kunnioitettavat yksilösuoritukset sodissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja late347
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
L

late347

Kapteeni
SÄÄNNÖT

-suoritus oli lyhytkestoinen elikkä toisinsanottuna yksi viholliskosketus tai yksi päivä maksimissaan.

-oli jotenkin yksilösuoritus

-pitää olla taistelukosketuksessa ollut suoritus. Koodinpurkamiset ja muut hommat takalinjan hommat ei lasketa.

-pitää olla asevaikutus viholliseen, joka jotenkin liittyy yksilösuoritukseen (tulenjohtaja esim hyväksytään jos radiolla kutsuupi epäreilua tulitusta)

-miehistöjen ohjaamat sota-alukset voidaan hyväksyä, mutta pääasiassa yksilösuoritteiden osalta (esim. taka-ampuja pommikoneessa ampui vihollisia)

-komentajan tai jonkun upseerin hyvät suoritukset voidaan hyväksyä jos se liittyi asevaikutukseen, esim hyvät tulikomennot laivalla --> ensimmäiset laukaukset osuivat ja tuhosivat vihollisen.

Richard_Halsey_Best.jpg

Avaan keskustelun syöksypommittajalla. Laivaston lentäjä. Amerikan laivasto. Richard Halsey Best."Dick" Best teki erään tyynenmeren sodan parhaimmista pommitushyökkäyksistä. Hän tuhosi Midwayn taistelussa, yhdellä osumalla, Japanin lentotukialuksen Akagin. Myöhemmin hän oli tuhoamassa samassa taistelussa, toista lentotukialusta Hiryu:a. Hänen arvellaan osallistuneen fyysisesti Hiryu:n tuhoamiseen yhdellä osumalla neljästä, jotka tuhosivat tuon jälkimmäisen aluksen.
330px-Clarence_Wade_McClusky.jpg


Samanlaisen suorituksen teki myös C. Wade McClusky. Hän komensi pommikonejoukkoa tuona päivänä. Hän itse hyökkäsi lentotukialus Kagan kimppuun kolmella pommilla, aiheuttaen tuhoisaa vahinkoa. Lentotukialus Kaga kärsi valtavia tulipaloja, ja omat japanilaiset joukot tuhosivat sen lopulta. Tämä tapahtui lähes tismalleen samaan aikaan kuin Dick Bestin pommitushyökkäys. Ilmeisesti molemmat ukot olivat samassa muodostelmassa alunperin, mutta lekot hajautettiin molempien lentotukialusten kimppuun.

Japanilaiset yllätettiin housut kintuissa Midwayn taistelussa, ja koneita oltiin vasta aseistamassa uudelleen. Lentotukialuksella olikin lähinnä tuhoisa "häröpallo muodostelma" . Lisäksi esillä oli valtavat määrät räjähteitä ja polttoainetta (varsinkin Kaga:lla). Best sekä McClusky olivat miehiä paikallaan, oikea mies, oikea paikka, oikea aika.

https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Halsey_Best
https://en.wikipedia.org/wiki/Japanese_aircraft_carrier_Kaga#Midway_raid
 
Sitten...
http://www.cracked.com/article_17019_5-real-life-soldiers-who-make-rambo-look-like-pussy.html
Varsinkin sijat 1-4. Nro 5 ei päde koska nyt puhutaan hetkittäisistä sankareista. :D

Ykkössijalla Audie Murphy (18v, ~163cm, alle 50kg):
- He was sent into southern France in 1944. He encountered a German machine gun crew who pretended they were surrendering, then shot his best buddy. Murphy completely hulked out, killed everyone in the gun nest, then used their weaponry to kill every baddie in a 100-yard radius, including two more machine gun nests and a bunch of snipers. They gave him a Distiguished Service Cross, and made him platoon commander while everyone apologized profusely for calling him "Shorty."

- About half a year later, his company was given the job of defending the Colmar Pocket, a critical region in France, even though all they had left was 19 guys (out of the original 128) and a couple of M-10 Tank Destroyers. The Germans showed up with a shitload of guys and half a dozen tanks. Since reinforcements weren't coming for a while, Murphy and his men hid in a trench and sent the M-10s to go do the heavy lifting. They got ripped to shreds.

