Suomessa

Pihatonttu

Kenraali
Törmäsin vähän aikaa sitten aivan erinomaiseen määritelmään kunniasta. Se on peräisin Nassim Talebilta. (Jonka teoksia ja videoituja esiintymisiä suosittelen varauksetta kaikille ajattelemiseen kykeneville.)

"Kunnia on sitä, ettei siirrä piilotettuja riskejä muille."

Katson että tämä määritelmä on hyvin lähellä sitä, miten kunnia perinteisesti ymmärretään Suomessa. Samassa katson, että ns. kunniakulttuureille tyypillinen näkemys siitä, mitä kunnia on, on lähes vastakkainen. Tämä vastakkaisuus tekee asian käsittelyn samoilla termeillä, käsitteillä ja ajattelun tai normatiivisen säätelyn työkaluilla erittäin vaikeaksi.

Kunniaväkivallaksi kutsuttu ilmiö on täynnä sitä, että eri toimijat kaatavat itse aiheuttamiaan turvallisuus- ja hyvinvointiriskejä, tulevaisuuden mahdollisuuksiin liittyviä riskejä, sosiaalisia riskejä ja oikeastaan kaikkia mahdollisia riskejä muille niin piilotettuina kuin avoimina.

Silloinkin kun siirtäminen on avointa, se on luonteeltaan sellaista, että siirtämisen kohteella ei ole mahdollisuutta valita sitä, että suostuuko ottamaan riskien nousemisen tai realisoitumisen kontolleen.

Talebin kuvaaman ja mielestäni Suomessa perinteisen ja tyypillisen kunniakäsityksen valossa sellainen on törkeää, ala-arvoista ja täysin kunniatonta.

Kunniakulttuureiksi kutsuttujen kulttuurien näkökulmasta me olemme kunniattomia koska emme toimi, ajattele ja koe samoin kuin he.

Yhteensovittamattomuus on täysin ylivoimainen. Suomalainen kulttuuri tuhoutuisi jos omaksuisimme kunniakulttuureiksi kutsuttujen, usein islamilaisten kulttuurien kunniakäsityksen. Niistä kulttuureista tulleiden olisi mahdotonta pitää kiinni kulttuurillisen taustansa lähtökohdista jos omaksuisivat meidän kunniakäsityksemme.

Kyse on laajasta kulttuurillisesta ilmiöstä, joka liittyy sekä sisäiseen että ulkoiseen turvallisuuteen, hyvinvointiin, lähes jokaiseen politiikan osa-alueeseen, jihadismiin ja intifadaan, kotoutumismahdollisuuksiin ja etenkin niiden puuttumiseen monissa tapauksissa ja ties mihin muuhun.

Luettuani äsken erään artikkelin tulin siihen tulokseen että tämä aihe ansaitsee oman ketjunsa, joka perustuu tuohon Nassim Talebin määritelmään.

Sana on vapaa. Toivottavasti sana on myös älykäs, tarpeellinen ja öyhöttämätön. Olkaa hyvät!
 
Viimeksi muokattu:

Pihatonttu

Kenraali
Helsingin poliisi salasi jutun esitutkinnan aluksi kokonaisuudessaan. Poliisi vetosi muun muassa siihen, että kunniaväkivallassa oli kyse perheen sisäisistä asioista, jotka eivät kuulu julkisuuteen.

Iltalehti riitautti julkisuuslain tulkinnan.

En tiedä rikkooko poliisi lain kirjainta salatessaan kunniaväkivallaksi kutsuttua häpeällistä ilmiötä. Siitä olen aivan varma, että se rikkoo lain henkeä ja kansan oikeustajua.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tämmöinen ei kuulu Suomeen.

Luultavasti ainoa luotettava tapa vähentää kyseistä iimiötä on vähentää lain sallimin keinoin vapaana tämän maan rajojen sisällä kulkevia ihmisiä, joiden moraaliset ja emotionaaliset lähtökohdat kumpuavat tuollaisesta.
 

Pihatonttu

Kenraali
Myös ns. Haagan puukotus edustaa tätä moraali- ja logiikkajärjestysten sekä emotionaalisen itsesäätelyn tyyppiä.

 

hansai

Ylipäällikkö
Myös ns. Haagan puukotus edustaa tätä moraali- ja logiikkajärjestysten sekä emotionaalisen itsesäätelyn tyyppiä.

