Kuolema

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Huhta

Huhta

Greatest Leader
Saatoin hiljan liki 90-vuotiaan isoisäni viimeiselle matkalleen. Sodan, siviilinä tosin, nähnyt mies. Luonnoltaan muinaissuomalainen: metsästäjä, kalastaja ja keräilijä. "Kalastajana Pietarista seuraava", kuten eräs pappisystävänsä totesi aikanaan. "Hyväsydämisyys, vaatimattomuus ja toisten kunnioittaminen", näitä arvojaan kehotettiin muistopuheessakin viljelemään.

Muita, kenties paremmin jäsenneltyjä, ajatuksia kuolemasta?
 
Elämä on huumetta ja kuolema on vieroitusoire? En tiedä...
Jonkun huhupuheen mukaan ihmisen yläikäraja on noin 120v. Sitten tulee biologia väkisin vastaan (telomeraasi?). Tietysti sekin on kai vain naisille. Miehethän delaa jossain 60v tienoilla ja siitä eteenpäin ruumis käy sisulla...

Mun isoisät potkaisi tyhjää kun olin nuori. Toista en edes muista tavanneeni.
 
Menetin äitini yllättäen tasan viikko sitten pitkään kestäneeseen sairauteen. Hänen tilansa romahti yön aikana täysin ja hän menehtyi aamulla sairaalassa. Olen vasta parikymppinen ja tällainen erittäin läheisen ihmisen kuolema aivan mursi sydämeni. Paljon jäi kysymättä ja liian vähän on tullut halattua, mutta jotenkin pystyn lievittämään suruani ajattelemalla ettei hän enää kärsi, vaan on jossain paremmassa paikassa. Kuun alussa saatan hänet viimeiseen leposijaansa. Ehkä tämä sitten helpottaa hieman.

Älkää siis ajatelko että kyllä sitä on vielä aikaa, tulevaisuus saattaa yllättää surullisesti.
Metsaorvokki_IMG_9348.webp
 
Syvät osanottoni.

Isäni kuolemaan liittyen 12 vuotta sitten. Olen miettinyt joskus että onko jotain korkeampia voimia? Olin intissä tuolloin ja lähdin usein pyhällä myöhään, tuohon aikaanhan paluu oli puoleenyöhön mennessä. Isäni oli melkoisen sairas mies (kuluttavat aikaisemmat elämäntavat, vanhan liiton raksamies) joten kuolema ei ollut suuri yllätys, yllättävä kuitenkin kun ei ollut mitään valtavaa muutosta entiseen. Eräs sunnuntai lähdin taas myöhään inttiin, kuten kymmeniä kertoja aiemminkin. Isä ei ollut koskaan heräillä kun lähdin vaan oli ottanut lääkityksen ja mennyt nukkumaan. Eräänä sunnuntai-iltana isä oli kuitenkin hereillä äitin kanssa. Oltiin isän kanssa läheisiä, hän halasi minua ja sanoi että "pärjäile poika" - seuraavalla viikolla isä oli poissa eikä nähty enää koskaan. On jäänyt mieleen...
 
Kiitoksia kaikille. Onneksi äitini lähti nopeasti ja lääkityksen ansiosta kivuttomasti, ettei hänen tarvinnut kärsiä pitkään kuolinvuoteellaan. Hän aina pelkäsi pitkän linjan tupakoijana että kituu pitkään sairaalassa tukehtuen hengiltä.
 
Otan osaa.
 
Vaultboy, olen pahoillani menetyksestäsi. On tosiaan hyvä ja tärkeä neuvo olla ajattelematta ihmisiä ympärillä itsestäänselvyytenä. Niin paljon voi tapahtua niin äkillisesti.

Voimia kevääseen!
 
Huhta kirjoitti:
Vaultboy, olen pahoillani menetyksestäsi. On tosiaan hyvä ja tärkeä neuvo olla ajattelematta ihmisiä ympärillä itsestäänselvyytenä. Niin paljon voi tapahtua niin äkillisesti.

Voimia kevääseen!
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitos. Harmittaa että jouduin löytämään tämän viisauden tällä tavalla. Mutta parempi nyt, kuin sitten joskus myöhemmin.
 
Vaultboy kirjoitti:
Kiitoksia kaikille. Onneksi äitini lähti nopeasti ja lääkityksen ansiosta kivuttomasti, ettei hänen tarvinnut kärsiä pitkään kuolinvuoteellaan. Hän aina pelkäsi pitkän linjan tupakoijana että kituu pitkään sairaalassa tukehtuen hengiltä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Osanotot, oma äitini meni keuhkokuumeeseen ja tupakointi oli vaikuttava tekijä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top