- Then, this five-and-a-half-foot-tall kid with malaria ran up to one of the crippled M-10s, hopped in behind the .50 cal machine gun, and started killing everything in sight. Understand that the M-10 was on fire, had a full tank of gas and was basically a death-trap. He kept going for almost an hour until he was out of bullets, then walked back to his bewildered men as the M-10 exploded in the background Mad Max style. They gave him literally every medal they could (33 in all, although he had doubles of a few, plus five from France and one from Belgium), including the Medal of Honor.
 
Häh? Entäs suomalaiset?

Munasuolla helmikuussa 1940 JP3 kamppailee ylivoimaista vihollista vastaan Suomen itsenäisyyden puolesta. Täysin loppuunajettu ja väsynyt kersantti Einar Schadewitz näkee puna-armeijan panssarivaunun lähestyvän. Hän ymmärtää, että jos kukaan ei tee mitään, koko ryhmä kuolee. Samoin hän ymmärtää, että on mahdotonta tehdä mitään ja selvitä hengissä. Koska hän on väsynyt, hän päättää yrittää tuhota vaunun, jotta saa kuolla ja levätä.

Omaksi ihmeekseen Schadewitz pääsee vahingoittumattomana vaunun kannelle, jossa tajuaa, ettei saa käsikranaattia mitenkään vaunun sisään. Alitajunnasta nousee ajatus, että vaunun oma melu estää kuulemasta kunnolla ulos, joten hän alkaa hakata vaunun tornin luukkua käsikranaatillaan ja huutaa "Avvoo iivana, tiällä kuolema kolokuttaa!" Luukku avatuu ja Schadewitz pudottaa kranaatin sisään vaunuun. Kun vaunu tuhoutuu ja hän pääsee takaisin omaan pesäkkeeseensä, hän ei voi ymmärtää, miten ja miksi sai tuhottua vaunun tai selvisi hengissä.

(Lähteenä wikipedian artikkeli, ulkomuistista siteerattu Mauri Sariola sekä setä, joka varusmiehenä pääsi tapaamaan Schadewitzia - kuulema ehdottoman kannattava vapaaehtoiseksi ilmoittautuminen.)
 
Tai.

Kuhmo, maaliskuu 1940.

Luelahden motti on tuhottava. Ongelma on, että puna-armeijan 54.D aloitti kaivautumisen jo joulukuussa 1940 ja suomalaisten käytössä ollut tykistö on pääsääntöisesti liian kevyttä pesäkkeiden tuhoamiseen (kuvaava on tapaus, jossa motin puhdistusvaiheessa korsu yritettiin tuhota ns. "riittävällä" panoksella, mutta räjähdyksen ainoa vaikutus oli korsussa alkanut haitarinsoitto ja laulu - pioneereille oli riittävästi "myrkkyä" soiton vaientamiseen).

Sisäänmurron aikaansaamiseksi kuhmolainen kersantti Viktor Merentie ja sotkamolainen kersantti Mustonen hivuttautuivat ratkaisevassa asemassa olleen kk-pesäkkeen suuaukon eteen. Mustonen asettui nelinkontin (kylki Merentien suuntaan) ja Merentie asetti konekiväärin "varsinaisen" hänen hartioilleen ja ryhtyi ampumaan pesäkkeen suuaukkoon. Taistelijaparin toiminta avasi motin sisään pyrkivälle osastolle tien ja motti saatiin tuhottua.
 
Ja ennen kaikkea - Nimetön korpraali ja kaveri:

Majuri Arvo Ahola lähti Siiranmäen taistelujen etulinjaan hajanaisen joukon johtajana, pelastaakseen mitä pelastettavissa oli. Siiranmäen taisteluhaudassa häntä vastaan tuli korpraali, joka kertoi kaverinsa kanssa kahdestaan vyöryttäneensä toistasataa metriä taisteluhautaa. Tämä ei nykyihmisestä kuulosta miltään, mutta kannattaa muistaa, että a) Siiranmäen taistelussa suomalaiset saivat torjuttua puna-armeijan strategisen iskun ja b) tapaus oli niin merkittävä jopa tuona poikkeuksellisena kesänä, että Mannerheimristinritari Ahola, joka EI ollut tunnettu tunteellisuudesta, kertoi tarinan sekä Jukka Mäkelälle että Aake Jermolle.

Valitettavasti Ahola ei kysynyt korpraalin tai tämän kaverin nimeä ja ainakin korpraali haavoittui (Aholan arvion mukaan) kuolettavasti hetkeä myöhemmin.
 
Ja tämä ei täytä yhtäkään kriteereistä.