Toivottavasti kukaan ei tapa karkulaista..sekin olisi suomen syy
 

Pihatonttu

Kenraali
Itse en haluaisi käyttää termiä kunnia näiden asioiden yhteydessä.
Mielestäni parempi termi olisi häpeä, häpeäväkivalta sekä häpeäkulttuurit... :unsure:
Samaa mieltä.

Yleisessä käytössä olevat termit kuitenkin sisältävät tuon kunnia-sanan. Sen vuoksi puhun tyyliin "kunniaväkivallaksi kutsuttu..." tai "kunniakulttuureiksi kutsutut..." Korostan sitä, miten asiaa nimitetään sen sijaan että suostuisin kutsumaan sitä suoraan tuolla termillä.

Samaan aikaan painotan sitä, että käsitteiden ja tunnetyöskentelyn täydellinen vastakkaisuus tuottaa käytännössä aika syvän yhteensopimattomuuden. Se on niin syvä, että ilman syvää itsepetosta tai ymmärryksen puutetta ei voi uskoa siihen, että erilaiset kotouttamispaketit sun muut poistaisivat yhteensopimattomuuden.

Jos käytämme leikkkimielisesti Lindy-ilmiön...


...tarjoamia ennustamisen ja ennakoimisen keinoja, niin voidaan aika suoraan todeta, että kulttuurirelativistisessa ympäristössä yhteensopivuutta ei tulla saavuttamaan ikinä ja normatiivisesti ja arvoiltaan kohtalaisen yhtenäisessä ympäristössä se veisi luultavasti puolitoista vuosituhatta tai pikkuisen päälle.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Yhteensovittamattomuus on täysin ylivoimainen. Suomalainen kulttuuri tuhoutuisi jos omaksuisimme kunniakulttuureiksi kutsuttujen, usein islamilaisten kulttuurien kunniakäsityksen. Niistä kulttuureista tulleiden olisi mahdotonta pitää kiinni kulttuurillisen taustansa lähtökohdista jos omaksuisivat meidän kunniakäsityksemme.
Tyhjensit pajatson mielestäni tässä kappaleessa. Kun meidän -kunniaväkivaltamme- jäi jo tuonne satojen vuosien päähän, noin ylisummaan, niin ehkäpä poikkeuksellisen rohkeasti törhistäydymme ja vaadimme Suomessa asuvilta samaa eli kunniaväkivalta on väkivaltaa, joka arvioidaan rosiksessa piste. Eikä ole haittaa siitäkään, että -kunniamuotoinen- väkivalta on rangaistaan lähtökohtaisesti taulukon yläpäätä käyttäen.

Jos tämä asia on tosiaan mahdotonta yhteensovittaa jonkun mielestä, niin hänen paikkansa on sitten valtion tarjoamassa laitoksessa tai jossain muualla, missä tätä keskiaikaista tapaa hoitaa perhesuhteita katsotaan suopeasti.

En tosin tiedä, miten tämä asia etenee. Ainakin kirkko katsotaan jo sopimattomaksi paikaksi viettää joulujuhlaa Suomessa. Ja onhan se inhoittava perinne, joka on loukannut monen sukupolven ajan suomalaisia rahvaasta säätyihin saakka. Onneksi tähän on tulossa korjaus ja kaikki voivat nauttia joulusta ilman kirkkopiinaa. :ROFLMAO:

Jospa kunniaväkivaltakin on jotenkin yhteensovitettavissa, kunhan aikansa vatveloidaan. Eli oikeataustainen voi ruhjoa perheenjäseniään huoletta ja pitää -kunniastaan- kiinni lujin ja järkähtämättömin ottein.
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
No kyllähä joilain poliitikoilta on tullut lausuntoja että emme hyväksy kunniaväkivaltaa tässä maassa. Tosin voisi se lausunto olla paljon massiivisempi ja kaikkien eduskuntpoliitikkojen tekemä yhteislauselma.
 

TT

Eversti
Itse en haluaisi käyttää termiä kunnia näiden asioiden yhteydessä.
Mielestäni parempi termi olisi häpeä, häpeäväkivalta sekä häpeäkulttuurit... :unsure:
Tuo häpeä on vieläkin liian siloitteleva. Jos sitä vain kutsuisi väkivallaksi? Koska siitähän on teoissa kysymys. Jos on sisarensa tai serkkunsa teoista häpeissään kunniansa puolesta, mikäs siinä, jos sellainen on, mutta jos lähdetään heittämään happoa naamalle tai viiltelemään kasvottomaksi, saa tulla täällä takaisin koko vanha suomalainen lakikirja naamalle.
 
Top