3.2.1944 Mannerheimristinritari kenraalimajuri Aarne Blick täytti 50 vuotta. Hän oli 2. Divisioonan komentaja ja divisioonan joukoissa kerättiin rahaa lahjan ostamiseksi. JR7:n 2. komppaniasta vain ei tullut latin latia keräyskassaan. Kun JR 7:n komentaja everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth kysyi syytä heikkoon keräystulokseen, komppanianpäällikkö kapteeni Lauri Walden " Minä olen sitä mieltä, ettei ole mitään syytä kerätä köyhiltä pojilta rahaa jonkunkenraalin lahjaa varten. Kenraalit tulevat toimeen kyllä ilman sotamiesten lahjoja. Jos olisi kerätty jonkun komppaniaan kuuluneen kaatuneen perheen tai haavoittuneen hyväksi, olisin itse ollut ensimmäisenä antamassa ja organisoinut keräyksen."

Silti otan hatun päästä miehelle, joka olisi helposti voinut välttää rintamakomennuksen (isä Rudolf Walden, Mannerheimin kaveri ja sotien puolustusministeri sekä Yhtyneitten Johtaja), mutta katosi (=kaatui) komppanianpäällikkönä Siiranmäessä monien alaistensa tavoin.

(Lähteenä Aake Jermon Siiranmäen miehet s. 318-9.)
 
Tai sitten:

Elias Simojoki: Pappi Kiuruvedellä (erittäin mielipiteitä jakava), IKL:n kansanedustaja, äärimäisyysihminen. Silti kuvaavaa mielestäni on, että Elias-pastori (kastoi tätini ja setäni ja oli isoenoni paras kaveri) pystyi istumaan Sasu Punaisen kanssa samassa junavaunussa koko matkan Helsingistä Kuopioon ja keskustelemaan päivänpolttamista tapahtumista.

Mutta tähän paikkaan ansioittava maininta: Kitilän motista käytyjen taisteluiden aikaan Laatokan jäälle tuhottiin jälleen yksi puna-armeijan kuormasto. Yksi hevosista jäi kitumaan ja ilmaisi maailmankaikkeudelle tuskaansa. Jopa tuossa kaiken inhimillisyyden käsityskyvyn ylittävässä Helvetissä, tuo ääni oli sellainen, että huolimatta toveriensa varoituksista, Elias-pastori hiihti Laatokan jäälle ja ampui hevosen. Kun hän oli palaamassa omille linjoille, kaukaa ammuttu kk-sarja tappoi hänet.

Sukulaismiehet kertoivat, että kellekään ei ollut epäselvää, haetaanko Elias vai ei. Myöskin antautuvien vankien kohtalo oli jatkossa sangen selvä. Lisäksi isän eno piti itsestään selvänä, että kk-suihkun rikkomat kasvot piti "retusoida" mahdollisuuksien mukaan.
 
EK kirjoitti:
Ja tämä ei täytä yhtäkään kriteereistä.

3.2.1944 Mannerheimristinritari kenraalimajuri Aarne Blick täytti 50 vuotta. Hän oli 2. Divisioonan komentaja ja divisioonan joukoissa kerättiin rahaa lahjan ostamiseksi. JR7:n 2. komppaniasta vain ei tullut latin latia keräyskassaan. Kun JR 7:n komentaja everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth kysyi syytä heikkoon keräystulokseen, komppanianpäällikkö kapteeni Lauri Walden " Minä olen sitä mieltä, ettei ole mitään syytä kerätä köyhiltä pojilta rahaa jonkunkenraalin lahjaa varten. Kenraalit tulevat toimeen kyllä ilman sotamiesten lahjoja. Jos olisi kerätty jonkun komppaniaan kuuluneen kaatuneen perheen tai haavoittuneen hyväksi, olisin itse ollut ensimmäisenä antamassa ja organisoinut keräyksen."

Silti otan hatun päästä miehelle, joka olisi helposti voinut välttää rintamakomennuksen (isä Rudolf Walden, Mannerheimin kaveri ja sotien puolustusministeri sekä Yhtyneitten Johtaja), mutta katosi (=kaatui) komppanianpäällikkönä Siiranmäessä monien alaistensa tavoin.

(Lähteenä Aake Jermon Siiranmäen miehet s. 318-9.)
Klikkaa laajentaaksesi...

Onhan Lauri Waldenin mielipiteessä pointinsa.
 
Majuri James H.Howard.
Hävittäjälentäjä. P-51 mustang. Tammikuu 1944.Puolusti omia pommikoneita vihollisen hyökkäyksiltä.
Hyökkäsi yksin 30 saksalaisen kimppuun. Ampui alas 6 vihollista ja jatkoi kurvailua.
Ilmataistelu kesti n. 30min. Howardilta loppuivat padit mutta oli pakko jatkaa kurvailua ja syöksymistä vihollisten kimppuun.

Kävi tuuri eikä Howardia ammuttu alas. Pommarilentäjät katsoivat vähän ihmeissään että 1 vs. 30. Mutta kuitenkin pommareita suojeltiin ☺
 
Jorma Sarvanto ja "neljän minuutin työ". Kuusi pudotusta neljässä minuutissa.
Juutilainen sivusi tuota ennätystä 1944, mutta muistaakseni niitä kaikkia ei hyväksytty.
www.is.fi

4 minuuttia, 6 pudotettua konetta – hävittäjä-ässä Jorma Sarvanto lähti 6.1.1940 uskomattomaan ilmataisteluun, jonka hän kuittasi hyvin koruttomasti

Talvisodan lentäjä-ässä Jorma Sarvanto teki 80 vuotta sitten loppiaisena 1940 ”maailmanennätyksen”. Hän suhtautui kuuden pommikoneen pudotukseen vaatimattomasti.
www.is.fi www.is.fi
 
EK kirjoitti:
Tai sitten:

Elias Simojoki: Pappi Kiuruvedellä (erittäin mielipiteitä jakava), IKL:n kansanedustaja, äärimäisyysihminen. Silti kuvaavaa mielestäni on, että Elias-pastori (kastoi tätini ja setäni ja oli isoenoni paras kaveri) pystyi istumaan Sasu Punaisen kanssa samassa junavaunussa koko matkan Helsingistä Kuopioon ja keskustelemaan päivänpolttamista tapahtumista.

Mutta tähän paikkaan ansioittava maininta: Kitilän motista käytyjen taisteluiden aikaan Laatokan jäälle tuhottiin jälleen yksi puna-armeijan kuormasto. Yksi hevosista jäi kitumaan ja ilmaisi maailmankaikkeudelle tuskaansa. Jopa tuossa kaiken inhimillisyyden käsityskyvyn ylittävässä Helvetissä, tuo ääni oli sellainen, että huolimatta toveriensa varoituksista, Elias-pastori hiihti Laatokan jäälle ja ampui hevosen. Kun hän oli palaamassa omille linjoille, kaukaa ammuttu kk-sarja tappoi hänet.

Sukulaismiehet kertoivat, että kellekään ei ollut epäselvää, haetaanko Elias vai ei. Myöskin antautuvien vankien kohtalo oli jatkossa sangen selvä. Lisäksi isän eno piti itsestään selvänä, että kk-suihkun rikkomat kasvot piti "retusoida" mahdollisuuksien mukaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onkos sinulla enemmänkin tietoa tämän porukan vaiheista? Nimittäin ukkini taisteli Kev. Os. 13 talvisodan läpi ja SissiP 2 jatkosodan. Yhtenä niistä harvoista jotka pääsi molemmat läpi ilman isompia fyysisiä haavoja Jälkipolville ei kertonut reissusta mitään. Voidaan jatkaa vaikka yksityis viesteinä.
 
AJJV kirjoitti:
Onkos sinulla enemmänkin tietoa tämän porukan vaiheista? Nimittäin ukkini taisteli Kev. Os. 13 talvisodan läpi ja SissiP 2 jatkosodan. Yhtenä niistä harvoista jotka pääsi molemmat läpi ilman isompia fyysisiä haavoja Jälkipolville ei kertonut reissusta mitään. Voidaan jatkaa vaikka yksityis viesteinä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pahoittelen. Silloin kun suvun miehet vielä olivat voimissaan, olin niin pieni, etten tajunnut puoliakaan ja vielä enemmän kiinnostus suuntautui muiden vaahtosammuttimenkokoisten kanssa telmimiseen. Sitten teininä ja aikuisena, kun olisi kiinnostanut, ei muistelijoita enää pahemmin ollut hengissä. Eli mitään salattua tietoa ei valitettavasti ole, muutamia anekdootteja lukuun ottamatta.
 
AJJV kirjoitti:
Onkos sinulla enemmänkin tietoa tämän porukan vaiheista? Nimittäin ukkini taisteli Kev. Os. 13 talvisodan läpi ja SissiP 2 jatkosodan. Yhtenä niistä harvoista jotka pääsi molemmat läpi ilman isompia fyysisiä haavoja Jälkipolville ei kertonut reissusta mitään. Voidaan jatkaa vaikka yksityis viesteinä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oletko jo Sotasammon kolunnut?

KevOs 13: https://www.sotasampo.fi/fi/units/actor_1014 Esikunnnan alta löytyy mm. alkupään sotapäiväkirja, ylempää divisioonan vastaavat. Kaatuneiden osalta voi palastella joukon tarkempia liikkeitä kaatumispaikan mukaan (jos ei sotasairaala, tms), sekä saa kvalitatiivista kuvaa taisteluiden kiivaudesta (esim. paljon kadonneita/ruumiit jääneet kentälle, tms).

SissiP 2: https://www.sotasampo.fi/fi/units/actor_18109 Komppanioiden alta löytyy mm. sotapäiväkirjat.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Sarvanto muistelee perhetutulleen:
Se oli täysin euforinen tilanne. En ollut edes tajunnut, että minua kohti oli ammuttu ennen kuin käännyin takaisin. Pitelin ohjaussauvaa hyvin varovasti, en tehnyt äkkinäisiä liikkeitä. Näin miten koneeni verhouskankaat repsottivat uhkaavasti. En pystynyt ottamaan onnitteluja vastaan kentälle päästyäni vaan menin tupaan, kävin sänkyyn pitkälleni, vapisin ja totesin olevani hengissä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pudotetut koneet:
 

Liitteet

  • Sarvanto.jpg
    Sarvanto.jpg
    257.6 KB · Luettu: 35
Panssaritaistelu on ryhmätyötä mutta näissäkin joskus tapahtuu sellaisia suorituksia jotka olisivat jääneet tapahtumatta ilman poikeuksellista yksilöä. Yksi tällainen kavaeri oli 20-vuotias Unterschaführer (alikersantti) Franz Staudegger. Itävaltalainen Leibstandarte Adolf Hitlerin vaununjohtaja nappasi muutamassa päivässä 1. luokan rautaristin ja ritariristin Kurskin taisteluissa kesällä 1943.

Kurskin taistelun ensimmäisen päivän iltayöstä Staudeggerin Tiikeri oli palaamassa taistelusta kunnes tien tukkona oli toinen vaunu jonka johtaja tupakoi avoimessa tornin luukussa. Staudegger hyppäsi Tiikerinsä tornista pyytääkseen vaununjohtajaa siirtämään vaununsa tietä tukkimasta, vaunun lähelle päästyään Staudegger huomasi kyseessä olevan venäläisen T-34 ja nopeasti heitti käsikranaatin tornin luukusta sisälle tappaen miehistön. Vieressä oli toinenkin T-34 jonka miehistö ryhtyi avaamaan vaunun luukkuja tutkiakseen metelin lähdettä ja Staudegger tappoi myös tämän vaunun miehistön käsikranaatilla. Tästä suorituksesta heltisi rautaristi 6.7.1943.

Staudeggerin todellinen uroteko tapahtui pari päivää myöhemmin 8.7.1943. Aamulla Tiikeri-komppanian neljä kunnossa olevaa vaunua jatkoi etenemistä kohti Prohorovkaa mutta Staudeggerin Tiikeri ei osallistunut hyökkäykseen sillä vaunu vaati korjauksia. Pian etenemisen sivustaa suojanneelta jalkaväeltä saatiin tieto ainakin 50 T-34:n hyökkäysosastoston lähestymisestä. Staudeggerin Tiikeri saatiin nopeilla tilapäiskorjauksilla toimintakuntoiseksi ja alikersantti komensi vaununsa pieneen Teterevinon kylään. Seuranneessa taistelussa Staudeggerin Tiikeri 1322 kulutti loppuun kaikki panssariammuksensa tuhoten 17 T-34:ä ja tämän jälkeen sirpaleammuksilla 5 vaunua lisää. Staudeggerin yksi Tiikeri torjui heikosti suojattuun sivustaan tehdyn panssarihyökkäyksen tuhoten 22 vihollisen T-34-vaunua ja sai ensimmäisenä Leibstandarten Tiikeri-komppaniassa ritariristin 10.7.1943. Staudegger selvisi sodasta ja kuoli vuonna 1991.

Staudegger.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top